Kalevan (HS, Muut lehdet 10.9.2020) mukaan suomen hedelmällisyysluku oli 1,87 vuonna 2010, mutta viime vuonna enää 1,35.
Wikipedian mukaan "Kokonaishedelmällisyysluku eli hedelmällisyysluku on lapsiluvun odote eli lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan."
On myös uutisoitu, että syntyvyys on yhtä matalalla sekä maaseudulla että kaupungeissa.
Syntyvyyden negatiivisella kehityksellä on ikäviä seurauksia, joita kutsuttiin ennen ongelmiksi ja nykyään haasteiksi.
Kun lapsien määrä tietyllä alueella vähenee, joudutaan sulkemaan päiväkoteja, kouluja ja kenties kauppojakin. Jos uusia ei tarvitse perustaa muualle, mihin henkilökunta työllistyy?
Lääkkeeksi ilmastonmuutokseen tarjotaan usein syntyvyyden rajoittamista. Siksi joku saattaa olla ilahtunut Suomen hedelmällisyysluvun nopeasta laskusta.
Oion mutkia, mutta sanon kuitenkin, että lapset ovat maailman vanhin eläkejärjestelmä. Jos yhteiskunta ei huolehti vanhuksista, kuka sen tekee ellei lapset. Lapsilla ei tietääkseni kuitenkaan ole siihen lakisääteistä velvollisuutta.
Vakuutusperusteiset eläkejärjestelmätkin pohjautuvat taloudelliseen kasvuun. Eläkemaksuista kertyvät varat sijoitetaan osittain osakkeisiin. Näiden arvo ja tuotot riippuvat taloudellisesta kehityksestä. Vanhemmastaan tai vanhemmistaan huolehtivien lastenkin on saatava tuloja jostakin.
Joillakin alueilla joudutaan sulkemaan päiväkoteja, kouluja ja kenties kauppojakin, koska lasten määrä vähenee. Näille paikkakunnille saatetaan haluta apua valtiolta, mutta sekin on riippuvainen verotuotoista, joiden suuruuteen vaikuttaa taloudellinen kehitys.
Pienen pääni mukaan syntyvyyden voimakas lasku johtaa taloudellisiin vaikeuksiin, työn vähenemiseen ja eläkkeiden pienenemiseen. Jotta talous kehittyisi laskevan syntyvyyden oloissa, ihmisten pitäisi ymmärtääkseni kuluttaa entistä enemmän ja se on ainakin osittain ympäristölle vahingollista.
Julkisuudessa on pohdiskeltu lapsiperheiden etuuksien merkitystä syntyvyyden kehitykselle. Varmaan niillä on vaikutusta, mutta ei ehkä ratkaisevaa.
Nyt joku kenties sanoo, että koko maailman syntyvyyden ei pitäisi kasvaa, koska resurssit ovat niukat ja ilmastonmuutos etenee. Kieltämättä tämä tuntuu ilkeältä ongelmalta (wicked problem). Siten kutsutaan ongelmia, joihin on hyvin vaikea ellei mahdotonta löytää ratkaisua.
Ajattelen, että aina kun maailmaan syntyy uusi ihminen, syntyy samalla yhdet aivot ratkaisemaan ongelmia. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän neroja. Tämä tietysti kuulostaa naiivilta.
Tuntuu siltä, että sekä syntyvyyden nopea kohoaminen ja että sen väheneminen tuottavat ongelmia. Pitää muistaa myös, että kestää ainakin parikymmentä vuotta ennen kuin vastasyntynyt voi alkaa ottaa vastuuta.
Jos syntyvyys vähenee Suomessa samaa vauhtia, kansakunta lakkaa joskus olemasta. Se ei olisi ainutlaatuista, koska sellaista on tapahtunut ennenkin.
Taloudellinen kasvu on oikeastaan aika uusi asia. Ihmiskunta on elänyt pitkään olosuhteissa, joissa kasvua ei juuri ollut. Tiedämme, että useimmille elämä on ollut silloin todella karua. Sellaista ei kannata ihannoida, mutta se on ollut normaalia.
Minä olen luultavasti enemmän järki- kuin tunneihminen. Siksi tällaiset näkymät ahdistavat. Toivo auttaa ihmistä jaksamaan paremmin.
Kun järki on neuvoton, turvaudun uskoon, joka tosin on heikko. Raamattu sanoo: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." Tulkitsen tätä niin, että tämä on tehtävämme ja Jumala huolehtii lopusta. Ateisti pitää tätä järjettömänä, mutta olen heikko ja siksikin tarvitsen uskoa.
Kun eläkeläisenä ajattelen mennyttä elämää, lasten vanhempana oleminen tuntuu merkityksellisimmältä. Ihmiseloa ei voi kuitenkaan pitää instrumentaalisena siten, että lapset olisivat elämän ainoa tärkeä ulottuvuus.
"Tapahtukoon Sinun tahtosi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti