Sovimme siirtoauton omistajien kanssa, että ajamme auton Marseillen lentokentälle, josta heistä toinen hakee sen jatkaakseen sitten matkaa kohti Espanjan etelärannikkoa. Saimme näin kimmokkeen tehdä yhden yön vierailun Ranskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, jossa emme ole ennen käyneet.
Ajomatka sujui hyvin mainiota moottoritietä. Lyhyen kohtaamisen jälkeen jatkoimme vaimoni kanssa bussilla matkaa kohti Marseillen keskustaa. Etäisyyttä oli noin 25 kilometriä. Koko matka oli kaupunkiympäristöä, mikä kertoo asutuskeskittymän koosta. Ympäristö mukaan lukien asukkaita on noin puolitoista miljoonaa. Paikoitellen näimme valtavia asuntokolosseja. Kaupunkimaisema vaikutti jollakin tavoin espanjalaiselta.
Bussimatka sujui yllättävän nopeasti. Saavuimme keskustan rautatieasemalle, joka on iso ja moderni. Ylläolevalla videolla on tunnelmapala sieltä. Hotellimme on aivan aseman vieressä. Asetuimme taloksi.
Iltapäivä oli ehtinyt jo pitkälle, kun lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Lähdimme kulkemaan varjoisia katuja alas satamaa kohti. Näkemämme vahvisti asian, josta olin jo lukenut. Kaduilla oli runsaasti ihmisiä. Väki oli etnisesti voimakkaasti afrikkalais- ja arabitaustaista. Melkein kaikki olivat miehiä. Vaimoni tunsi olonsa tukalaksi, koska hänelle vilkuteltiin silmää.
Saavuimme leveälle bulevardille. jonka ravintolat olivat yhä nimiltään itämaisia kuten Ankara Grill ja Istanbul City Kebab. Etsimme ruokapaikkaa, mutta vaimoani arvelutti vatsansa puolesta emmekä menneet mainittuihin paikkoihin. Siirryimme läheiseen kauppakeskukseen ja ilmapiiri muuttui hetkessä länsimaiseksi. Sen ravitsemuslaitokset olivat kuitenkin jo sulkemassa, joten jäimme ilman syötävää.
Ilta oli jo pimentynyt, emmekä olleet vielä selvinneet satamaan. Se kuuluu olevan kaupungin merkittävin nähtävyys. Ajoimme taksilla takaisin hotellille ja menimme rautatieasemalle etsimään ruokailupaikkaa. MacDonald's oli auki, mutta ei houkutellut meitä. En pidä heidän kehittämästään asiointiprosessista, jossa tilaukset tehdään suurella ruudulla ja sitten jonotetaan niiden valmistumista. Onneksi löysimme aasialaistyylisen ravintolan, jossa nautimme maukkaat wokkiannokset.
Yllä toinen tunnelmapala asemalta. Kuulet kuinka yhdessä sivusyvennyksessä joku mies soittaa toivottoman epävireistä pianoa. Huomasin saman soiton kuuluvan taustalla myös aikaisemmalla videolla.
Huomenna aiomme tutustua kaupunkiin paremmin ennen kuin palaamme junalla Antibesiin.
2 kommenttia:
Mukava lukea Heikki sinun blogejasi, joista huokuu yhteiskunnallinen perspektiivi. Sama paikka vaimosi kuvaamana.. Niin ne jutut sulautuvat yhteen ja me kaukana olevat saamme jakaa kokemuksianne ja tuntea olevamme matkalla virtuaalikirjan sivuilla. Video kertoo paljon, sanat ruokkivat mielikuvitusta. Kiitos!
Kiitos palautteestasi! Mukava kuulla.
Lähetä kommentti