Minä olen tuo mies tuossa maalauksessa

 

Miten taitavasti Edelfeltn kuvannut nuoren kihlaparin syvän surun. Teoksen nimi onkin "Suru". 

Jotakin järkyttävää on tapahtunut. Nainen itkee ja mies yrittää kömpelösti lohduttaa. Hänellä ei kuitenkaan ole sanoja. Ainut mitä hän osaa, on pitää rakastaan kädestä ja yrittää pysyä surullisenakin tyynenä. Hän tietää, ettei pikaista apua löydy. On vain kestettävä ja jaksettava odottaa pitkään. Miten voisikaaan lohduttaa mahdottoman edessä. 

Minä olen juuri tuollainen avuton, kun pitäisi lohduttaa. Nuo voisivat olla minun käteni. Minun on helppo samastua miehen olotilaan. 

Tähän teokseen liittyy tarina, liekö tosi, mutta voisi olla oikeasti tapahtunut. 

Edelfelt sai tehtäväkseen kuvittaa ruotsalaisen Carl Snoilskyn runoteoksen "Svenska bilder". Runoon "Värnamon markkinoilla" syntyi kuvitusteos, jonka kuvan näet täältä. 

Tältä pohjalta Edelfelt maalasi sitten tässä esillä olevan teoksen.  

Tapahtuma sijoittuu 1700-luvun alkuun. Kersti ja Per ovat tavanneet kuusi vuotta sitten Värnamon markkinoilla, kihlautuneet ja sopineet säästävänsä alkupääomaa tulevalle liitolleen. 

Kuusi vuotta on kulunut kummallakin tahoillaan raskaassa työssä ja nyt tavataan taas samoilla markkinoilla. Käy kuitenkin ilmi, että säästetyt rahat ovatkin tulleet arvottomiksi. Syynä on se, että käyttöön on laskettu hätäkolikoita Kaarle XII:n sodan rahoittamiksi. Elettiin suuren pohjansodan ja ison vihan aikaa. Nödmyntistä täällä lisää. 

Hätäkolikon avulla valtio tavallaan lainasi rahaa kansalaisilta. Kehnosti se pystyi vastaamaan huutoonsa. 

Kersti ja Per olivatkin varattomia. He kuitenkin päättivät ottaa uudet kuuden vuoden pestit ja tavata samassa paikassa taas kuuden vuoden kuluttua. Toivo jäi elämään. 

Teoksen maalaamisen aikoihin Suomella ei mennyt kovin hyvin isäntämaa Venäjän kanssa. Saattaa olla, että Edelfelt halusi piiloviestiä jotakin tällä teoksellaan. 

Edelfelt käytti valokuvaa malleista apunaan. Näet sen täällä. Kuten huomaat, taiteilija oli hyvin uskollinen valokuvalle. Mielestäni hän onnistui voimakkaan tunteen esiin maalaukseen. Valokuvassahan mallit vain poseeraavat. 

Kerstin mallina oli 24-vuotias Fio Salenius, joka oli ollut mallina myös teoksia "Lapsen hautajaissaatto" ja "Jumalan palvelus Uudenmaan saaristossa". Fio kuulemma totesi kutsun taas käydessä, että "No nyt minä menen sinne Edelfeltille itkemään".