Kaksi erikoisuutta Turussa

Yllä on kuva Google Maps-kartasta, jossa Turun keskusta näkyy alaosassa vasemmalla. Ylhäällä näkyy pitkulainen sininen alue, joka on Paattistenjoki. Erikoista kyseiselle joelle on se, että se on padottu maavallilla ja sen veden annetaan valua nimensä mukaista Vähäjokea pitkin Aurajokeen. Vähäjoki/Paattistenjoki on kaikkiaan 27 kilometriä pitkä. Joki on aika pieni myös yläosastaan, joka laskee altaaseen.

Tässä kuvassa näkyy Koroistenniemi, jossa oikealta tuleva Vähäjoki laskee Aurajokeen. Vähäjoki alkaa Paattistenjoesta linnuntietä runsaan neljän kilometrin päässä tästä paikasta.

Lähdin tänään pyöräilylenkille ottamaan selvää Paattistenjoesta ja löysin etsimäni. Alla olevassa kuvassa on Paattistenjokea patoava maavalli etälästä nähtynä.

Yritin päästä näkemään patoallasta kiertämällä idänpuolelta. Tulos näkyy alla. Yritin kauempaakin, mutta en löytänyt pyörälle sopivaa reittiä kohtuullisen matkan sisältä.

Palasin Paimalantielle, jonka ali Paattistenjoen vesi on johdettu Vähäjokeen. Seuraavassa kuvassa näkyy, miten vesi valuu maan alta Vähäjokeen alittaakseen Paimalantien. Taustalla näkyy maavallia.

Tältä Vähäjoki näyttää katsottaessa Paimalantieltä etelään.

Lähdin etsimään allasnäkymää lännen kautta. Löysin patoaltaan etelärannan länsipäästä paikan, josta vettä päästetään eteenpäin.

Pääsin myös vallin päälle ...

... ja näin, miltä Paattistenjoki näyttää etelästä pohjoiseen katsottuna.

Tultuani kotiin muistin, että Turun ääriviivat muodostavat oudon muotoisen kuvion. Alueella on kuin toinen käsi pystyssä, pitkä uloke pohjoiskoilliseen. Näet kartan Turun kaupunginosista täällä.

Ajattelin, että tuo uloke ympäröi Paattistenjoen valuma-allasta, mutta olin väärässä. Allas  on todella ulokkeen sisällä, mutta ulokkeen kärkeen on Turun keskustasta matkaa autolla noin 35 kilometriä.

Tuossa kärjessä on Karsonkulma. Se on aika lähellä Pöytyää. Jos sinne lähden pyörällä, tarvitsen eväät mukaan.

Yritän ottaa selvää, miksi tuollainen allas on rakennettu.

Unilääkeannos pienentynyt

Olen varmaan kertonut jo, että eräs lääkäri kirjoitti minulle kolmen unilääkkeen yhdistelmän ja tarkoituksena oli niiden vähittäinen alasajo. Yhdistelmä oli niin voimakas, että aloin huolestua muistini toiminnasta. En muistanut sellaisia sanoja, jotka minun olisi pitänyt muistaa.

Yhdistelmä sisälsi seuraavat osat:
- Stella 10 mg, 1,5 tbl
- Tenox 10 mg, 1 tbl
- Mirtazapin 4,5 mg, 1 tbl

Kyseinen lääkäri on erikoistunut geriatriaan. Ajattelin, että tuo on gerontosauruksen annos. Eläkeläinen toki olen, mutta en halua vielä hoivakotiannostuksia. Yhdistelmä toki toimi, sillä nukahdin varmasti ja nukuin hyvin. Lääkäri sanoi, että unilääkkeet vaikuttavat haitallisesti luovuuteen. Omat kokemukseni tuntuvat vahvistavan käsitystä. Ehkä maalaamiseni on ollut jumissa tästä syystä.

Annostuksesta seurasi myös yöunen pidentyminen parilla tunnilla. Nukahdan noin puoli yhdeltä ja herään kymmeneltä. Luulen tämän johtuvan Mirtazapinista.

Vaihdoin lääkäriä. Tämän ohjauksessa on Tenox ajettu alas. Tenox on ajettu vähitellen alas. Nukun edelleen yhdeksän ja puoli tuntia, aamut pätkissä. Mirtazapin on ennallaan ja Stellaa olen ottanut yhden pillerin. Ensi yöstä lähtien pudotan Stellan puolikkaaseen.

Ruben Stiller haastatteli äskettäin unilääkäri Markku Partista ohjelmassa Hajoaako USA? Partisen mukaan unilääkkeet latistavat tunne-elämyksiä. Hän totesi tämän heijastuvan muistiin, koska muistaminen perustuu tunteisiin. Tämä hämmästyttää minua, koska jos jotkut vanhat asiat ovat tarttuneet muistiini tunteiden avulla, miksi en muista niitä enää. Sen ymmärrän, että tuoreet tapahtumat eivät jää tästä syystä  mieleen. Ymmärsin muistin elpyvän, jos pillereistä pääsee irti. Se on lohdullista.

Minua harmittaa, että aamupäivistäni menee niin suuri osa nukkumiseen. Heräsin yhtenä aamuna aikaisemmin, koska olin menossa verikokeeseen. Tämä univajaus väsytti minua, mutta tilanne korjautui nokosilla.

Taidan siirtää nukahtamisaikaa vähitellen aikaisemmaksi, jotta pääsen varhemmin jaloilleni aamuisin.

Ääriviivoilla voi sanoa paljon

Carstensilla ei ollut varsinaisia oppilaita, mutta hänellä oli vaikutusta muutamiin taiteilijoihin, joista yksi oli saksalainen Bonaventura Genelli (1798-1868).

Poseidon ja Ajax
Wikimedia Commons

Hänen erikoisalaansa oli ääriviivapiirustus, jota voidaan pitää tässä eräänlaisena klassismin äärimuotona. Genellin työ on jatkumoa Carstensin tuotannolle, mutta hänen jälkensä on eloisampaa joskin toisinaan sitä häiritsee maneerisuus.  

Yllä olevan kuvan sommittelu ja vauhdikkuus tuovat mieleen nykyaikaisen sarjakuvan. Genelli saa ilmennettyä kohteiden massan taitavasti ääriviivojen avulla. 

Genellin tyyli muistuttaa häntä vanhemman, englantilaisen John Flaxmanin (1755-1826) tapaa piirtää. Vasemmalla kuva yhdestä Flaxmanin teoksesta.





Tämä artikkeli on julkaistu 22. lokakuuta vuonna 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa

Tasan neljä vuotta siirteen saamisesta

Olen neljävuotias. Näin on siirteen saaneilla tapana laskea uutta elämää. On ihmeellisitä, että olen täällä ja näinkin hyvässä voinnissa. Kuulin hematologilta ennen siirteen saamista, että ennusteeni on huono. Ennusteet ovat tilastollisia todennäköisyyksiä. Yksilötasolla voi tapahtua mitä vain, kuten tapaukseni osoittaa.

Kirjoitin uutena syntymäpäivänäni kolme juttua blogiini. Minua hämmästyttää nyt, miten jaksoin kirjoittaa ja puuhailla muutakin noin ahkerasti. Tuntuu etten ole nyt läheskään noin aikaansaava. Tosin nyt käyn ahkerasti lenkkeilemässä. Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, kirjoittaminen piti minut mitä ilmeisemmin elämässä kiinni raskaiden hoitojen aikana.

Kuvaan ensimmäisessä artikkelissani Tänään on 0 eli uusi syntymäpäiväni miten ensimmäinen siirre annettiin ja miten siirre on todennäköisesti otettu luovuttajalta. Toisessa samanpäiväsessä tekstissäni   Näin kantasolusiirto tapahtui kerron lisää siirtotapahtumasta. Olen liittänyt artikkeliin kuvia käytetystä kalustosta. Kolmannessa jutussani Taideresidenssi toimii hoitojen lomassa kerron taiteellisista puuhistani edellisenä päivänä.

Olimme tänään viettämässä kakkossynttäreitäni aurinkoisessa Naantalissa. Nautimme annokset paikallista jäätelöä ja kävelimme satamassa. Päivä oli varmaan yksi kesän parhaista. Oli aurinkoista, mutta ei liian kuumaa.

"Porin mummoni" isä on varmaan päässyt ripille kuvissa näkyvässä kirkossa.

Aurajokilaakson kulttuurimaisemaa

Halistenkoski

Maantiesilta Halistenkoskella

Vanha matkakumppanini Scott Atacama Park, jonka olen ostanut joskun 90-luvulla, kyyditsi minut Halistenkoskelle, jonne on tuomiokirkolta Aurajoen eteläpuolta vajaat kolme kilometriä.

Halistenkosken ja Koroisten välillä on kaunista nummimaisemaa, jossa on kiva lenkkeillä ja pyöräillä.

Aurajoen uoma näkyy kapeana viiruna

Koroistenniemen kärki

Aurajoen ja Vähäjoen yhtymäkohdassa on Koroistenniemi, jossa on ollut keskiajalla kirkko. Yllä olevassa kuvassa häämöttää tuomiokirkko rakennusten takana.

Koroistenniemi päinvastaisesta suunnasta

Muinaisen kirkon paikalla on valkoinen risti.

Aurajoen penkassa on kirkon lähellä olleiden rakennusten jäänteitä näkyvissä.

Rumankaunist muutamorakennus Vähäjoen lähellä

Vähäjoki

Vähäjoki on nimensä mukaisesti vähäisen näköinen. Se on oikeastaan huomattavasti leveämämmän Paattistenjoen säännöstelty alajuoksu.

Oikealla olevassa rakennuksessa on ollut aikoinaan Barkerin puuvillatehdas

Helsingin radan silta

Liekaa on saatu

Minulla on tunne kuin lehmällä kevätlaitumilla. Kukkaan puhkeava luonto ja aurinkoiset päivät saavat mielen vireäksi.

Kun koronasuosituksia on höllennetty, tuntuu, että liekaa on pidennetty. En viitsi enää käyttää kumikäsineitä asiointireissuilla. Meillä kävi ensimmäiset koronan aikaiset vieraat kotonamme tänään.
Talouskin kuuluu elpyvän.

Yritetään muistaa kuitenkin olla kättelemättä ja liikoja halailematta. Pidetään turvavälejä. Eiköhän tämä tästä ...

Metsä kutsuu

Olen alkanut kaivata oikeaa luontoa. Olemme laittaneet parvekekukkia, ja Turussa on puistonsa, mutta haluaisin mennä metsään. En tarkoita tällä pururatoja vaan oikeaa rämpimistä.

Nuoruudessani suunnistin. Osasin kulkea kartan ja kompassin kanssa vieraissakin metsissä. Olin myös partiossa, joten osallistuin kesä- ja talvileireille. Lapsena kuljin kavereiden kanssa metsässä. Eräs aikuinen mies vei meitä myös yöretkille. Hatunnosto Muurosen Vekalle tästä arvokkaasta toiminnasta. Lapsiperheen isänä metsässä liikkuminen taisi rajoittua marjastamiseen ja sienestämiseen. Herttoniemessä asuessamme kävin joskus kävelyllä Kivinokan ryteikköisessä luonnonmetsässä.

Tutkin Turun suunnistajien sivuja. Seura on laittanut määräajoiksi kiintorasteja, mutta käytäntö näyttää olevan tauolla koronan vuoksi. Kintorasteja voi etsiä kuka vain. Nykyään varmaan suunnistetaan GPS:n avulla. Suunnistuskartatkin lienevät digitaalisessa muodossa.

Opettelisin mielelläni nykyaikaisen suunnistuksen temput, mutta rasteja päässen etsimään vasta, kun korona sallii.

Taidan pistäytyä jonakin päivänä Turun suunnistajien puodissa kysymässä digikarttaa. Sellaisen avulla voisin kulkea metsissä muutoin vain.

Pyöräily on kivaa!

Fillarini on nököttänyt taloyhtiön pyörätilassa muutostamamme ( 2017) lähtien. Olin kuvitellut, että lukon avain on hukassa, mutta lipastossamme ollut avain sopi.

Eilisellä juoksulenkilläni lihakseni tuntuivat väsyneiltä. Päätin vaihtaa lajia ainakin täksi päiväksi. Talutin pyöräni huoltoasemalle ja laitoin ilmaa renkaisiin. Sitten ajelin kolmisen varttia Turun lähiympäristöstä ja nautin. Fillarini rullasi sulavasti asfaltilla ja jaksoin polkea reippaasti. Juokseminen on tämän rinnalla vaivalloista hytkymistä.

Taidan ottaa pyöräilyn juoksemisen rinnalle. Varmaan hyvä, että eri lihassarjat saavat harjoitusta.

Autopähkinä

Meillä on A-mallin Mersu vuosimallia 2001. Sillä on ikäänsä nähden aika vähän ajettu, noin 138.000. Toimii bensalla. 

Autossa on ikävä vika. Toinen sen takasivuovista ei mene lukkoon. Asialla ei sinänsä ole väliä, koska kukaan ei ole kiinnostunut noin vanhasta autosta. Olemme ajatelleet, että voisimme ensi vuonna mennä autolla talvimatkallemme Etelä-Ranskaan. Kun autossa on matkatavaroita, olisi ovien syytä mennä lukkoon. Koronan vuoksi on vaikea arvioida kotimaan ja ulkomaiden matkailumahdollisuuksia.  

Jos haluamme takaovien lukituksen asianmukaiseen kuntoon, tarvitaan varaosa, jonka hinnan tulemme kuulemaan, kun Motonetin kaveri saa sen selvitetyksi. 

Autossamme on myös peltivaurioita. Ruoste leviää, ellei niitä korjata. Jos autosta osa maalataan, värit eivät luultavasti täsmää. 

Mersun muoviosat alkavat olla entisiä. Niitä voi kuitenkin vaihdattaa. 

Autossa on paljon ajamattomia kilometrejä. Sillä on siten käyttöarvoa, mutta ei juuri muuta. 

Jos hankimme Mersun tilalle toisen, se on luultavasti käytetty kaasuauto, jos sopiva löytyy. 

Safiirihääköynnös

Kävimme lauantaina ostamassa ruukkuja, multaa ja kasveja. Olimme hankkineet ristikon jo aikaisemmin, mutta lauantaina virittelin sen seinälle. Köynnöksiksi valitsimme kolme kärhöä ja yhden villiviinin. Ostimme ruukkuihin myös muita kukkia ja kasveja, jotka voivat kasvaa ruukuista alaspäin.

Ruukkujen alla on puinen hyllykkö. Kokosin myös aiemmin ostamamme sivupöydän, jolle laitettiin parvekekukkia.

Eilen tuli kuluneeksi 45 vuotta häistämme. Emme oikein tienneet kenen kuuluu tällaisena päivänä ostaa kenellä ja mitä, joten päätimme, että köynnösasetelmamme on safiirihäälahja meille itsellemme.

Viiden vuoden päästä voimme viettää kultahäitämme, jos Luoja suo.

Kolme osoitetta Turussa

Muutin Turkuun opiskelemaan vuonna 1973. Asuin kaksi ensimmäistä lukuvuottani Vasaramäessä, joka on Kupittaan eteläpuolella oleva omakotialue. Rakennukset ovat suurelta osin perinteisiä puolitoistakerroksisia tyyppitaloja. Minulla oli käytössäni yksi huone Karpalotiellä olevan puolitoistakerroksisen talon yläkerrassa. Mukavuuksia edusti alakerrassa oleva vessa ilman suihkua. Opiskelupaikkaani kauppakorkeakouluun oli matkaa noin kaksi ja puoli kilometriä. Taisin taittaa matkan useimmiten jalan.

Seuraava osoitteeni oli Pellonperänkatu Ilpoisissa, joka on noin viiden kilometrin päässä keskustasta oleva lähiö. Tarkemmin sanoen kyseessä oli osoitteemme, koska asuin Ilpoisten yksiössä tuoreen vaimoni kanssa. Elintasoni oli noussut kahdessa suhteessa, koska yksiössä oli kerrostalon mukavuudet ja - kuten tapana on sanoa - kaksin aina kaunihimpi.

Kolmas osoitteeni Turussa on nykyinen kotimme Puutarhakadulla Turun keskustassa.

Korona ja politiikka

Suomessa poliitikot kuuntelevat asiantuntijoita ja tekevät sitten päätökset. Asiantuntijoiden kannan ja poliitikkojen päätöksen eroa voitaneen kutsua politiikan vaikutukseksi.

Poliitikkojen kantoihin vaikuttavat varmaankin ainakin ideologiat, asian merkitys omassa kannattajakunnassa ja tilanne. Päätöksen tekemiseen osallistuvien puolueiden kannoista hioutuu lopputulos, joka on kompromissi.

Kun kyseessä on koronan kaltainen vihollinen ja kansalaisten terveys, on vaikea sanoa, onko kuvattu päätöksentekotapa paras mahdollinen. Ainakin enemmistö katsoo hallituksen onnistuneen hyvin.
Minustakin Suomen linja tuntuu ainakin paremmalta kuin Ruotsin.

Elinkeinoministeri Lintilä toteaa Ylen verkkosivujen mukaan: "Pitäisin lähinnä absurdina sitä tilannetta, että meillä voi olla  [Helsingin]  Tuomiokirkon edessä terassi täynnä porukkaa, mutta sitten hallitus ilmoittaisi, että älkää menkö mökille."

Hallitus ei ole ehkä vielä päättänyt suositustaan mökkeilyyn kesäkuun alusta lähtien. Nyt voidaan pohtia, mihin Lintilä pyrkii. Jos arvioidaan asiaa myötäsukaisuusperiaatteen mukaan, hän ilmeisesti katsoo mökeillä käyminen olevan edullista kansalaisten terveyden näkökulmasta. Jos taas punnitaan asiaa kyynisesti, Lintilä pyrkii ehkä ajamaan kaksilla rattailla. Hallitus saattaa näyttää hänestä olevan päätymässä suosittelemaan yhä pidättäytymistä mökkeilystä, mutta ministeri haluaa osoittaa keskustan kannattajille, että maaseudun asiaa yritetään ajaa. Maaseutukunnille lienee edullista, että mökkiläiset tuovat niihin rahaa. Voi myös olla, että Lintilä pyrkii vaikuttamaan hallituksen päätökseen median kautta.

Lintilä toivoo, että suositus saataisiin jo ennen ensi maanantaita. Maanantai on ylihuomisen ylihuominen. Mistä tällainen kiire, kun kyse on muutamasta päivästä?

Lintilä muistuttaa myös, että matkailu ei ole missään vaiheessa ole ollut kielletty. Ministeri kuitenkin edustaa itse hallitusta, joka on suosituksen antanut.

Minun on mahdotonta tietää ministerin todellisia vaikuttimia. En osaa myöskään arvioida, miten itse toimisin hänen asemassaan.

Missä endorfiinihumala?

Minä olen luullut, että juoksija pääsee taivaaseen juoksun jälkeen, mutta googlaamalla selvisi, että sitä koetaankin liikuntarasituksen kestäessä pitkään. Hyvänolontunteen arvellaan johtuvan liikunnan vuoksi erittyvästä endorfiinihormoonista.

Olen ihmetellyt, miksi en ole tuntenut lenkin jälkeen mitään erityistä. Nyt se selvisi.

Juoksijan taivas -kokemuksen on myös arveltu johtuvan kehon omista kannabinoideista tai verenkierron häiriintymisestä suorituksen aikana.

Minulla ei ole nykyisen lenkkeilyharrastukseni ajalta kokemuksia moisesta euforiasta. Juokseminen sujuu välillä paremmin, välillä huonommin ja joskus siltä väliltä. Siinä kaikki.

Maratooneillako tällaisista elämyksistä nautitaan?

Unilääkekierre

Kerroin maaliskuun lopun jutussani (Kontaktien välttäminen sujunut minulta huonosti) käynnistäni Trinitaksessa, jonka lääkäri määräsi minulle gerontosaurusannoksen unilääkkeitä. Aloin ottaa iltaisin puolitoista Stellaa, yhden Tenoxin ja yhden 4,5 milligramman Mirtazapinin. Annoksen suuruus hämmästytti minua.

Sovimme kuukauden päästä puhelimessa, että alan vähentää parin viikon päästä Stellaa ja/tai Tenoxia. En muista tarkoin, miten lääkäri ilmaisi asian. Pudotin Stellan yhteen pilleriin.

Asia mietitytti minua. Sain ystävälääkäriltä vinkin lääkäristä, joka on perehtynyt farmakologiaan ja voisi sopia minulle paremmin. Varasin hänelle ajan Pihlajalinnaan. Lääkäri tuntui pätevältä. Hän neuvoi minua ajamaan Tenoxin alas. Pudotin annoksen viikon päästä puolikkaaseen ja sitten neljäsosaan. Seuraava pudotus on nollaan. Lääkäri soittaa, kun olen ollut viikon käyttämättä Tenoxia.

Lääkkeillä on tunnetusti hyviä ja huonoja vaikutuksia. Yhteen käyttämääni lääkkeeseen liittyy virkistävä vaikutus ja luultavasti siksi joudun käyttämään unilääkkeitä. Kyseisen lääkkeen vaihtamista toiseen harkitaan.

Unilääkkeet vaikuttavat muistiin, ja ilmeisesti kaikki tai ainakin useat lääkkeet vaikuttavat myös toisiinsa. Yhteisvaikutus saa minut olemaan huolissani, vaivaako minua jokin muu sairaus.

Kunpa pääsisin irti unilääkkeistä.

Parvekerymsteerausta

Sekä olo- että makuuhuoneemme on saanut jatkeekseen kesätilan. Asuntomme on aikoinaan yhdistetty kahdesta asunnosta, joten meillä on kaksi parveketta. Nyt kummatkin on lasitettu.

Meillä parvekkeiden toiminnot jakautuvat luontevasti. Lounaan puolella on oleskeluparveke ja koillisen tavaravarasto.

Pohdiskelin äskettäin artikkelissani Kukkaihminen, voisiko kukista tulla vaimoni ja minun yhteinen harrastus.

Nyt vaikuttaa siltä, että hankimme kukat ja parvekekalusteet yhdessä, mutta vaimoni hoitaa kasvimme. Näin on selvintä. Kasteleminen ei suju kaksituumaisesti.

Hankimme tänään ristikon kuvassa näkyvän parvekkeen päätyyn. Ostimme myös kolmesta modulista koostuvan parvekesohvan, joka tulee kuvassa olevien kukkien kohdalle, kaksi tuolia sekä kaksi vierekkäin asetettavaa pöytää. Meillä on sopiva hylly köynnöskukkien ruukuille. Tarvitsemme niille vielä laatikon. Pakkaukset odottavat vielä purkamista olohuoneessa.

Päivämies-artikkelini "Miten usko tuli sukuuni?", "Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella" ja "Eläkeläisen työjärjestys"

Tässä linkkejä viime vuonna Päivämies-lehden blogisivuilla julkaistuihin artikkeleihin kesäkuusta syyskuuhun: 

Miten usko tuli sukuuni?

Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut merkittävä rooli suvussani sekä äitini että isäni puolella. Käsittelen tässä artikkelissa uskon tuloa sukuuni. 

Katoavan menneisyyden jäljillä Kannaksella

Isäni alkuperäinen sukunimi on Kukko. Kuulun Kukkojen sukuseuran hallitukseen. Kyseinen seura teki viime kesänä matkan suvun juurille Viipurinläänin Pyhäjärvelle. Tämä artikkeli on reportaasi matkastamme. 

Eläkeläisen työjärjestys

Pohdiskelen artikkelissa ajankäyttöäni eläkeläisenä. En halua olla enää kiireinen. Haluan kuitenkin tulla nähdyksi. 

Carstensin esikuva oli toinen kuumakalle - Michelangelo

Priamos Akilleuksen luona, 1794
Wikimedia Commons

Carstens ei uskonut oppimiseen rutiinityön avulla. Silti hän on taitava ja hänen töissään tekninen osaaminen yhdistyy järkiperäisyyteen. Hänellä sovelsi omia ankaria standardeja työhönsä, silti hänen teoksiinsa jäi ristiriitaisuutta. 

On helppo uskoa, että Carstensin esikuva oli Michelangelo, jonka hahmoja hänen maalaustensa henkilöt hätkähdyttävästi muistuttavat. Taisivat sitäpaitsi olla molemmat aika häkäpäitä luonteeltaan.

Väreistä Carstens ei juuri piitannut, mutta vastineeksi hänen työnsä ovat ilmaisuvoimaisia ja niissä näkyy muodon mestarillinen hallinta. 

Hänen hahmonsa ovat määrätietoisen tarmokkaita. Teoksia leimaa elegisen levollinen suuruus. Romantikko hän ei ollut, mutta hänen töissään voi tunnistaa häivähdyksen romantiikan melankoliaa.


Tämä artikkeli on julkaistu 20. lokakuuta 2010 blogissani Taidehistoriaa ja muutakin havinaa

Outo lasku

Vuokrasimme Ranskassa ollessamme auton päiväksi ystäviemme kanssa. Olin tavanomaisen huoleton, enkä laittanut tositetta talteen. En muista, millä maksoin laskun. En ole löytänyt tapahtumaa pankkitili- enkä luottokorttitiedoistani. Olen saattanut maksaa vuokran myös käteisellä.

Minulle tapahtui pieni vahinko, kun olimme palauttamassa autoa parkkihalliin. Auton kylkeen tuli pieniä jälkiä betonitolpasta. Kävin myöhemmin Herzin toimistossa mainitsemassa asiasta. "Ei ongelmaa". Kyseessä oli full insurance.

Meille on tullut myöhemmin kotiin lasku Ranskan Herziltä. En osaa päätellä englanninkielisestä tekstistä, mistä on kyse.

Päättäisinkö lanttia heittämällä, maksanko vai enkö maksa?

Carstens ei nöyristele

• 

  Ganymedes,1973
  Wikimedia Commons

  
  
  Asmus Jakob Carstens (1754-1798) ei ollut nuhjake. Hän oli uhmakkaan ylpeä
   raivopää, jopa niin, että sai potkut opettajan toimesta Berliinin Akatemiasta, kun 
  hyökkäsi tätä vastaan.
  
  Carstensin työtä voidaan luonnehtia sanoilla idea, järki, voima, muoto ja
   taito.

Hän otti aiheensa antiikista. Ehkä johtui hänen luonteestaan, että moni hänen
töistään jäi keskeneräiseksi ja valmiita hän hukkasi.

Yllä oikealla olevan hahmon liike on kauniin tasapainoinen. Figuuri on 
lihaksikkaan sopusuhtainen antiikin hengessä. 

Taiteilijan ote on jykevän karu. Klassismia!


Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin Taidehistoriaa ja muuta havinaa 
-blogissani 16. lokakuuta 2010. 

Kauhun hetkiä

Olen painiskellut viikon verran saadakseni uuden Macbookini käyttööni. Olen soittanut useita kertoja Apple-tukeen. En voi ymmärtää, miksi käyttäjätunnusjärjestelmän pitää olla näin monimutkainen.

Apuna on käytetty välillä vaimoni Macbookia ja välillä Android-kännykkääni.

Kun soitin maanantaina tukeen, keskustelu päätyi siihen, että minun pitää odottaa 24 tuntia saadakseni viestin karanteenini pituudesta (yksi tai kaksi päivää). Sitä ei tullut.

Soitin keskiviikkona uudestaan tukeen. Käynnistyi uusi 24 tunnin odotus. Viestiä ei tullut. Näiden odotusten aikana en ole saanut käyttää Applen palveluja lukuun ottamatta niin sanottua forgot-sivua. iCloud- sähköpostistani ei oltu sanottu mitään. Niinpä käytin sitä.

Viestiä ei tullut.

Soitin tänään Apple-tukeen. Kun tarkistin tilanteeni ohjeiden mukaan forgot-toiminnolla, järjestelmä kertoi minulle, että minun pitää odottaa 12 päivää, jonka jälkeen salasanani voidaan nollata.

Minulla on ollut aikaisemmin kaksi Macbookia. Järjestelmän avainnipputoiminto on muistanut salasanani ja minun on tarvinnut antaa vain ensimmäinen. En ole tullut koskaan paneutuneeksi Macbookin tunnushierarkiaan.

Olen söhlännyt ja tunaroinut näissä yhteistyöhetkissä Applen tukihenkilöiden kanssa. Tänään selvisi, että en olisi näiden karanteenieni aikana saanut käyttää iCloud-sähköpostianikaan. Vaikutti siltä, että en voisi käyttää sitä myöskään alkavan 12 päivän karanteenin aikana. Asiakaspalvelija hermostui lopulta ja puhelu piti lopettaa.

Menin käymään Varimportissa, josta olin ostanut uuden koneeni. Siellä kokeiltiin viimeksi luomaani koneen salasanaa ja se toimi. iCloudin salasana onnistuttiin kaivamaan vaimoni koneen avainnipusta.
Minua kehotettiin jatkamaan Apple-tuen kanssa.

Kun soitin, langalle sattui sama kärsivällinen kaveri, jonka kanssa olin jutellut aikaisemminkin tällä viikolla. Hän lupasi välittää palautteeni edellisestä tukihenkilöstä. Apple on toki nauhoittanut kaikki puhelut. Tämä tukihenkilö ohjasi kärsivällisesti minut lukemattomien salasanautelujen kautta tietojen palauttamiseen. En ymmärrä miten kukaan osaa vastata näihin oikein ilman tukea.

Järjestelmä laittoi minut vaihtamaan laitesalasanani vielä session lopussa. Sitten se kysyi sitä uudestaan. En edes muista, kumpi viimeksi mainituista toimi.

Tukihenkilö opasti minua myös tietojen palauttamisessa. Ihmettelin, miksi siihen meni kovin lyhyt aika. Meidän piti vaimoni kanssa lähteä tässä vaiheessa asioille.

Palattuamme käynnistin jännittyneenä koneeni. Laitteen toiseksi viimeinen salasana toimi. Onnistuin myös kirjautumaan iCloudiin. Hajonneesta koneesta pelastetu tiedot eivät olleet siirtyneet.

Olen saanut koneen käyttööni, ja 12 päivän karanteeni vältettiin.

Android kännykkääni on tämän viikon aikana tullut tällaisia ilmoituksia: Sync for iCloud Mail XX min sitten. Tilin heikki.honkala(miukumauku)icloud.com tunnistautuminen ...

Olen aikoinaan yrittänyt saada iCloudia toimimaan Android-kännykälläni ja asentanut sitä varten kaksi Sync for iCloud -ohjelmaa ilman tulosta. Sekö lähettää noita mystisiä viestejä? Vaikuttavatko ne karanteenini pituuteen? Vaikuttaako vaimoni Macbookin käyttö siihen?

Minulla on ollut kafkamainen olo. Pieni ihminen taistelee suuren Applen algoritmeja vastaan.

Kirjoitan tätä postaustani uudella koneellani.

Kukkaihminen

Kukkaihminen tuo mieleen henkilön, joka rakastaa kukkien kauneutta ja hoivaa omaa tarhaansa sisällä tai ulkona tai sekä-että jatkuvasti kastellen ja karsien.

Minä en ole ollut kukkaihminen, mutta voisiko minusta tulla sellainen?

Meillä on nykyisessä asunnossamme pitkä parveke, joka antaa lounaaseen. Nyt se myös lasitettu.

Olemme käyneet vaimoni kanssa kukkatarhoissa ja ostaneet ruukkukukkia. Vaimoni sai niitä myös äitienpäivälahjaksi. Olemme myös suunnitelleet ristikkoa parvekkeen päätyyn kannattelemaan köynnöksiä.

Minä olen halunnut olla mukana asiassa, mutta en kuitenkaan ole. On jatkuvasti olevinaan muuta puuhaa. En tule huolehtineeksi kastelusta.

Pitääkö kukkaihmiseksi syntyä vai onko ryhtyminen mahdollista?

Kukat voisivat olla yhteinen harrastus, mutta en saa itsestäni selvää.

Hävetti

Jatkoin eilen läppäriongelmani ratkaisemista Apple-tuen avulla. Nyt kumppaninani ole eri henkilö. Hän jaksoi selvittää kärsivällisesti asiaa kanssani. Lopulta hänen täytyi todeta, että Applen järjestelmä laittaa minut nyt karanteeniin. Ei hän näin asiaa ilmaissut, mutta minun pitäisi saada 24 tunnin kuluttua (ei ole vielä tullut) viesti, jossa kerrotaan, pitääkö minun vielä odottaa yhden päivän ajan vai kaksi päivää.

Kun karanteeni on ohi, Apple uskoo, että kännykkäni on oikean henkilön hallussa ja yhteistyötä voidaan jatkaa.

Hajamielinen ihminen ja tämän päivän tietotekniikka ei ole toimiva yhdistelmä, ainakaan tässä tapauksessa. Kun yritin ensimmäistä kertaa saada koneen käyttööni, laite kehotti minua antamaan salasanan tietokonetilille. En ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, mutta annoin salasanan. Nyt tiedän sen tarkoittavan järjestelyä, jonka avulla samaa laitetta voi käyttää eri henkilöt kukin omalla tilillään.

Sitten minulla meni sekaisin iCloudin ja Apple id:n salasanat. Eilisessä postauksessani väitin, ettei tunnusnumeroita tullut mihinkään. Istunnon jälkeen huomasin, että olin jotenkin onnistunut siirtämään kännykkäni viestit uuteen kansioon, joten tunnusnumeroviestit eivät tulleet näkyviin. Niitä oli useita.

Tunsin voimakasta häpeää. Nyt se on jo mennyt ohi. Olen sellainen inhimillinen olento kuin olen. Ei minun tarvitsisi ripittäytyä täällä, mutta haluan asettaa Apple-tuen asiakaspalvelijoiden kyvyt oikeaan valoon. En voi kuin ihailla heidän pitkämielisyyttään kaltaiseni olennon tukena. Toivottavasti saavat työnohjausta.

Solmu ei ole auennut

Olen yrittänyt saada uutta läppäriäni käyttöön Apple-tuen avustuksella. Ensimmäisestä portista pääsin, mutta kun yritettiin jatkaa siten, että Applelta olisi pitänyt tulla viesti vaimoni läppäriin, hänen iPhoneensa tai minun Android-kännykkääni, ei tullut mihinkään.

Sitten kännykkääni onnistuttiin saamaan kaksi kertaa kuusinumeroinen tunnusluku ja annoin ne takuulla oikein kummallakin kerralla koneelle, mutta niitä ei hyväksytty.

Minun piti käydä välillä terveyskeskuksessa. Jostakin syystä asiakaspalvelijan ääni puuroutui kännykässäni. Ymmärsin, että minä saisin sähköpostiviestin, jonka avulla jatkettaisiin, mutta sellaista ei ole tullut.

Otan kohta uudestaan yhteyden. 

Uusi läppärini on solmussa

Ostin uuden Macbookin vanhan rikkoutuneen tilalle perjantaina. Saan hyvän korvauksen kotivakuutuksesta.

Sain uuden koneeni solmuun heti alkajaisiksi. Syynä saattaa olla se, että olin vaihtanut iCloud-salasanani rikkoutumisen jälkeen. iCloudissa käytetään samaa tunnusta ja salasanaa kuin Macbookissa. Oletin, että muutettu on voimassa. Macbook ei pitänyt sitä oikeana, mutta antoi minun jatkaa jotenkin rajoitetusti. Minun piti vastata sellaisiinkin kysymyksiin, joiden sisältö oli minulle outo.

Minulla oli varmistuslevy kytkettynä koneeseen, mutta minua ei johdatettu vanhojen tietojen palauttamiseen.

Kun yritin taas alkaa käyttää läppäriäni, se alkoi käyttöönottoprosessin jotenkin uudestaan. Alkukierroksella olin antanut sormenjälkeni, mutta se ei toiminut. Nyt en tiedä, millä konsteilla saisin laitteen käyttöön.

Laite kertoi minulle, että Applekaan ei tiedä salasanaani.

Otan huomenna yhteyden Apple-tukeen.

Koronakatse

Koronakatsetta ei ole. Keksin ilmauksen itse.

Kävin taas tänään tavanomaisella linnalenkilläni. Juoksin kotoa Ratapihankadulle, jatkoin Tukholmankatua ja sitten radanvieruspolkua eteenpäin. Linnan lähellä huomasin, että Linnakioski on avautunut. Kesä on tulossa. Linnakioskista saa ehkä kaupungin parhaat hampurilaiset.

Kiersin linnan ja pidin tauon yhdellä Linnanpuiston penkeistä. Palasin samaa reittiä takaisin. Väistin vastaantulijoita huolellisesti kuten näinä aikoina on syytä. Taisi olla eräs Hesarin kolumnisti, joka toivoi, että koronakaarroksia tehdessämme voisimme kohdata katseella väistettävän ja jopa nyökätä hänelle. Kaikki tämänpäiväiset vastaantulijat katsoivat tiukasti eteenpäin, vaikka tarjosin katsekontaktia.

Tavat eivät muutu yhden kolumnistin toiveesta. Tuskinpa Ranskassakaan ovat muuttuneet. Sielläkin  on tapana ollut katsoa suoraan eteenpäin eikä kuikuilla vastaantulijoita. Hassuahan se olisikin, kun vastaantulijoita riittää.

Ranskassa on kuitenkin yksi kaunis tapa, jota toivoisin tännekin. Kun siellä tullaan vastaan jotakuta muuta kulkijaa hiljaisella tai syrjäisellä tiellä tai kadulla, on tapana sanoa bonjour tai bonsoir ja vastata, jos naapuri ehtii ensin. Minusta tapa kertoo, että ei ole mitään hätää ja kumpikaan ei aio käydä kimppuun.

Kosmologin silmissä olemme teoriassa vain massatihentymiä kaarevassa avaruudessa. Ranskalaisen tavan mukainen tervehdys muukalaisten kohdatessa kertoo jotakin ihmisyydestämme.

MOT:n keskenään ristiriitaiset ilmastonmuutosohjelmat

"Jokainen" meistä pitää itseään medialukutaitoisena. Meidän pitäisi jaksaa jatkuvasti olla varuillamme median äärellä ja miettiä toimittajien mahdollisia agendoja. Ei ole helppo laji.

Olen jo kirjoittanut MOT:n äskettäisestä ohjelmasta Ilmastoepäilyn kylväjät. Siinä haastatellaan sekä aiheeseen kriittisesti että myönteisesti suhtautuvia. En keksi parempia nimityksille näille leireille. Otsikko toki kertoo toimittajan ilmeisen näkemyksen asiasta.

Olen nyt katsonut MOT:n kaksi aikaisempaa ohjelmaa samasta aiheesta. Niissä agenda on täysin vastakkainen. Ohjelmat Ilmastogate ja Ilmastokatastrofi peruutettu esitettiin vuonna 2010. Jälkimmäisestä on ilmeisesti tullut myös päivitetty versio vuonna 2018. Jälkimmäinen katsomani oli luultavasti alkuperäinen versio. Molemmissa on paljon samaa aineistoa. Asiantuntijoina on käytetty vain aiheeseen kriittisesti suhtautuvia. Jommassakummassa sanottiin, että ohjelmaan oli pyydetty haastattelua myös Petteri Taalakselta, mutta tämä oli kieltäytynyt. Hänen näkemyksensä olisi varmaankin poikennut linjasta. Hän toimi kyseisten ohjelmien esitysaikana Ilmatieteen laitoksen pääjohtajana ja on nyt Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri.

Vanhoissa MOT:n ohjelmissa ilmostonmuutosuhkaa todellisena pitävät leimataan lähes rikollisiksi. Näin ajattelevia kutsutaan halveksivasti lätkäjengiksi surullisen kuuluisan jääkiekkomailagraafin mukaan. Vaikutusvaltaisen MIT-yliopiston edustaja heittää epäilyksen, että "lätkäjengin" tutkijat ja jotkut muut tahot tienaavat rahaa kannoillaan. Tästä heitosta on ilmeisesti tehty totuus. Jommassakummassa esitettiin "lätkäjengin" jäsenten toisilleen lähettämiksi sanottuja tyrmistyttäviä viestejä. Ne kielivät manipuloinnista.

En osaa sanoa, ovatko MOT:n vanhat ohjelmat lähteitä taitavasti valikoiden tehtyä propagandaa vai ansiokasta tutkivaa journalismia. Ainakin ne saivat minut hämmennyksen valtaan.

Vanhin pojistani tiesi, että vanhojen ohjelmien tuottajana toimi Matti Virtanen, joka julkaisi viime vuonna ilmastokriitisen teoksen Ilmastopaniikki: Hoito-opas.

Ihmettelen, mikä on toimittajan, tuottajan ja Ylen linjan rooli näiden ohjelmien teossa.

Tiedän, että myös termistä "ilmastokriitikko" väännetään kättä.

Viimeisimmässä ohjelmassa haastateltu ilmastokriittisen Ilmastofoorumin edustaja Simo Ruoho väitti, että IPPC:n tutkimukset ovat sinänsä luotettavia, mutta että raportit ovat poliittisesti vinoutuneita.

Ruoho on suorittanut syventävät opinnot astronomiassa ja opettajan tutkinnon. Virtasella on maisteriopinnot maantieteessä.

Olen yhä etsijä. Yritän saada selvää, miten mielikuvani ilmastonmuutosuhasta syntyvät.

Toivon sydämmestäni, että denialistit ja skeptikot ovat oikeassa. 

Jos miehet osaisivat puhua ...

Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut jossakin teoksistaan sarkastisesti jotenkin, että jos miehet oppisivat puhumaan, kaikki maailman ongelmat ratkeaisivat.

Stereotypia mykistä miehistä pitää varmasti ainakin osittain paikkansa. Minulle syntyi aikoinaan poikakirjoja ja sarjakuvia lukiessani ihannekuva neuvokkaasta miehestä, joka ratkaisee tyynenä isotkin ongelmat.

Minun lapsuudessani ei Tex Willer ilmestynyt ainakaan Suomessa, mutta tämä sarjakuvahahmo lienee täydellinen esimerkki lajityypistä. Korkeajännitys-lehdessä veistetään huumoria ja tapetaan samalla vihollisia. Poikakirjoissa tapahtumat eivät olleet yleensä väkivaltaisia, mutta mielentyyneys ja toiminnallien nokkeluus oli arvossaan.  

Olin lapsuudessani partiolainen. Liikkeen perustaja, buurisodassa toiminut sotasankari, kenraalimajuri Baden-Powell, kirjoitti aikoinaan pienen tiedusteluoppaan, josta tuli menestys ja joka johti partioliikkeen perustamiseen. Sanasta partio tuo mieleen pienen joukon poliiseja tai sotilaita. Partiossa minäkin sain osallistua muun muassa reippaaseen leirielämään, mikä olikin hienoa. Jälkeenpäin olen ihmetellyt yhtä partioliikkeen slogania: Mitä mukavampaa, sen epämukavampaa, ja mitä epämukavampaa, sen mukavampaa. Virke on oikeastaan järjetön, mutta sen tarkoituksena oli mahdollisesti valmentaa poikia myöhäisempään armeija-aikaan ja perinteiseen miehekkyyteen.

Meitä miehiä saatetaan muistuttaa tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota neuvotun ikään, kun odottaa tuloksia. Millaisessa maailmassa asianomainen on kasvanut.

Tunteiden ilmaiseminen onnistuu toki muullakin tavoin, mutta puhumalla asiat selviävät - jos selviävät.

Kannattaa puhua - aikuisen oikeasti.

Teoreettisen kuivakka Mengs

Mengs, Parnassus, Wikimedia Commons

Saksankielisellä alueella oltiin jo varhain toteuttamassa klassismin ideoita. Kaksi hahmoa nousee yli muiden, teoreetikko Anton Raphael Mengs (1728-79) ja raivopää Asmus Jakob Carstens (1954-98).



Omakuva
Wikimedia Commons

 Mengs oli taitava maalari, mutta hänen työssään korostui liiaksi älyllisyys ja "oikein" maalaaminen. Hän sommitteli maalauksensa laskelmallisen perusteellisesti ja lisäsi niihin elementtejä yksi kerrallaan. Henkilöt näyttävät kovin siisteiltä ja elottomilta.

Mengsin taiteessa näkyy klassismin ohella vielä barokin vaikutus. Valitettavasti hän ei saa näistä rakennettua ansiokasta synteesiä vaan nämä piirteet jäävät erillisíksi. Hänen barokistaankin puuttuu elämä. Hänen esikuviaan olivat Raphael, Corregio ja Tizian. 

Johann Joachim Winckelmann
1755 jälkeen
Wikimedia Commons 

Mengs maalasi Parnassuksen (yllä) vuosisadan puolivälissä. Henkilöt ovat kuin posliinihahmoja piirongin päälle asetettuina. Vasemmalla olevan tanssijaparin liike on hurja, mutta näyttää pikkupatsaiden viereen asetetulta mekaaniselta lelulta, joka on vedetty ja päästettynä vauhtiin.

Ankaraa tekstiä Mengsistä, mutta sokerit tulevat pohjalta. Mengs oli erinomainen muotokuvamaalari, kuten oheinen omakuva ja Winckelmannin muotokuva osoittavat. Niissä on luonnetta ja eloa.

Winckelmann oli arkeologi ja hänellä sanotaan olleen merkittävä vaikutus uusklassismin syntyyn.


Tämä artikkeli on julkaistu 9.10.2010 blogissa Taidehistoriaa ja muuta havinaa. 

Hyvin vastenmielinen ilmiö

Eilisiltainen Ulkolinja (Näkymättömät työntekijät) kertoi asiasta, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Suuret amerikkalaiset teknologiajätit - kuten Google ja Facebook - teettävät aliahankkijoiden kautta työtä pahimmillaan lähes palkatta. Työ on ainakin osittain hyvin yksitoikkoista tai raakuuksien näkemiselle altistavaa. Tekoäly ei vielä pysty hoitamaan näitä asioita luotettavasti. Alipalkatut ihmiset tavallaan kouluttavat tekoälyä.  He näytävät tekevän sen käyttöliittymältään yksinkertaiselta vaikuttavilla sovelluksilla, joka muokkaa algorimeja. Palkkaus voi olla huonoimmillaan kymmeniä senttejä tunnissa.

Kaarinan tammilehtoa

Järjestely toimii siten, että työntekijät eivät pääse työsuhteeseen työn alkuperäisen käyttäjän kanssa. Mallin on mahdollisesti luonut Figure Eight (aik. Dolores Lab), joka näyttää toimivan yrityskaupan jälkeen nimellä appen. Figure Eightin pomo Lukas Biewald on kehuskellut, miten ihminen voidaan palkata töihin kymmeneksi minuutiksi ja potkaista sitten ulos.

Biewaldia haastatellaan ohjelmassa. Tapahtumaa vartioi yrityksen viestintäjohtaja. Kun heiltä kysytään mikrotyöntekijöiden työolosuhteista, tapaaminen loppuu lyhyeen.

Esimerkkitapauksina on kaupassa työskentelevä mies ja avustusta saava yksinhuoltajanainen, jotka hankkivat mikrotyön avulla lisäansiota. Muuta sivutyötä ei ole saatavissa.

Dokumenttiin yritettiin saada haastatteluja mikrotyötä teettäviltä suuryrityksiltä. Nämä kieltäytyivät. Jotkut ilmoittivat korulausein, kuinka tärkeää työntekijöiden hyvinvointi heille on. Työsuhteisille saattaa ollakin.

Näiden mikrotyöläisten työpanos on yheiskunnalle hyvin tärkeä, koska he siivoavat netistä pois vihapuhetta, pornoa ja väkivaltamateriaalia. Samalla he kuitenkin altistuvat itse tällaiselle aineistolle.
Esimerkkeinä aineiston vakivaltaisuudesta äärimmillään kerrotaan videoista, joista yhdessä nainen poltetaan elävältä ja muissa silvotaan ihmisiä. Tällaisten näkeminen aiheuttaa traumoja.

En voi käsittää, miten tuollaista materiaalia synnytetään. Ovatko ne aitoja vai keinotekoisia? Toivottavasti jälkimmäisiä.

Tämän dokumentin näkeminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Minä kirjoitan tätä artikkelia Googlen omistaman Bloggerin alustalle. Kun olen julkaissut juttuni, linkitän sen etusivulleni Facebookiin.

Ulkolinja kuvaa olevansa kansainvälistä journalismia. Tähän dokumenttiin Yle on varmasti ostanut oikeudet. Se tuli eilen suorana ja on yhä nähtävissä Areenassa. Dokkarin sisältö on hyvin luotettavan tuntuista. Onko sanoma kuitenkin jotenkin värittynyt?

Amerikkalaisilla tietotekniikkajättiläisillä on suunnattoman paljon valtaa. On hyvin vaikea tulla toimeen ilman heidän ohjelmiaan. Jos yrittäisin boikotoida niitä, se ei tuntuisi missään ja minä en voisi tehdä sitä, mitä haluan.

Nettiä siivotaan saastasta mikrotyönä lasten ja meidän kaikkien suojelemiseksi. Jätit teettävät työn äärimmäisen halvalla, koska se on mahdollista, ja saavat suuremmat voitot.

Hallitus on eettisesti mahdottoman edessä

Hallitus on hyvin vaikeassa tilanteessa, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi. Heidän päästöksensä merkitsevät ihmishenkien menetyksiä. He pyrkivät kuitenkin pitämään tartunnan saaneiden määrän niin alhaisena, että tehohoidon kapasiteetti riittää. Toistaiseksi he ovat onnistuneet.

Pari professoria - saattoi olla joku kolmaskin mukana - kritisoi muistaakseni joko Uudenmaan saarron lopettamista tai rajalinjan sijaintiaa tai muuta aiheeseen liittyvää. He katsoivat, että päätöksestä seuraa tiettyjen ihmisten kuolema. Uhreja ei tietenkään voida nimetä etukäteen. Kriitikot ovat varmaan oikeassa.

Hallituksen tilanne on eettisesti mahdoton. Suomi pitäisi pysäyttää kokonaan, jos halutaan, ettei kukaan ei kuolisi koronan vuoksi. Niin ei tietenkään voida toimai. Hallitus joutuu optimoimaan päätöksiään erilaisten muuttujien perusteella. Ministerit joutuvat punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia talouteen, terveydenhuollon kapasiteetin riittävyyteen, muiden yhteiskunnan palvelujen toimimiseen, laumaimmuniteetin syntymiseen, koululaisten ja opiskelijoiden oppimiseen ja niin edelleen. Tällaisia asioita on mahdoton yhteismitallistaa.

Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.

En tiedä, ehtivätkö ministerit pohtia vaikutuksia erilaisten eettisten periaatteiden valossa. Seurausetiikan näkökulmasta toimien tulokset ratkaisevat. Velvollisuusetiikka painottaa , että on toimittava velvollisuuksien tai muiden periaatteiden mukaisesti. Hyve-etiikassa pohditaan ihmisten ominaisuuksien hyviä ja huonoja puolia.

Erityisesti sota-aikana valtiovallan toimet saattavat olla eettisesti ristiriitaisia. Kansalaisille voidaan suoranaisesti valehdella, jotta he jaksaisivat pysyä toiveikkaina vaikeina aikoina. Tällaista saatetaan pitää  seurausetiikan näkökulmastaperusteltuna, mutta valehteleminen on monien periaatteiden vastaista eikä sitä ainakaan pidetä hyveenä.

Ministerit kokeva varmasti olevansa velvollisia toimimaan koko Suomen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. He pyrkivät toiminnassaan myös mahdollisimman hyvään tulokseen.

Hallituksen päätöksenteko on erityisen haastavaa, koska koronaviruksen käytäytymistä ei tunneta. Ministerit ovat kuin kovaa vauhtia väärällä raiteella kiitävässä junassa, jonka kuljettaja ei ole tajuissaan.

On monia hankalia tilanteita, joissa erilaisista eettisistä näkökulmistakaan ei tunnu olevan juuri apua.

Hallituksen asema ei ole kadehdittava.

Kokeilimme virtuaalikokoustamista

Olin siinä luulossa, että Googlen virtuaalikokousalusta Meet on ilmainen. Ei ole. 

Muut osallistujat pääsevät hinnattomaan kyytiin, mutta kokoonkutsuja - tai hänen edustamansa organisaatio - joutuu kaivamaan kuvetta.

Kukkojen sukuseuran hallitus piti edellisen kokouksensa sähköpostitse, mitä en syntyneen kokemuksen perusteella suosittele. Kokeilimme tänään pienellä joukola Meet-alustaa. Jouduin ottamaan Google Suiten käyttöön. Maksaa noin kympin kuussa. Näin jossakin vitosen hinnan, mutta en jaksanut enää etsiä sitä.

Tämän lisäksi minulta vaadittiin domain-osoite. Perustin sellaisen osoitteella sairaanrakaselämä.com. En tiedä, tarvitsenko sitä muuhun. Se voisi ehkä olla tämän blogini osoite.
Osoite maksaa noin kuusi kymppiä vuodessa. Ajattelin, että voin käyttää kokousalustaa perhepiirissä.

Jos joku saanoo Meet-sovellusta ilmaiseksi, hän käyttää luultavasti työnantajansa maksamaa alustaa.

Kun yritin luoda ensimmäisen istuntunnon, tulin kilikanneeksi linkkiä, joka vei minut kalenteriin. Loin sinne istunnon illaksi ja annoin muiden osallistujien sähköpostiosoitteet. Sitten en osannut edetä mihinkään. Osallistujat saivat linkit, jotka olivat turhia, koska istuntoa ei ollut oikeasti syntynyt. En löytänyt sellaista Meetistä. Osallistujien on määrä päästä mukaan, kun klikkaavat saamaansa linkkiä.

Illalla lähetin kutsut toista kautta. Kokouksen synnyttäminen ei ollut mutkatonta. Yhden osallistujan outlook-sähköpostiosoite ei toiminut. Onneksi hänellä on myös gmail-osoite. joka toimi. Toisen gmail-osoite saatiin toimimaan. Meet ei tunnu toimivat Applen Safari-selaimella. Googlen Chrome tietenkin käy.

Kolmannen yhteyttä ei saatu synnytetyksi. Hän käytti Macbookia, mutta hänellä ei ollut gmail-osoitetta. Hän luultavasti käytti selaimena Safaria. Yritämme hänen kanssaan myöhemmin uudestaan. Hän oli mukana kännykkäpuhelun avulla.

Meet-sovellus toimi ihan hyvin, kun yhteydet saatiin luoduksi. Minun on syytä kokeilla yhteyksiä muiden hallituksen jäsenten kanssa ennen kuin kokoustamme koko hallituksen voimin.

Kesällä meillä pitäisi olla sukuseuran sääntöjen mukaan sukukokous, jolle hallitus on tilivelvollinen toimistaan. Paikaksi on valittu Jämijärvi, mutta korona ...

Kaikista hankaluuksista huolimatta, näiden virtuaalialustojen käyttämiseen on syytä opetella. Siten voimme toimia ilmastonmuutosuhkaa vastaan.

Miten sujuisi sukukokous Meetin avulla?

 

Voiko olla elämää ilman henkilökohtaista läppäriä

Voi, mutta se ei ole kivaa. Läppärini pimeni ennen kuin palasimme Suomeen. Lähetin vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ennen pääsiäistä, mutta en ole saanut vastausta vieläkään. Soitin yhtiöön ennen kuin tein ilmoituksen, pääsin hyvin läpi ja käsittelyajaksi arvioitiin noin viikko. No, saattoi olla "ainakin viikko".

Kun soitan yhtiöön ja teen esitetyt valinnat, kuulen, että palvelu on tilapäisesti pois käytöstä. Näin on käynyt ainakin parina kolmena arkipäivänä.

Olen myös lähettänyt asiasta viestin sähköpostitse, mutta en ole saanut vastausta.

Ovatko suomalaiset yhtäkkiä vimmautuneet hajottamaan tietokoneitansa vai mistä ruuhka voi johtua?
Onko käsittelijät valjastettu peruuntuneita matkoja koskevien hakemusten kimppuun.

Tänään huomasin, että voin yrittää saada yhteyden toista kautta. Ajoneuvopuolella vastattiin ja todettiin, ettei hakemustani ole vielä käsitelty. Asiakaspalvelija lupasi jättää soittopyynnön asianomaiselle taholle.

Läppärin jakaminen vaimon kanssa alkaa koetella suhdetta. Korona, kaksi nettiriippuvaista ja yksi kone!

En haluaisi ostaa uutta ennen kuin tiedän korvauksen. Alkaa jo poltella.

Mysteeri 1980-luvun alusta

Silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli syntynyt vuonna 1900 ja täytti pyöreitä. Häntä  muistettiin tietenkin monin tavoin.

Jostakin syystä minä sain kiitoskortin onnitteluista, jollaisiin en ole osallinen millään tavoin. Kortin allekirjoitus näyttää aidolta. En ole silti varma, onko se sellainen. Kuoreen on tuotettu kohokirjaimin teksti "Tasavallan presidentti".

Ainoa keksimäni selitys asialle on se, että olin luultavasti tuohon aikaan Kukkojen sukuseuran varatilintarkastaja. Seura tietääkseni lahjoitti presidentille teoksen Kukkojen suku, jossa kerrotaan isänpuoleisen sukuni yhden haaran vaiheista ja jossa on myös sukutaulut, tosin muistaakseni vain isälinjat.

Miksi presidentin avustajat olisivat kirjanneet kiitettävien listalle myös varatilitarkastajan ja vaivautuneet selvittämään osoitteen? Asuimme tuolloin Korson Mikkolassa.

Miksi unet ovat surrealistisia?

Unien synty

Askeisessä Tiedeykkösessä (Unessa aivot siirtävät dataa ja peseytyvät) keskusteltiin nukkumisesta. Haastateltavana oleva dosentti Tarja Stenberg kertoi, että unet saavat aineksensa muististamme, mutta ne ovat sekavia, koska aivojemme looginen puoli on levossa. Jotenkin näin. Tästä voisi päätellä, että unella ei ole meille mitään sanottavaa.

Muistan kuulleeni olettamuksen, että me valmistaudumme unissamme selviytymään tilanteista, joihin voimme joutua todellisessa elämässä.

Kasvitieteellisen puutarhan alueelta Ruissalosta

Pysäköintitalossa Tukholmassa

Tänäaamuisessa unessani vaimoni oli lasten kanssa jossakin asunnossa Tukholmassa tai sen liepeillä. Meillä oli pari kolme lasta, joten tapahtumat sijoittuivat aikaan, jolloin olimme nuori perhe. Minä olin hakemassa autoa ilmeisesti lainaksi tai vuokralle. Sain avaimet mieheltä, jolla oli erään entisen opettajakollegani ulkomuoto. Hän antoi minulle myös kukkapuketin, jota oli avattu yläpäästä.

Paluumatkalla mietin, että minun pitäisi palauttaa puketti. Ajoin sitten laajalla risteysalueella. Olin kai tehnyt jonkin virheen, koska edestäni suhahti auto.

Seuraavaksi olin parkkitalossa, joka oli muka Tukholman Slussenilla. Olin jättänyt auton alakerrokseen. Se oli tietenkin Saab tai ehkä Volvo. Yritin hakea sitä sieltä, mutta en löytänyt, vaikka se oli ollut näkyvissä.

Parkkihallissa oli ylimääräisiä jyrkkiä luiskia, joita ei ollut tarkoitettu autoille eikä ihmisille. Autonavain ja jokin muu esine alkoi valua sellaiseen. Minun oli haettava ne. Joku nainen katsoi minua hämmästyneenä, kun palasin. Jag hämtäde mina saker, sanoin ja hän rauhoittui.

Outo oppitunti

Näin aamulla toisenkin unen. Olin ruotsin tunnilla, jonka opettaja saattoi olla parkkihallissa tapaamani tuntematon ovaalikasvoinen nainen. Tunnilla oli jossakin vaiheessa toinenkin opiskelija, mutta myöhemmin hän oli hävinnyt. Käytettävän oppikirjan nimi viittasi jotenkin tuosta hetkestä menneeseen. En kuitenkaan muista sitä. Tunnelma oli sellainen, että opettaja puhuu ja muut ovat hiljaa.

Rohkaistuin kuitenkin pyytämään puheenvuoroa. Opettaja oli katsoi minua empien. Lyhyt puheenvuoro, sanoin, ja näytin muutaman sentin mittaa etusormella ja peukalolla. Hän myöntyi.

Kerroin tapauksesta, jota en muista oikeasti kuulleeni. Pieni perhe oli ollut purjehtimassa. Perhe joutui jostakin syystä veden varaan ja kaikki hukkuivat. Heidän ruumiinsa jäätyivät, vaikka sää vaikutti leppeältä. Jostakin syystä heidät piti myös haudata jäätyneinä.


Olemme tavanneet vaimoni kanssa Tukholmassa ollessamme kesätöissä. Olimme Tukholmassa myös parin vuoden päästä kesällä nuorena avioparina. Noilla kerroilla emme autolla ajelleet. Olemme toki myöhemminkin käyneet rakkauden kaupungissamme. Minulla on ollut työsuhdeautoinani pari Saabia ja kolme Volvoa.

Keskustelimme eilen purjehtimisesta, kun kuulimme sattumalta autoradiosta osan jonkun purjehtijan haastattelusta. Olen myös viime aikoina ajatellut kouluaikaani, jolloin oppitunnit olivat minulle koettelevia. Oli vaikeaa olla hiljaa ja kuunnella.

Ei nämä unet ole minusta täysin ilman johdonmukaisuutta syntyneet.

Muistikuvani näistä unista ovat jo varmaan muokkautuneet.

Miksi ruumiit piti haudata pakastettuina?