Miksi Hiidenmaalla on viitta, jossa lukee "Punkalaidun 255"

 

Kuvassa taustalla Käinan kirkon rauniot. Majapaikkamme oli tässä  aivan lähellä. Saksalaiset polttivat kirkon vuonna 1941. 

Käina on hankala nimi muistaa, kun se ei tuo mieleen oikein mitään – ainakaan suomalaiselle. Nimi tarkoittaa ilmeisesti kyliä tai pieniä kyliä. Tämä on hyvin historiallista seutua. 

Saaren nimi Hiidenmaa (Hiiumaa) lienee peräisin vanhoista virolaisista kansantaruista ja viittaa jättiläisiin. Ruotsinkielinen nimi on Dagö eli Päiväsaari. Ensimmäisessä asiakirjassa, jossa Hiidenmaata käsiteltiin, sitä kutsuttiin tyhjäksi saaareksi: Quadam insula deserta, quae dicitur Dageida (jokin tyhjä saari, jota sanotaan Dageidaksi). 

Mietin liittyykö ruotsinkielinen nimi jotenkin tuohon Dageidaan. Ehkä samankaltaisuus on vain sattumaa. Vai ovatko ruotsinkieliset nähneet sanassa tutun alkuosan ja keksineet siitä saarelle nimen? Tosin tuskinpa tuo asiakirja kului latinaa osaamattoman rahvaan käsissä. 

Kun Hiidenmaa jaettiin Saarenmaan hiippakunnan ja Saksalaiseen ritarikuntaan kuuluvan Liivinmaan ritarikunnan kesken vuonna 1254, Käinasta tuli piispan puolen keskus. Käinaan rakennettiin puukirkko mahdollisesti 1300-luvulla. 

Kivikirkko nousi noin vuonna 1500. 

Valitettavasti savinen maa ei kantanut rakennusta ja se alkoi vajota. Seinät piti tukea. 

Tällaiset lienevät noita tukirakenteita, tai sitten ne liittyvät myöhempään remonttiin. 

Kirkko uudistettiin perusteellisesti 1850-luvun lopulla. Purettiin ja rakennettiin. Tulos näyttää erikoiselta. 

Kirkko aiotaan restauroida. Näyttää siltä, että alkuun on jo päästy. 

Tuli mieleen savolainen vitsi. Projekti on aloittamista vaille valmis. 

Kuukkeli tiesi, miksi kirkon lähellä on tuo viitta. Punkalaitumen seurakunta on Käinan vastaavan ystävyysseurakunta. 255 on näiden välinen matka linnuntietä. 

Kiitokset edelliseen juttuuni lähetetyistä kommenteista ja kysymyksistä. Juttelin jälkimmäisistä krohnilaisten kanssa.

Kiiskilän kartanon nimi ei suvun mukaan liity sukunimeen Kiiskilä. 

Selvitin netistä, että kartanon historia ulottuu 1560-luvulle. Se sijaitsee menetetyssä Viipurin maalaiskunnassa Kiiskilän kylässä. Kiiskijoki virtaa tilan maiden kautta ja siitä kartanon nimi. Kartano päätyi avioliiton kautta Dannenbergien suvulta Leopold Krohnin - eli Julius Krohnin isän - omistukseen.  

Judy Krohn liittyy Suomessa asuviin krohneihin, mutta Pietarin kautta. Leopold Krohn asettui Suomeen, mutta Judy Krohn kytkeytynee sukuhaaraan, joka ei tullut Suomeen. Joku Krohn on muuttanut Pietarista Madeiralle, jossa suku harjoitti sitten viininviljelyä. Yksi madeiralainen suvun jäsen oli etunimeltään Edmund. 

Judy on viiniasiantuntija, mikä viittaa krohnien toimintaan Madeiralla. Antamastasi linkistä löytyy nimi Edmund Krohn. Tästä voisi päätellä, että Edmund Krohn on madeiralaisen nimikaimansa jälkeläinen ja Judy hänen puolisonsa, tai sitten he ovat sisaruksia. 

Sitten viron kielen opintoihin. Mikäs sen hauskempaa?

Seuraavalla kerralla tutustumme suurenmoiseen Suuremõisan kartanoon ja yhteen sen entiseen isäntään paroni Otto Reinold Ludwig von Ungern-Sternbergiin, jonka väitetään keränneen omaisuutensa hylynryöstämisellä ja rantarosvouksella. 

#krohn #sukuseura #juliuskrohn #kulttuurisuku #hiidenmaa #viro #liilia #seuramatka #kiiskilänkartano #edmundkrohn #judykrohn #käina #vironkieli #käinankirkko #raunio #saksalainenritarikunta #hiippakunta #kartano #punkalaidun #seurakunta #ainokallas #ruotsinkielisyys 

Olemme Krohnien sukuseuran matkalla Virossa

 

Julius Krohn
Wikimedia Commons

Miksi ihmeessä, kun emme ole krohneja?

Vaimoni suunnittelee elämäkertaa kyseiseen kulttuurisukuun kuuluneesta Helmiriitta Honkasesta. Kirjailija  Aino Kallas oli yksi Julius Krohnin lapsista, joten olemme hänen jäljissään tällä matkalla. Vaimoni on tarkoitus saada virikkeitä kirjaansa. 

On täällä muutoinkin mukavaa. 

Krohn-sukuseuraan kuuluu Juliuksen ja hänen veljensä Leopoldin jälkeläisiä.

Aino Kallaksen puoliso oli virolainen Oskar Kallas, joka oli diplomaatti sekä kielen ja kansanrunouden tutkija. 

 Avioiduttuaan Aino Kallas muutti Viroon. Näin hänen kirjansa tulivat perustumaan pitkälti virolaisiin aiheisiin. 

Aino Kallaksella on pieni - joskin mieleenpainuva - rooli vaimoni teoksessa Haaveiden haaksirikko - Elli Forssell-Rozentālen elämä. 

Kuriositeettina mainittakoon, että luovutettuun Karjalaan jääneessä Krohnien Kiiskilän kartanosta on erinäisten mutkien kautta päätynyt vaimoni sukuun suuri astiasto ja joitakin huonekaluja. 

Kokoonnuimme Helsingin länsisatamassa, Matkustimme laivalla Tallinnaan, josta jatkoimme tilausbussilla kohti Haapsalua. Viimeisestä visiitistäni Tallinnaan on kulunut vuosia. Kaupunki on pessyt kasvojaan rajusti. Lasia, lasia ja lasia. 

Poikkesimme matkalla Tallinnan metsakalmistuun ja vierailimme kahden Kallasten lapsen haudalla. 

Lainella ja Sulevilla oli traaginen loppu. Laineen osui luoti omalla pihallaan vuonna 1941. Kyseessä oli ilmeisesti harhalaukaus. Samana vuonna Sulev teki mieluummin itsemurhan kuin lähti Suomeen vakoilijaksi.  

Joku kertoi, että käydessään haudoilla edellisen kerran, hautalaatat olivat kovin kuluneet. Nyt ne olivat huollettavana ja siksi yllä olevassa kuvassa näkyvät vain laattojen pidikkeet. 

Jatkoimme matkaa Haapsalun satamaan, josta laiva vei meidät ja bussimme Hiidenmaalle. Tämä seutu oli päämääränämme, koska Ainon arkaaiset romaanit Sudenmorsian ja Reigin pappi sijoittuva tänne. 

Viron maaseutu näyttää samanlaiselta pannukakulta kuin ennenkin. Lehtimetsiä, lampaita, lehmiä. Välillä lumoavia pastoraalimaisemia. Taajamat ovat tietysti muuttuneet paljon, muttä yhä täällä kohtaa sellaisia ajansyömiä rakennuksia, jollaisia malliltaan ei Suomessa liene koskaan ollutkaan. Mukavan pittoreskeja katseltavia. 

 Majoitumme Käinassa olevaan hotelli Liiliaan. 

Loppukevennyksiä (vironkieliset tekstit saavat suomalaisen hyvälle tuulelle):

Laivassa

#krohn #sukuseura #juliuskrohn #ainokallas #helmiriittahonkanen #oskarkallas #kulttuurisuku #kirjallisuus #romaani #hiidenmaa #viro #tallinna #hauta #hautausmaa #liilia #seuramatka #kiiskilänkartano

Hylätä vai pitää?

 

Nyt ei puhuta puolisosta eikä lemmikeistä. 

Monta vuotta meitä palvellut auto on kuitenkin vähän kuin perheenjäsen. Kaikki sen kanssa matkoillamme tapahtuneet kommellukset ovat osa perheemme tarinaa. Jotenkin siihen kiintyy, sillä on omat kremppansa kuten minulla ja vaimollani. 

Madamemme  on varsin varttunut. Vuosimalli on 2001ja otettu käyttöön edellisenä vuonna. 

Nyt daamillemme on tullut ikävä vanhuuden vaiva. Sen automaattivaihde reistailee. Kun tarvitsisimme sitkeää vetoa tuottavaa voimaa, se kykeneekin vain väljiin välityksiin. Tästä seuraa, että ylämäkiin pitää hoksata ottaa vauhtia. Liikennevaloista lähdettäessä perässä tulijan kärsivällisyyttä koetellaan, kun Mersumme vaivalloisesti hiipii vauhtiin. Kun sitten käytössä on vain ärhäköitä välityksiä, saatamme joutua ajamaan moottoritiellä kuuttakymppiä. Kerran vedimme näin aika pitkän siivun ja pysähdyimme toteamaan, että tavoittelemamme kahvila olikin kiinni. Vähän aikaa ihmettelimme ja kas, auto toimi taas oikein hyvin. Olisi pitänyt hoksata pysähtyä aikaisemmin. 

Nuo oireet ilmaantuvat hyvin harvoin, mutta nyt vaiva tuntuu äityvän. Tuskin se vielä kuitenkaan tielle jättää. 

Muhkurin autohuollossa tutkivat potilasta ja lopputuloksena oli, että maksaa maksaa ja että he eivät voi korjata. 

Veho arvioi, että varaosa plus työt maksavat noin 1 600 euroa. 

Se on uultavasti enemmän kuin on automme nykyinen arvo. 

Olimme ajatelleet, että Mersumme palvelee meitä hautaan saakka, kun sillä on nyt ajettu vasta alle   200 000 kilometriä. Kun ostimme tämän saksofonisti Perkon vaimon kauppakassin, mittarissa oli vain pyöreästi 80 000 km. Siis oikea helmi!

Hankimme daamimme yhdeksän vuotta sitten ja maksoimme muistaakseni noin kolme ja puoli tonnia. Olisi tietysti kiva ajaa vaikkapa 30 tonnin kärryllä, mutta eläkeläisinä käytämme rahamme mieluummin toisin. Brändikokonaisuutemme autopalikka ei ole hohdokas, mutta toivottavasti muilla avuilla voimme pörhennellä sen verran, ettei itsetunto murene. 

Jos vastaavan hankimme, joudumme pulittamaan ehkä yhdeksän tuhatta ja luultavasti noin vähän ajettua emme helposti löydä. 

Kuka on niin hullu, että maksaisi autoremontista yli auton arvon! 

Minä saatan olla.

Loppuelämämme kassavirran kannalta saattaisi olla ihan viisas ratkaisu. 

Veho tutkii johtotähtemme ensi kuussa ja remontin hinta varmistuu. 

Kuva Emslichter Pixabaystä

Näin muuten veljekset Paul ja Adolf Daimler keksivät tähtilogon: 

"Veljekset päätyivät isänsä piirtämään tähtisymboliin, jolla tämä oli merkinnyt oman talonsa sijainnin kotikaupunkiaan kuvaavaan postikorttiin. Kolmikantainen tähti soveltui veljesten tarpeisiin myös toisesta syystä.

DMG:n valmistamia voimanlähteitä käytettiin tuolloin yhtä hyvin maalla, merellä kuin ilmassakin kulkevissa härveleissä." (MTV 20.2.2020)

#auto #liikenne #matkailu #mersu #mercedes #mercedesbenz #johtotähti #ajoneuvo #saksa #veho #daimler #vaihde #automaattivaihde #vika #autoilu 

Kesäkuun kukkakuvasatoa

 

Olen heikko kukkien väreille, värisoinnuille ja muodoille. 

Niinpä näitä kuvia riittää. 

#kukka #kukat #kasvi #luonto #kauneus #värit #turku #helsinki #kaarina #turunsaaristo #parainen #norskata #ahvenanmaa #eckerö