Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Elämäni yhdessä taitekohdassa

Huomisesta lähtien eli 15-20 minuutin päästä olen vanhuuseläkeläinen. Eläkehakemukseni on luultavasti vielä käsittelyssä, mutta huomenna alkavalta heinäkuulta tulen jo saamaan vanhuuseläkettä. Menen ensiviikolla luovuttamaan avaimeni työpaikalleni, silloin jo entiselle.

Minut kotiutettiin tasan vuosi sitten Meilahden Kolmiosairaalan osasto 7B:ltä, jonka eristyshuoneessa olin asunut kesäkuun alusta lähtien. Sain kantasolusiirteen kahdeksantena kesäkuuta.

Ajatella, että olen tässä, taas kerran puhtaat kontrollitulokset saaneena.

No missä olen?

Olen Porissa. Monet teistä arvaavat miksi.

Kävimme päivällisellä torin laidalla olevassa Rossossa. Tässä kaupungissa on paljon läheisten ja kaukaisten sukulaisteni askelten jälkiä. Olen löytänyt Porin historiasta pari satoja vuosia sitten elänyttä ihmistä, joiden täytyy nimien perusteella olla kaukaisia sukulaisiani.

Äitini ja enoni veivät lapsina sotaleskimummoni tekemiä nukkeja ja niiden vaatteita mainitulle torille myytäviksi eteenpäin.

Juttelimme Rosson nuoren ja mukavan tarjoilijan kanssa. Hänellä on porilaiset juuret. Kerroin, että isoisäni on ollut Porin Puuvillan kuorma-auton kuljettaja. Äitini kulki pienenä koululaisena kotoa Puuvillatehtaan tiiliseinän viertä nykyisin - ehkä silloinkin - Cygnaeuksen kouluksi kutsuttuun opinahjoon.

Muistelin, kuinka kävin pikkupoikana mummolassa ollessani Porin maauimalassa, joka oli silloin uusi.

Tulimme juttukumppanini kanssa siihen tulokseen, että hänen isoisänsä ja minun enoni on täytynyt tuntea hyvin toisensa, olleet ehkä kavereita.





Ei kommentteja: