Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

tiistai 31. joulukuuta 2024

Honkalan matkakomedia, episodi 12: Automme hajosi, täällä pienessä Salornossa olemme emmekä muuta voi

 

 


Nimesin tämän sarjan Honkalan matkakomediaksi. Nyt pitäisi ehkä matkafarssiksi. Ei tämä tragedia vielä ole, kun olemme molemmat hengissä. 

Kerran automme on kadonnut, nyt se on hajonnut.ja mitä kaikkea. 



Tällaisista maisemista lähdimme aamulla. 



Tämä oli reipashenkinen majapaikka. Tämä aamulaiska pariskuntakin selvisi tien päälle meidän mittojen mukaan kukonlaulun aikaan, koska huone piti luovuttaa yhdeksältä ja aamiainen piti olla nautittu. 

Ulko-ovella yksi tämän majapaikan tyyliin paremmin istuva ryhmä oli lähdössä reippailemaan lumikengät mukanaan. 



Ajoimme mutkittelevaa tietä alas Matrei am Brennerin kylään. 


Kuukkeli tuntui haluavan ajattaa meitä pitkin maalaisteitä Brennerin solaa pitkin. Vaihtoehtona oli nopea moottoritie. Kävin kysymässä eräältä huoltoasemalta, mitä kannattaisi tehdä. Asiakaspalvelijan mukaan moottoritiellä on niin paljon tietöitä, että kannattaa valita  mutkikas tie. 



Tuolla sillalla nopea baana on. 

Onneksi emme totelleet huoltoaseman neidin neuvoa. Lähdimme baanaa pitkin, eikä siellä mitään häiritseviä tietöitä ollut. Ehkä hän halusi edistää Brennersolan kylien taloutta. 

Jouduimme maksamaan tielle pääsystä. Ehkä se oli se silta maksu. 



Menoksi



Täällä on kuljettu kauan. Roomalaisten tie Brennersolan läpi valmistui vuonna 215. Muutama vuosikymmen myöhemmin alemannit hyökkäsivät sodan kautta Italiaan (oikeammin varmaan Roomaan). 

Varhaiskeskiajan puolella germaaneja muutti solan kautta Etelä-Tirolin laaksoihin. 

Geenejä on siis kulkenut paikasta toiseen tätä kautta. 



Kuten olette ehkä huomanneet, alamäkemme on alkanut ja jatkuu ja jatkuu. Mihin tässä vielä joudutaan, 




Aika somaa. 







Ajoimme noin kaksisataa kilometriä melkein pelkkää alamäkeä. Miten tämä on mahdollista? Brennersola ei edes ole erityisen korkealla. Suunnilleen kuin alamäkeä Helsingistä Tampereelle. Ja palatessa melkein koko matka ylämäkeä. 

Matka oli jylhän vaikuttava. Valokuvien ja videoiden avulla ei oikein kokemus välity. 




Mutta kuinkas sitten kävikään? Siitä kerron tarkemmin myöhemmin. 


Oikein hyvää ja sisällöltään rikasta uutta vuotta kaikille!

Tässä pikkukylässä tuskin raketit häiritsevät yön lepoa. 





#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #innsbruck #brenner #itävalta #brennersola #italia #alpit #vuoret #uudenvuodenaatto







Honkalan matkakomedia, episodi 11: Ajoimme pilveen, mutta selvisimme

 



Olemme ajaneet päiväkausia etelään, mutta tällaiset ovat näkymät. 

Sää oli hyvä, kun lähdimme Weimarista kohti Augsburgia, mutta sitten ajoimme eeppiseen sumuun. 



Näyttää suomalaisen kotoiselta. 








Välillä "kesäisempää".




No nyt!












Onneksi tällaista oli vain, kun sumu oli pahimmillaan. 


Tänään lähdimme ajamaan Augsburgista Münchenin kiertäen Rosenheimiin, jossa tapasimme kaupungissa asuvan lastemme serkun vaimoni puolelta, ja jatkoimme sitten Innsbruckin eteläpuolella olevaan majapaikkaamme. 



Lienevät Baijerin Alppeja.












Rosenheimin tienoilla on näin litteää. 




Täkäläisten roomalaiskatolisten kirkkojen tornien sipulikatot ovat itäistä vaikutusta. 









Naapurin ovessa oli tällaisia kirjaimia ja numeroita. Tämä roomalaiskatolinen tapa, johon olemme tutustuneet Puolassa, jossa meillä on pitkäaikaisia ystäviä.

Kyse on "kyrillisestä siunauksesta, joka liittyy keskieurooppalaiseen pääsiäisen ja uuden vuoden perinteeseen. Merkintä viittaa uskoon ja suojaan. 

C+M+B tarkoittaa tekstiä "Christus Mansionem Benedictat", joka on suomeksi "Kristus siunatkoon tätä kotia".

Kirjainten ajatellaan viittaavan myös kolmeen itämaan tietäjään. Heidän sanotaan olleen  Kaspar, Melkior ja Baltasar. 

Numerot voivat merkitä esimerkiksi kuluvaa vuotta. Tässä tapauksessa on saattanut päivitys unohtua. 






Emännän kissa Mili näytti sfinksimäisen vihaiselta. 





Yritin tehdä tuttavuutta. Ei syttynyt helposti. 

Mutta kun silittelin sitä, meistä tuli kaverit, ja se alkoi jo pyöriä jaloissani kuin lisää kerjäten. 

Minä olenkin erittäin kokenut silittelijä. Saara rakastaa silittelyä. 












Parvekenäkymiä




Sitten kohti Innsbruckia.








Nyt olemme majapaikassamme Innsbruckin eteläpuolella Itävallassa. Turussa on lämpötila -1 ja täällä 0. 


Olimme kuulleet, että Itävaltaan mennessämme tarvitsemme jonkin vinjetin ja meidän on maksetta jokin siltamaksu ennen Itävallan rajaa jostakin matkamiehen pysähdyspaikasta. 

Sveitsissä vastaava kävi aikoinaan kätevästi. Kun ajoimme rajalle, asiakaspalvelija tuli myymään meille tarvittavan vinjetin ja liimasi sen myös tuulilasiin. 

Yritimme olla tarkkaavaisia, että huomaamme nyt ostopaikan. 

Yksi näytti rastipaikalta, mutta osoittautui kylmäasemaksi. Vessa oli ja automaatista sai kahvia. 

Kysyin neuvoa kahvia ostaneelta nuorelta mieheltä.  Hän osoitti minulle automaatin, jolla ostokset voi tehdä. 

Kyselin lisää, mutta häneltä alkoi englannin kielen taito loppua. Hän otti kännykän ja laittoi kääntäjän päälle. Nyt alkoi sujua. Luulin hänen puhuvan kännykälleen saksaa jollakin murteella, mutta se olikin unkaria. 

Tarjolla oli kahdenlaista vinjettiä. Unkarilaisen mielestä ne tarkoittivat samaa, mutta ei se niin tainnut olla. 

Yhden päivän vinjetti maksoi 9.30 euroa, mutta olisi voimassa vain tämän päivän loppuun. Päättelin, että minun on ostettava kaksi ja niin tein. Toinen vinjetti oikeutti ajamaan kerran läpi Brennerin solan moottoritietä. Toki sekin tarvittiin. 

Siltamaksusta ei puhuttu mitään, mutta ehkä tuo läpiajomaksu sisältää senkin. 

Ei olisi tarvinnut vonkata tienvartta. Vastaan tuli rivi pömpeleitä, joissa voi pulittaa keisarille sen mikä keisarille kuuluu. Pömpeleiden päässä oli vapaa reitti maksunsa jo suorittaneille. 

Jälkeenpäin mieleeni, että olisiko pömpeleistä voinut kysyä siltamaksuista. Toisaalta ei olisi mitään järkeä jättää sellaista pois kylmäaseman tarjonnasta. Suuri silta matkalla oli. 

Nyt olemme Itävallassa ja huomenna Italian puolella. 

Ei ne mitään oikeita vinjettejä olleet. Kassakuitteja vain. Syytä pitää tallessa. 



#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie  #kuvat #augsburg #baijeri #rosenheim #innsbruck #sumu #vinjetti #maksu #brenner #itävalta

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Honkalan matkakomedia, episodi 10: Goethe ja Goethen koti

 


Eilisen päivän voi tiivistää yhteen nimeen: Goethe. 

Tämä monumentaalinen eurooppalainen kulttuurijättiläinen oli varsinainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari, väriteoreetikko ja ministeri. Johann Wolfgang von Goethe syntyi Frankfurt am Mainissa vuonna 1949 ja kuoli Weimarissa vuonna 1832. 

Mainittakoon, että Goethe on tavallaan osasyyllinen monen nuoren kuolemaan. Hänen kirjeromaanistaan "Nuoren Wertherin kärsimykset", jonka päähenkilö päätyy onnettoman rakkauden vuoksi päättämään päivänsä, tuli suurmenestys. Valitettavasti kirja oli niin  vaikuttava, että se sai aikaan suoranaisen itsemurha-aallon.

Goethe muutti Weimariin vuonna 1775 ja asui siellä koko loppuelämänsä. Hän valtava talonsa sijaitsee siellä ja toimii museona. 

Niinpä meidän oli vieraillaksemme hänen luonaan ajettava Weimariin. 

Tässä kuvia ja videoita välähdyksinä kokemastamme.




Goethen koti




Vasemmalla museon pääovi. 

Kukaan ei oikeasti tarvitse näin valtavaa asuntoa. Ehkä hän koki asemansa edellyttävän tällaista. Olihan hän suurmies. Lisäksi hän oli kerännyt valtavan määrän artefakteja, joiden esillepano tarvitsi runsaasti tilaa.  

















































Äsh! Menetin loppuosan. En jaksa rustata uudestaan, kun kello käy ... 

Yksi takaisku tällekin päivällekin tuli, mahdollisesti.

Palataan





#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #saksa #turismi #video #kuvakertomus #moottoritie #leipzig #weimar #kuvat #augsburg #leipzig #goethe #johannwolfgangvongoethe #kirjallisuus #runous 

Honkalan matkakomedia, episodi 9: Matkakonflikti, Johann Sebastian Bachin Tuomaskirkko ja epätoivottu välähdys

 

Ajoimme eilen Berliinistä Leipzigiin tapaamaan tätä suurta barokkimusiikin mestaria.

Olemme Saksan sydänmailla, entisessä DDR:ssä. Englantia puhutaan yllättävän vähän. Kun ajoimme tässä nykyisin entisessä maassa, saimme kokea matkan menneisyyteen. 

Nyt täällä risteilevät leveät baanat, joilla ei trabantteja näy. 

Saksan valtio tukee maan autoteollisuutta sallimalla joillakin paikoin valtateitä rajoittamattoman nopeuden. Kelpaa bemareilla ja audeilla päästellä. 

Minäkin innostuin päästämään poikamaisuuteni irti ja nauttimaan harvoin koetuista nopeuksista. Ai että se oli kivaa. Oli kuin olisin jonkun superkoukuttavan pelin puikoissa. 

Valitettavasti tästä nautinnoista oli seuraamuksia. Eräs tarkkakorvainen matkakumppani ei nauttinut ollenkaan. Hän pelkäsi. Kuuntelin aikani reklamaatiopuhetta ja annoin sitten periksi. Saara olisi sallinut nopeudet 120:n ja 140:n haarukassa, mutta sehän olisi kuin aloittaisi tiukan laihdutuskuurin juuri sillä hetkellä, kun on päässyt juhlapäivällispöytään. 

Minä reagoin meidän tyhmänpulskeiden aviopuolisoiden tapaan ja aloin körötellä satasta. Siitäkin tuli reklamaatioita.  Jatkoin sitten jotakin tylsää kompromissivauhtia. 

Saavuimme Leipzigiin Tuomaskirkon lähettyville. 

Pääset nyt mukaan Bachin jalanjäljille, kun laitan runsaasti kuvia ja muutaman videon kokemuksestamme. En osaa paljoakaan kommentoida näkemääni, mutta Leipzigiin Johann Sebastian Bach muutti noin 38-vuotiaana vuonna 1723 ja asui kaupungissa loppuelämänsä. Hän kuoli vuonna 1750. 

Ja nyt Bachin työmaalle.



Siinä sen torni.




Pihapiiriä




















Bachin hauta








Alttaritilan kahtapuolta on seinillä muotokuvia kirkon papeista ties kuinka pitkältä.




Tässä ilmeisesti viimeisin eläkelöitynyt.






Liekö jonkun mesenaatin tai muun merkkimiehen lahja kirkolle. Varmasti tekeminen vaatinut ammattimieheltä lukemattomia tunteja. 
 


Lahjoittaja?


























Ilmeisesti mitkään kirkon uruista ei ole Bachin ajoilta, mutta käsittääkseni ainakin jonkun niistä valmistuksessa on otettu jotenkin Bachin musiikki huomioon. 






































Tämän epitaafin eli hyvästijäton henkilöt ovat kuolleet vuosina 1524 ja 1526 eli Tukholman verilöylyn aikoihin. Tuon tapahtumnn jälkeen Vaasa-suku otti vallan ja Ruotsista alkoi kehittyä oikea kuningaskunta. 

Jos tuo epitaafi on ollut aina tässä, itse Johann Sebastian on sitä tutkaillut. 
























Ymmärsin, että nämä instrumentit ovat Bachin ajoilta.












Onkohan peräti aito dokumentti vuodelta 1733. Johann Sebastian ja Anna Magdalena siinä mainitaan. 










Kävimme syömässä ja lähdimme ajamaan kohti Weimaria. 

Olimme taas vaimoni kanssa samalla aaltopituudella. 

Olimme jo kohdekaupungin alueella, kun meidät kuvattiin pyytämättämme. Kadun varressa räpsähti. Mielestäni rajoitus oli ollut seitsemän kymppiä, jota olin ajanut. Olisivatko hyväkkäät panneet loukun heti, kun tultiin viiden kympin alueelle? Oma moka kuitenkin. Täällä pimeydessä on papan hankala nähdä riittävästi. 

Perästä kuuluu, sanoi saksofonintekijä. 




#autoilu #matkailu #lomamatka #auto #volvo #saksa #berliini #turismi  #sakko #video #kuvakertomus #bach #johannsebastianbach #annamagdalenabach #vauhti #liikennerajoitus #nopeusrajoitus #ylinopeus #moottoritie #leipzig #weimar #kuvat