Juurille Kökariin

Kuva OpenClipart-Vectors Pixabaystä

Isoisoisoisoisomummoni oli Kökarista, eikä sukuni ole tiennyt tästä mitään. Miten se on mahdollista? 

Sukujuurista on nykyään löydettävissä paljon tietoja ja siten selville voi saada monenlaista suvun unohtamaa. Minulle on paljastunut, että yksi sukulinjani johtaa kuuden sukupolven kautta ahvenanmaalaiseen Anna Gretaan (o.s. Kille). 

Geni:

You
 

 

→

  

Raili Marjatta Honkala
your mother

  

→

  

Helmi Maria Jylhäsaari
her mother

  

→

  

Axel Alexander Nurmi
her father

  

→

  

Eric Johan Ericsson Sjöberg
his father

  

→

Eric Ericsson Sjöman
his father

  

→

  

Anna Greta Thomasdotter
his mother

On myös selvinnyt, että Espoossa lähettyvillämme asunut kuopuksemme kaveri Iiro olikin tämän yhteyden kautta kaukainen sukulainen. Hänen isänsä Harry näyttää kirjanneen ahkerasti Kökarin tietoja Geniin. 

Anna Greta avioitui brändöläisen Eric Sjömanin kanssa. Heidän poikansa Eric löysi vaimonsa Magdalena o.s. Rantalan (s. Rauman maalaiskunta) mantereen puolelta ja asettui sinne. He saivat Eric-pojan, mutta valitettavasti isä-Eric kuoli, kun esikoinen oli noin vuoden ikäinen.   

Magdalena meni uusiin naimisiin Eurajoella syntyneen Mikko Matinaron kanssa. He saivat kuusi lasta, mutta myöhemmin Magdalena kuoli 31-vuotiaan lapsivuoteeseen. 

Jostakin syystä Magdalenan ja Ericin poika Eric tuli käyttämään sukunimeä Sjöberg. Hän toimi hattumaakarina Naantalissa. 

En tiedä millä kielellä Magdalena ja Eric kommunikoivat. Voi olla, että rouvakin osasi ruotsia.  

Mikko ei mennyt uusiin naimisiin. Hänellä oli varmaan kylliksi tietämistä lapsikatraansa kanssa. Ruotsin kieli lienee kadonnut käytöstä viimeistään tässä vaiheessa. 

Eric Sjöberg ja hänen vaimonsa Juliana (o.s. Birgstedt) eivät olleet nuhteettomia kansalaisia, joten ehkä siksi heistä ei ole paljoa huudeltu. Olikohan mummoni Helmi yhtään hajulla?

Tosin harva on syvällisesti kiinnostunut sukujuuristaan. Kuinka moni osaa luetella isovanhempiensa vanhempien nimet ja tietää mistä he ovat kotoisin?

Geni

Aiomme viettää juhannusta Kökarissa. Kiinnostavaa vierailla paikassa, jossa on asunut ihmisiä, joita ilman minua ei olisi olemassa. 

Geni tuntee aika monia Anna Gretan esi-isiä ja -äitejä. Melkein kaikki ovat syntyneet ja kuolleet Kökarissa. Vanhin oli syntynyt noin 1490. Yksi tai kaksi oli syntynyt Ahvenanmaan mantereella Saltvikissa.  

Hauskaa, kun Geniin on kuvattu puumerkkejä, joita käytettiin allekirjoitusten sijasta. 

Olen käsitellyt Magdalenan ja Ericin elämää myös aikaisemmissa postauksissani:

    Sjöbergien arvoitus 1

    Onko minun kiittäminen menneisyyden tragediaa?

    Magdalenan lyhyt elämä

    Esivanhenpieni lankeemus

    Elämää Rantalan torpassa

    Arvoitus ratkesi?

    Leipää torppariudella

   Magdalena Henricsdotter Sjömanin kotiseutu

 

Tällaisella suomalaiset pääsivät suihkukoneaikaan 1960-luvun alussa

 

Tätä pääset nyt katsomaan Turun lentoasemalla. 

Finnair sai käyttöönsä 1960-luvun alussa Caravelle III -suihkukoneita ulkomaanliikenteeseen, jolloin mäntämoottoriset Convair Metropolitanit voitiin siirtää kotimaan lennoille.

Caravelle kolmosia käytettiin vuosina 1960-1964. Caravellen eri mallit palvelivat Finnairin matkustajia vuoteen 1983 saakka

Yhtiön nimi oli alunperin nimeltään Aero. Se alkoi 50-luvulla käyttään markkinoinnissaan nimeä Finnair, josta tuli virallinen nimi vuonna 1968. 

Tämän yksilön on hankkinut Ilmailumuseoyhdisty ry, joka on tehnyt valtavasti työtä projektin parissa. Tämä kone on operoinut SAS:n palveluksessa, mutta se on maalattu Finnairin ammoiseen asuun. 

Se on saanut tilapäisen majapaikan Turun lentoaseman pihapiiristä. Sisätilojen kunnostus on yhä kesken. 

Aiheesta lisää MTV:n sivulla. Nähtävissä myös video koneen siirrosta. 

Turun lentokentällä on ollut juuri Airshow. Kävimme vaimoni kanssa lauantai-iltana nuuskimassa, kun tapahtuma oli jo suljettu siltä päivältä. Koneita näkyi huonosti, kun kentälle ei päässyt ja vasta-aurinko häiritsi. 

Saimme kuitenkin kuvia Caravelle kolmosesta. Emme ole kumpikaan saaneet nauttia tämän mallisen koneen kyydistä. 

Elämän tarkoitus kolmella sanalla, muukalainen kysyi yllättäen

 

Kävelin Aurajoen rantaa keskustaan päin ja katselin istumapaikkaa. Penkillä istui nuori mies. Tähän varmaan mahtuu, kysyin. Tottakai, kuului vastaus. 

Minä aloin seurustella kännykkäni kanssa ja hän oli vaiti. 

Yllättäen hän esitti otsikon kysymyksen. 

Vastasin, mitä ensimmäisenä juolahti mieleen tyyliin: alku, elämä, loppu. Vähän näsäviisasta. 

Tästä sukeutui kuitenkin syvämietteinen keskustelu. 

Hän tiedusteli ajatuksiani kuolemasta. Kerroin kokemuksenani, että ihminen varttuessaan alkaa mukautua kuoleman lähestymiseen. Se on jotenkin meihin rakennettu sisään. Sanoin, että vakaumukseni mukaan uskon, että kuoleman jälkeen seuraa parempaa. 

Kerroin käyneeni rajalla, mutta minusta ei tullut parempaa ihmistä. 

Emme löytäneet järkeen perustuvaa elämän tarkoitusta. 

Hänellä oli seuraavana päivänä tilanne, joka askarrutti häntä. Muut siellä ovat paljon parempia. Arvelin siellä olevan muitakin, jotka kipuilevat samaa asiaa. 

Hän tuntui kaverilta, joka pohtii syntyjä syviä. Selvästi sukulaissielu. 

Kuva lbragg1 Pixabaystä

Hän pohti, että jos ei saa lapsia, viiden miljardin vuoden (sanoiko hän todella näin?) ketju päättyy. Hänellä kuului itsellään olevan kaksi lasta. Olin kuvitellut häntä nuoreksi opiskelijaksi, mutta hänellä onkin kaksi lasta ja hän on yli nelikymppinen. 

Tuumin, että jos pronssikaudella pariskunnan miespuolisella edustajalla ei olisi ollut pilkettä silmässä, minä en istuisi tässä. Hänen mielestään se olisi voinut olla nainenkin. Tietysti niin. 

Pohdiskelimme determinismin ja vapaan tahdon problematiikkaa. 

Kerroin hänelle avoimesti omasta elämästäni. 

Yhtäkkiä hän nousi ja kätteli. Hän jatkaisi matkaa hotelliin. Olin itse menossa samaan suuntaan, joten lähdimme yhdessä kävelemään. 

Sigynin kohdalla mietimme, onko alus fregatti, kun siinä on kolme mastoa. Se ei muutoin mielestäni muistuta fregattia, mutta en tunne näitä asioita eikä tuntenut naapurikaan. 

Hän poikkesi Förin luona olevaan vessaan. Minä odottelin. Lähellä jonotettiin jäätelökioskiin. Barkerin puistosta tuli mies, joka kysyi, olenko jonossa. 

Pohdin kumppanilleni, että jos päätän mennä ostamaan jäätelön, olisiko se seurausta vapaasta tahdosta vai kaikesta menneestä. 

Nämä ovat teologisesti vaikeita kysymyksiä. Jos olen valittu, miten asia on? Uskon olevani valittu. Minulla on usko sydämessä, mutta toimintani voi johtaa sen menettämiseen. Silti on kysymys armosta. Näin pitkälle emme toki päässeet. 

Kumppanini pohti, miksi hyvillä teoilla on merkitystä siihen miten käy. Totesin, että tuo on aika perverssi tulkinta kristinuskosta. Kysehän on nimenomaan armosta. Hän piti armoa hyvänä sanana. 

Ikuinen elämä vai ikuinen hämärä, hän kysyi. Jompikumpi pitäisi valita. Käsitin hänen tarkoittavan maallisen elämän jatkumista loputtomiin. Minusta tuntui, että siihen kyllästyisi. 

Erosimme Marina Palacen kohdalla. Hän kiitti keskustelusta, sanoi virkistyneensä ja halasi.

Syvällinen kohtaaminen. 

Hänen kanssaan olisi voinut jatkaa keskustelua. 

En muista tarkoin sanoja enkä asioiden järjestystä, mutta jotenkin näin.

Turun lukemattomia nähtävyyksiä 1: Mannerheiminpuisto ja Mikaelinkirkko

 

Mikaelinkirkko

Tavanomaisen viiden ja puolen kilometrin kävelylenkkini varrella on paljon nähtävää, Suomen vanhimmassa kaupungissa kun ollaan. 

Lähdepä mukaan niin katsotaan mitä löytyy. Laita hyvät kävelykengät jalkaan. 

Miksi kirkon suunnittelija kartteli luomustaan?

Sitten liikkeelle Puutarhakatua Mannerheiminpuiston ja Mikaelinkirkon ohi Port Arthuriin eli Portsaan.  

Google Maps

Reittimme kulkee sataman suuntaan, Turun linnan ympäri ja jokivartta takaisin. 

Välähdys menneestä kadun vasemmalla puolella.

Mannerheiminpuisto on perustettu vuonna 1923 ja nimetty marsalkan mukaan hänen 75-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1942. Surullisen kuuluisa silloisen liittolaismaamme valtakunnankansleri tuli yllättäen onnittelemaan päivänsankaria. 

Mannerheiminpuiston lounaispäässä marsalkamme vartioi kirkon pääovea Puistokadun yli.

 

Asuimme vaimoni kanssa Turussa ensimmäisen kerran 70-luvulla. Silloin tämä paikka oli tyhjä. Kuvanveistäjä Veikko Leppäsen ja arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelema muistomerkki paljastettiin vuonna 1994, jolloin oli kulunut 50 vuotta Mannerheimin valitsemisesta presidentiksi. 

Tämä rintakuva on Leppäsen tutkielma Mannerheimin ratsastajapatsasta varten. Kyseisen muistomerkin sai kuitenkin tehdäkseen Aimo Tukiainen. 

Asiasta kukkaruukkuun, olen tavannut miehen, joka oli Tukiaisen mallina ratsastajapatsaan teossa. Pää ei näytä tältä, muistaaakseni entiseltä armeijan, mieheltä. 

Ehojoki on suunnitellut opinahjoni Turun kauppakorkeakoulun alkuperäisen osan. 

Arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetyn kirkon suunnitteli Lars Sonck voitettuaan nuorena arkkitehtiopiskelijana asiasta järjestetyn kilpailun. Vanhempi arkkitehdisto suhtautui ynseästi, mutta hankkeesta pidettiin kiinni. Voittajakin alkoi empiä, teki jopa uuden suunnitelman alkuperäisen korvaajaksi, mutta se torjuttiin. Hän halusi muutoksia suunnitelmaan, osaan suostuttiin osaan ei. 

Tämä gotiikkaa ja jugendia yhdistävä temppeli rakennettiin vuosina 1899-1905. 

Kirkossa on keskiaikaisen kirkon ja linnan piirteitä. Kaunis se on, mutta sen anakronistisuus hämmentää. 

Kun Sonck vieraili myöhemmin Turussa, hän halusi kiertää kaukaa luomuksensa. 

Puutarhakatu jatkuu. Tästä alkaa Portsa. Ollaan 400 metrin päässä kotoamme. 

Kylkikivun syy selvisi vihdoin

 

Kuva b0red Pixabaystä

Kävin toissaviikolla magneettikuvauksessa ja tänään tapasin lääkärin TYKS:in neurokirurgisella osastolla. 

Ihmetyttää, että röntgen- ja tt-kuvaus eivät olleet kertoneet, mitä kaatuessani oli tapahtunut.

Kaksi kylkiluutani on murtunut. 

Lisäksi yksi välilevy on pullistunut, mutta se ei johdu haaveristani. Samanaikaisuus on sattumaa. Pullistuma taitaa olla oireeton. 

Minulla on yhä kipuja, mutta ne ovat lieviä verrattuina alkuvaiheen kärsimyksiin. Viime yönä jouduin haeskelemaan sopivaa sopivaa asentoa. 

Vaivat kuuluvat kestävän pitkään. Katoavat itsekseen. Särkylääkettä kirjoitettiin. 

Kuvat menevät vielä lausunnolle, mutta tuskinpa sieltä enää uutta ilmenee. 

Kyllä tämä tästä ...

Väkivallaton rintamalinja Venäjän Turun pääkonsulaatin ja aktivismin välissä

 

Vartiovuoren ja Luostarinmäen museokorttelin välissä on hiljaisen näköinen tiilirakennus, josta on saatavissa Venäjän konsulipalveluja. Ylitöitä ei luultavasti tarvitse paiskoa. 

Vastapäätä kadun toisella puolella olevaan aitaan on viritetty protestiseinämä Ukrainan puolesta. 

Suomettumisen ajan kokeneelle on sopeutumista näin suureen muutokseen. Varovaisuus on kuin sisäänrakennettu ominaisuus. 

Arpa on heitetty. Puoli on valittu. 

Tuntuisi niin kotoisen mukavalta, jos venäläisten kanssa voitaisiin kommunikoida ihmisiksi. Tavallisten venäläisten kanssa mielestäni pitääkin. 

Venäjän johtajat päästelevät suustaan niin hirmuisia sammakoita, että asiaintila on selvä. 

Ukrainalaiset ovat kuin veljiämme ja sisariamme, jotka puolustavat myös meitä. 

Minulla on kuitenkin surku myös venäläisten vuoksi. Osa kansasta uhkuu putinismia, mutta erityisesti nuorten keskuudessa on sellaisia, jotka ymmärtävät, missä mennään. 

Ymmärrän hyvin, että kansa ei uskalla nousta barrikadeille. Venäjän hallinto osaa järjestää niskurin elämän hyvin hankalaksi. Lisäksi putinistiset kansalaiset ovat agressiivisia toisiinajattelijoita kohtaan. 

Mitä teet, jos lapseltasi menee koulupaikka aktivismisi vuoksi? 

Tällainen tuntuu uskalletulta, mutta miten kuuluu puhua johtajista, jotka tappavat jopa lapsia ja kiduttavat vankeja?

Слава Україні!

Slava Ukraini!

Täytin äsken 69, tänään täytän 7

 

Kesäkuun 9. päivänä seitsemän vuotta sitten olin Meilahdessa kolmiosairaalan eristysosastolla ja sain uuden elämän. 

Jollakin tuntemattomalla hyväntekijällä oli ollut riittävän samankaltainen veri kuin minulla. Aina sellaista ei löydy. 

Joku henkilö oli hakenut siirteen paikan päältä ja tuonut sen valvonnassaan luovutettavaksi. 

Olin ollut noin kuukausi sitten saamassa siirteen, mutta silloin vaikutti siltä, että minulla on jokin tulehdus, jolloin siirrettä ei voi antaa. Minut lähetettiin kotiin. 

Kantasolut säilytettiin kai nestetypessä. 

Nyt oli uusi koitos ja juhlahetki, joka tosin vaikutti ihan arkiselta. Luovuttajan solualkiot saatettiin kuin tiputuksessa verenkiertooni. 

Immuunijärjestelmäni oli ajettu alas siirtoa varten. En saanut poistua huoneestani eteistä pidemmälle. 

Siirron jälkeen odotettiin muutama päivä, että verentuotantoni käynnistyy. Niin se teki. 

Veriryhmäni muuttui. 

Vastustuskykyni oli nollilla, joten sain muistaakseni kolme pöpöä. Jouduin takaisin eristyksiin, mutta nämä "torakat"  nujerrettiin. 

Minulla on yhä omat kudokset, mutta suonissani virtaa vieras veri. Tällainen tilanne voi tuottaa käänteishyljintää, joka voi viedä jopa hengen. Minulla tällaista ei ole juuri ollut. Välillä vasen silmäkulmani punottaa, mutta se talttuu voiteella. Siinä kaikki. 

Erikoissairaanhoito osoitti korkean tasonsa. 

Luoja antoi minulle jatkoajan. 

Frälsi, Piuha, Nuhi, Kepponen ja muita harvinaisia sukunimiä Nousiaisten kirkkomaalla

 

Nousiaisten kirkkomaalla kulkiessamme kiinnitimme vaimoni kanssa huomiota mielestämme epätavallisiin sukunimiin. 

Olen tutkaillut, mitä teos Suomalaiset sukunimet (Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala, 1993) tietää näistä nimistä.

Aika harvoista tiesi, mutta joistakin sentään.  

 

Töyhä

Tämä on sukunimenä hauska. Jaakob-nimen muunnosta Jaskaria on käytetty talon nimenä. Joidenkin tämän nimisten talojen tai torppien muistellaan olleen Jaskoja. 

Ruotsin sanan "vit" vanhasta muodosta on muovautunut sukunimiä kuten Huitti, Huitu ja Huittinen. 

Molkkari

Läksy

Eripuolilla Suomea esiintyy samantapaisia nimiä Hyrkäs, Hyrkkälä ja Hyrkkölä. Hyrkkä tarkoittaa kimpaletta tai palaa jotakin. Hyrkätä tarkoittaa juoksemista, surisemista tai kimppuun käymistä. Voi olla, että jotakin henkilöä on voitu luonnehtia tällä tavoin. 

Lähdeteokseni ei mainitse Klemettylä-nimeä. Klemettilä on lähimpänä oleva versio. Oletan, että tämäkin viittaa henkilönimeen Clemens kuten muut samantapaiset nimet. 

Frälsi

Nimi saattaa viitata sanaan konka, konko, konkka tai konke, joka tarkoittaa esiin työntyvää tai ylöspäin kääntyvää. 

Keppo tai Kepponen saattaa juontua muinaisruotsalaiseen henkilönimeen Kebbe, Kebbo tai Käbbö. Toinen selitys saattaisi olla suomenkielen adjektiivi keppo, kepsa, kepsu, kepeä tai nopsa. 

Voisikohan jälkimmäinen selitys viitata kepposen nykymerkitykseen pila, jekku tai kolttonen.

Lähdeteos tuntee nimen Kölhi, jonka merkitystä ei tiedetä. Sana kölhä merkitsee pientä kumpua. 

Mutta Kolhi?

Valkki

Raiko saattaa viitata johonkin skandinaaviseen Ragn-alkuiseen nimeen. 

Luovutetussa Karjalassa oli pitäjä nimeltään Hiitola, mikä merkitsi alunperin hiiden kotia. Hiisi puolestaan tarkoitti pakanallista uhripaikkaa, metsänhaltiaa ja pahaa paikkaa. 

Liekö joku napannut hiitolasta alkupään, kun on tarvinnut sukunimeä. 

Lieneekö versio Turto-nimestä, joka jonkin teorian mukaan voi juontua skandinaavisesta nimestä Tord.

Lappilainen nimi Aili on samaa juurta kuin helig (pyhä). Ailio-nimeä ovat myös nimenmuuttajat ottaneet käyttöön. 

Netti ehkä voisi kertoa lisää näistä nimistä, mutta riittäköön tämä.