Tuulahdus lapsuudestani 60-luvulta, tsekkiläinen Jawa juuri sellaisena kuin silloin ennen. Jotkut teistä muistavat tutun näyn Suomen kapeilta teiltä. Yksinäinen mies ajamassa Jawalla, pleksitötterö kasvoilla, nahkakypärä päässä ja pitkävartiset nahkakintaat käsissä.
Muistan miettineeni, miltä tuntuu, kun jokin pimppari sattuu vauhdissa tötterön aukon kohdalle.
Näin tämän menneiden aikojen menopelin Turun torin liepeillä tänään. Pysähdyin kuvaamaan muistoa menneistä ajoista. Lähellä nuori kaveri jutteli harmaapäisen miehen kanssa. Ilmeisesti hän oli Jawan omistaja. Vanha kaveri oli varmaan minun laillani vaikuttunut näkemästään.
Taas tuli tavaraa.
Alan viihtyä Turussa niin hyvin, että koht Herttoniemi vaipuu unholaan. Tämä pikkukaupunkimaisuus tuntuu oikein mukavalta. Syöpä tuntuu tulevan harvemmin mieleen. Aboriginaalitkin ovat paljon mainettaan mukavampia.
Maiseman vaihtaminen syövän jälkeen tuntuu toimivalta ratkaisulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti