Ennen lapset jaettiin 11-vuotiaina vuohiin ja lampaisiin.

 

Kuva Christian Dorn Pixabaystä

Minun elämäni aikana on tapahtunut hyvin merkittävä uudistus, joka paransi huomattavasti tasa-arvoa.

Minun lapsuudessani ei käyty peruskoulua. Silloin mentiin seitsemänvuotiaina kansakouluun. Se koski kaikkia ja oli ilmainen. 

Neljännellä luokalla tuli vastaan tyly jako. Oli mahdollista jatkaa vielä kaksi vuotta kansakoulua ja jatkaa sitten kaksivuotisessa kansalaiskoulussa, joka valmisti ammattikouluun.   Tämä oli ilmainen reitti, mutta tie yliopistoon oli ummessa. 

Neljännellä oli myös mahdollisuus pyrkiä oppikouluun, jossa oli lukukausimaksut ja jossa kirjat ja koulutarvikkeet piti hankkia itse. Maksullisuudesta seurasi, että kaikilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kustantaa lastaan oppikouluun. 

Oppikouluun piti myös pyrkiä osallistumalla pääsykokeisiin. Nurmijärvellä tulokset ilmestyivät karuun tyyliin paremmuusjärjestyksessä koulun oveen.

Oppikoulun viisi ensimmäistä luokkaa olivat keskikoulu, jonka jälkeen saattoi käydä kolmivuotisen lukion, mutta se oli maksullinen. Päätteeksi suoritettiin ylioppilastutkinto, mikä antoi kelpoisuuden hakea yliopistoon. 

Tämä oli arkea vuonna 1965, jolloin minä olin valintatilanteessa. Olin etuoikeutettu, sillä vanhemmillani oli varaa koulutukseen. Selvisin myös pääsykokeesta. 

Peruskoulu mullisti kaiken. Siihen siirryttiin vuodesta 1972 alkaen. Pohjoisesta aloitettiin. Kotikuntani Nurmijärvi siirtyi vuonna 1976. Tosin yksityiset oppikoulut saattoivat jatkaa niin sanottuna korvaavana kouluna, mikä auttoi tilatarpeeseen.  

Peruskoulu-uudistus oli ehdottomasti tarpeellinen. Minun aikoinani noin puolet ikäluokasta jatkoi kansakoululinjaa.