Paperikirjan kohtalo

Poistokirjoja

Paperikirjat luultavasti katoavat. Kansalliskirjasto saattaa säilyttää suunnattoman varastonsa. En tosin ole varma. Voi olla, että joskus kirjavarastojen ylläpito katsotaan liian kalliiksi, kaikki skannataan ja säilytetään vain bitteinä.

Kaiken skannaaminen olisi hirvittävä urakka. Valikoiva skannaaminen ei ule kyseeseen, koska silloin jouduttaisiin ottamaan kantaa siihen, mikä on tarpeellista historian tutkimuksen kannalta. Ei sellaisia pykäliä voida laatia. Silloin tuleva kuva menneisyydestä olisi vääristynyt.

Kirkonkirjoja skannataan. Sotaan liittyviä dokumentteja skannataan. Ehkä joskus kaikki vanha on digitaalisessa muodossa. Uudet syntyvätkin suoraan biteiksi.

Minä ja muut ikäiseni tulemme räpistelemään paperia loppuun asti. Lapset kuitenkin kasvavat digimaailmaan ja oppivat käyttämään enimmäkseen sähköisiä käyttöliittymiä. Joskus kirjojen aika on kokonaan mennyt. Kirjan idea toki saattaa säilyä.

Maailma mullistuu, mutta niin se on tehnyt ennenkin. Sata vuotta sitten suomalaisissa kodeissa oli kirjoja vähän, kaksi sataa vuotta sitten keskimäärin ei juuri ollenkaan. Lukutaitokin oli monella mitä oli.

Voisiko informaation säilytys ja välitys muuttua joskus elävän kuvan ja äänen muotoon? Minusta sellainen tuntuisi hankalalta, mutta olen aikani lapsi ja arvioin asiaa rajoittuneesti. Ehkä selailun haasteisiin keksitään hyviä ratkaisuja. Mikä lienee kolmiulotteisuuden rooli tulevaisuudessa?

Kirjahyllyjen katoaminen kodeista on jo alkanut.