Tšehovilainen musiikkituokio omenatarhassa

 Siirryimme teleportista 1800-luvun loppuun Pietarin liepeillä olevaan suureen omenatarhaan. Juuri nyt runsasta hedelmäsatoa kantavia puita kuuluu olevan tuhat. 

Kävelin puutarhaväylää pitkin kohti tapaamispaikkaa. Aloin kuulla kaunista laulua. Näin aukion takana omenapuiden katveessa joukon ihmisiä nauttimassa hetkestä tarhaan kannetuilla istuimilla. Osa oli tuttuja osa ei. 

Jatkoin heidän joukkoonsa. Vasemmalla näin mustan pystypianon ääressä kiharatukkaisen miehen säestävän laulajaa, jonka huomasin olevan hänestä vasempaan. Laulajatar oli kuin hienostunut kartanonrouva, joka tarjosi kesäisen kulttuurihetken naapureilleen. Valkoinen pilleripäähine ja vaalea punertava leninki. Tämä esiintyjä oli kuitenkin ammattimuusikko. 

Yleisön vastareunalla istui Anton Tsehovin henkinen mies, pitkä kihara tukka, parta, tummansininen puku, vieressä vaalea-asuinen daami. 

Pari vaaleavaatteista lasta juoksenteli tantereella. "Kartanonrouvan" veli hiiviskeli puiden lomassa, mutta tuli välillä osallistumaan musisointiin viulua soittamalla. 

Mikä idylli! Oli mukava istua seuraamassa esitettyä musiikkia aivan hiljaa istuvan yleisön joukossa, nauttia tunnelmasta ja tuntea omenien tuoksun ympärillään. 

Händeliä, Schubertia, Merikantoa, Mozartia.

Esiintyjiä oli muitakin. Sinipukuinen sopraano lauloi. Myös Tšehov sai vuoron laulaa jotakin  Erik neljännestätoista kertovaa. Kovaonninen Kustaa Vaasan poika. Tšehov tulkitsi hyvin ilmeikkäästi, ikään kuin olisi kertonut tarinaa. Daami säesti. 

Olen hyvin kiitollinen siitä, että meidät kutsuttiin tälle aikamatkalle. 

Todellisuudessa kyseessä oli "kartanonarouvan" opintosuoritus. Hän on jatkanut musiikin opintojaan. Paikalla oli muitakin musiikki-ihmisiä. Sinimekkoinen kuului olevan hänen ohjaajansa.