Sain aamulla pienen haavan etusormeeni. Vaimoni putsasi sen ja laittoi laastarin. Kun tulimme reissusta, otin laastarin pois. Haava ei ollutkaan kunnolla umpeutunut, mikä johtuu varmaan alentuneista trombosyyteistä. Aamuinen toimenpide toistettiin. Ymmärrän, että tuollaisten suhteen syöpäpotilaan pitää olla hyvin varovainen.
Päätimme aikoinaan, että teemme olohuoneestamme ateljeen. Taidetarvikkeitani on kaapissa olohuoneessa. Pidennettävä ruokapöytämme toimii taiteilijapöytänäni. Pidän sen päällä vakstuukia, jotta pöydän pinta säilyisi.
Ei toimi. Pöytä pitää tyhjentää, kun käy vieraita. Mukavaa, että vieraita käy, mutta tavarat tahtovat huonosti löytää tiensä takaisin pöydälle. Hommat jumittuvat. Huone on sitäpaitsi edelleen siisti olohuone, jossa ei voi oikein ronskisti luoda. Nyt meillä on makuu- ja olohuoneen lisäksi välikköhuone, joka toimii vain vierashuoneena. Tulipahan kokeiltua.
Väsyttää edelleen sen verran, että en jaksa vielä kirjoittaa Ad Reinhardtista. Kirjoitan kun jaksan.
Tunsin nyt illalla itseni hieman huonovointiseksi. Otin Primperanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti