Illuusioni tulevasta on romahtanut

 

Kuva Stefan Keller Pixabaystä

Kun synnyin, oli aiemmin samana vuonna sodasta johtuva elintarvikkeiden säännöstely lopetettu. Suomi oli köyhä ja sodan rampauttama maa. 

Tuon jälkeen on maamme kehitys ollut huimaa. Notkahduksia on toki ollut, mutta kokonaisuutena on mennyt hyvin. 

Veljeni kuoli hieman ennen syntymääni leukemiaan eikä kukaan maailmassa olisi kyennyt häntä pelastamaan. Minut on korkeatasoiseksi kohonnut lääketiede pelastanut kahdelta syövältä. Jälkimmäinen niistä oli leukemia. 

Oleellisia palikoita Suomen menestyksessä ovat olleet demokratia ja markkinatalous. Näiden ohjaamana elintason nousun hedelmistä on päässyt nauttimaan koko kansakunta. 

Maailmassa on tapahtunut kaikenlaista kauheaa, mutta kun tällä suunnalla on mennyt hyvin, on intuitiivisesti syntynyt mielikuva siitä, että toimiva järjestelmämme valtaa yhä enemmän jalansijaa. 

Nyt kun sota on tullut lähelle, illuusioni on romahtanut. Venäjän tavat sotia tuovat kaikuja  keskiajalta. Se ja Kiina pitävät kansalaisiaan propagandakuplassa. Rajat eivät aukea vaan pikemmin sulkeutuvat. USA:n seuraava presidentti voi olla entinen sellainen, jonka toiminta vaikuttaa epävakaalta. Ilmastonmuutos huolestuttaa. Sähkön hinta on yhtäkkiä lähtenyt käsistä. Jopa sen jatkuva saatavuus on epävarmaa. Diktatuurissakin voidaan soveltaa markkinataloutta ja ansaita varoja muiden uhkaamiseen. 

On kuin maailma olisi mennyt sekaisin. Mitä vain voi tapahtua. Rukoilemme ettei meneillään oleva sota eskaloidu Venäjän ja Naton väliseksi. Kukaan ei tiedä, mihin se voisi johtaa. 

Historian valossa elämä on ollut kaunista mutta kauheaa. Kaikki esivanhempani aina Aatamista ja Eevasta lähtien ovat kuitenkin selvinneet hengissä sukukypsyyteen asti. Sinänsä heidän kohtalonsa ovat olleet hyvin moninaiset. 

Maailmaa ei johdeta vain järjellä. Meissä on myös pimeä puoli, kuin tehdasasetuksena. 

Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen. Elintason laskustakin selvitään. Valitettavasti riskien toteutuminen myös tappaa. Ukrainalaisia siviilejä surmataan massiivisin pommituksin. Ukrainalaisia ja venäläisiä nuoria miehiä kuolee jatkuvasti etulinjassa ja muuallakin. Ukrainassa varttuneemmatkin kokevat velvollisuudekseen lähteä etulinjaan. 

Tällä hetkellä tuntuu realistiselta ajatella, että myrskyisät ajat jatkuvat. Toivoa ei kannata silti heittää. Ilman sitä elämä latistuu. Hyvinkin voi käydä. Me suomalaisetkin pystyimme päättämään nopeasti liittymisestä Natoon, kun tilanne muuttui kyllin uhkaavaksi. Natokaan ei ole täydellinen turvallisuusratkaisu mutta todennäköisyys painaa eniten. Sen suojissa uskottavammin selviämme hyvin kuin yksin Venäjän armoilla. 

Uskotaan, että aika hoitaa myös Unkarin ja Turkin ratifioinnit kuntoon. Jo nyt olemme paremmassa turvassa kuin ennen. 

Rakennetaan rauhaa, mutta älkäämme olko sinisilmäisiä.