Joku taisi ehdottaa Hesarissa, että Espooseen rakennettaisiin kerrostaloja maan sisään. Ikkunanäkymät voitaisiin järjestää suurilla näyttöruuduilla. Virtuaali-ikkunoita voitaisiin "avatakin" siten, ulkoa kuuluu ääniä. Idea on riemastuttavan mullistava.
Me elämme aistiemme varassa. Joku on kuvannut Descartesin ajatuksia siten, että aivot voisivat lillua jossakin nesteessä ja aistimukset voitaisiin tuottaa keinotekoisesti.
Muistan, kun Forumissa oli kauan sitten laite, jonka sisällä istuttiin ja katsottiin tuulilasinäkymää esittävää videota. Laite heilahteli siten, että kyydissä olijoille syntyi voimakas tunne todellisesta autossa istumisesta. Muistan olleeni jossakin Disneyn elämysmaailmassa virtuaalisella avaruusmatkallakin.
Varmaan jo nyt pystytään tuottamaan olosuhteet, jossa ihminen voi tuoksuja myöten kokea olevansa jossakin aivan muualla. Tällaisen mahdollistavat laitteet varmaan joskus tulevat ulottuvillemme. Silloin voimme piipahtaa vaikkapa pariksi tunniksi Roomaan ilman matkan vaivoja. Elävää virtuaalitodellisuutta voidaan lähettää suoraan sieltä, missä ihminen kuvittelee olevansa. Tällainen voisi vähentää turismin aiheuttamia ympäristövahinkoja. Monelta tosin menisi elinkeino, mutta sellaista tekninen kehitys on ennenkin aiheuttanut.
Nykyään puhutaan myös lisätystä todellisuudesta. Meille voidaan alkaa tuottaa aistimuksia, jotka näyttävät todelta, mutta Varmaan voidaan myös luoda mielikuvituksellisia todellisuuksia, joita voimme käydä ihmettelemässä. "Avaruusmatkani" oli jo jotakin sen tapaista.
Kun ajatellaan näitä teknisiä mahdollisuuksia ja kuullaan samalla puhuttavan vaihtoehtoisesta totuudesta, mieleen saattaa juolahtaa orwellilaisia näkymiä. Pysytään kuitenkin optimistisina. Saatamme huolestua, mutta muistetaan toivon merkitys elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti