Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 6. syyskuuta 2021

Leikkaus

Leikkaukseen

Sappikivien on täytynyt kasvaa jonkin aikaa sappirakossani. Kummallista, että ne kipeytyivät kerralla niin paljon, että piti lähteä sairaalaan. 

Minut vietiin sängyssä pelipaikalle ja siirrettiin sellaisen malliin, jossa kädet sojottivat suoraan sivusuuntan ja jalat olivat harallaan. On tuollainenkin nyt koettu. No, koettu ja koettu, kun nukkumatti lähetti minut pian höyhensaarille. Melkoinen joukko viherpukuisia esittäytyi. Määrää kasvatti kaksi seuraamaan tullutta opiskelijaa, jotka pyysivät lupaa tulla seuraamaan.
 Tottakai suostuin. 

Public Domain


Leikkaus meni hyvin, mutta ...

Leikkaus onnistui. Minulta poistettiin tulehtunut sappirauhanen, jota ei kuulemma tarvita, ja sappikivet. Tavara menee nyt suoraan. Tähystyksellä onnistui. Ei tarvinnut turvautua avoleikkaukseen. Joudun olemaan sairaalassa ylihuomiseen. 

Minun ei ole pakko pysyä sängyssä. Jaloitteleminen jopa suositeltavaa. Minulle opetettiin, miten sängystä pitää nousta. 

Ajattelin, että minulla on kurkku kipeä ja niin se onkin, mutta johtui kuulemma suussa olleesta ilmaputkesta nukutusvaiheessa. 

Se mutta

Sappirakossani oli jotakin nestettä tai ainetta, josta ei ole tietoa mitä se on. Se tutkitaan. Leukemiaveteraanina mieleeni tulee, että se on syöpäsolukkoa. Toivottavasti ei.

Haavat ovat hieman kipeät, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. 

Yöt

Nukahdin eilisiltana sairaalassa ennen aikojaan, mutta heräsin. Otin napit ja kyllä se siitä sitten. Hyvä yö. Olin yksin huoneessa, mutta nyt meitä on täällä kaksi vanhaa ja yksi myöhäisintä keski-ikää edustava potilas.

Sermin takana oleva mies karjahtelee itsekseen. Toivottavasti ei jatka yöllä unissaan. 



 


Ei kommentteja: