Porin keskustassa ei näkynyt mitään merkkejä siitä, että aivan lähellä, joen toisella puolella, on kymmenien tuhansien ihmisten kokoontuminen.
Meillä oli treffit torin laidalla olevan Rosson kohdalla porilaisen serkkuni kanssa. Olen tainnut nähdä hänet viimeksi, kun hän oli vielä pikkutyttö. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Kokemäenjoessa.
Kun parkkeerasin autoa Antinkadun ja Pohjoiskauppatorin risteyksen tuntumaan, näin kaempana hahmon, jota arvelin serkukseni. Hän oli. Näin sitten, että hänellä oli seuraa. Kävi ilmi, että paikalle oli sattunut toinenkin porilainen serkkuni kumppaninsa ja kahden lapsensa kanssa. Meillä oli pieni pop up -sukukokous. Kerroin jo eilen, missä asioissa äitini ja enoni aikoinaan kävivät juuri tuolla torilla, jonka reunalla olimme.
Aivan kivenheiton päässä olevan Keski-Porin kirkon pihapiirissä olevalla sankarihautausmaalla lepää yhteinen isoisämme. Vinottain joen toisella puolella on entinen Porin Puuvilla, hänen työpaikkansa aikoinaan. Puuvillatehtaan pohjoispuolella olleessa talossa äitini vietti osan lapsuuttaan.
Mummoni ja enoni makaavat samassa haudassa Käppärän hautausmaalla, sinnekin vain kävelymatka.
Paikalle sattunut serkkuni jatkoi matkaa perheineen ja me loput siirryimme Rossoon. Ulvilassa asuva kummitätini tiesi treffeistämme ja hänkin piipahti paikalla.
Sattumalta Rossossa oli taas eilen tapaamamme mukava nuori tarjoilija. Hän oli kysynyt isältään isoisänsä ja enonsa tuttavuudesta. Piti paikkansa. Mainitun enoni tytär istui juuri seurassamme. Kun serkkuni kuuli tarjoilijan sukunimen, hän tiesi heti, että tämän niminen mies on ollut aikoinaan Porissa kauppaoppilaitoksen rehtorina. Sama mies kuin tarjoilijan isoisä.
Meillä oli oikein mukava kohtaaminen.
Jatkoimme vaimoni kanssa matkaa Kirjurinluodolle, joka on joen pohjoispuolella Käppärän hautausmaan kohdalla.
Meillä on lupa parkkeerata invapaikalle Kirjurinluodossa. Kun saavuimme sinne, kohtasimme heti ystäviämme. Kun sitten lähdin kierrokselle, tapasin yhden serkkuni (ei porilainen) istumassa vaimonsa kanssa.
Kulkiessani kentällä päivittelin mielessäni, että minä kuljen elävänä täällä.
Kyllä minun näin kelpasi aloittaa eläkepäiväni.
Palatessani toiselta kierrokseltani kuulin jonkun tuntemattonan sanovan seuralaisilleen olevansa tänään ensimmäistä päivää eläkkeellä. Kerroin hänelle, että niin minäkin ja paiskasimme kättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti