Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Loppukevään arkea koululla

Vielä yksi päivä oppitunteja. Vielä yksi päivä.

Olin aamulla niin väsynyt, että oli vaikea lähteä töihin. Ensimmäinen ryhmä oli pieni ja rauhallinen. Luulen, että saan heiltä melkein kaikilta vähintään minimisuoritukset viimeistään perjantaina.

Toinen ryhmä oli todella koetteleva. Yksi kävi sanomassa olevansa paikallam, mutta tekevänsä hommia muualla tietokoneella. Perustelu oli hyvä, koska kaikille ei ollut toimivaa läppäriä. Sain hänet pidätettyä sen aikaa, kun tarkistin kunkin tilanteen. Sitten hän häipyi. Soitin hänelle viimeisellä tunnilla ja hän tunnusti ettei ole enää koululla. Ei ollut tehtäviä ilmestynyt hänen blogiinsa.

Yksi jankutti jatkuvasti, että hän on tehnyt tarvittavat, saako lähteä. Kun näytti ettei esiteltäviä taideteoksia juuri ole, annoin hänen esittää omansa ja lähteä.

Yhtä on näkynyt aika harvoin kurssilla. Kun toimitin häntä tekemään tehtäviä, hän sanoi ettei jaksa. Sanoin, että laitan hänelle E:n (ei osallistunut). Hän yritti jotakin puuhastella, mutta katosi tauolla niin kuin kovin moni muukin.

Vaikka oli viimeiset tunnin menossa, osalle oli epäselvää, mitä pitää olla tehtynä. Sain usuteltua porukkaa hommiin. Pari pyöräytti jonkin pikapiirustuksen ja kysyivät, että riittääkö. Sanoin keskeneräiseksi. Jatkoivat hieman ja sama tulos. Kun kierroksia oli useita, alkoivat tulokset olla hyväksyttäviä.

Omaan teokseen piti liittää tekstiä sen tekemisestä. Opiskelijoita ei tahdo saada millään lukemaan ohjeita siihen tehtävästä.

Tein äskettäin koululle aloitteen, että lisäläppärit kuitattaisin opettajakohtaisesti helpdeskistä, koska niitä voi jäädä palauttamatta. Siihen ei suostuttu, mutta sanottiin, että syksyllä tilanne on parempi. Ymmärrettävää, koska kohta lukukausi loppuu. Tälle ryhmälle tarvittiin viisi läppäriä ja kävin ne kuittaamassa. Kun osa porukkaa häipyi tauolla, kävi ilmi tunnin lopussa, että yksi oli palauttamatta. Mistä tietää mikä, kun luokassa on useita samanlaisia läppäreitä. Onneksi helpdeskin kaveri tuli luokkaan ja tunnisti palauttamattoman koneen.

Näin käytävässä pari opiskelijaa, joilla oli määrä olla kanssani viimeinen tunti tänään. He pyytelivät jotakin erityisjärjestelyä, kun "on hyppäri''. Erä toinen opettaja oli päästänyt tunniltaa niitä, joilla oli suoritukset kunnossa. Kävi ilmi, että moni oli lähtenyt. En suostunut, koska on syytä varmistaa, että suorituksia syntyy riittävästi.

Yksi valmistuva opiskelija on viestitellyt halustaa korottaa yhden aikaisemman suorituksen arvosanaa. Sain häneltä vihdoin tiedon, mistä kurssitoteutuksesta on kyse. Kävi ilmi, että hänen suorituksensa ovat ilmeisesti edellisessä oppimisalustassamme, joka ei ole enää käytössä. Se kaveri, joka mahdollisesti saisi kaivettua suoritukset esiin, on tavoitettavissa vasta maanantaina. Lähetin viestin pomoportaaseen, mutta sieltä en ole saanut vastausta.

Ennen taukoa haastava ryhmän jotkut opiskelijat painostivat minua jäämään tauolla arvioimaan heidän tuotoksiaan, jotta voisivat lähteä. Pidin kiinni oikeudestani taukoon. Kun palasin, he olivat lähteneet ja muitakin. Ei ollut montaa paikalla. Kaksi kuitenkin punnersi sitkeästi vielä seuraavankin luokan läsnä ollessa, että saivat suoritusriman ylitetyksi. Olivat tyytyväisiä, kun saivat ykkösensä.

Viimeiselle tunnille tuli vain aiemmin mainitut tytöt ja yksi muu opiskelija. Saimme edistettyä heidän töitänsä kohtuullisesti ja huomenna heille on vielä tunti. Saapa nähdä, mikä on osallistumisaste.

Kirjoittelin päivän päätteeksi ukaasit huomisille ryhmille, että tekevät ainakin pakolliset suoritukset valmiiksi.

Saapa nähdä, auttoiko.


Ei kommentteja: