Selkäkipu-Seppo Kerroin viime kesänä blogissani (Kesämökkeilyä pikkurahalla) perhekuntammelle tavaksi tulleesta tavasta vuokrata sama mökki (oikeastaan kartano) koko porukalle siten kuin kukin pääsee. Silloinen teksti on tämän jutun jatkeena alhaalla. Nyt olemme taas täällä Norrskatassa Turun saaristossa. Tänään aloitettiin mahdollisesti uusi traditio eli pellehyppykisailu. Tämän leikkimielisen lajin kuuluisuuksia ovat Joonas Ventti, Liukas Lätkä, Jerobeam Salakyttä, Taisto Kovakanki, Ynjevi Ylähuurteinen ja Taavetti Tynnyri. Esiintyjämme valitsivat itselleen taiteilijanimet ja -asusteet. Samassa sarjassa kisailevat naiset, miehet, aikuiset ja lapset. Tässä osa suorituksista: |
Isaak |
Selma ja Batman |
Jaakko ja Joonas |
Selkäkipu-Seppo |
Claudia Cananen |
Yöppäripyöppäri |
Lehmän Brothers ja Pelastaja-Pipsa |
Vasemmalla Pelastaja-Pipsa Edellä esitettyjen numeroiden lisäksi antoivat tyylinäytteet Keihäänkärjentien tylppä jäänmurtaja, Höystetyt silakat, Perätila ja Ippe-apina keksiäkkiä. |
Kesämökkeilyä pikkurahalla
Villa Lavari |
Perhekunnallemme on syntynyt kuin itsestään kesämökkikonsepti, jolla syntyy yhteisiä muistoja, mutta meidän ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja mökkiin.
Olemme olleet kuutena kesänä peräkkäin Villa Lavarissa, joka sijaitsee Norrskatassa Turun saaristossa. Yleensä olemme viikon, paitsi kerran olimme kaksi. Viikko tuntuu sopivalta jaksolta.
Meitä on 31 henkeä, vaimoni, minä ja viisi pesuetta. Tilaa tarvitaan ja sitä Lavarissa on. Kuten kuvasta näkyy, huvila on aivan meren äärellä.
Meidän ei tarvitse pitää huolta mökistä. Kuitenkin tuntuu kuin olisi omassa paikassa, kun kaikki on käynyt tutuksi. Jos tulee huolia, isäntäpari asuu samassa saaressa. Kesäpaikan ylläpidosta meidän ei tarvitse murehtia, joten täällä ei ole tekemättömiä töitä odottamassa.
Jos vaimollani ja minulla olisi kesämökki, se olisi aika pieni ja kukin pesue olisi siellä yleensä erikseen. Nyt serkukset tutustuvat toisiinsa. Samanikäiset viihtyvät hyvin keskenään. Lomalla tapahtuneita sattumuksia voidaan muistella vuosien kuluttua. Vaimoni ja minä saamme viettää laatuaikaa rakkaittemme kanssa.
Ruokaa laitetaan siten, että kukin perhekunta - me eläkeläiset mukaan lukien - otamme tehdäksemme vuorollamme lounaan tai päivällisen koko porukalle. Näin voi ottaa rennosti muulloin, mutta omalla vuorolla on tietysti puuhaa, koska jäljetkin pitää siivota. Me seniorit olemme oppineet keventämään osuuttamme. Tänä vuonna olemme tarjonneet purkkihernekeittoa ja valmislasagnea.
Sauna lämpenee joka päivä. Lapset viihtyvät meressä. Lauta- ym. -pelejä pelataan. Tikkaa heitetään. Yhtenä vuonna yhdellä pesueella oli optimistijolla mukanaan. Joskus joku porukka tulee purjeveneellä, jossa heillä oli majoitus. Tänä vuonna yhdellä perheellä on yöpaikkanaan asuntovaunu.
On tullut perinteeksi, että lastenpuolelta saadaan aarteenetsintätehtävä, jota sitten ratkomme laumana kulkien. Eri paikkoihin on piilotettu vinkkilappuja, joista kustakin voi päätellä, missä on seuraava rasti.
Minä kuvaan ahkerasti videoita touhuistamme. Editoin niitä elokuviksi, mutta nyt olen jäänyt jälkeen. Pitää skarpata. Lapset katsovat videoita mielellään kanssani. Filmit vahvistavat muistoja. Olemme katsoneet porukalla myös diakuvia niiltä ajoilta, jolloin lapsemme olivat pieniä.
Me vaimoni kanssa nukumme yhdessä yläkerran huoneessa. Sinne on hyvä vetäytyä huilaamaan, kun hulina alkaa väsyttää. Päivisin väki viihtyy ulkona ja alakerrassa.
Väkimäärä tietenkin vaihtelee, kun kukin sovittelee olemisiaan muuhun elämäänsä. Viime ja toissa vuonna korona ei haitannut, mutta tänä vuonna ilmaantui ensin yksi tapaus, sitten toinen, kolmas ja lopulta neljäs. Taidamme olla koronalingossa. Koronan takia yksi pesue joutui perumaan tämänkertaisen tulonsa.
Viikkovuokra on toista tonnia. Kun maksajia on useita, tuntuu, että vähällä saa paljon.
Ensi vuoden viikko on jo varattu.
Kuva on parin vuoden takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti