Vein vaimon keskustaan. Mietin mennäkö Jätkäsaareen kuvaamaan, mutta tuntui liian rankalta kohteelta. Sitten ajattelin Kivelän sairaalan aluetta Töölössä. Siellä on paljon vanhaa rakennuskantaa. Luultavasti alueelle voisi mennä muina miehinä kuvaamaan. Tuntui kuitenkin, että sää on liian aurinkoinen tällaisiin kuvaushommiin. Redin työmaakin Kalasatamassa nousee ja alkaa näyttää majesteettiselta. Korkeita nostureita on jo yhdeksän ja lisäksi pienempiä. Päätin jättää kuvaukset toiseen kertaan. Sekin vaikutti, että radiosta tuli tavattoman kiinnostavaa ohjelmaa 30-luvun politiikasta Suomessa.
Tuli sitten mieleeni, että nyt olisi hyvä sauma käyttää autoa pesuautomaatissa. Ajoin Hertsikan Shellille ja ostin ohjelman. Sitten jonoon. Edelläni taisi olla viisi autoa ja yksi sisällä. Nyt kuuluisi sanoa "tietenkin", ikäänkuin jokin maaginen voima toisi juuri minun eteeni autoja jonoon.
Pesukierroksella meni lähes tunti, mutta onneksi Puheen puolella alkoi Perttu Häkkinen. Pesun jälkeen mietin, että auton sisätilan voisi imuroida saman tien. Shellillä ei näyttänyt olevan siihen mahdollisuutta. Öljytkin olisi hyvä tarkistaa. Se homma on taas jäänyt tekemättä ties kuinka pitkään.
Päätin kuitenkin lähteä kävelylle, kun sääkin oli hyvä. Ajelin Tammisaloon ja kävelin puolisen tuntia rannoilla sekä saaren että mantereen puolella. Maasto oli tasaista ja siten ihanteellista syöpäläiselle. Sitten ajoin Mäkkärin drive-in:in ja ostin Bigmacin ilman vihanneksia. Vähän puiseva versio, mutta minkäs syöpäpotilaana teet.
Nyt on osa päivä kärkihommista tehty. Myöhemmin haen vielä vaimon stadista. Muutoin täytyy ottaa iisisti eli hommailla sellaista, mitä voi tehdä selällään sängyssä.
Vaimoni lähtee ensi viikoksi Wieniin Kultiksen kanssa. Hän on saanut aika hyvin buukatuksi väkeä käymään luonani sinä aikana. Luulisin pärjääväni aika hyvinyksinkin, vaikka taidan olla matalasoluvaiheessa. Vaimon on turvallisempi olla reisussa, kun tietää, että perääni täällä katsotaan. Mukavaa tietenkin saada seuraa.
Kirjoittelin taannoin kuinka aioin tehdä hienon kassavirtasysteemin syöpäajan talouden hallintaan. En kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi. Ei vain huvittanut. Hoidettiin homma siten, että tehtiin lainasopimus ehkä turhankin isolle summalle. Rahaa nostetaan kuitenkin varovasti. Tässä järjestelyssä on hyvä selkänoja, kun lähitulevaisuuden asiat ovat aika auki.
tiistai 15. maaliskuuta 2016
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Mööbleeraus epäonnistui
Sain aamulla pienen haavan etusormeeni. Vaimoni putsasi sen ja laittoi laastarin. Kun tulimme reissusta, otin laastarin pois. Haava ei ollutkaan kunnolla umpeutunut, mikä johtuu varmaan alentuneista trombosyyteistä. Aamuinen toimenpide toistettiin. Ymmärrän, että tuollaisten suhteen syöpäpotilaan pitää olla hyvin varovainen.
Päätimme aikoinaan, että teemme olohuoneestamme ateljeen. Taidetarvikkeitani on kaapissa olohuoneessa. Pidennettävä ruokapöytämme toimii taiteilijapöytänäni. Pidän sen päällä vakstuukia, jotta pöydän pinta säilyisi.
Ei toimi. Pöytä pitää tyhjentää, kun käy vieraita. Mukavaa, että vieraita käy, mutta tavarat tahtovat huonosti löytää tiensä takaisin pöydälle. Hommat jumittuvat. Huone on sitäpaitsi edelleen siisti olohuone, jossa ei voi oikein ronskisti luoda. Nyt meillä on makuu- ja olohuoneen lisäksi välikköhuone, joka toimii vain vierashuoneena. Tulipahan kokeiltua.
Väsyttää edelleen sen verran, että en jaksa vielä kirjoittaa Ad Reinhardtista. Kirjoitan kun jaksan.
Tunsin nyt illalla itseni hieman huonovointiseksi. Otin Primperanin.
Päätimme aikoinaan, että teemme olohuoneestamme ateljeen. Taidetarvikkeitani on kaapissa olohuoneessa. Pidennettävä ruokapöytämme toimii taiteilijapöytänäni. Pidän sen päällä vakstuukia, jotta pöydän pinta säilyisi.
Ei toimi. Pöytä pitää tyhjentää, kun käy vieraita. Mukavaa, että vieraita käy, mutta tavarat tahtovat huonosti löytää tiensä takaisin pöydälle. Hommat jumittuvat. Huone on sitäpaitsi edelleen siisti olohuone, jossa ei voi oikein ronskisti luoda. Nyt meillä on makuu- ja olohuoneen lisäksi välikköhuone, joka toimii vain vierashuoneena. Tulipahan kokeiltua.
Väsyttää edelleen sen verran, että en jaksa vielä kirjoittaa Ad Reinhardtista. Kirjoitan kun jaksan.
Tunsin nyt illalla itseni hieman huonovointiseksi. Otin Primperanin.
Liikkeellä
Ajelimme Lauttasaaren teollisuusalueen Nordeaan tänään. Ryhdyimme 80-luvulla kyseisellä alueella Veneentekijäntiellä olevan SYP:n asiakkaiksi. Emme ole vaihtaneet pankkia, mutta pankki on vaihtanut nimeään ensin Meritaksi, kun SYP ja KOP yhdistyivät, sitten Merita-Nordbankeniksi - taas fuusion seurauksena ja lopulta nykyiseksi. Matkan varrella toimipiste oli siirtynyt Melkonkadun päähän, joka paikka on myös Lauttasaaren teollisuusalueella. Pankki aikoo muuttaa ensi vuoden alussa pois alueelta Lauttasaaren entisen ostarin paikalle tulevaan kauppakeskukseen.
Olimme sopineet pankkiyhdyshenkilön kanssa puskurilainasta sairauden ja sen jälkeisen ajan tueksi. Kokonaislainasumma on yläkantissa, mutta nostimme siitä vain kymmenesosan, jotta emme tulisi tuhlanneeksi. Tarvitessamme voimme nostaa lisää.
Pankkitoiminta on kovasti muuttunut 80-luvulta. Silloin piti pankissa käydä aika usein hakemassa tyhjiä sekkejä. Nyt ei salissa juuri muita asiakkaita näkynyt. Mitähän ne kaikki toimihenkilöt tekevät?
Jos 80-luvulla tarvittiin lainaa, sovittiin tapaaminen pankinjohtajan kanssa. Hän sitten antoi tai oli antamatta lainaa. Nyt asiat hoidetaan yhdyshenkilön kanssa, jos sattuu olemaan avainasiakas. Jos ei, vastapuoli lienee kuka tahansa vapaa toimihenkilö, joka ei ole erikoistunut avainasiakkaisiin.
Homma hoidettiin, nimet pantiin papereihin. Aikaa meni lähes puoli tuntia, kun vaimoni luottokorttiongelma pantiin kuntoon.
Ajelimme sitten Jätkäsaaressa etsimässä ruokapaikkaa, jonka vaimoni tiesi olevan hyvän. Hän ei ollut käynyt siinä, ei muistanut nimeä eikä osoitetta. Eipä löytynyt. Jätkäsaaresta on tulossa ainutlaatuinen asuinpaikka. Lähes kaikki talot tulevat olemaan uusia. Siksi olemassa olevat rakennukset eivät rajaa sitä, mitä naapuriin voidaan tehdä. Syntymässä on virkistävää arkkitehtuuria. Paikka on nytkin vaikuttava, kun valmiit ja keskeneräiset talot sekä kaikenlainen rakentamisfasiliteetti ovat ovat sulassa sekasotkussa keskenään. Olisi ollut kiva kuvata, kun oli siihen sopiva pilvinen sää. En jaksanut tällä kertaa.
Jotaki Jätkäsaaseen kuitenkin jää - bunkkeri. Joskus, kun harjoitimme maahantuontia, mekin haimme tavaraa bunkkerista. Se oli tuolloin tullivarasto. Nyt se taitaa olla Verkkokaupan hallussa. Jotakin erityistä siihen on tulossa, en vain muista varmaksi, mitä. Olikohan uimahalli?
Vaimo kävi etsimässä kenkiä Fredalta. Ei löytynyt. Ajattelimme sitten käydä syömässä Hertsikassa lähellämme olevassa uudessa paikassa. Päädyimme kuitenkin Herttoniemenrannassa olevaan kebab-paikkaan. Syöpäpotilaan on hiukan ikävä käydä ulkona syömässä. Tuoreet vihannekset pitää jättää annoksesta pois.
Käytin vaimoani vielä kirjastossa. Hän toi minulle Teemu Keskisarjan teoksen Tolvajärven jälkeen. Olin jostakin syystä käsittänyt, että siinäkin kerrottaisiin Viipurinlahden tapahtumista talvisodan lopussa. Kirjan koko nimi onkin Tolvajärven jälkeen Suurtaistelun ihmisten historia. Tuo teema ei minua erityisemmin kiinnosta, mutta ehkä ainakin makustelen, miten Keskisarja kirjoittaa.
Olimme sopineet pankkiyhdyshenkilön kanssa puskurilainasta sairauden ja sen jälkeisen ajan tueksi. Kokonaislainasumma on yläkantissa, mutta nostimme siitä vain kymmenesosan, jotta emme tulisi tuhlanneeksi. Tarvitessamme voimme nostaa lisää.
Pankkitoiminta on kovasti muuttunut 80-luvulta. Silloin piti pankissa käydä aika usein hakemassa tyhjiä sekkejä. Nyt ei salissa juuri muita asiakkaita näkynyt. Mitähän ne kaikki toimihenkilöt tekevät?
Jos 80-luvulla tarvittiin lainaa, sovittiin tapaaminen pankinjohtajan kanssa. Hän sitten antoi tai oli antamatta lainaa. Nyt asiat hoidetaan yhdyshenkilön kanssa, jos sattuu olemaan avainasiakas. Jos ei, vastapuoli lienee kuka tahansa vapaa toimihenkilö, joka ei ole erikoistunut avainasiakkaisiin.
Homma hoidettiin, nimet pantiin papereihin. Aikaa meni lähes puoli tuntia, kun vaimoni luottokorttiongelma pantiin kuntoon.
Ajelimme sitten Jätkäsaaressa etsimässä ruokapaikkaa, jonka vaimoni tiesi olevan hyvän. Hän ei ollut käynyt siinä, ei muistanut nimeä eikä osoitetta. Eipä löytynyt. Jätkäsaaresta on tulossa ainutlaatuinen asuinpaikka. Lähes kaikki talot tulevat olemaan uusia. Siksi olemassa olevat rakennukset eivät rajaa sitä, mitä naapuriin voidaan tehdä. Syntymässä on virkistävää arkkitehtuuria. Paikka on nytkin vaikuttava, kun valmiit ja keskeneräiset talot sekä kaikenlainen rakentamisfasiliteetti ovat ovat sulassa sekasotkussa keskenään. Olisi ollut kiva kuvata, kun oli siihen sopiva pilvinen sää. En jaksanut tällä kertaa.
Jotaki Jätkäsaaseen kuitenkin jää - bunkkeri. Joskus, kun harjoitimme maahantuontia, mekin haimme tavaraa bunkkerista. Se oli tuolloin tullivarasto. Nyt se taitaa olla Verkkokaupan hallussa. Jotakin erityistä siihen on tulossa, en vain muista varmaksi, mitä. Olikohan uimahalli?
Vaimo kävi etsimässä kenkiä Fredalta. Ei löytynyt. Ajattelimme sitten käydä syömässä Hertsikassa lähellämme olevassa uudessa paikassa. Päädyimme kuitenkin Herttoniemenrannassa olevaan kebab-paikkaan. Syöpäpotilaan on hiukan ikävä käydä ulkona syömässä. Tuoreet vihannekset pitää jättää annoksesta pois.
Käytin vaimoani vielä kirjastossa. Hän toi minulle Teemu Keskisarjan teoksen Tolvajärven jälkeen. Olin jostakin syystä käsittänyt, että siinäkin kerrottaisiin Viipurinlahden tapahtumista talvisodan lopussa. Kirjan koko nimi onkin Tolvajärven jälkeen Suurtaistelun ihmisten historia. Tuo teema ei minua erityisemmin kiinnosta, mutta ehkä ainakin makustelen, miten Keskisarja kirjoittaa.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Vielä jaksoin
Päivä näytti aurinkoiselta, takana hyvin nukuttu yö eikä neutrofiiliarvokaan voinut vielä olla kovin huono. Jotakin piti tehdä, kun vielä voi. Lähdimme Emmaan, jossa minua kiinnosti erityisesti Ad Reinhardtin näyttely.
Meinasin pakittaa taloyhtiömme A-talon seinään. Tuli mieleen, että ajaminen ei ole hyvä juttu, kun veriarvot huononevat. Onneksi vaimoni suostui rattiin ja hyvin pärjäsikin, vaikka jännitti.
Emman pihalla parkkeeraaminen oli tietenkin maksullista, vaikka on sunnuntai. Easyparkissa ilmoitettiin loppumisajaksi sama mikä oli alkuaika. Se kummastutti. Maksoin varmuuden vuoksi kolikoilla. Kun lopetin Easyparkin parkeerauksen, järjestelmä lopetti sen kuin parkkeeraus olisi ollut päällä. Ota tästä nyt selvää.
Otimme iisisti ja menimme ensin kahvilaan, vaikka tiesimmekin, että meille jäisi vain tunti aikaa.
Näyttely oli kiinnostava. En jaksa kertoa siitä nyt tarkemmin. Kerron huomenna.
Emmassa sai tehdä omaakin taidetta:
Olimme ajatelleet kyläilyä näyttelyvierailun jälkeen, mutta kun ensimmäinen vavanheitto ei tuottanut tulosta, emme ruvenneet kalastelemaan enempää näyttelyn jälkeen vaan ajoimme kotiin.
Väsyttikin. Kiva kuitenkin, että jaksoin katsoa näyttelyn.
Meinasin pakittaa taloyhtiömme A-talon seinään. Tuli mieleen, että ajaminen ei ole hyvä juttu, kun veriarvot huononevat. Onneksi vaimoni suostui rattiin ja hyvin pärjäsikin, vaikka jännitti.
Emman pihalla parkkeeraaminen oli tietenkin maksullista, vaikka on sunnuntai. Easyparkissa ilmoitettiin loppumisajaksi sama mikä oli alkuaika. Se kummastutti. Maksoin varmuuden vuoksi kolikoilla. Kun lopetin Easyparkin parkeerauksen, järjestelmä lopetti sen kuin parkkeeraus olisi ollut päällä. Ota tästä nyt selvää.
Otimme iisisti ja menimme ensin kahvilaan, vaikka tiesimmekin, että meille jäisi vain tunti aikaa.
Näyttely oli kiinnostava. En jaksa kertoa siitä nyt tarkemmin. Kerron huomenna.
Emmassa sai tehdä omaakin taidetta:
Olimme ajatelleet kyläilyä näyttelyvierailun jälkeen, mutta kun ensimmäinen vavanheitto ei tuottanut tulosta, emme ruvenneet kalastelemaan enempää näyttelyn jälkeen vaan ajoimme kotiin.
Väsyttikin. Kiva kuitenkin, että jaksoin katsoa näyttelyn.
Talvisodan viimeiset päivät Viipurinlahdella ja raskas henkilökohtainen menetys
Tänään tulee talvisodan päättymisestä 76 vuotta. Sodan lopulla Suomen kohtalo oli aivan katon harjalla. Jos sota ei olisi päättynyt juuri tuolloin, Suomi olisi todennäköiseti vallattu ja siitä olisi tullut Neuvostovaltio kuten Virosta ja muista Baltian maista.
Miksi Stalin taipui rauhaan, vaikka Suomi oli jo melkein hänen käsissään? Syynä oli se, että liittoutuneet kokosivat jo joukkoja Suomen avuksi. Stalin ei halunnut käynnistää sotaa liittoutuneita vastaan - ainakaan tässä vaiheessa. Myöhemmin Venäjä olikin yksi valtio liittoutuneiden joukossa. Voidaan vain spekuloida, olisivatko liittoutuneet olleet Suomessa riittävän ajoissa vaikuttaakseen lopputulokseen.
Liittoutuneet aikoivat tulla Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Norja oli jo luvan myöntänyt. Samalla reissulla ne olisivat epäilemättä ottaneet Pohjois-Ruotsin malmivarat hallintaansa. Nehän tulivat olemaan yksi Saksan sotaponnistelujen perusresurssi. Ruotsi tuli myöhemmin taipumaan saksalaissotilaiden kauttakulkuun ja malmin myyntiin Saksalle.
Minusta voidaan uskoa, että liittoutuneet olisivat todella ryhtyneet operaatioonsa, koska huhtikuussa talvisodan päättymisen jälkeen, kun Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan, liittoutuneet todella yrittivät puolustaa Norjaa, tosin siinä onnistumatta. Luulen, että siinäkin projektissa Ruotsin malmilla oli oma motivoiva roolinsa. Saksa sai kuitenkin Norjan kokonaan haltuunsa ja Ruotsin malmi alkoi matkata Narvikin kautta Saksaan.
Saksan kerrotaan kannustaneen suomalaisia rauhaan ja luvanneen, että Suomi saa menetetyt alueensa myöhemmin takaisin.
Sodan polttopiste oli Viipurinlahdella. Suomalaiset eivät olleet uskoneet venäläisten panssareiden pääsevän jäätä pitkin lahden luoteispuolelle, mutta nehän pääsivät. Venäjälle muutama uponnut panssari ei merkinnyt mitään.
Olettamuksensa perusteella suomalaiset olivat jättäneet Viipurinlahden luoteispuolen aika heikon miehityksen varaan ja venäläiset olivat saaneet jo sillanpääaseman. Iltasanomien artikkeli 816 suomalaista kaatui yhdessä päivässä - kartta: täällä koettiin talvisodan verisimmät tunnit kertoo tuosta vaiheesta tuolla seudulla.
Sillanpääasema oli Säkkijärven Vilajoella. Sitä kautta venäläisille voisi avautua reitti suomalaisten selustaan Viipurin länsipuolelle sekä Haminan kautta Suomen pääkaupunkiin. Venäläisiä joukkoja torjumaan tarvittiin lisää joukkoja. Pohjois-Suomen rintamalla tilanne oli aika rauhallinen joten sieltä siirrettiin väkeä Viipurinlahdelle ja rintamavastuun pohjoisessa ottivat ruotsalaiset vapaaehtoiset. Näin myös Jääkärirykmentti 40 ja sen mukana isoisäni Yrjö Jylhäsaari siirtyi Säkkijärvelle.
Isoisäni lähetti matkalla pohjoisesta etelään kirjeen kotiin. Hän ei tiennyt, mihin heitä siirrettiin. Toivoi pääsevänsä lomalle. Ei ollut kertaakaan ollut.
Yrjö kuului sotamiehenä konekivääriryhmään. Hän päätyi Säkkijärven Vilajoelle. Siellä hän haavoittui maaliskuun yhdentenätoista päivänä. Hänet siirrettiin Haminaan sotasairaalaan, jossa hän kuoli samana päivänä. Kolmantenatoista päivänä tuli aselepo.
Mahtoiko isoisäni tietää millaisessa historiallisessa polttopisteessä hän isänmaataan ja perhettään puolusti viimeiset päivänsä?
Aseet sammuivat. Miehiä odotettiin kotiin. Kului pari viikkoa, kun äitini - alle yhdeksänvuotias viisilapsisen parven esikoinen - oli käymässä kaupassa ja näki siellä postinkantajan. Hän kysyi, onko heille mitään. Postinkantaja sanoi, että on, mutta hän tuo itse. Äitini kipaisi kotiin ja siellä arvattiin millaista postia oli tulossa, tieto isän kaatumisesta.
En ole nähnyt koskaan äitini isää. Tunnen, että siinä kohtaa menneisyydessäni on aukko, jota tämäkin postaus kai pyrkii täyttämään.
Miksi Stalin taipui rauhaan, vaikka Suomi oli jo melkein hänen käsissään? Syynä oli se, että liittoutuneet kokosivat jo joukkoja Suomen avuksi. Stalin ei halunnut käynnistää sotaa liittoutuneita vastaan - ainakaan tässä vaiheessa. Myöhemmin Venäjä olikin yksi valtio liittoutuneiden joukossa. Voidaan vain spekuloida, olisivatko liittoutuneet olleet Suomessa riittävän ajoissa vaikuttaakseen lopputulokseen.
Liittoutuneet aikoivat tulla Norjan ja Ruotsin kautta Suomeen. Norja oli jo luvan myöntänyt. Samalla reissulla ne olisivat epäilemättä ottaneet Pohjois-Ruotsin malmivarat hallintaansa. Nehän tulivat olemaan yksi Saksan sotaponnistelujen perusresurssi. Ruotsi tuli myöhemmin taipumaan saksalaissotilaiden kauttakulkuun ja malmin myyntiin Saksalle.
Minusta voidaan uskoa, että liittoutuneet olisivat todella ryhtyneet operaatioonsa, koska huhtikuussa talvisodan päättymisen jälkeen, kun Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan, liittoutuneet todella yrittivät puolustaa Norjaa, tosin siinä onnistumatta. Luulen, että siinäkin projektissa Ruotsin malmilla oli oma motivoiva roolinsa. Saksa sai kuitenkin Norjan kokonaan haltuunsa ja Ruotsin malmi alkoi matkata Narvikin kautta Saksaan.
Saksan kerrotaan kannustaneen suomalaisia rauhaan ja luvanneen, että Suomi saa menetetyt alueensa myöhemmin takaisin.
Sodan polttopiste oli Viipurinlahdella. Suomalaiset eivät olleet uskoneet venäläisten panssareiden pääsevän jäätä pitkin lahden luoteispuolelle, mutta nehän pääsivät. Venäjälle muutama uponnut panssari ei merkinnyt mitään.
Olettamuksensa perusteella suomalaiset olivat jättäneet Viipurinlahden luoteispuolen aika heikon miehityksen varaan ja venäläiset olivat saaneet jo sillanpääaseman. Iltasanomien artikkeli 816 suomalaista kaatui yhdessä päivässä - kartta: täällä koettiin talvisodan verisimmät tunnit kertoo tuosta vaiheesta tuolla seudulla.
Sillanpääasema oli Säkkijärven Vilajoella. Sitä kautta venäläisille voisi avautua reitti suomalaisten selustaan Viipurin länsipuolelle sekä Haminan kautta Suomen pääkaupunkiin. Venäläisiä joukkoja torjumaan tarvittiin lisää joukkoja. Pohjois-Suomen rintamalla tilanne oli aika rauhallinen joten sieltä siirrettiin väkeä Viipurinlahdelle ja rintamavastuun pohjoisessa ottivat ruotsalaiset vapaaehtoiset. Näin myös Jääkärirykmentti 40 ja sen mukana isoisäni Yrjö Jylhäsaari siirtyi Säkkijärvelle.
Isoisäni lähetti matkalla pohjoisesta etelään kirjeen kotiin. Hän ei tiennyt, mihin heitä siirrettiin. Toivoi pääsevänsä lomalle. Ei ollut kertaakaan ollut.
Yrjö kuului sotamiehenä konekivääriryhmään. Hän päätyi Säkkijärven Vilajoelle. Siellä hän haavoittui maaliskuun yhdentenätoista päivänä. Hänet siirrettiin Haminaan sotasairaalaan, jossa hän kuoli samana päivänä. Kolmantenatoista päivänä tuli aselepo.
Mahtoiko isoisäni tietää millaisessa historiallisessa polttopisteessä hän isänmaataan ja perhettään puolusti viimeiset päivänsä?
Aseet sammuivat. Miehiä odotettiin kotiin. Kului pari viikkoa, kun äitini - alle yhdeksänvuotias viisilapsisen parven esikoinen - oli käymässä kaupassa ja näki siellä postinkantajan. Hän kysyi, onko heille mitään. Postinkantaja sanoi, että on, mutta hän tuo itse. Äitini kipaisi kotiin ja siellä arvattiin millaista postia oli tulossa, tieto isän kaatumisesta.
En ole nähnyt koskaan äitini isää. Tunnen, että siinä kohtaa menneisyydessäni on aukko, jota tämäkin postaus kai pyrkii täyttämään.
lauantai 12. maaliskuuta 2016
Joskus kantasoluluovuttajaa ei vain löydy
Tänään tunnen itseni väsyneeksi. Syynä voi olla myöhäinen sytostaattihoito illalla, mutta liukuminen kohti matalasoluvaihetta saattaa vaikuttaa myös. Saapa nähdä, lähteekö päähän kasvanut vauvanukka menemään.
Kiertävä laboratorionhoitaja ei saanut verta kummastakaan kyynärtaipeesta ja joutui kutsumaan kollegan hoitamaan homman. Tämä sai näytteen kädenkäänteessä oikeasta kyynärtaipeesta.
Piti odottaa verikokeen tulos ennen kuin pääsin kotiin. Mitattiin vain CRP ja se oli 19. Sillä pääsi lähtemään. Hoitaja tosin oli jo lupaillut ettei jää lukemasta kiinni.
Meitä on viihdyttämässä yksi tähtisilmätyttärentytär Itä-Uudeltamaalta ja sukuhaaramme nuorinkin on täällä isänsä kanssa.
Nyt on neljäs sytostaattikierros takana. Seuraa kantasolusiirto, jos kaikki sujuu hyvin. Kuulin hoitajalta, että miesluovuttajat antavat soluja sekä naisille että miehille. Naiset luovuttavat harvemmin miehille. Jokin biologinen syy siihen täytyy olla, mutta jäi epäselväksi.
Hoitaja kertoi myös, että joskus ei vain löydy sopivaa luovuttajaa. Syy voi olla se, että potilaan vanhemmat ovat etniseltä taustaltaa erilaiset. Tällöin kudostyyppi voi olla hyvin harvinainen. On todella surullista, jos joku potilas menettää henkensä vain siksi, että ei löydy sopivaa luovuttajaa.
Kantasolurekisteriin toivotaankin erityisesti nuoria miehiä. Nuorehkotkin käyvät hyvin. Naisetkin ovat tietenkin tervetulleita. Jos voisit harkita asiaa, voit tehdä aiheeseen liittyvän testin sivulla Sovinko Luovuttajaksi.
Jos olet jo liittynyt kantasolurekisteriin tai jo perästi luovuttanut solujasi, haluan kiittää sinua lämpimästi arvokkaasta teostasi.
Kiertävä laboratorionhoitaja ei saanut verta kummastakaan kyynärtaipeesta ja joutui kutsumaan kollegan hoitamaan homman. Tämä sai näytteen kädenkäänteessä oikeasta kyynärtaipeesta.
Piti odottaa verikokeen tulos ennen kuin pääsin kotiin. Mitattiin vain CRP ja se oli 19. Sillä pääsi lähtemään. Hoitaja tosin oli jo lupaillut ettei jää lukemasta kiinni.
Meitä on viihdyttämässä yksi tähtisilmätyttärentytär Itä-Uudeltamaalta ja sukuhaaramme nuorinkin on täällä isänsä kanssa.
Nyt on neljäs sytostaattikierros takana. Seuraa kantasolusiirto, jos kaikki sujuu hyvin. Kuulin hoitajalta, että miesluovuttajat antavat soluja sekä naisille että miehille. Naiset luovuttavat harvemmin miehille. Jokin biologinen syy siihen täytyy olla, mutta jäi epäselväksi.
Hoitaja kertoi myös, että joskus ei vain löydy sopivaa luovuttajaa. Syy voi olla se, että potilaan vanhemmat ovat etniseltä taustaltaa erilaiset. Tällöin kudostyyppi voi olla hyvin harvinainen. On todella surullista, jos joku potilas menettää henkensä vain siksi, että ei löydy sopivaa luovuttajaa.
Kantasolurekisteriin toivotaankin erityisesti nuoria miehiä. Nuorehkotkin käyvät hyvin. Naisetkin ovat tietenkin tervetulleita. Jos voisit harkita asiaa, voit tehdä aiheeseen liittyvän testin sivulla Sovinko Luovuttajaksi.
Jos olet jo liittynyt kantasolurekisteriin tai jo perästi luovuttanut solujasi, haluan kiittää sinua lämpimästi arvokkaasta teostasi.
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Kohti matalasoluvaihetta
Pitkästä aikaan otettiin verikokeet tänään. Alamäkeen tietysti mennään, kun solunsalpaajia saadaan. CRP eli tulohdusarvo on eniten pielessä, muut ovat vielä siedettävät. CRP:n arvo saattaa johtua sytostaateista, sanoi hoitaja. Niin tilanne lienee.
Tarkoitukseni oli mennä kotiin jo tänä yönä, kun sytostaatit on saatu, mutta enpä mene. Haluavat nimittäin ottaa minulta vielä aamulla verikokeen ja virtsanäytteen. Kun ottavat huomisen verikokeen, minun ei tarvitse tulla niin nopeasti uudestaan.
Veriarvot tänään:
Hb 102 (113)(102)(102)(97)(94)(93)(98)(94)(101)(112)(81)(84)(97)(93)(101)(113)(105)(99)(87)(88)(94) (99)(94)(88)(98)(96)(82)(90)(98)(104)(108), (134-167)
Leuk. 1.6 (2.4)(4.8) (3.8)(1.8)(1.5)(1.4)(0.9)(0.5)(0,5)(0.6)(0.7)(0.8)(1.3)(4.1)(4.0)(4.0)(4.5)(5.0)(3.7)(3.8)(5.3) (2.7)(1.8)(1.2)(1.5)(2.1)(2.4)(3,0)(2.08)(5.0)(1.2), (3.4-8.2)
Neutr. 1.01 (0.98)(1.37)(0.59)(0.07)(<0.05)(Ei saatu)(Ei saatu)(Ei saatu) <0-05 (0.06)(0.19)(0.28) (3.51)(2.30) (2.86)(0.98) (0.44)(<0.05)(-)(-)(1.24)(1.61)(2.24)(2.17)(81 %)(0.42), (1.5-6.7)
Tromb. 196 (313)(280)(271)(153)(114)(94)(81)(73)(90)(29)(80)(15)(54)(177)(253)(369)(402)(390)(314)(334)(352)(310)(218)(107)(52)(43)(12)(42) (94)(247)(36), (150-360)
CRP 40 (5)(7)(11)(43)(58)(83)(76)(51)(21)(5) (3)(4) (6) (6) (16)(19)(36)(47)(12)(6)(7)(6)(6)(11)(18), (alle 10)
Vasemmassa reunassa ovat tuoreimmat verikoetulokset. Niistä oikealle on aikaisempien mittausten tuloksia ja äärimmäisenä oikealla viitearvot. Tyhjä kohta tarkoittaa, ettei arvoa mitattu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)