Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Hoitajat - nuo enkelit

 

Kuva Scottish Guy Pixabaystä

Hoitajat turvana

Olen sairastanut kaksi syöpää, joten minulla on paljon sairaalakokemusta. Olen hyvin kiitollinen sairaan- ja lähihoitajille, jotka pitivät minusta huolta. Sitä tekivät lääkäritkin, mutta heitä tapasin vähemmän. 

Hoitajat varmistivat, että sain lääkkeeni silloin kuin pitää. He käyttivät minua suihkussa, kun olin huonossa hapessa. Kun minulta puuttui jotakin, he auttoivat, myös öisin. He kestivät vuorotyön ryskeen. Hoitajat tekivät jatkuvasti tarvittavia hoitotoimenpiteitä. Kun kerran puudutusaine aiheutti minussa heikotusreaktion, heitä oli yhtäkkiä monta ympärilläni. Jos jotakin vakavaa tapahtuu, he hankkivat tarvittaessa lisää asiantuntemusta paikalle. 

Hoitajat olivat turvanani. 

He ehtivät jutellakin kanssani. 

Olin tavallaan lapsen asemassa, kun tarvitsin hoivaa. Hoitajat olivat "vanhempiani". 


Hoitajien palkkaus

Hoitajista on huutava pula. Heitä siirtyy muihin töihin ja varmaan myös ulkomaille harjoittamaan ammattiaan. Jokin tässä on vialla. 

Jos ammattilaisia ei saa töihin, on tarjottava lisää palkkaa ja/tai parannettava työoloja. 

Taloustietäjät saattavat opastaa, että palkkaa voidaan nostaa vain tuottavuuden lisääntyessä. Julkisella sektorilla ei ehkä tuottavuusloikkia voi helposti tehdä. Entä seuraus: väki valuu pois alalta!

Asiaa hankaloittaa luultavasti se, että pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat aiheuttaneet yhteiskunnalle merkittäviä menoja. Valtiokin velkaantuu huimaa vauhtia. Velkaantumisaste tosin on vielä aika kohtuullinen. 

En käsitä, miten hoitajapula voitaisiin ratkaista tehokkaasti muutoin kuin etuja parantamalla. Ei hoitajia ulkomailtakaan noin vain kaapata. 


Hoitajalakko

Teho-osastolakkouhka tuntuu ylimitotetulta. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. 

Kerran ollessani sairaalassa aloin tuntea, että en saa hengitetyksi kunnolla. Sain viikset. Vähän ajan kuluttua minulta katkesi filmi. Vaimoni on kertonut, että sain sitten kuupan naamalleni varmistamaan hapensaantia. Myöhemmin sain isomman kuupan. 

Sitten oli saapunut kaksi lääkäriä teho-osastolta. Ilmeisesti olivat eri-ikäisia. Vaimoni mukaan olin tullut tajuihini hetkeksi ja sanonut "Konsultoi vanhempaa". Tästä en itse muista mitään. 

Minut oli viety teholle. Heräsin jossakin vaiheessa osastolla, enkä ollut yhtään kartalla tapahtuneesta. En ehkä tietäisi mitään, jollei minulle olisi kerrottu. 

Jos tuolloin olisi ollut teho-osastolakko, oltaisiin potilaita jouduttu priorisoimaan. En osaa arvioida tilanteeni vakavuutta, mutta jos olisi ollut kriittinen tilanne, priorisointi olisi saattanut olla minulle kohtalokasta. Olisi ollut varmaan järkevää hoitaa ensin ne, jotka ovat minua nuorempia ja ne, joilla on paremmat mahdollisuudet selviytyä. Varmaan se olisi ollut oikein siinä tilanteessa.

Nyt vaikuttaa siltä, että halutaan ehdoin tahdoin kuristaa olemassa olevia resursseja niin, että jotkut voivat kuolla turhaan. Siksi hallituksen hätälaki on tarpeen. 

Minusta on hämmästyttävää kuulla hoitajien edustajan toteavan, etteivät hoitajat olisi tällaisessa tilanteessa vastuussa. Vastuu olisi hänen mielestään niillä, jotka hoitopäätöksiä tekevät. 

Minusta tämä uhkaus on haitaksi hoitajien ammattikunnan maineelle. Tuntuu järkyttävältä, että ollaan valmiita riskeeraamaan ihmishenkiä oman edun vuoksi. 


Lopuksi 

Hoitajat tekevät tärkeää työtä ja olen kiitollinen saamastani hoidosta. Terveydenhuoltojärjestelmä on pelastanut henkeni kaksi kertaa. 

Nyt ollaan kummallisessa jumissa. Meillä on käsissä suuri ongelma, mutta kissa ja hiiri -leikki jatkuu. 

Vakavaan ongelmaan tarvitaan rahaa. Ei verotuskaan ole niin pyhää, ettei tasoa voitaisi näin ison asian vuoksi jonkin verran nostaa. Pääministeri voisi lakata toteamasta, että hallitus ei ole osapuoli. Hän voisi arvovallallaan järjestää sellaisen prosessin, jonka avulla ongelma voitaisiin ratkaista. Jonkinlainen yhteiskuntasopimus voisi olla paikallaan. 

Kiitos kaikesta hoitajat! 

Toivottavasti tilanne pian korjaantuu. 


Ei kommentteja: