Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Rytmihäiriö

Kiharat ovat melkein oienneet, kun on ollut niin kova vauhti.

Perjantai oli minulle ikimuistoinen päivä. Kulttuuritalolla pidetty päättäjäisjuhla oli viimeinen minun opettajan urallani. Henkilökunnan jatkot pidettiin Kaisaniemen ravintolassa. Meitä kolmea eläkkeelle jäävää muistettiin kauniisti. Rehtori kiitti meitä työstämme ja haastatteli julkisesti. Kukin meistä sai matkalaukun ja kauniin kukkakimpun.



Me kaksi eläköityvää opettajaa saimme myös julkiset huomionosoitukset työtovereiltamme. Kaikki tämä lämmitti mieltä.

Ajoimme illan päätteeksi vaimoni kanssa Turkuun. Menomatkasta olette jo kuulleet.

Perjantaina tuli häiriö bloggausrytmiini. Olen kirjoittanut lähes joka päivä, paitsi joinakin sunnuntaipäivinä tai milloin en ole sairaudeltani kyennyt. Yritin tehdä päivitystä yövuoteella, mutta siinä kolkassa poikamme ja miniämme talossa netti jumitti.

Kävimme perjantaina uudessa asunnossamme suunnittelemassa remonttia. Vaimoni kävi poikamme ja hänen esikoistyttären kanssa kaupassa mennen tullen. Tomera ja rohkea nelivuotias oli nähnyt kaupassa vihaisen näköisen tädin. Tyttö sanoi naiselle: "Terve! Onko huono päivä?" Täti oli heti lauhtunut. Juttelivat hetken.

Mukava, että saimme viettää aikaa läheistemme kanssa.

Uudessa asunnossamme on hauska yksityiskohta. Kylpyhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu pesukonetta. Silti seinässä olevan pistorasiassa on teksti: "Vain pesukoneelle".

Ajoimme illalla kotiin. Tänään olemme olleet Mäntsälässä juhlimassa erään nuoren valmistumista ammattiin.

Huomenna menen Meikkuun. On vuosikontrollin aika. Nyt tutkitaan laajasti. Luuydinnäytteen ottamisella aloitetaan.



Ei kommentteja: