Perhehistorian havinaa

Ikeassa syödään tietenkin lihapullia

Kävimme eilen Ikeassa tilaamassa keittiöömme uunin, liesitason ja -tuulettimen. Tuotteilla on oudot nimet, mutta ovat kuulemma Elektroluxin ja Whirlpoolin valmistamia.

Tarjotinrattaat on mainio apu. En muista nähneeni sellaisia muualla.

Ikea ei edusta minun mielikuvissani erityisesti ympäristötietoisuudessa mainetta ansainneena yrityksenä. Arvostan kuitenkin sitä, että Ikean ruokalassa voi valita joko ison, normaalin tai pienen ruoka-annoksen ja niillä kaikilla on oma hintansa. Tärkeätä on välttää sitä, että ruoka ei joudu edes biojätteeksi vaan se syödään, mikä ostetaan. Annoskoot varmaan vaikuttavat siihen, että haaskuu ei ole Ikean ravintolassa tolkutonta kuten reisteilyaluksilla.

Vietimme tänään rauhallista iltapäivää ja iltaa ystäviemme vieraina kauniissa säässä heidän pihallaan Espoon Lippajärvellä. Oli oikein mukavaa. Lämpimät kiitokset!

Paluumatkalla teimme nostalgiakierroksen Laaksolahdessa, jossa on kolme entistä kotiamme. Minulla on kulkenut vuosikaudet taskussani muiden joukossa yksi avain, jonka olen arvellut kuuluvan edelliseen kotiimme. Käväisin kyseisen Nummitiellä olevan talon ovella ja jätin avaimen pariskunnalle, joka osti talomme vuonna 2001. Rouva sanoi taloa ihanaksi. Mukavaa että viihtyvät. Nyt heillä on jälkipolveakin.

Tällainen on elämän komiikkaa. Jokin tarpeeton avain on kulkenut taskussani ties kuinka pitkään. On siellä kulkenut pari muutakin turhaan. Koulussani on vaihdettu jossakin vaiheessa lukot ja vanhat avaimet ovat jääneet taskuuni uusien lisäksi. Ei niitä enää työpaikalleni haluttu, kun kävin äskettäin luovuttamassa avaimeni.

Kävimme tänään myös ensimmäisen Espoon kotimme luona. Siitä olemme muuttaneet hoin kolmekymmentä vuotta sitten. Vastakkaisessa talossa tuolloin asuneet mies ja vaimo ovat molemmat kuolleet, mutta tunnistin heidän poikansa, joka asuu talossa puolisoineen. Juttelimme tovin. Myimme Hirsikalliontien talomme keskeneräisenä ja muutimme lähelle rakennettuun paritaloyhtiöön valmiiseen kotiin. Tänään kävi ilmi, että kyseinen Etelätien kotimme oli tämänpäiväisen Lippajärven isäntämme suunnittelema.

Olemme asuneet Espoossa myös Olarissa, jossa asuimme Etelätieltä muuton jälkeen.

Lapsemme ovat eläneet merkittävän osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan näissä Espoon kodeissamme. Kun ajoimme kotiin päin, tunsin selvästi, että elämässämme alkaa uusi vaihe. Muutimme 70-luvulla Turusta Vantaalle, jossa asuimme kahdessa osoitteessa. Sitten siirryimme Espooseen.

Olemme asuneet kumpikin pisimmän ajanjakson elämästämme samassa osoitteessa Helsingin asunnossamme. Nyt olemme palaamassa Turkuun.