Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 7. tammikuuta 2023

Lisää havaintoja eiliseltä kävelyltä

 


Eilen oli loppiainen. Lieköhän pukki jo pannut kypärän päähänsä ja päristänyt menemään.

Suuntasin kohti Cagnes-sur-Merin sisäosia.



Ylitin moottoritie A8:n, joka lävistää kunnan. 



Kunnan rakennuskannassa on monia kerrostumia kuten Turussakin. Uutta ja vanhaa sekaisin.  Pien- ja kerrostaloja. Näyttävän ja vähemmän näyttävän näköisiä. 



Tulevaisuuden näky?






Tämä näyttää 70-luvulta. 




Mutta autotallit ovat noin pieniä. Ovatkohan ainakin ne 50-luvulta. 




Riittäisiköhän yläkerran ikkunaluukkujen maalaus. 





Tuon täytyy olla vanhakaupunki.





Uutta ja vanhaa. 





Aika hienon oloista. 



"Pientä laittoa ..."





Tämä on La Cagne. Liittyy varmaan jotenkin kunnan nimeen. Toisaalta erään lähteen mukaan ligurialainen Cagnes tarkoittaa pyöreällä kukkulalla olevaa paikkaa. Viittaa varmasti vanhaan kaupunkiin.  Sur Mer tarkoittaa "merellä". Hyvä suomennos voisi olla "meren tuntumassa olevalla pyöreällä kukkulalla oleva paikka. 









Mikäs tuolla on? 


Nykypäivän näky.


No voi voi ...




Poliisiasema! Sinne minulla onkin asiaa. Joihinkin paikkoihin tarvitaan täkäläinen ympäristötarra. Menin kysymään neuvonnasta ja siihen tulikin myös varttunut poliisi. Englantia puhuttiin. 

Kuulin, että tällä seudulla tarvitaan viidessä paikassa kyseinen tarra. Niihin lukeutuvat Nizza ja Cagnes-sur-Mer. Tarran saa ilmeisesti vain tilaamalla netistä. 

Meillä ei ole täällä käytettävissä postiluukkua eikä -laatikkoa. Täytyy järjestää asia jotenkin. 




Tämä lienee infrastruktuuria vuodelta 1901. 








Mikä risti?



Onneksi muistin ottaa paluumatkalla kuvan jalustasta. En saa tarkoituksesta selvää, mutta voisiko tosiaan olla vuodelta 1827?






Ylös kohti vanhaa kaupunkia. 





Tämä vaikuttaa jonkun sisääntulolta. 



Kukas se siellä kiipeilee. 


Kuinkahan pitkälle nämä aikakerrostumat yltävät?






Tuollakin on jonkun ulko-ovi.



Käänykästäni alkoi virta loppua. Päätin kääntyä paluumatkalle.





Tässäkin jälkiä menneestä. 





Siellähän se.



Illalla meillä vieraili pariskunta, jonka kanssa vietimme nyt neljättä kertaa loppiaista tällä seudulla. Paikallisena tapana on syödä galettea, johon piilotettu jokin Kristus-aiheinen pieni esine. Kuvassa galetten jämä. 



Tällä kertaa esine sattui minulle, parisenttinen karhu. Sen teologinen yhteys jäi meille arvoitukseksi.


Onnekas sai painaa kruunun päähänsä.

Kiva kun jaksoit loppuun saakka!

5 kommenttia:

Amy / Dzinnin Ajatuksia kirjoitti...

Onpa tutun näköistä rakennusta ja kujaa. Tosiaan tuonne vanhaan kaupunkiin kannattaa ottaa se minibussi, joka vie aukiolle, jossa on muutama ravintola ja yleensä aina miesporukkaa pelaamassa petanqueta päivät pitkät.

Mäen päällä olevassa Grimaldin linnassa on näyttelyitä, ja onpa siellä ollut suomalaisen Johanna Oraksenkin tauluja.

Huomasin, että suosimani Le Cagnard - hotelli on taas auki ja ettei se ole enää Relais & Chateaux -ketjua. Siellä on uskomaton näköalaravintola, jossa on terassin lisäksi sivuun liukuva katto: https://www.lecagnard.fr/en/restaurant.html

Jos käytte siellä, kannattaa vilkaista hotelliin sisälle!

Onhan se ihana pieni kylä, muutama ravintola ja hotelli, museo, taidetta, käsityöläisiä ja muutama ulkomaalainen asukki, mm. entisen Lontoon naapurini vanhemmat, jotka aikoinaan möivät asuntonsa Barnesissa Lontoossa ja ostivat tuolta halvalla ison talonrötiskön jota vuosien varrella sitten kunnostivat.

ne vanhat talot eivät kelpaa ranskalaisille, joten saivat kivitalon edullisesti, muistaakseni 117 k EUR. Huoneita oli vaikka millä mitalla, kaksi keittiötä ja useita kylppäreitä useassa tasossa. Menin aina ihan sekaisin siitä tilan ja huoneiden, terassien yms. määrästä kun siellä käytiin.

Johonkin maailman aikaan se sai minutkin jo harkitsemaan pienen asunnon ostamista jostain sieltä vanhasta talosta, vaan kun en osaa itse rempata sitten niin mitään, niin asia jäi.

Oletteko muuten käyneet Grassessa? Rivieran parfyymipääkaupungissa? Vaikka ei olisikaan parfyymiteollisuudesta kiinnostunut, on sen kuitenkin niin (kaunis) pala Ranskan historiaa, että suosittelen Fragonardin tehtaita siellä. Sen pienessä museossa saa hyvän katsauksen ranslalaisen parfyyminvalmistuksen historiaan ja kuulee uskomattomia juttuja, joissa todella kiteytyy ranskalaisuus itsessään - mielestäni.

Fragonardin lähellä on ravintola (yritän kaivaa nimen muististani...), jossa saa edullisesti kolmen ruokalajin lounaan, jonka jokaiseen ruokalajiin on käytetty alueella parfyymintuotantoon viljeltäviä kukkia. Ruoka on hyvää, eikä turhan "eksoottista" kenenkään makunystyröille. Miltä kuulostaa kunnon pihvi kolmen ruusun kastikkeella, tai jasmiininkukilla maustettu panna cotta?

Fleur de Sel on myös ravintola, jossa kävisin mielelläni edes lounastelemassa uudelleen. Idyllinen paikka.

Amy / Dzinnin Ajatuksia kirjoitti...

"Fleur de Sel on myös ravintola, jossa kävisin mielelläni edes lounastelemassa uudelleen. Idyllinen paikka." Tämä lause hyppäsi jotenkin kommentin loppuun. Tämä ravintola on siis Haute de Cagnesissa, eikä Grassessa.

Amy / Dzinnin Ajatuksia kirjoitti...

Grassesta vielä sen verran, että katedraalin lähimaastossa on Provencelaisen taiteen museo, ja Musée International de la Parfumerie, nekin ihan mielenkiintoisia käyntikohteita, vaikka Fragonardia lähinnä suosittelenkin.

Amy / Dzinnin Ajatuksia kirjoitti...

No johan nyt, sori tällainen spämmääminen, mutta kun olin nämä kommentit postannut, avasin Facebookin, jonne oli eräs amerikkalainen kokkiystäväni postaillut omalle sivulleen juuri samaan aikaan muisteloita oleskelustaan Haute-de-Cagnesissa! Kuvia ja videoklippiä. Omituinen yhteensattuma :)

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Amy monista vinkeistäsi. Tunnut todella tuntevan seudun. Onpa ollut edullinen talo. Remontti on tietysti saattanut maksaa. Olemme kyllä käyneet Grassessa, hajuvesikaupungissa. Ehkäpä kokkiystäväsi oli nähnyt postauksesi ja innostunut siitä. Algoritmithan ohjailevat somekäyttäytymistämme.