Entinen Honkalan ydinperhe oli eilen läsnä siten, että samassa tilassa oli välillä vaine me seitsemän, äiti, isä ja me viisi sisarusta. Muutoinkin saimme - paitsi yksi meistä - viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa ja Kinnula oli kukkeimmillaan. Aurinko paistoi. Kesäyön tunnelma on noilla leveysasteilla jotakin muuta kuin täällä pääkaupungissa. Tukikohdassammekaan eli yhden sisaruksen kotona ei ollut muita paikalla,
Ajatelkaa, millainen viitekehys on kohtaamiselle, kun juuret ovat niin samat, Kulttuurinen taustamme on muovautunut eri haarojen perintönä juuri vanhempiemme kodissa. Meillä on valtavasti muistoja paikoista, jotka kaikki tunnemme, ja henkilöistä, jotka kaikki vähintään tiedämme. Ulkopuolisen olisi ollut vaikeaa seurata keskusteluamme.
Keskustelu on helppoa, kun aivoissamme on enemmän tai vähemmän samanlaisuutta ja muistikerrostumat ovat osittain päällekkäiset.
Sellaiset asiat ovat merkityksellisiä, mitkä eivät muita kiinnosta. Tällainen perheyhteys taitaa olla ehtyvä luonnonvara.
Taidamme synnyttää tästä tradition. Voisimme kokoontua niillä seuduilla, joilla kotimme on joskus ollut tai joilla on asunut esipolviamme.
Meillä on sellaiset välit, että tällaiset kokoontumiset ovat mahdollisia.
Jaksoin matkan ihmeen hyvin. Saa nähdä, minkä verran tulee rokulipäiviä, jos tulee ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti