Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Kysyin lääkäriltä, paljonko minulla on elämää jäljellä

 

Kuva Maike und Björn Bröskamp Pixabaystä

Olin  tänään hematologian poliklinikalla syöpäkontrollissa. 

Suomalaisten miesten elinajanodote on 79 vuotta. Sen perusteella minulla voisi olla kymmenkunta vuotta jäljellä. Se on lyhyt aika. Olen tullut viime aikoina erityisen tietoiseksi oman elämäni rajallisuudesta. 

Olen selvinnyt ihmeellisesti kahdesta syövästä. Sain kantasolusiirteen runsas kuusi vuotta sitten. Joku tuntematon luovuttaja antoi minulle lisävuosia. Hyvin kävi, vaikka ennuste oli huono. 

Isäni eli 92- ja äitini 88-vuotiaaksi. Olen ajatellut, että syövistäni johtuen tuskin yllän yhtä pitkälle. 

Kontrollikeskustelu meni ihan hyvin. Asiat ovat suunnilleen kunnossa. 

Lopussa tiedustelin, paljonko minulla on vielä elinaikaa. Kysymykseen ei kukaan tietenkään voi antaa tarkkaa vastausta. Hän arveli, että normaalin verran. Kerroin hänelle vanhempieni iät. Kuulin, että taustastani johtuen olen normaalia alttiimpi sairastumaan. 

Olen jo saanut lisäaikaa ja päässyt vaiheeseen, jossa tunnen, että minua riisutaan. Käteni vapisevat, en pysty pitkäaikaiseen ponnisteluun jne. Elämä on silti hyvää. Olen vielä aika toimintakykyinen, joskin ajallisesti se on rajallista. 

Kaikki tiedämme, että vointi yleensä heikkenee eläkeläisvuosien karttuessa. Tosin poikkeuksiakin on. Isäni oli hämmästyttävän toimintakykyinen loppuun saakka. 

Vain Luoja tietää päivieni lukumäärän. On syytä muistaa, että täältä on lähdettävä. Voi olla, että kutsu tulee ensi yönä tai 20 vuoden päästä. 

Toivotan itselleni hyvää loppumatkaa, olkoon pitkä, lyhyt tai siltä väliltä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se aika, jonka vietämme täällä maapallolla,että se olisi mielekästä ja jollain tavalla mukavaa . Elämä on lahja, johon kuuluu syntyminen ja kuoleminen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä pohdinnasta. Onnittelut, hienoa, että tuloksena oli: "asiat ovat suunnilleen kunnossa". Olkoon jokaisessa päivässämme tavalla tai toisella mielekkäitä, myönteisiä hetkiä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitokset kommenteistanne! Mielekkyys on tärkeää, mutta vaikea arvottaa, mikä on sitä. Näin jälkeenpäin koen, että kiireinen aika jolloin lapset olivat vielä kotona, oli erityisen merkityksellistä ja mielekästä. Nyt eläkeläisenä on vähän hukassa.

Anonyymi kirjoitti...

Meille lukijoille on merkitystä sillä että kirjoitat tätä blogia. Siinä yksi mielekäs asia elämässäsi:)

Heikki Honkala kirjoitti...

Voi kiitos palautteestasi! Lämmittää mieltä.