 |
| Kuva WikiImages Pixabaystä |
Kun synnyin, oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattarena Elisabet II ja Suomen presidenttinä Juho Kusti Paasikivi. Kuvitelkaa, jos meillä olisi ollut sama presidenttivuodesta 1954 näihin päiviin.
Onneksi Suomen päämiehet palvelevat vain aikansa.
Elisabetin poismeno koskettaa. Hän on kuulunut median kuvastoon koko elämäni ajan. Hän on edustanut jotakin pysyvää, ehkä tuonut tavallaan turvallisuuden tunnetta. Kuninkaallisuudessakin on puolensa.
Hänestä on syntynyt kuva vakaasta, mutta toisaalta herttaisesta persoonasta. Hänellä lienee huumorintajuakin. Kuva, jossa hän tapaa Liz Trussin nimittäessään tämän pääministeriksi, on koskettava. Hän näyttää hauraalta, mutta elinvoimaiselta, vaikka loppu oli lähellä. Hänestä huokuu sympatiaa.
Uusi pääministeri vertasi Elisabetia kallioon, kun puhui kansalle tämän kuoleman jälkeen. Jotakin samanlaista minäkin tunnen, vaikka hän oli fyysisesti kaukainen henkilö. Jatkuva näkyminen mediassa sai hänet tuntumaan läheiseltä.
Olemme vaimoni kanssa nähneet Elisabetin ja Philipin. He vierailivat Suomessa vuonna 1976. Kyseessä oli sama matka, jolla heidät raahattiin miltei savottahommiin. Suomalaiset järjestäjät eivät olleet tehneet kotiläksyjään tai heillä yksikertaisesti harkintakyky petti. Monarkille tarjottiin kypärää, jollainen ei taida sopia majesteettisees etikettiin. Kekkonen vaikuttaa oheisessa filmissä suorastaan junttimaiselta asettuessaan kypärineen kuningatarta vastapäätä metsään katettuun pöytään.
Kuningatar varmaan pitäytyi roolinsa suojaan tässä hänelle todennäköisesti erikoisessa tilanteessa. No, ikimuistoinen kokemus varmaan.
Kuninkaallinen pari vieraili myös Turussa. Asuimme vaimoni kanssa tuolloin vielä entisessä pääkaupungissamme ja menimme varta vasten Tuomiokirkkotorille heitä katsomaan. Mieleeni on piirtynyt kuva pitkästä Philipistä ja hänen rouvastaan tuomiokirkon portailla.
Vaimolleni ja minulle on tullut tavaksi puhua Ellusta. Kyllä hänen brändinsä varmaan tämänkin kestää.
Jotenkin kaipaan Elisabetia.
2 kommenttia:
Kiitos sympaattisesta tekstistä ja eritoten tuosta kuningatar Elisabetin ja Philipin Suomen-vierailusta! Muistan, että lehdissä kirjoitettiin, että se metsään rakennettu ateriajärjestely oli ilmiselvästi moka, ideana epäonnistunut. Sitä voinee pitää osuvana esimerkkinä viestinnän epäonnistumisesta korkealla tasolla. Absurdia, ettei asiasta yksityiskohdittain nähtävästi ollut järjestelyistä vastaavien suomalaisten ja brittien kesken ennakkoon sovittu. Kuningatar ei useinkaan näytä julkisuudessa henkilökohtaisia mielialojaan, vaan päinvastoin on taitava sopeuttamaan käyttäytymisensä ja tunteensa yllättäviinkin ilanteisiin, mutta tuon retken lehtikuvista voi selvästi tunnistaa harmistuneisuutta.
Kun olin ensi kertaa Lontoossa korkeakouluyhteistyöhön liittyvissä työasioissa, minulla oli ilo saada majoitus kollegan kodissa sen pari viikkoa. Illalliskeskustelut olivat brittityyliin hauskoja, sillä keskusteluissa aiheet olivat usein itsessään vakavia ja kiinnostavia, mutta samalla keskusteluissa hallitsi sympaattinen ja tärkeilemättömän rento ote. Se oli sangen nautinnollista. Mitä kuninkaallisiin tulee, isäntäperheeni moderneina konservatiiveina eivät juuri intoilleet heistä. Mutta The Queen, Elisabet, on primus inter pares, ja hänestä emäntäni totesi vastaansanomattoman luja, arvostava sävy äänessään: - She has always done her duty.
Kiitos viestistäsi. Joo, tuo metsäretki lienee yksi Suomen noloimmista historiallisista mokista. Monarkian oikeutuksessa olisi varmaan kovasti puimista, mutta Elisabeth edusti ainakin jonkinlaista turvallista pysyvyyttä maailmassa.
Lähetä kommentti