Onko minun kiittäminen menneisyyden tragediaa?

Äidinäidinisänisäni Erik Sjöberg (1829-1882) toimi hatuntekijänä Naantalissa. Hän syntyi Taipelman torpassa Unajan kylässä Rauman maalaiskunnassa. Hänen äitinsä oli Magdalena Henricsdotter, joka oli syntynyt 25.5.1813 Raumalla tai Rauman maalaiskunnassa. Huomasin tänään, että hän on ollut vain kuusitoistavuotias synnyttäessään Ericin 20.12. 1829 ja hän on alkanut odottaa vauvaa viisitoistavuotiaana.

Ericin isä oli Ahvenanmaan Brändössä 17.12.1801 syntynyt Eric Sjöman. Hän oli tullut rengiksi suomenkieliseen ympäristöön. Hän oli lapsen syntyessä 28-vuotias. Hän kuoli keuhkokuumeeseen seuraavan vuonna, kun lapsi oli noin yhden vuoden ikäinen.

Nämä kylmät luvut luovat kuvan murheellisesta tarinasta. Mahtoivatko Ericin vanhemmat edes kunnolla ymmärtää toistensa puhetta.

Magdalena kuoli 31-vuotiaana synnytykseen. Geniin merkityt tiedot ovat vähäiset. Valitettavasti netissä olevat kuvat rippikirjoista ovat hyvin huonolaatuisia. Haluan tietää kummankin Ericin ja Magdalenan kohtalosta enemmän. Toivottavasti alkuperäiset rippikirjat ovat Kansallisarkiston Turun toimipisteessä.

Asia herättää ristiriitaisia tunteita, sillä vaikka tämä tarina osoittautuisi tragediaksi, minun on kiittäminen sitä olemassaolostani.