Helsingin yössä

Kun elämässa sattuu kaikenlaista ja itsekin päättää sitä sun tätä, eräänä yönä istuin yöllä Eläintarhan Unionilla juomassa teetä. Niin, totta, Eläintarhan Unionia ei enää ole, mutta sama rakennus palvelee nyt Nesteen huoltamona. Ei siinä mitään huolleta, mutta autoiluun liittyviä tarvikkeita on tarjolla. Samassa rakennuksessa toimii Hesburger ja kahvila yhteisissä tiloissa. Muistelen, että kahvila on ollut ennen rakennuksen itäpuolella olevassa osassa. Nyt se on läntisessä.

Eläintarhan Unioni oli auki läpi yön ja nykyinen toimija jatkaa samaa perinnettä. Paikassa on siten pala Helsingin yöelämää, mutta ei sellaista, mikä sanasta ensimmäisenä tulee mieleen.

Eläintarha tarkoittaa aluetta, jolla kyseinen asema on. Ei siellä eläintarhaa ole eikä ole koskaan ollutkaan, mutta on sinne sellaista suunniteltu. Siitä aikeesta nimi kai periytyy. Korkeasaari voitti.

Oli lauantain ja sunnuntain välinen yö. Lähdin kävelylle keskustaan. Parkkeerasin auton Pohjoiselle rautatiekadulle. Kaduilla kukki sellainen elämä, mikä on minulle vierasta. Väkeä oli paljon liikkeellä.  Entisen Hankkijan portaalla istui humaltunut nuorimies, joka oli jostakin syystä laskenut housunsa reisiin. Hänellä ei taatusti ollut aavistustakaan siitä, että hänen selkänsä takana toimi kauan sitten autoliike Nikolajeff.

Joku oli raahannut kaiuttimet Sokoksen ja rautatieaseman välimaastoon, hän säesti itseään kitaralla. Laulu kaikui tilassa.

Joku seisoi kivettyneenä apinapuku tai muu sellainen päällään Makkaratalon kohdalla. Kai hän olisi jotakin tehnyt, jos olisin heittänyt kolikon. Seurahuoneen ovella oli väkeä, kaksi nuorta naista - tekisi mieli sanoa tyttöä - istui portaalla hämmästyttävän vähissä vaatteissa ulkoilman lämpötilaan nähden. Toinen oli kovin humalassa, varmaan toinenkin.

Ruotsalaisen teatterin kohdalla jonotti hyvin pukeutunutta väkeä. Ruotsia puhuttiin. Aivan heidän lähellään seisoi vaatimattoman näköinen mies siirrettävän myyntipöydän takana. Jotakin syötävää hänellä oli tarjottavanaan.

Ihmettelen miksi ihmiset jonottavat vielä sisään kahden tienoissa yöllä.

Jatkoin Espan kautta Korkeavuorenkadulle. Maisema muuttui autioksi heti Espan jälkeen. Vasemmalla jalkakäytävällä kulki vanhahko nainen pari muovikassia kädessään. Mietin kerääkö hän pulloja. Laittauduin Richardinkadulla siten, että saatoin seurata häntä sivusta. Kyllä, hän tutki kirjaton luona olevan roskiksen. Hänellä oli sesonkiaika. Hän saattoi olla paikkaamassa pientä eläkettään.

Lähdin paluumatkalle. Graniittitalon kohdalla oli nuorimies pyörineen. Hänkin kaivoi roskista. Jatkoin matkaa ja taas oli nuorimies pulloja etsimässä roskiksesta. Saattoi olla sama.

Varmaan lähes kaikki näkemäni ihmiset olivat jonkinasteisessa humalassa.

Tekisi mieli sanoa jotakin setämäistä, mutta en viitsi.