Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 8. lokakuuta 2016

Jo on mörköjä

Hölmöilin viimeisintä postausta kirjoittaessani. Eilinen kävelymetsäni on Latokartanon (ei Latokasken) ja Myllypuron välissä. Latokaski on Espoossa. Latokartano on tavallaan Viikin jatketta.

Olen lueskellut Sandimmunin tuoteselostetta. Otan kyseistä siklosporiinia aamuin ja illoin. Lääke on tarkoitettu hylkimisoireiden estämiseen.

Sandimmun on aikamoista tavaraa. Jos sitä ottaa liian ison annoksen, kehoitetaan ottamaan yhteys lääkäriin.

Sivuvaikutusten määrä on pitkä ja vaikuttava. Sellainenkin kummallinen oire on mahdollinen, että ikenet kasvavat hampaiden päälle. Ääritapauksessa lääke voi sokeuttaa. Lääkkeen käyttäminen voi jopa aiheuttaa kasvaimen tai muita syöpätauteja.

Sandimmun voi tuottaa aivoihin infektion, jolla on kätevä nimi: progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia. Se voi ilmetä muistinmenetyksenä, puheentuottamis- ja ymmärtämisongelmia, kömpelyyttä ynnä muuta sellaista kivaa. Tuostakohan muistini pätkiminen johtuu?

Voi syntyä myös aivosairauksia, joista voi seurata sekavuutta, persoonallisuuden muutoksia, unettomuutta, koomaa, halvaantumista ja niin edelleen. Miten olisi kiihtyneisyyden tunne tai tulehdus silmän takaosassa?

Yllä mainitsemani oireet eivät onneksi ole yleisiä. Toivottavasti unettomuuteni ei johdu aivosairaudesta.

Olen tottunut syömään vähemmän kuin ennen leukemiaani. Vatsani tuntuu täyttyvän aikaisempaa nopeammin. Sandimmunin oireissa mainitaan myös ruokahaluttomuus. Liittyvätköhän nämä asiat toisiinsa? Erityisesti minua ei haluta syödä leipää. Painoni onkin pudonnut.

Tuoteselosteen olevat oireet otsikoidaan haittavaikutuksina joten niitä ei ilmeisesti ole vain todettu ajallisesti syöpään liittyvinä.







Ei kommentteja: