Mont Blancin alitus

Mont Blancin uumenissa

 

Olin kuvitellut, että siirrymme Aostasta Sveitsiin Ison Sankt Bernhardin solan kautta, mutta kuulin, ettei se ole mahdollista. Toimii vain kesäisin. 

Onko bernhardinkoira tuttu rotu? Tuon painavan, voimakkaan, rauhallisen ja luotettavan pelastajakoiran nimitys tulee kyseisessä solassa olevasta luostarista. 

Lapsuudessani Nurmijärvellä jollakin oli berhardilainen. Näen vieläkin silmissäni sen tassuttelemassa vapaana kirkonkylässä. 

Bernhardinkoira
Image par Ilona Krijgsman de Pixabay

Munkit kasvattivat sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia bernhardilaisia. Luultiin pitkäkarvaisten sopivan paremmin pelastamiseen kuin serkkunsa, mutta asia olikin toisinpäin. Jälkimmäisen villoihin ei lumi tartu ja paakkuunnu yhtä helposti. 

Ehkä ansiokkain bernhardinkoira Barry on pelastanut ainakin 40 henkeä. 

Meidän oli suunnattava Mont Blancille. Onkohan se jokin noista? 

Näkyy kuulemma Aostan tasangolle. 

Valkoisen vuoren korkein huippu on 4 881 metriä. 

Siis Monte Biancolle eli Mont Blancille. 

Maan uumeniin 

Kaksi kaistaa samaan suuntaan. Ihan kuin ykköstiellä Suomessa. Kyllä tätä kelpaa ...

Tiesimme, että Mont Plancin tunneli on toistakymmentä kilometriä pitkä. Näitä kahden kolmen kilometrin pituisia oli vaikka kuinka monta. Välillä pilkahti valoa ja taas uumeniin. 

Ajattelimme, että näinkö se on. Kymmenkunta kilometriä olivat yhteensä. 

Tuolta me tulimme

Ja tänne me jatkamme. Pitkä putki alkaakin tästä. Ranskan kyltti näkyvissä. Raja tosin on oikeasti jossakin vuoren laella. 

Ensimmäisen luokan menohinta. 

Tässä vanhassa tunnelissa on vain yksi kaista suuntaansa. Ohittaa ei saa. Jos on rekka edellä, niin rekka on ja pysyy edellä. 

Pituus on noin 12 kilometriä. Tunneli on rakennettu 1 300 metrin korkeuteen. Se valmistui vuonna 1965. Rakentaminen vaati kuolonuhreja kivi- ja lumivyöryjen vuoksi. 

Paljonko matkaa on jäljellä? Sitä oli vaikea arvioida eikä sitä ilmaistu mitenkään. 

Aika nopeasti tuo matka sujui seitsemää kymppiäkin ajaessa. Sellainen oli rajoitus, 

Voinko nyt sanoa, että en ole ollut Mont Blancilla, mutta Mont Blancissa olen?

Toisen ja kolmannen luokan tunneleista en nähnyt mitään viitteitä.

Saavuimme Ranskaan Chamonixiin eli matkamme déjà-vu -osuudelle. Olemme ajaneet tämän paikan kautta vuosia sitten kaikki lapset mukanamme. 

Tämän pienen kirkon tai kappelin muistan ammoiselta käynniltämme. 

Yhdelle mukana olleista lapsistamme Chamonix on tullut hyvinkin tutuksi myöhemmin. Hän harrasti nuorempana vuorikiipeilyä ja vietti jossakin vaiheessa aikaa täällä. 

Tuo viitassa oleva teksti "Martigny" soittaa kelloja. 

Tämä näky toi voimakkaan tunteen siitä, että olen ollut tässä ennenkin. En ehkä juuri samalla tasanteella, mutta näkymä on kovin tuttu. 

Olimme ajaneet Chamonixista koilliseen ja tuolla alhaalla on sveitsiläinen Martignyn kaupunki. 

Olet saattanut nähdä Lyonissa majesteettisen leveän Rhône-virran. Täältäkin sinne vettä virtaa. 

Lyoniin ei Martignystä linnuntietä olekaan kuin noin 170 kilometriä. 

Sveitsin lippu näkyvissä. 

Tulliasema oli miehittämätön, joten Sveitsissä tarvittava tarra tuulilasiin piti etsiä jostakin. 

Tulliaseman läheltä löytyi putiikki, josta sain ostaa tuon punaisen tarran. 

Keskimmäinen on Ranskassa ja vihreä Saksassa tarvittu. 

Kuinkahan monta tuollaista saa lasissa olla, ennen kuin katsastusmies puuttuu asiaan?

Lac Léman
Image by Erich Westendarp from Pixabay

Jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Ohitimme muistoja herättävän Lac Lémanin eli Genevenjärven sen itäpään kohdalta. Kaarroimme kohti Montreuxia, mutta sivuutimme itse kaupungin.

Kauan sitten saimme vierailla järven pohjoirannalla Pullyssä lähellä Lausannea eräässä suomalaissveitsiläisessä perheessä. Heidän kanssaan nousimme vuoristojunalla Montreuxista noin kahden kilometrin korkeuteen. 

Eilen ja tänään tapasimme saman perheen pojan sekä hänen vaimonsa ja osan lapsistaan Strasbourgissa. Ensivisiitillämme hän oli teinipoika. 

Annoimme Kuukkelin johdattaa meitä kohti Mulhousea, joka on meille vain nimenä tuttu. Olemme nähneet nimen tienviitoissa matkoillamme. 

Ääni käski meidän kiertää Basel itäpuolelta. Näin ollen kiepaisimme Saksan kautta taas Ranskaan ja siellä Mulhouseen, jossa meillä oli majoitus varattuna. 

Seuraavana päivänä jatkoimme Strasbourgiin, mutta siitä myöhemmin. 

#historia #antiikki #italia #ranska #sveitsi #saksa #matkailu #loma #rooma #autoilu #automatkailu #auto #mulhouse 

 

Vauhdin aateloimasta Imolasta Alppien keskelle Aostaan

 

Ajoimme kahtena päivänä Italiasta Ranskan, Sveitsin ja Saksan kautta Ranskaan. 

Lähtöpäivänä maanantaina meillä oli hyvä tieonni. Kuusikaistainen valtasuoni kuljetti meitä nopeasti luoteeseen. Liikennettä oli paljon, mutta väylä veti hyvin. 

Bolognan kiersimme. Siellä on maailman vanhin yliopisto, mutta se oli maanantaina kiinni. Sen Saara olisi halunnut näyttää minulle. Myös Milanon väistimme. Toivottavasti joskus voimme joskus keskittyä näihin kulttuurin kehtoihin. 

Ei se tietenkään ilmaista ollut. 

Kuka keksii tälle hyvän selityksen?

Miehittämättömän maksupömpelin luona oli metalliseen varteen tällainen kimppu. Tuskin se meitä varten siinä oli, vaikka onkin Suomen lipun värit. 

Kuukkelin reitti pysytteli itsepäisesti suorana viivana. 

Tällainen baana on ollut helppo rakentaa Apenniinien ja Alppien väliselle tasangolle. Eteläpuolella siinsivät Apenniinit, Alpit olivat liian kaukana näkyäkseen. 

Ei mutkia, ei ylä- eikä alamäkiä. Kuin maailman suurin lentokenttä.  

Milanon tienoilla ajoimme pari kertaa risteyksen ohi, koska Reitti-Tiltun suu oli tukossa. Kun kännykkää asettaa tuohon kojelaudan päällä olevaan telineeseen, huomaamattaan hävittää äänet, koska säädin on vasemmassa reunassa. 

Hieman kiusallista, mutta olen soittanut turhaan monta kertaa hätänumeroon. Johtunee sekin telineestä tai oikeastaan minun ääliömäisyydestäni. Iphone on viritetty siten, että että puristamalla kumpaakin reunaa lähtee automaattisesti hätäpuhelu. Tuo laite on suunniteltu puristetavaksi. 

Tiltu on täysin huumorintajuton, mutta loputtoman kärsivällinen. Asiallisuus on näissä puuhissa erittäin paikallaan. 

Kun suuntasimme Milanon seudun jälkeen pohjoiseen, saimme kohta ihailla jylhiä näkymiä. 

Elämämme kääntyi alamäeksi. Luulisi, että kun tullaan tasamaalta Alpeille, aletaan pinnistellä yhä ylöspäin. Me ajoimme alaspäin, alaspäin ja taas alaspäin. Miten syvällä näiden solien pohjat ovatkaan. 

Saavuimme Aostaan, 

Ikkunanäkymämme.

Google Maps

Kuten kuvasta näkyy, Aosta on keskellä Alppeja. Ilmankos siellä näkyy lumisia huippuja joka suunnassa.

Aostanlaakso ulottuu Mont Blancin tienoilta Po-joen laaksoon. Tätä kautta Hannibal norsuineen saapui ammoin Italiaan, mutta se ei ole varmaa. Napoleon kuitenkin marssitti joukkonsa Italiaan tätä reittiä vuonna 1800. 

Aostassa nukuimme yhden yön. 

#historia #antiikki #italia #museo #matkailu #loma #rooma #roomalaiset #autoilu #automatkailu #tie 

 

Mosaiikkitaivas Ravenna

 

Basilica di San Vitale
Keskellä Theodora

Ajoimme lauantaina Trevignano Romanosta Imolaan, joka on Ravennan ja Bolognan välissä. 

Rooman tienoilla maisema on vehreää ja vaihtelevaa. Vuoriakin on siellä täällä.  

Päästäksemme Imolaan meidän oli ylitettävä oikea vuoristo. Apenniinit ovat 1400 kilometrin mittainen vuoristojono, joka ulottuu pohjoisesta etelään. 

Apenniinit

Siirryimme köyhästä ja boheemista Italiasta rikkaaseen ja jämptiin Itlaliaan. Vuoriston jälkeen tulimme suurelle tasangolle, jolla talot ovat siistejä, tiet suoria ja hyväkuntoisia sekä vanhoja ränsistyneitä taloja näkyy vain vähän. 

Rooman liepeillä eletään vanhan ja ikivanhan keskellä. Menneisyys on kaikkialla läsnä. Minkä tahansa mutkan jälkeen saatat nähdä akveduktin tai taloja, joiden ikää on mahdotonta arvioida.

Totuus on varmasti monisyisempi, mutta tuollainen mielikuva minulle syntyi. 

Matka oli todella rankka. Tietöitä oli runsaasti ja niiden myötä alennettuja nopeusrajoituksia. 

Sunnuntaina lähdimme Ravennaan. Yhdessä risteyksessä valitsin vääriin ja jouduimme moottoritielle Ravennan sijasta Bolognan suuntaan. Tie oli lavea, mutta kaita. Kaistoja oli kolme kumpaankin suuntaan, mutta tieltä ei voinut poiketa. Ei päässyt mitenkään pois kuin vasta 12 kilometrin päästä. 

Ravennassa menimme ensin syömään. Tarjoilija kommunikoi minimalistisesti. 

 Eat?  

Yes. 

Two?

Yes.

Sitten hän osoitti sormella vapaata pöytää. 

Söimme.

Sitten kierrokselle.

Mausoleo di Galla Placidia

Basilica di San Vitale

Justinianus

Basilica di Sant'Apollinare Nuovo 

Kolme itämaan tietäjää:
Balthassar, Melchior ja Gaspar 

Nämä rakennukset ja taideteokset ovat todella vanhoja. Eletään melskeisiä keskiajan alun aikoja. Näihin pitää vielä paneutua. Ehkäpä vielä kirjoitankin niistä.

Tänä aamuna jatkoimme matkaa, mutta siitä myöhemmin.

#historia #antiikki #italia #museo #reliikki #matkailu #loma #rooma #roomalaiset #ravenna #justinianus #theodora #keskiaika #mosaiikki #taidehistoria 

 

Vähältä piti, mutta onneksi oli varjelus matkassa

 

Oli jo myöhäinen ilta jokin aika sitten. Saara nukkui. Olimme makuuhuoneessa ja ovi oli melkein kiinni. 

Menin käymään keittiö-olohuoneessa. Vastaani tuli käry. Melkein oli aavistus pilveäkin. 

Leivänpaahtimen töpseli oli seinässä ja jostakin syystä laite oli päättänyt aloittaa pitkän urakan. Punaista hohti. Tavallisesti se sammuu automaattisesti, kun haluttu paahtoaika on kulunut. 

En heti ymmärtänyt, mitä olisi voinut tapahtua. En edes herättänyt Saaraa. 

Saara huomasi myöhemmin, että paahdin oli polttanut pöydän pinnan pahasti. Tuossahan on suorastaan sen omakuva. Yläkuvassa näkyy, että laite on sulanut reunasta. 

Nämä vahingot on helposti korjattavissa. 

Entä jos en olisi tullut pois makuuhuoneesta? Entä jos olisin ollut jo nukkumassa?

Olisiko meistä kumpikaan herännyt tulipalon ääniin? 

Olisiko häkä tehnyt meistä selvää jo ennen kuin liekit loimuavat?

Mitä talolle ja sen muille asukkaille olisi käynyt?

Oliko paahdin jatkanut huomaamattani hommaansa, kun leivät oli jo otettu?

Olisiko se voinut käynnistyä itsestään ja jumittua päälle?

Tämä oli minulle tärkeä opetus. 

Töpseli kannattaa vetää seinästä aina, kun operaatio on ohi. 

Huomenna lähdemme seuraavaan majapaikkaamme Imolaan. Trevignano Romano on viehättävä kylä ja Italiassa on paljon kiinnostavaa. Täällä on ollut hyvä olla. Tänne tulisin mielelläni uudestaan. 

#vaara #vahinko #vakuutus #pelastuminen #palovaroitin #vaaraohi #palokunta #palohälytys #matkailu #tulipalo

Eilinen kiertomatkamme, jonka päänähtävyytenä oli Tarquinian muinainen etruskien nekropoli

 

Matkan varrelta Vetrallasta

Tarquinian kuolleiden kaupunki on hyvin vaikuttava, mutta aivan eri tavoin kuin Cerveterin vastaava. 

Täällä haudat ovat maan alla ja niissä on hyvin säilyneitä ja värikkäitä maalauksia seinillä. 

Suunnilleen tällainen oli eilinen kierroksemme. 

Italia on hämmästyttävä maa. Täällä on menneisyys - kaukainenkin - näkyvästi läsnä. 

Tässä on esimerkki kahden tuhannen vuoden takaisesta taidokkaasta infrastruktuurista. Ei rakennettu Suomeen tuolloin akvedukteja, eikä juuri muitakaan ihmiselon tuottamia rakenteita. 

Se vika noissa muinaisissa juomavesiväylissä oli, että niiden pinnoituksessa käytettiin lyijyä, joka ei todellakaan ole terveellistä. 

Tässä on kiertoajelumme pääkohde. Tarquinian nekropoli näyttää aivan erilaiselta kuin Cerveterin etruskikalmisto. Täällä kammiot ovat maan alla. Noiden pömpeleiden kautta pääsee portaikkoa alas katsomaan holvia lasin takaa.

 

Ennen viheriölle menoa kävimme lounaalla paikallisessa kuppilassa. 

Otin Saaralle kaksi kontrollikuvaa vessan siisteydestä.

Vihreää valoa tuli. 

 

Nekropoli on korkealla paikalla, josta näkyy huikaiseva näkymä itäsuuntaan. 

 Tästä videosta saat käsityksen avaruuden tunteesta. 

Jatkoimme matkaa Civitavecchiaan, joka on Tyrrhenanmeren rannalla satamakaupunki. Kyseinen Välimeren osa on saanut nimensä etruskien kreikankielisestä nimestä tyrrhēnoi. 

Kuvassa oleva Fortezza Michelangelo valmistui vuonna 1535 turvaamaan satamaa ja ihmisiä merirosvoilta. Noihin aikoihin oli Pohjolassa kulunut kymmenen vuotta Tukholman verilöylystä, jossa Tanskan kuningas teloitutti Ruotsin vallasherroja. Tämä johti tapahtumiin, joiden seurauksena Kustaa Vaasa otti vallan ja alkoi kehittää maataan kovakouraisesti. Hän korvasi katolisen uskon luterilaisuudella ja takavarikoi kirkon omaisuutta maksaakseen sotavelkoja. 

Tämän linnoituksen nimi ei viittaa kuuluisaan kuuluisaan renesanssineroon, joka ei ollut vielä syntynytkään, vaan linnan rakentajasta Michelangelo Buonarrotista. 

Tosin renesanssineromme oli nimeltään Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni, joten olisivatko sukulaisia.  

Linnoituksen liput liehuivat puolitangossa juuri edesmenneen paavin muistoksi.

Linnoituksen pohjoispuolella on vilkkaan näköinen satama. 

Kävimme syömässä aivan fortezzan lähellä. Jostakin kumman syystä Kuukkeli ohjasi meidät jonkin laivan matkustajien ilmoittautumispömpeleille. Kartan mukaan niiden takana on liikenneympyrä. Vasemmanpuolimmaisesta luukusta näytettiin ajavan läpi noin vain. 

No sinne. Kopin isäntä huitoi meitä eteenpäin. 

Saavuimme sitten portille, josta olisimme päässeet aivan ruokapaikkamme viereen. Tämän pömpelin operaattori laski kuitenkin puomin eteemme ja viittoi kiukkuisesti meitä palaamaan takaisin. Huusin hänelle, että olemme turisteja tms. 

Ei auttanut. Palattava oli. 

En ymmärrä, mitä vahinkoa olisi syntynyt, jos olisimme päässeet puomin toiselle puolelle ruokailemaan? 

Kuukkeli neuvoi meidät toista kautta melkein samaan pisteeseen. 

Ajoimme sitten meren rantamia Cerveteriin ja sieltä Trevignanoon. 

Italian lempeän keväiset maisemat hivelevät sielua. Täällä on niin kaunista. 

#historia #antiikki #italia #museo #reliikki #matkailu #loma #rooma #roomalaiset #nekropoli #etruskit #amfiteatteri #tarquinia #hautausmaa #linnoitus #civitavecchia 

Turistien töissä

 

Iltakävelyllä poikkesimme jäätelölle. 

Vielä on muutama päivä jäljellä Trevignano Romanon idyllissä. 

Onneksi olemme voimaantuneet niin, että olemme jaksaneet tehdä turistien töitä tutustumalla seudun paikkakuntiin. 

Anguillara

Tämä kunta on myös kotijärvemme rannalla. Sunnuntaina kävin hakemassa vieraita siellä olevalta juna-asemalta ja myöhemmin toiseen suuntaan. 

Cerveteri

Tästä nekropolista olenkin jo raportoinut. 

Sutri

Kunta on noin kymmenen kilometriä Trevignanosta pohjoiseen. 

Täälläkin on kahden ja puolen vuosituhannen takaiset ihmiskäsien tuotokset näkyvillä arjessa. 

Etruskihaudat ovat aivan erilaisia kuin Cerveterissä. 

Kävimme myös amfiteatterissa, joka on ainoa laatuaan koko maailmassa. Se on louhittu tuffikiveen. 

Viterbo

Tämä on oikea kaupunki. Noin 60 000 asukasta. Vanhassa kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa jäljellä. Siellä voi kulkea kuin menneisyydessä. 

Paikan erikoisuus on, että massiivista kaupunginmuuria on runsaasti jäljellä. Liekö kokonaan. 

Wikimedia Commons

Tarquinia

Huomenna aiomme vierailla Tarquinian nekropolissa, jossa on tällaisia hautamaalauksia. 

Täällä on mukava olla. Haikeaa on lähteä. Kun pääsemme tien päälle lauantaina, orientoidun uuteen tilanteeseen ja ikävä helpottaa. 

 Ehkäpä tulemme Italiaan seuraavanakin vuonna. 

#historia #antiikki #italia #museo #reliikki #matkailu #loma #rooma #roomalaiset #nekropoli #etruskit #amfiteatteri