Nimesin tämän sarjan Honkalan matkakomediaksi. Nyt pitäisi ehkä matkafarssiksi. Ei tämä tragedia vielä ole, kun olemme molemmat hengissä.
Kerran automme on kadonnut, nyt se on hajonnut.ja mitä kaikkea.
Tällaisista maisemista lähdimme aamulla.
Tämä oli reipashenkinen majapaikka. Tämä aamulaiska pariskuntakin selvisi tien päälle meidän mittojen mukaan kukonlaulun aikaan, koska huone piti luovuttaa yhdeksältä ja aamiainen piti olla nautittu.
Ulko-ovella yksi tämän majapaikan tyyliin paremmin istuva ryhmä oli lähdössä reippailemaan lumikengät mukanaan.
Ajoimme mutkittelevaa tietä alas Matrei am Brennerin kylään.
Kuukkeli tuntui haluavan ajattaa meitä pitkin maalaisteitä Brennerin solaa pitkin. Vaihtoehtona oli nopea moottoritie. Kävin kysymässä eräältä huoltoasemalta, mitä kannattaisi tehdä. Asiakaspalvelijan mukaan moottoritiellä on niin paljon tietöitä, että kannattaa valita mutkikas tie.
Onneksi emme totelleet huoltoaseman neidin neuvoa. Lähdimme baanaa pitkin, eikä siellä mitään häiritseviä tietöitä ollut. Ehkä hän halusi edistää Brennersolan kylien taloutta.
Jouduimme maksamaan tielle pääsystä. Ehkä se oli se silta maksu.
Menoksi
Täällä on kuljettu kauan. Roomalaisten tie Brennersolan läpi valmistui vuonna 215. Muutama vuosikymmen myöhemmin alemannit hyökkäsivät sodan kautta Italiaan (oikeammin varmaan Roomaan).
Varhaiskeskiajan puolella germaaneja muutti solan kautta Etelä-Tirolin laaksoihin.
Geenejä on siis kulkenut paikasta toiseen tätä kautta.
Kuten olette ehkä huomanneet, alamäkemme on alkanut ja jatkuu ja jatkuu. Mihin tässä vielä joudutaan,
2 kommenttia:
Edelliseen sumupostaukseen ei näemmä voinut ollenkaan kommentoida, joten kommentti tähän: Oltiin joskus avisvainaani kanssa heinäkuussa (jolloin usein kesämäissä Keski-Euroopassa laskettelemassa kävimme) Julierin solassa ja siellä jossain oli lunta enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Dieselmaasturi alkoi kiehua ja jouduille jossain siellä pysähtymään sen jäähdyttämiseksi. Sillä välin tuli ihan hirveä sumu, joten lumivalleista ei voin ut tietä erottaa. Tuli hiukan pidempi pyssäri siis.
Paluumatkan maisemat ovat vielä huikaisevammat; muistan ikuisesti vaistomaisen OOH-elämyksen, kun lumihuippuiset Alpit tulivat mutkan takaa näkyviin jossain matkalla kohti Innsbruckia. Huikeita maisemia ja elämyksiä!
Lähetä kommentti