Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Hei, Kivinokalle!


Eilen oli mukava ilta, kun vanhat ystävämme vierailivat meillä. Saa olla kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voi keskustella sellaisistakin asioista, jotka mietityttävät.

Tukilääkitystä ei ollut enää eilisillaksi. Otin ensin varovasti puolisentoista uninappia. Jouduin ottamaan lisää. Sekään ei riittänyt. Unet jäivät vähiksi.

Luulen, että minun on palattava aiemmin aikomaani strategiaan. On herättävä aamuisin ajoissa. Jos pakottaudun hereille vaikkapa seitsemältä ja yritän kuhkia nukkumatta koko päivän, luulisi unen tulevan.

Tunsin olevani liian hömötiainen auton rattiin, joten Kultis ystävällisesti käytti minua Myllypuron labrassa tänään.

Vaimoni taputti selkääni, kun olimme lähdössä, ja sanoi, tule hyvä kakku, älä tule paha kakku.

Hoitaja yritti ensin oikeasta kyynärtaipeesta perhosneulalla. Sellainen pysyy paikallaan, antoisa suoni löytyy. Ei löytynyt. Sitten hän laittoi lämmintä vettä juoksemaan lavuaariin. Sain lämmitellä kämmeniäni. Niissä ei kuitenkaan noussut suonia esiin. Hoitaja kokeili avointa neulaa vasempaan taipeeseeni ja nyt tärppäsi. Avoin on sellainen, jonka läpi veri tulee avoimeen aukkoon, josta se valuu putkiloon.

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Jos lääkäri soittaa huomenna, hänellä ei ole välttämättä huonoja uutisia. Hän saattaa ilmoittaa myös ilmoittaa jonkin lääkeannoksen muuttamisesta verikokeen perusteella. .

Olen reipastunut taas liikkumaan, kun Hämeen reissulla tuli luppoa. Poljin toissapäivänä tunnin kuntopyörää, osan vaihteella neljä. Tänään olin pitkästi toista tuntia kävelemässä ja napsimassa kuvia.





Kivinokasta kiisteltiin aikoinaan. Sinne haluttiin rakentaa. Versioita oli erilaisia, massiivisempia ja vähemmän. Minun mielestäni Kivinokka on niin ainutlaatuinen paikka, että se menee pilalle joka tapauksessa, jos sinne rakennetaan. Onneksi päättivät säästää.

Kivinokalla on paljon mökkejä, mutta sinne saa mennä kuka vain. Itse kivinokkalaisetkin taitavat toivoa käypäläiset tervetulleiksi. Yleinen paikan virkistyskäyttö on yksi hyvä peruste paikan säästämiselle vastakin.

Kivinokka on kuin elävä museo menneestä mökkielämästä. Kannattaa muistaa, että sen pohjoisosassa on aarniometsää kuten kuvistani ilmenee.

Suosittelen tutustumista!

































Ei kommentteja: