 |
| Priamos Akilleuksen luona, 1794 Wikimedia Commons |
Carstens ei uskonut oppimiseen rutiinityön avulla. Silti hän on taitava ja hänen töissään tekninen osaaminen yhdistyy järkiperäisyyteen. Hänellä sovelsi omia ankaria standardeja työhönsä, silti hänen teoksiinsa jäi ristiriitaisuutta.
On helppo uskoa, että Carstensin esikuva oli Michelangelo, jonka hahmoja hänen maalaustensa henkilöt hätkähdyttävästi muistuttavat. Taisivat sitäpaitsi olla molemmat aika häkäpäitä luonteeltaan.
Väreistä Carstens ei juuri piitannut, mutta vastineeksi hänen työnsä ovat ilmaisuvoimaisia ja niissä näkyy muodon mestarillinen hallinta.
Hänen hahmonsa ovat määrätietoisen tarmokkaita. Teoksia leimaa elegisen levollinen suuruus. Romantikko hän ei ollut, mutta hänen töissään voi tunnistaa häivähdyksen romantiikan melankoliaa.
Tämä artikkeli on julkaistu 20. lokakuuta 2010 blogissani Taidehistoriaa ja muutakin havinaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti