Syöpäveljen muistolle

Luulen nyt tietäväni reunasta tunteen, kun tutuksi tullut rintamakaveri kaatuu viereltä.

Ollessani Kolmiosairaalan 7A:lla tutustuin Pekkaan, joka piti henkeä yllä osaston kokoontumistilassa. Veikko otti kontaktia muihin ja piti yllä optimistista taistelumieltä. Periksi ei anneta. Tutustuin myös Pekan poikaan. Rupattelimme usein yhdessä niitä näitä.

Pidimme yhteyttä. Kävin kerran häntä katsomassakin, kun hän oli sairaalassa ja minä en.

Saimme kumpikin kantasolusiirteen noin kaksi vuotta sitten. Pekallalla ilmeni jäännöstautia siirteen jälkeen. Myöhemmin hänen arvonsa alkoivat nopeasti huonontua ja hän joutui uudestaan sytostaattihoitoihin.

Pekka taisteli ja kuntoutui niin, että palasi töihin osa-aikaisesti. Sitkeä mies.

Pekka joutui kuitenkin jäämään tämän vuoden alkuviikkoina sairauslomalle.

Kysyin huhtikuun 6. päivänä Pekan vointia Facebookin yksityisviestillä. Hän kertoi, että hänen jalkojaan kuntoutetaan.

Hän kirjoitti huhtikuun 12. päivänä auringonpaisteisen päivityksen Facebook-seinälleen jalkakuntoutuksestaan ja päättää päivityksen hänelle tunnusomaiseen toteamukseen "Jaksaa, jaksaa."

Olen kysynyt häneltä 16. päivänä yksityisviestinä, mikä hänen jalkojaan vaivaa. Vastausta ei tullut.

Veikko on laittanut 22. päivä huhtikuuta seinälleen maisemakuvan, joka on otettu jostakin korkealta, luultavasti sairaalan ikkunasta. Näytän tykänneeni.

Seuraavana päivänä hän on kommentoinut päivityksessään sotea ja sairaanhoitajien työkuormaa. Pitää varmaan lehteen kirjoittaa, hän päättää tekstin. Tämä oli hänen viimeinen päivityksensä.

Ihmettelin hiljaisuutta. Jossakin vaiheessa yritin soittaa hänelle, mutta en saanut yhteyttä.

Kesäkuun 8. päivänä olen lähettänyt hänelle yksityisviestin, jossa kerron soittoyrityksestäni ja kysyn, onko kaikki suunnilleen hyvin. Vastausta ei tule.

Olin huolissani kaveristani ja mietin miten saisin yhteyden häneen. Keksin sitten, että lähetän yksityisviestin hänen vaimolleen.

Olimme viettämässä lauantaina aikaa yhdessä nuorimman poikamme ja hänen vaimonsa puutarhassa. Kaksi muutakin jälkeläisperhettämme oli edustettuna.

Mieleeni tuli Pekan asia ja menin kännykkäni avulla hänen seinälleen. Ruudulle tuli teksti: In memoriam X. Toivomme, että ne, joille X oli tärkeä, saavat lohtua hänen profiilistaan ja voivat muistella hänen elämäänsä.

Netistä löytyi lyhyt muistokirjoitus, josta kävi ilmi, että Pekka on kuollut vappuna.

Pekka on poissa. Kaipaan. Keneen minä nyt pidän yhteyttä?

Käytän tässä jutussa kaveristani hänen oikean nimensä sijasta nimeä Pekka.