Onko ilmastonmuutoshuoli uskonto, markkinoitava tuote vai jotakin muuta?

Olen saanut  tänään tutustua vertaukseen, joka on mainio kaikessa hulvattomuudessaan. Ilmastonmuutoshuoli rinnastetaan uskontoon. Kulutus, hiilidioksidipäästöt ynnä muut sellaiset ovat syntiä ja nuukailu, hiilijalanjäljen pienentäminen ja kaikki sen kaltaiset ovat hyvyyttä. Pahuus palkitaan maailman tuhoutumisella, mutta pelastus koittaa, jos kaikki katuvat ja kilvoittelevat ekotöissä.

Hauskaa, että vakavasta asiasta saadaan hupiakin. Tosin minun kaltaistani ilmastouskon käännynnäistä alkaa huolestuttaa, olenko langennut viettelysten poluille. Miten voisin varmistua asiasta, kun se on niin mahdottoman monimutkainen ja minun pitäisi ymmärtää fysiikkaa, kemiaa ja ties mitä?

Pieni pääni ihmettelee, ovatko Suomen melkein kaikki puolueet ja presidenttikin huonosti informoituja, kun ovat laillani huolissaan asiasta.

Mieleeni tuli ajatus uuden tuotteen omaksujakategorioista. Jos oletetaan, että ilmastonmuutostietoisuus olisi uusi tuote, joka on toimiva eli perustuu kestäviin faktoihin, meidät "kuluttajat" voitaisiin jakaa kategorioihin sen mukaan kuinka nopeasti omaksumme tuotteen käyttöömme. Markkinoinnissa näistä luokista käytetään nimityksiä innovoijat, varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja hitaat omaksujat.

Uusi tuote saattaa osoittautua flopiksi, jolloin alkupään luokkiin kuuluvat huomaavat erehtyneensä.

Voi olla, että minäkin joskus punastelen häpeästä, kun koko asia on osoittautunut huuhaaksi. Tosin olisi huojentavaa, jos moinen mörkö olisi kuollut ja kuopattu.

Jos ilmastonmuutoshuoli osoittautuu aiheelliseksi, omaksuminen hitaus pahentaa tilannetta. Jos satun olemaan oikealla asialla, en ehkä pääse rehentelemään, koska voin olla jo haudassa ennen kuin olisi aika paukuttaa henkseleitä.

Kaiken tämän jälkeen ihmettelen, olemmeko minä ja monet muut jonkin suuren salaliiton manipuloinnin uhreja.