Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Arkisia askareita

Vein vaimon keskustaan. Mietin mennäkö Jätkäsaareen kuvaamaan, mutta tuntui liian rankalta kohteelta. Sitten ajattelin Kivelän sairaalan aluetta Töölössä. Siellä on paljon vanhaa rakennuskantaa. Luultavasti alueelle voisi mennä muina miehinä kuvaamaan. Tuntui kuitenkin, että sää on liian aurinkoinen tällaisiin kuvaushommiin. Redin työmaakin Kalasatamassa nousee ja alkaa näyttää majesteettiselta. Korkeita nostureita on jo yhdeksän ja lisäksi pienempiä. Päätin jättää kuvaukset toiseen kertaan. Sekin vaikutti, että radiosta tuli tavattoman kiinnostavaa ohjelmaa 30-luvun politiikasta Suomessa.

Tuli sitten mieleeni, että nyt olisi hyvä sauma käyttää autoa pesuautomaatissa. Ajoin Hertsikan Shellille ja ostin ohjelman. Sitten jonoon. Edelläni taisi olla viisi autoa ja yksi sisällä. Nyt kuuluisi sanoa "tietenkin", ikäänkuin jokin maaginen voima toisi juuri minun eteeni autoja jonoon.

Pesukierroksella meni lähes tunti, mutta onneksi Puheen puolella alkoi Perttu Häkkinen.  Pesun jälkeen mietin, että auton sisätilan voisi imuroida saman tien. Shellillä ei näyttänyt olevan siihen mahdollisuutta. Öljytkin olisi hyvä tarkistaa. Se homma on taas jäänyt tekemättä ties kuinka pitkään.

Päätin kuitenkin lähteä kävelylle, kun sääkin oli hyvä. Ajelin Tammisaloon ja kävelin puolisen tuntia rannoilla sekä saaren että mantereen puolella. Maasto oli tasaista ja siten ihanteellista syöpäläiselle. Sitten ajoin Mäkkärin drive-in:in ja ostin Bigmacin ilman vihanneksia. Vähän puiseva versio, mutta minkäs syöpäpotilaana teet.

Nyt on osa päivä kärkihommista tehty. Myöhemmin haen vielä vaimon stadista. Muutoin täytyy ottaa iisisti eli hommailla sellaista, mitä voi tehdä selällään sängyssä.

Vaimoni lähtee ensi viikoksi Wieniin Kultiksen kanssa. Hän on saanut aika hyvin buukatuksi väkeä käymään luonani sinä aikana. Luulisin pärjääväni aika hyvinyksinkin, vaikka taidan olla matalasoluvaiheessa. Vaimon on turvallisempi olla reisussa, kun tietää, että perääni täällä katsotaan. Mukavaa tietenkin saada seuraa.


Kirjoittelin taannoin kuinka aioin tehdä hienon kassavirtasysteemin syöpäajan talouden hallintaan. En kuitenkaan saanut sitä aikaiseksi. Ei vain huvittanut. Hoidettiin homma siten, että tehtiin lainasopimus ehkä turhankin isolle summalle. Rahaa nostetaan kuitenkin varovasti. Tässä järjestelyssä on hyvä selkänoja, kun lähitulevaisuuden asiat ovat aika auki.

Ei kommentteja: