Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Ankarat aamut

Minulla on tässä jaksossa neljänä päivänä viikossa varhainen herätys, tunnit alkavat klo 8.15. Tällaisessa asiassa tuntuvat ikääntyminen ja todellisuus tuottavan keskinäistä kitkaa. Yritän mennä ajoissa nukkumaan ja välillä onnistunkin saamaan noin kahdeksan tunnin unipatjan alkavan päivän alle. Se ei aina tunnu ihan riittävän. Onneksi olen varannut aamuuni runsaasti pelivaraa ja saatan ottaa  pienet unoset vielä herättyänikin ilman, että aikataulu kiristyy mahdottomaksi.


Isnäs. Tyttären tekemä pysti.


Silti monena aamuna on ollut vaikeaa päästä liikkeelle. Väsymys on painaut ja olo on tuntunut kankealta.

Toivottavasti ensi lukuvuoden osa-aikatunnit järjestyvät niin, että nalle saa rauhassa herätä aamuisin.

Kesä tulee!

Tämä keskiviikko on keidas lukujärjestyksessäni. Opetus alkaa vasta kymmeneltä eikä tunteja ole kuin kolme, joten jää aikaa muihinkin koulupuuhiin. Tänään menemme ryhmäni kanssa Kiasmaan. Käyn kuitenkin koululla tulostamassa opiskelijoille tehtäväpapereita, kun oma printterimme on kovin poloinen. Iltapäivällä on yhteinen meno vaimon kanssa, joten huomisia taidenäyttelyvierailuja täytyy yrittää organisoida muun puuhan lomassa.

Säännölliset unet ja ruoka-ajat sekä päälle liikuntaa. Siinä verttuvan miehen elämän runko.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Et sä ole vanha, kun aamusta nukuttaa! Vauvat nukkuu aamuisin ja vaarit alkaa heräillä 4.30 kuten mä! Arvaat varmaan kuka!?

Heikki Honkala kirjoitti...

No enpä keksi, Heta tai Pepe?