Suomen Punainen Risti haki sähköpostikampanjalla kerääjiä ja ilmoittauduin mukaan.
Tapahtuma oli järjestetty Turussa joustavasti. Torin liepeillä Yliopiston- ja Kristiinankadun risteyksessä oli SPR:n pömpeli, josta sai noutaa lippaan ja kaavun. Ajan ja keruupaikan sai valita itse. Menin perjantaina paikalle, sain varustuksen ja tietoni merkittiin ylös. Samaan aikaan oli maahanmuuttajataustaisen näköinen mies kuittaamassa keräilyvärkit.
On selvää, että sieltä, missä liikkuu paljon ihmisiä, saa parhaan tuloksen. Turussa tori ja sen liepeet ovat varmasti parasta A-luokkaa.
Lähdin kohti toria, jonka länsinurkasta harkitsin keruun aloittamista. Paikalla oli ehkä romanialainen tai bulgarialainen nainen konttausasennossa. Hänellä oli kasvot maata kohden ja pahvimuki käsissä rahaa varten. Tuntui sopimattomalta alkaa kilpailla hänen kanssaan. Voi kun hänkin pääsisi osille SPR:n keräyksistä.
Kävelin torin poikki kohti sen itäkulmaa, jonka tiesin kokemuksesta hyväksi paikaksi. Tavaratalo Wiklund ja kivenheiton päässä oleva kirjasto ja torin kaakkoisreunan torikojut varmaan vetävät ihmisiä. Näin jo kaukaa punaristiviitan, joten lähdin kokeilemaan onneani torin pohjoiskulmaan.
Seisoin jonkin aikaa, mutta lippaani pysyi tyhjänä. Ajattelin jo, että voisiko käydä niin, etten saa mitään koko keikalla. Lähdin kohti eteläkulmaa. Siellä oli kuitenkin jo pyydys vedessä, joten jatkoin Aurakatua Aurajokea kohti. Joen rantamilla oli meneillään Turun Kansainväliset Suurmarkkinat ja väkeä näytti olevan liikkeellä. Nälkäpäivät toteutettiin markkinoiden kanssa samanaikaisesti, mikä ei ehkä ole sattumaa. Markkinat tosin olivat päivän pidempi tapahtuma.
Asettauduin kalaan joen varrelle väylän reunalle markkinakahvilan eteen. Lähettyville oli asetettu houkuttimeksi Elvis kitaroineen. Joku mies kuvasi kumppaninsa kuuluisuuden seuraksi asettautuneena.
Jonkin aikaa odotettuani sai päivän kolehtini ensimmäisen lahjoituksen. Kohta niitä tuli lisää. Jatkoin puuhaa.
Mielestäni on parempi olla väylän reunalla kuin keskellä. Siten homma on hienovaraisempaa kuin feissaaminen. Ehkä säännöllisiä lahjoittajia voisi rekrytoida feissaamalla, mutta sitä en haluaisi tehdä.
Paikka kannattaa katsoa siten, että tulijat näkevät kerääjän ajoissa ja ehtivät harkita asiaa ennen kuin ovat kohdalla. Jotkut laittavat kahisevaa, toiset irtokolikkoja. Kaikki kelpaa.
Yleensä se joka haluaa lahjoittaa, tulee kohti. Saattaa tosin ensin pysähtyä kaivamaan kukkaroaan.
Perjantaina oli liikkeellä aika paljon kerääjiä. Yksi punakaapuinen tuli ja lähti joen suun suuntaan. Sitten tuli toinen, joka teki samoin.
Ohi kulki kaksi mormoonipoikaa nimilaatta rinnassa. Toinen nyökkäsi. Ehkä se oli suopeuden merkki, tai jonkinlaista solidaarisuutta.
Rahantulo tuntui tyrehtyvän. Ehkä uudet tulokkaat olivat jääneet saman väylän varteen.
Mieleeni tuli jossain vaiheessa, että tärkeintä on, kuinka paljon saamme yhdessä kerätyksi varoja hyvään tarjoitukseen. Jos joku on hyvällä paikalla ja toinen ei niin hyvällä, mutta saa kuitenkin jonkin verran, on hyvä, että vähäisempikin puro saadaan talteen.
Mielestäni kannattaa kerätä yksin ja pysyä paikallaan, jos kala liikkuu ja käy pyydykseen. Koululaisiakin on puuhassa mukana. En tiedä, saivatko juurikaan lahjoituksia, koska tuntuivat liikkuvan paikasta toiseen ja toimivan ryhminä. Aikuinen lahjoittaja saattaa kokea, että pitäisi olla annettavaa ryhmän jokaiseen lippaaseen, mutta ei ehkäole sopivasti rahaa mukana. Hyvä, että nuoret kuitenkin oppivat osallistumaan tällaisiin talkoisiin. Silläkin on merkitystä, että punaiset kaavut ja ristit saavat näkyvyyttä.
Lähdin torille jatkamaan. Antoisa Wiklundin kulma näytti olevan vapaa, joten sinne!
Paikka toimi taas.
On vaikea arvioida ihmisten ulkonäöstä, voisiko hän lahjoittaa roposen tai enemmän tai ei ollenkaan. Monennäköiset osallistuvat, myös maahanmuuttajataustaiset. Lahjoittajat tuntuvat olevan todennäköisemmin varttuneita kuin nuoria.
Kun olin urakoinut parisen tuntia, alkoivat jalat tuntua väsyneiltä. Lähdin torin halki palauttamaan varusteita. Uskon, että sain ihan kohtuullisesti varoja kokoon. Lippaat ovat sinetöityjä ja annetaan takaisin sellaisenaan, joten oma tulos ei tule tietoon. Ehkä sen saisi jälkeen päin, jos haluaa.
Konttausasennossa ollut nainen oli samassa paikassa ja samassa asennossa. Hänen mukissaan oli muutama kolikko.
Palkitsin itseni kahvilla ja lisukkeella Espresso Housessa.
Näin jälkeen päin ajatellen olisi ollut kohtuullista antaa ainakin kahvirahat tai mieluummin enemmän kontallaan olevan naisen mukiin. Onko vieläkään selvinnyt varmaksi, saako hän ja hänen kollegansa keräämästään itse mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti