Sairaan rakas elämä

Since 2014

maanantai 22. toukokuuta 2017

Nurmijärven kirkonkylä on minun Mämmiläni

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja kuvaa kuvitteellista elämää kirkonkylässä, jonka fyysisenä esikuvana on tekijän kotikunta Orivesi.

Mämmilä on todella mainio sarjakuvasarja, jonka hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisia. Mämmilä on maalaiskylä, jota moderni modernismi muovaa voimakkaasti. Pienellä paikkakunnalla "kaikki tuntevat kaikki". Minäkin tunsin ainakin ulkonäöltä "kaikki" Nurmijärven kirkonkylässä. Kadulla saattoi kunnanjohtaja tulla vastaan.

Minä olen asunut nuoruuteni Nurmijärven kirkonkylässä. Kun muutimme sinne vuonna 1962, paikassa oli jäljellä entisajan kyläyhteisön tunnelmaa. Nurmijärven keskusta on muuttunut tuosta ajasta paljon, mutta noista ajoista on tuttuakin paljon jäljellä.

Monet minun aikanani sinne tehdyt rakennukset ovat minusta rikkoneet paikan hienoa harmoniaa. Tämä on kuitenkin ainakin osittain näköharhaa. Alla oleva ilmakuva on otettu vuonna 1928. Näkymä on puhdaspiirteinen.



Kuvassa näkyy kirkonkylän eteläpuolella ollut ruohottunut järvi, joka sittemmin kuivattiin.

Modernismi oli ehtinyt muuttaa paljon kirkonkylän ilmiasua, kun me muutimme sinne. On varmaan inhimillistä, että tietty paikka näyttää ehyeltä sellaisena kuin sen on ensi kertaa nähnyt ja sen jälkeiset muutokset vieroksuttavat.

Kirkonkylän halkaisee Aleksis Kiven tie. Kuusikymmentäluvun alussa kaduilla ei ollut nimiä kuin ehkä kunnan papereissa. Katukilvet ovat myöhempää perua.

Jos jaksa piipahtaa tällä sivulla, näet kirkonkylästä ilmakuvan vuodelta 1975. Muutokset näkyvät selvästi. Muutosvastarintaiset silmäni näkevät kirkonkylän mämmilämäisenä, mutta kuka osaa sanoa, millaiseksi kylää olisi "oikeasti" pitänyt kehittää. Kuvan on ottanut Kalevi Österberg. Muistan miehen. Hän piti kylässä valokuvausliikettä.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Minä ja Marja-Liisa Vartio




Marja-Liisa Vartio oli syntyisin Säämingiltä, mutta aloitti koulunsa Nurmijärven Klaukkalassa, jossa hänen isänsä toimi kansakoulun johtajana. On mukava lukea hänestä tehtyä elämäkertaa, kun olen itsekin asunut nuoruuteni Nurmijärvellä.

Vartion lapsuus ja nuoruus eivät olleet todellakaan ruusuilla tanssimista. Hänen vanhempansa erosivat jo ennen kuin hän syntyi ja hän on joutunut elämään milloin missäkin. Sitten tuli sota ja vielä toinen.

Vartio oli tyttönimeltään Sairanen. Muistelen että Nurmijärvellä asui Sairasia. En tiedä, ovatko muistikuvani syntyneet hänen sukulaisistaan.

Marja-Liisa Sairanen kävi samaa oppikoulua kuin minäkin myöhemmin. Olemme myös kirjoittaneet ylioppilaaksi samasta Nurmijärven Yhteiskoulusta.

Olen mahdollisesti istunut kansakoulua käydessäni samassa luokassa, jossa hän oli istunut aikaisemmin. En ole kuitenkaan käynyt koulua Klaukkalassa. No minä selitän.

Nurmijärven Yhteiskoulu perustettiin 1929. Se aloitti toimintansa kirkonkylän vanhemmassa kansakoulussa vuodelta 1905. Uudempi kansakoulu oli valmistunut vuonna 1923 kulmittain vanhemman viereen. Näet molemmat rakennukset alla olevassa kuvassa. Vasemmalla on vanhempi ja oikealla uudempi. Uudempi on yhä paikallaan.
Kuvahaun tulos haulle nurmijärven kansakoulu
Creative Commons. Nurmijärven museon kuva-arkisto. Kuvaaja tuntematon.

Vanhempi rakennus laajennettiin kaksikerroksiseksi ja opiskelija saivat aloittaa avarammissa tiloissa vuonna 1934. Näet rakennuksen uudessa muodossaan täällä (paina "Vanha koulu 1934-1954). Tässä uudistetussa rakennuksessa Marja-Liisa Sairanen kävi suurimman osan oppikoulustaan ja tästä hän valmistui ylioppilaaksi.

Uudistettu rakennus otettiin jälleen kansakoulun käyttöön 50-luvulla, kun oppikoulu siirtyi uusiin tiloihin. Minä aloitin kansakouluni vuonna 1961 modernissa kansakoulurakennuksessa Haapavedellä ja jatkoin Nurmijärvellä tässä entisessä oppikoulurakennuksessa. Muistan vieläkin, miten puinen portaikko kumisi, kun tömistelimme toisessa kerroksessa olevaan luokkaan. Siirryin sitten yläkouluun, joka on tuo yllä olevassa kuvassa oleva "uudempi kansakoulu".

Vanhempi rakennus on purettu vuonna 1981 ja sen paikalla toimii nyt Kivenpuiston koulu. Koulurakennukset ovat Aleksis Kiven tien varrella olevalla tontilla. Vastapuolella oli aikoinaan Aleksis Kiven puisto, jossa oli kansalliskirjailijan patsas. Veistos on myöhemmin siirretty kunnantalon läheisyyteen.

Suomi on pieni maa.




perjantai 19. toukokuuta 2017

Pitääkö fiktion olla "totta"

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on outo kirja. Kirjailija on sijoittanut keksimänsä tarinan Kuopioon hulluun vuoteen 1968. Tuona vuonna Robert Kennedy murhattiin, opiskelijamellakat veivät Pariisin kaaokseen ja Neuvostoliitto liittolaisineen lähetti tankit Prahaan. Viimeksi mainitut tapahtumat toimivat romaanin ulkoisena kehyksenä.

Kähkönen kuljettaa tarinaa useiden henkilöiden ajatusmaailmojen kautta. Viestikapula kiertää luku luvulta päähenkilöjoukon jäseneltä toiselle. Syntyy vaikutelma siitä, kuin kaupungissa asuisi vain pieni joukko ihmisiä. Kerronta muuttuu välillä surrealistiseksi, kun esimerkiksi jokin talo alkaa muistella.

Kirjailija itse on täyttänyt vuonna 1968 neljä vuotta. Minä täytin neljätoista. Tästä johtuen koin romaanin ristiriitaisena. Minä muistan tuosta ajasta enemmän kuin hän. Hän on tosin varmasti haastatellut paljon ihmisiä ja tutkinut lähteitä.

En tietenkään elänyt tuohon aikaan Kuopiossa kuten en muulloinkaan. En silti usko, että kuopiolaiset huolestuivat Prahan tapahtumista niin paljon kuin romaanissa kuvataan. Minun tuolloisessa kotipaikassani asiasta kyllä puhuttiin, mutta en muista aistineeni noin suurta pelkoa.

Se näkökulma Kähkösella on minusta hyvin oivallettu, että sodan kokeneet ovat kokeneet ajan toisin kuin sodan jälkeen syntyneet, kuten minä.

Kirjailijalla on oma vapautensa. Fiktio ei voikaan vastata täysin totuutta. Tässä kirjassa Prahan tapahtumat ovat varmaan kuvattu faktoihin perustuen. Hyvä niin.

Kähkönen ei kutsu lähitapahtumapaikkaa Kuopioksi, vaikka kotiseutu varmasti toimii tarinan kulissina.

Kirjassa pannaan kaupustelijat huutamaan lisälehtiä kadulle. Minun mielestäni tuolloin ei enää lisälehtiä huudeltu, koska radio ja tv hoitivat tiedottamisen nopeammin. En ole eläessäni sellaista kokenut. Olen tosin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kirkonkylissä, joten en voi mennä vannomaan, miten kaupungeissa on toimittu. Olen aika varma ettei sellaista enää tapahtunut.

Minulla on hämärä muistikuva jostakin lisäpainoksesta, mutta ei sitäkään varmaan huutamalla myyty,  

Marja-Liisa Vartio kuvaa romaanissaan "Kaikki naiset näkevät unia" 50-luvun ilmapiiriä hyvin uskottavasti. Hän onkin elänyt kyseisen ajan aikuisena. Minä olen ollut hädin tuskin syntynyt kuvattuna ajankohtana. Silti koen romaanin hyvin uskottavana. Kirjassa mainitaan Paasikivi presidenttinä. Hän hoiti virkaa vuoteen 1956 saakka. Minä synnyin 1954.

Kähkösen sodan aikaan sijoittuvat romaanit vaikuttavat minusta tunnelmiltaan aidoilta, vaikka kumpikaan meistä ei ole elänyt tuota aikaa.

Saatan olla turhan pedantti tässä.


Tässä on uusi kotimme:

Puutarhakatu 18, 20100 Turku
60.449868, 22.253732 (kopioi tämä numerosarja Google Mapsiin, niin löytyy)



Sinetti

Kävin aamulla tapaamassa työterveyslääkäriä. Oli oikeastaan itsestään selvää, että sairauslomani jatkuu. Vointini on sellainen.

Kertasimme hieman mennyttä ja lopussa hyvästelimme lämpimästi toisemme. Kun toissa syksynä, kun podin väsymystä, lääkärini teetti minulle laajan verenkuvakokeen. Hän yritti ottaa yhteyttä syöpätuntijaan Meikussa tulosten tulkitsemiseksi, mutta ei onnistunut. Hän jätti yhteydenottopyynnön, mutta toimitti tulokset eteenpäin. Hän sai sitten vastaussoiton. Hänelle kerrottiin, etteivät tulokset näytä siltä, että olisi syytä huolestua.

Sain sitten puhelun Peijaksen sairaalasta hematologilta (varmaankin). Alkoi tapahtua. Sillä tiellä olen. Hyvä, että tulokset päätyivät juuri oikealle asiantuntijalle.

Olin pitämässä oppituntia maahanmuuttajaryhmälle - aikuisia ihmisiä, oikein mukava porukka. Ajattelin silloin, että olivatkohan nämä viimeiset oppituntini koskaan ja että on mukavaa päättää työura juuri kyseisen ryhmän kanssa. Aihe oli taide ja kulttuuri.

Tuo aavistus olisi voinut toteutua, koska viime joulukuussa minulle ehdotettiin sairausloman jatkamista 63-vuotissyntymäpäivääni, jolloin tulen eläkeikään. Blogini uskolliset lukijat tietävät, että niin ei käynyt.

Sattui kuitenkin niin, että viimeiset tuntini pidin tuntini aikuisista koostuvalle maahanmuuttajaryhmälle, joka ei kuitenkaan ollut sama.

Varmaankin toivoin, että viimeiset oppituntini olisivat aikuisille maahanmuuttajille pidetyt. Tämä tuntui aavistukselta tai intuitiolta. Meillä ihmisillä on taipumus liittää tämäntapaisia merkityksiä joihinkin tapahtumiin.

Olen elossa, joten ei ole täysin varmaa, että en enää koskaan tule pitämään yhtään oppituntia. Aika todennäköistä se on.

Sydämelliset kiitokset työterveyslääkärilleni Caritalle!

Ajoimme sitten Turkuun ja päädyimme Wiklundilla asioinnin kautta Nordean Kauppiaskadun toimistoon torin pieleen. Siellä tapasimme välittäjämme, myyjän valtakirjalla varustetun edustajan ja asiaa pankin puolesta hoitavan virkailijan.

Kaupat tehtiin leppoisissa merkeissä. Saimme mukaamme kaksi osakekirjaa, jotka ovat joskus kai arkisesti kirjakaupasta ostettuja ja sitten asianmukaisin tekstein varustettuja blankoja. Aika kalliita papereita. Nyt niihin lisättiin asianmukaiset siirtokirjaukset.

Nyt olemme Ruissalon kylpylässä toipumassa päivästä. Turku on ottanut meidät vastaan ihastuttavan kesäpäivän valossa.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kriminaalit kiinni



Passikuva on passikuva
Jaksoimme lähteä tänään liikkeelle. Kävimme passikuvassa Hakaniemessä ja minä poikkesin sitten Kallion kirjastossa.

Passikuvat lähtivät digitaalisina poliisille ja kuittaukset tulivat välittömästi tekstiviestinä. Passihakemukset voimme tehdä netissä. Kätevää.

Ei ihan pirteän näköinen mies tuossa kuvassa. Kuvaaja antoi minulle pyöreän heijastimen pidettäväksi vaakatasossa edessä. Miksikähän noin? Kasvot näyttävät kalvakoilta eivätkä muodot oikein näy.

Tuli mieleeni, että poliisi voisi antaa jonkin automaattitunnistimen verrata tulleita kuvia etsintäkuulutuksiin ja lähettää partion paikalle, jos sattuu osuma. Toivottavasti ei pelkästään sen perusteella pidätetä, että näyttää rikolliselta. Taitaisi passikuvien perusteella tulla paljon pidätettävää.

Palautin Kallioon joitakin hyviä aikeitani. Halusin lukea jotakin sujuvaa. Pidin äsken lukemastani Marja-Liisa Vartion kirjasta "Kaikki naiset näkevät unia". Halusin lisää hänen tekstiään. Sain Kalliosta yhden novellikokoelman ja Helena Ruuskan kirjoittaman elämäkerran Vartiosta ("kuin linnun kirkaisu"). Ärsyttää tuo keekoilu, kun aloitetaan kirjan nimi pienellä kirjaimella.

Huomenna tarvitaan voimia, koska lähdemme Turkuun vaihtamaan rahaa osakekirjaan,

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Sokeriprofeetaksi?

Olen tehnyt tänään suunnilleen en mitään. Toivon piakkoin elpyväni sen verran, että jaksan mennä kävelylle.

Olen kirjoittanut pomolleni viestin kurssieni tilasta. Hän on vastannut ja kertonut, että asiat hoituvat. Hän kommentoi myös ehdotuksiani ja kertoi, mitä aiotaan. Kiitos pomo! Hyvin toimittu!
Repostelen myöhemmin.

Mitä väsymys biologisesti on? Olen pikkuisen penkonut nettiä, mutta olen löytänyt vain väsymyksen muotoja ja  syitä.

Käteni tutisevat kuin vanhuksella. Alan oppia, että vapina on kehotus levätä.

Aivoni eivät jaksa vääntää. Kai ne joskus virkustuvat, ainakin osittain.

Olen saanut kiteyttävän kommentin Facebookiin: "On aika tehdä työtä ja aika luopua. Jaksaakseen on hyvä yrittää saada kuormitus vastaamaan kulloisiakin resursseja," Kiitos H!

Olen yrittänyt rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Olen kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin olen.  Suunnitelmasta tuli epärealistinen. Ehkä sillä kuitenkin oli merkityksensä.

Muutossa ja muussa sellaisessa on riittävästi keskittymistä syksyyn saakka. Tuskin kannattaa niissäkään laskea kovin paljoa omien voimien varaan.

Nyt ei luoda tulevaisuutta vaan luodaan olosuhteita tulevaisuuden syntymiselle. On parempi edetä rauhallisesti ja antaa voimien palautua. Jos ja kun voimat elpyvät, voi seurata kasvua, jota en nyt osaa kuvitella.

Olen ihmetellyt viime aikoina sokerin määrää siinä mitä syömme. Olen katsonut osan dokumentista Sokeroitu totuus. Meidät saa nauttimaan mistä syötävästä vain kun käytetään sokeria. Olen ollut huomaavinani, että monien suuhunpantavien mauissa on aika vähän ainutlaatuisuutta. Maistuvat enimmäkseen juuri sokerille.

Jospa minun pitää ruveta profetoimaan sokerin ylenmääräistä kulutusta vastaan. Tiedä vaikka aiheuttaa syöpääkin.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Romahdin

Vaimoni on joskus sanonut käsiäni kauniiksi. En ota kantaa, mutta mukavaa, jos jokin kohta minussa on sellainen. Suuret ne eivät ainakaan ole.

Minun on pitänyt ottaa lusikka toiseen mainituista.

Ilta ei elvyttänyt kunnolla vointiani. Heräsin seitsemän tienoissa enkä saanut enää unta. Otin läppärin ja aloin katsella aikaa lääkärin pakeille. Työterveysyhtiömme sivun alareunaan pulpahti nettiavustajan luukku. Aloin chattailla ja sain ajan yleislääkärille täksi aamuksi läheltä kotiamme.

Piti toimia nopeasti, koska ei ole reilua, että opiskelijat joutuvat kärsimään puolikuntoisuudestani. Höperehdin eilen niin, että ymmärsin tilani. Osa-aikatyö ja asuntoralli yhdessä ovat olleet liikaa kantokyvylleni.

Sain sairauslomaa torstaihin asti. Minulla on perjantaiaamuksi aika omalle työterveyslääkärilleni. Hän soittikin illansuussa. Tilanteeni arvioidaan uudestaan, kun tapaamme. Ajamme sen jälkeen vaimoni kanssa Turkuun tekemään kauppakirjat.

Joissakin syöpieni vaiheissa olen ollut hyvin heikko. Askeleita on syntynyt hyvin vähän. Nyt olen hyvin väsynyt, vaikka jaksan askeltaa. Aivoni eivät jaksa vääntää. Olen ollut huolissani ajamisestani. Tuntuu kuitenkin sujuvan kohtuullisesti. On kai niin selkäytimessä.

Voi olla, että omat tuntini ovat nyt pidetty. Mielekkäintä olisi, että kurssini vietäisiin päätökseen virkein voimin. Minua painaa se, että opiskelijat ovat jääneet heikolle ohjaukselle. Ikävää jos kovin monelta jää suoritus keskeneräiseksi.

Luultavasti en ole korvaamaton.

Käyn kovaa koulua, mutta henki vielä pihisee.

Minun on aika oppia hyväksymään se, että elämässä jotkut asiat jäävät keskeneräisiksi. Olen kuitenkin yrittänyt. Siihen on tyytyminen.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Kui ny tämmöttii kävisis?

Ei jäänyt kolikko kyljelleen. Eilen oli niin paljon vipinää, että en jaksanut illalla enää vääntää ostotarjousta Puutarhakadun asunnosta. Pyysin vaimoani luonnostelemaan viestin ja jätin asian omalta osaltani aamuksi. Tiesimme, että kilpaileva tarjous on voimassa tähän päivään klo 12:n saakka. Lähetimme aamulla omamme, joka oli voimassa klo 13:n saakka.

Lähdin aamupäivällä töihin, kun ostotarjouksemme oli lähtenyt.

Sain puolen päivän jälkeen vaimoltani tekstarin. Olimme voittaneet tarjouskilpailun.

Nyt voisimme elvyttää 70-luvun turkulaisuuttamme osallistumalla Johdatus turkulaisuuteen -kurssille, jos sellainen olisi jossakin tarjolla.

Nuorimmaisellamme oli illalla luovia ideoita maalausteni piilottamiseksi litteisiin kätköihin seinille. Ehkä sekin asia järjestyy.

Ajatus elämän laittamisesta uusiksi näyttää toteutuvan.

Nyt yritän lepäillä, jotta olisin paremmassa iskussa huomenna töissä.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kolikko kyljelleen?

On toki vielä kolmas ratkaisu. Emme osta kumpaakaan. Voisimme myös ostaa tontkin ja  mennä vuokralle. Voisimme asua pari vuotta ulkomailla toipumassa (jos lääkärit sallivat) ja  rakennuttaa sitten omien toiveiden mukaisen miniomakotitalon.

Voisimme myös etsiä ostotarjousten avulla edullisen mutta likvidin kerrostalovaihtoehdon ja alkaa suunnitella omakotiprojektia. Uudessa talossa tuskin tulisi remonttihuolia ennen kuin siirrymme hoivakotiin.

Olisi mukavampaa tehdä ostotarjous ilman kilpailua.

Voisimme tietysti myös alkaa elää kädestä suuhun, mutta tuskin me siihen päädymme.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Krunde vai klande? (1)

Olemme Siuntiossa Cumuluksen kylpylähotellissa toipumassa asuntokauppakiireestä.

Olemme haudutelleet seuraavaa siirtoa. Verkarannan asunto olisi elegantilla tavalla poikkeava. Siinä olisi tilaa taidepuuhilleni, varastoa valmiille töille. Remonttitarvetta ei ole. Lisäksi siinä on oma sauna. Luultavasti joutuisimme myöhemmin vielä vaihtamaan asuntoa vanhuksille sopivampaan. Verkarannan asuntojen myyntiajat ovat pitkät.

Puutarhakatu olisi luultavasti parempi sijoitus. Se voisi voisi myös palvella meitä siihen saakka, kunnes tulee aika siirtyä palvelukotiin tai muuhun sellaiseen. Hoitovastike on selvästi edullisempi. Olohuone on iso ja hieno. Muuta tilaa olisi mukava olla enemmän. Palvelut ovat lähellä. Remontoida pitäisi. Jos toinen meistä joutuu TYKS:iin, koti on lähellä. Oivallinen ehtookoti. Järkevä ratkaisu.

Olemme saaneet Puutarhakadun välittäjältä tiedon, että huomenna pitäisi antaa ostotarjous, joka on voimassa maanantaihin. Hän aikoo toimittaa tarjoukset myyjälle maanantaina.

Minä tiedostan nyt, että olen väsähtelevä tapaus vielä pitkään. Taidehankkeet voivat jäädä unelmoinnin asteelle.

Voi olla, että jätämme tarjouksen Puutarhakadusta. Jos häviämme, voimme harkita Verkarantaa tai odottaa uusia vaihtoehtoja.  

perjantai 12. toukokuuta 2017

Mauno Koivisto in memoriam

Yksi entisistä maan isistä on poistunut keskuudestamme. Presidentti Koivisto on neljäs entinen tasavallan presidentti, joka on kuollut elinaikanani. Paasikiven ja Rytin poismenosta en muista mitään, Kekkosen hyvin. Mauno Koiviston hautajaiset tulevat varmaan myös jäämään mieleeni.

Olimme kunnioittamassa Urho Kekkosen viimeistä matkaa keskustassa, kun hänen arkkunsa vietiin Hietaniemeen. Se oli erikoinen ja mieleenpainuva hetki Helsingissä.

Koivisto saanee samanlaisen saaton. Saara, eikö mennä tälläkin kertaa?

Koiviston aikaan sattui suuria mullistuksia. Hän joutui tekemään isoja päätöksiä hankalissa tilanteissa niiden tietojen varassa, mitä oli käytettävissä. Hyvin on käynyt. Kaikki muut vaihtoehdot ovat spekulaatiota.

Kunnioitan kiitollisena presidentti Koiviston muistoa. Luoja antoi maamme johtoon viisaan miehen vaativina aikoina. Lämmin osanotto kaikille, joita asia läheisesti koskee.


Nopat ovat kolisseet

Olemme kodittomia.

Tänään on ollut hieno päivä, aurinkokin on paistanut. Kävimme aamupäivällä Meikussa. Keskustelu käytiin onnellisien tähtien alla, sillä minun kuntoni kerrotaan olevan niin hyvä kuin se voi olla. Tilani on se, mikä on ollut hoidon tavoitteena.

Tämänkertainen hematologi kertoi hyvin perusteellisesti asioista. Minulla olleet käänteishyljintäoireet  ovat ilmenneet iholla, veriarvoissa ja maksassa. Ymmärsin, että akuuttien hylkimisoireiden suhteen tilanne alkaa olla hyvä, mutta kroonisia voi tulla. Kun siirteen saamisesta on kulunut vuosi, selviäminen alkaa olla todennäköisempää.

Minulle valkeni, että kehossani on meneillään valtava prosessi, kun uusi veri, alkuperäiset kudokset ja useat lääkkeet myllertävät yhdessä. Väsähtelyni on aivan normaalia. Olisi siinäkin tapauksessa, että olisin vain palannut osa-aikatyöhön. Nythän on meneillään kaikenlaista muutakin.

En tule palaamaan entiselleni, koska elpyminen kestää pitkään ja vanhenen samalla.

Lääkäri toi esiin aikeemme muuttaa Turkuun. Ovat ottaneet hankkeen tosissaan ja niin mekin. Hän pyysi lupaa lähettää jo tietokoosteen minusta TYKS:in. Suostuin. Hyvä juttu. Siirtyminen tulee sujumaan kitkattomasti. Minulla olisi luultavasti muutoinkin edessä siirtyminen valvontaan muualle yksivuotistarkastuken jälkeen. Ilmeisesti Peijakseen, koska asumme Herttoniemessä. Sieltä minulla onkin oikein hyvä kokemuksia lymfoomahoidon alkuvaiheesta.

Asiat hoituvat kuulemma siinäkin tapauksessa, että muuttaisimme johonkin EU-maahan. Kansainvälinen sv-kortti toimii. Hyvä tietää.

Iltapäivän puolella kävimme OP:n uudessa upeassa kolossissa Vallilassa ja teimme kaupat. Ostaja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja niin olemme mekin, huojentuneitakin olemme.

Nyt voimme alkaa suunnitella tulevaisuuttamme avoimin mielin. Ostaja tuli vielä meille mittailemaan ja juomaan harjakaiskahveja. Nyt hänellä oli kumppanikin mukana.

Tänä iltana menemme vielä kirjapiiriin keskustelemaan Marja-Liisa Vartion romaanista "Kaikki naiset näkevät unia". Huomenna lähdemme huilaamaan Siuntioon, josta palaamme sunnuntaina.

Olemme vapaita kuin taivaan linnut.

Nyt on ollut vipinää, ...

... ettei tänne yllä kipinän kipinää.

Jotakin pientä kuitenkin. Päivä on kovin mennyt asuntokaupan hiomisen parissa. Verikokeessa kävin. Huomenna on aamupäivällä hematologin tapaaminen ja iltapäivän puolella kauppakirjojen teko. Toivottavasti asiat ovat nyt purkissa keisin klousaukseen (ihanaa tämä nykysuomi).

Täytyy kunnioittaa kiinteistövälittäjien työtä. Heidän pitää hallita lukemattomia yksityiskohtia, kun hoitavat asiakkaiden toimeksiantoja.

Kauhuskenaario voisi olla sellainen, että minut otetaan sairaalaan sisään niin, etten pääse kaupoille.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Puntarointia

Sain Turun ohjeen, miten voin tehdä verkkoallekirjoituksen. Sain asian kuntoon. Jännää, että OP:n järjestelmään pääsee Nordean tunnuksilla.

Yritin saada yhteyden OP:n Vallilan konttoriin. En saanut yhdyshenkilöämme kiinni. Halusin varmistaa, että asiat ovat kunnossa. Luvattiin jättää rahoitusosastolle soittopyyntö. Ei tullut paluusoittoa, mutta päivä olikin jo aika pitkällä. Laitoin sähköviestin yhdyshenkilölle.

Olen tutkaillut Turun vuokravarastomahdollisuuksia. Keskustasta tuntuu löytyvän niukasti. Cityvarastolla on tilaa Iso-Heikkilässä eli aika lähellä keskustaa. Jättäisin mieluummin käyttämättä vuokravarastoja, koska niiden tarve johtuu usein vain siitä, että ei osata luopua tavarasta. Aika hankalaa se on meillekin. Minulla on nyt maalauksia vintillä kanakoppivarastossa, mikä ei ole kylmänä tilana tarkoitukseen hyvä. Kylmä koppi olisi uudessakin paikassa, jos tämänhetkinen suunnitelma toteutuu. Haluaisin kaikki maalaukseni kunnolliseen varastoon. Niitä on ollut parvekkeellakin ja pilalle on osa mennyt. Vuokravaraston käyttö on joustavaa, koska voi valita aina tilanteeseen sopivan koon. Pitkän päälle vuokraaminen tulee kuitenkin kalliiksi.

Etsin myös työtiloja. Yhdentoista neliön toimistohuoneen saisi noin puolellatoista sadalla kuukaudessa. Sellaiseen ei paljoa valmiita töitä mahdu, koska tekemisellekin pitää jäädä tilaa. Joutuisin ehkä vuokraamaan erikseen varastotilaa.

Kannattaisikohan sittenkin harkita Verkarantaa sen korkeasta hoitovastikkeesta huolimatta. Siellä olisi parvella tilaa töilleni.



tiistai 9. toukokuuta 2017

Asuntokauppojen säätämistä

Olimme tänään Nordeassa vakuusasioissa. Tälle päivälle oli sen jälkeen yksi pakollisen tehtävä jäljellä. Kun tarkistin saamani veroehdotuksen, totesin, että tänään on ilmoitus hoidettava. Siihen olikin paneutuminen, koska tein ensimmäisen kerran kotitalousvähennyksen. Onneksi Domedilta oli tullut yhteenveto viime vuoden laskutuksesta. Olemme ostaneet heiltä siivousapua.

Näissä askareissa ja väsymystä välillä potemalla päivä on mennyt, mitä nyt jotakin muuta pientä.

Yksi asuntokauppaan liittyvä selvitysasia jää huomiselle. Varmistin Turun OP:sta, että asiat ovat siellä reilassa. Niin ne ovatkin paitsi että minun tehtävä panttaukseen liittyvä sähköinen allekirjoitus. Minulle on lähetetty sähköpostiin linkki, johon pääsen Nordea-tunnusten avulla hoitamaan asian. En kuitenkaan löytänyt postistani sellaista. Tongin roskakorejakin, mutta ilman menestystä. Minulla on sellainen mielikuva, että olisin nähnyt jotakin sen tapaista. Voi olla, että sotken erääseen toiseen viestiin. Huomenna pengon lisää ja tarvittaessa soitan.

Juttelin tänään välittäjän kanssa ostotarjouksen tekemisestä. Sellaisen avulla voisi saada viestityksen vireille ja mahdollisesti päästä kompromissiin. Luulen kuitenkin ettei myyjä halua sitoa itseään mihinkään ennen huomista ensimmäistä julkista näyttöä. Välittäjän mukaan myyjä päättää, poistetaanko kohde myynnistä tällaisen jälkeen. Hän tuntui olevan jatkamisen kannalla.

Olemme saaneet välittäjältä tiedon tarjolla olevista laajakaistanopeuksista. Maksimi on "200 megaa", joka on varsin hyvä. Sekin on selvinnyt, että asuntoyhtiö lepää osittain kalliolla ja osittan betonipaaluilla.

Tuntuu siltä, että ostotoimien aika on sitten, kun myynti on saatu päätökseen. Katsotaan nyt, mihin päädymme. Minua mietityttää missä pitäisin maalaustarpeistoani ja valmiita töitäni, jos päädymme nyt harkitsemaamme kohteeseen. Taidan tutkia alueen vuokravarastotarjontaa.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Muutto alkoi ...

... tavallaan.

Tänään teimme urakkaa kotona, kun kannoimme joutavaa tavaraa yhtiömme pihassa olevalle siirtolavalle. Vintistä löytyi yllättävän vähän turhaa.

Aloin tänään tehdä ostotarjoustekstiä Puutarhakadun asunnosta. Olemme saaneet lisätietoja välittäjältä. Niissä ei ilmennyt huolestuttavaa.

Keskustelussa kävi ilmi asia, jota emme olleet hoksanneet. Jos tekisimme ostotarjouksen, emme kuitenkaan pystyisi varaamaan asuntoa, koska käteismaksaja voi silti voittaa kisan. Mekin olemme melkein käteismaksajia, mutta täysin sitä vasta perjantaina, jos kaikki menee hyvin. Jätin tekemättä.

Olisimme siten voineet jättää asunnon katsomisen myöhemmäksi ja olisin ehkä voinutkin osallistua pääsykokeeseen.

Minun täytyy rakentaa unelmani uudelleen, koska tilanne muuttui. Itsetuntemukseni on karttunut, kun olen todennut olevani maalaamisessa saamaton ilman kirittävää koulua.

Saisikohan jostakin valmentavaa koulutusta eläkeläisen toimeen.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Annoin periksi

Nyt olen ollut niin väsynyt, että minun on pitänyt priorisoida lähiajan tekemisiäni. Peruin hakuprojektini, jolle olin raivannut seuraavat kolme päivää. Olen levännyt.

Aion keskittyä hoitamaan työni ja nämä vireillä olevat asuntoasiat. Niissä on näille voimille riittämiin miettimistä ja tekemistä.

Sisukkuuskin voi mennä överiksi. Joskus on syytä antaa periksi. Täytyy miettiä vielä tulevaisuuden suunnitelmia uudestaan. Ehkä joskus minulle selviää, mikä minusta tulee isona. No, mitä ilmeisimmin eläkeläinen.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Löytyikö koti?

Kävimme tänään Turussa katsomassa mahdollista uutta kotia. Kyse on Puutarhakadulla olevasta 80 neliön kolmiosta. Olohuone näyttää netin kuvissa isolta ja asunto valoisalta.

Kuvat olivat oikeassa. Sijainti on hyvä. Isoja remontteja ei yhtiöön ole tulossa. Hoitovastike on kohtuullinen. Asunnossa itsessään on ehostustarvetta, mutta puute on korjattavissa.

Asunnon ostaminen olisi järkevä ratkaisu.

Minulle on vasta nyt kirkastumassa, millaisen kodin haluaisin. Sellaisen hankkiminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Vaimoni pitää tästä asunnosta, eikä se minustakaan ole hassumpi.

Täytyy nyt pohtia vaimon kanssa asiaa perusteellisesti. Onkohan kompromissin paikka?

perjantai 5. toukokuuta 2017

Merkillinen ihmiselimistö

Olin aamupäivällä huolestuttavan uupunut. En jaksanut mitään. Kädet tärisivät. Tunsin olevani pussinperällä.

Soitin siirrehoitajalle Meikkuun. Hän aprikoi statiinilääkityksen aloittamisen ja kortisoniannoksen alentamisen vaikutuksia. Kerroin mieleeni tulleen, että syöpä voisi olla riehaantunut. Hoitaja mainitsi hyvistä veriarvoistani ja viimeisimmän luuydinmittauksen hyvästä tuloksesta. Hoitaja päätti kuitenkin jutella lääkärin kanssa.

Nukahdin joksikin aikaa ja se auttoi.

Aloin tehdä kouluhommia ja jaksoinkin monta tuntia. Taide ja kulttuurikurssin opetussuunnitelma perusteet ovat muuttuneet ja tuunasin kurssia. Opetussuunnitelmakieli on oma lajinsa. Mitä tarkoittaa "kulttuurisesti kestävä kehitys"?

Hoitaja soitti. Hän oli jutellut hematologin kanssa. Lääkäri ei uskaltanut koskea lääkemääriin. Viikon päästä on kontrollitapaaminen.

Päätin lähteä illan suussa pikku kävelylle. Innostuin tekemään kohtuullisen lenkin. Aurinko suosi ja linnut sirkuttivat. Aamulla oli tuntunut kuin olisin burnoutin partaalla tai jo romahtanut. Kävellessäni koin kuitenkin, että aivoni ideoivat.

Viikon päästä minulla on kontrollitapaaminen hematologin kanssa.

Ihmeellistä.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kahden pankin välissä 2

Sumppu on lauennut tänään. Mitä lienee tapahtunut tätä ennen, otapa siitä selvää. Kerron miltä asia minusta näyttää.

Turun OP:sta ei ollut kuulunut mitään uutta. Täksi päiväksi oli sovittu tapaaminen Nordeassa. Kaksi asiaa, molemmat liittyivät asunnon vaihtoon. Halusin varmistaa, että myös panttiasia voidaan hoitaa tänään. En saanut ensin yhteyttä yhdyshenkilöömme, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen se onnistui.

Minulle valkeni, että olemme pahassa pulassa. Olin ymmärtänyt, että vakuusasia hoidettaisiin tilapäisesti tilipantilla siten, että saamastamme kauppasummasta osa jäisi tilille turvaamaan Op:n saamisia lähipiirissämme. Minulle kerrottiin, ettei Nordea tee sellaisia. Pankin eivät hyväksy toistensa tilipantteja. Sanottiin, että asia on Osuuspankin ja meidän välinen.

Peruimme tapaamisen ja lopetimme puhelun. Olin ihmeissäni. Pitääkö meidän siis lainata jostakin muualta rahaa Osuuspankille vakuudeksi? Vakuusresurssimme eli asunto-osakkeemme ovat kuitenkin Nordeassa. Vai pitääkö läheistemme ja meidän raha-asiat olla samassa pankissa, jotta tällaiset asiat toimivat?

Päätin lähestyä taas Osuuspankkia. Kaivoin poikamme pankkiyhdyshenkilön nimen esiin ja yritin soittaa hänelle Op:n asiakaspalvelunumeron kautta. Hän oli varattu. Väsäsin hänelle sähköpostiviestin ja lähetin.  Aloin kirjoittaa asiasta tekstiviestiä pojalleni.

Puhelimeni soi. Turusta soitti se Op:n toimihenkilö, jonka kanssa olin sopinut toissapäivänä, että hän soittaa Nordean yhdyshenkilöllemme. Hän kertoi, että hänen yhteydenottoyrityksiinsä ei oltu vastattu Nordeasta. Osuuspankille jäädytetty tili Nordeassa kelpaisi. Kuulin jostakin kuittaamattomuusasiasta.

Soitin asuntomme ostajalle ja kerroin tilanteesta. Lupasin jatkaa taistelua. Hän kysyi, voisiko hän pyytää, että Osuuspankista otetaan meihin yhteyttä asiakkuuden merkeissä. Lupasin.

Mieleeni oli tullut pyytää apua aikaisemmalta Nordean yhdyshenkilöltämme. Hänen numeronsa ei osoittautunut olevan enää käytössä. Sain selville kaksineljäseiskasta, että hän on edelleen Nordean palveluksessa. Toimihenkilö oli avulias ja halusi yrittää selvittää asiaa omasta konttoristamme. Se ei onnistunut samalta istumalta.

Olin kuitenkin saanut selville yhdyshenkilömme esimiehen nimen ja kuullut, ettei hän ole enää paikalla tällä viikolla. Varamiehen nimeä minulle ei kerrottu.

Ajattelin, että esimies varmaan kuitenkin lukee sähköpostejaan. Lähetin hänelle viestin. Kirjoitin tunnukseksi "Saisimmeko apua?" Automaattivastaus kertoi kuka on hänen varamiehensä. Välitin viestin tällekin.

Sain hyvin nopeasti puhelun varamieheltä. Hän oli oikein mukava ja ystävällinen. Hän lupasi, että Osuuspankkiin oltaisiin yhteydessä ja asia hoidettiin. Hän oli vastannut myös viestiini. Kohta soitti toinen oikein lupsakka toimihenkilö, jonka kanssa asiasta keskusteltiin tarkemmin. Esimiehen varamies soitti minulle vielä uudestaan ja vahvisti, että asia hoituu.

Tuli hyvä mieli. Olin jo välillä epäillyt, onnistuuko kaupanteko ensi viikon perjantainakaan, jonne tilaisuus oli siirretty huomiselta. Kyllä se nyt onnistuu.

Oikea nimi käytännölle on ilmeisesti kuittaamattomuussitoumus. Nordea sitoutuu siihen, että saamastamme kauppahinnasta vakuustarvetta vastaava osa laitetaan erilliselle tilille ja lupaa olla kuittaamatta sitä muihin tarpeisiin.

Mietin johtuuko tapahtunut siitä, että en ole osannut käyttää oikeata termiä keskustellessani yhdyshenkilömme kanssa. Vai esittikö hän jotakin, mitä en ymmärtänyt? Minulle jäi sellainen käsitys, että meidän on hoidettava asia ilman Nordean mukanaoloa.

Kyseessä voi olla kyse inhimillisistä tekijöistä. Kiirekin on varmaan ollut. Tällaista sattuu.

Nordealaiset osoittivat, että heillä on kyky normalisoida ongelmatilanne nopeasti.

Osuuspankin Aleksanterinkadun konttorista on yritetty soittaa minulle ja sieltä on tullut minulle sähköpostiviesti. Enpä tiedä olemmeko kovin houkuttevia asiakkaita enää tässä vaiheessa, kun lapsemme ovat jo lentäneet maailmalle. Hyvä jos Nordea auttaa meitä edelleen pankkiasioissamme.

Olemme olleet oikeastaan saman pankin asiakkaina 80-luvulta lähtien. Pankin nimi on muuttunut muutaman kerran. Muistan aikaa, jolloin saatoin soittaa pankinjohtajalle, jos halusin järjestelyjä laina-asioihimme. Nyt on aika toinen.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kahden pankin välissä 1

Olemme hyväksyneet ostotarjouksen asunnostamme ja kauppakirjat pitäisi allekirjoittaa perjantaina eli ylihuomenna.

Meillä on vakuusjärjestely erään lähiperheemme hyväksi Osuuspankissa Turussa. Tällaisia lienee yhdessä sun toisessa sukupiirissä. Oma pankkimme on Nordea Lauttasaaressa. Kuvio pitäisi saada nyt junailluksi asunnonvaihtovaiheen yli.

Luulisi järjestelyn olevan rutiiniasia kahdelle isolle pankille, mutta ei näytä olevan. Ehkä tämä päätyy siihen, että Nordean panssaroitu pakettiauto kohtaa Osuuspankin samanlaisen Lahnajärvellä Helsingin ja Turun puolivälissä. Suoritetaan kahden paperien vaihto. Paikalle tarvitaan tietysti torvisoittokunta.

Minulle ei ole selvinnyt vielä, kenen pitäisi tämä homma junailla. Olen puhunut kumpaankin päähän useamman kuin yhden henkilön kanssa. Kun soitan Turkuun, käytän puhelinnumeroa, joka vie varmaan johonkin puhelinpalvelulinnoitukseen, jossa puhelu kytkeytyy sille ringin jäsenelle, joka vapautuu ensimmäisenä. Jos en saa Nordeasta yhdyshenkilöämme kiinni, soitan pankin kaksineljäseiskaan. Puheluun vastaa se, joka sattuu vastaamaan.

Olen toivonut, että joku pankkiammattilainen ottaisi asian hoitaakseen. Tuntuu, että minun on oltava tässä aktiivinen toimija, mutta minulle ei ole syntynyt kirkasta kuvaa, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä.

Kummastakin pankista tullut viimeisin puhelu on ollut henkilöltä, jonka kanssa en ole vielä puhunut.

Ymmärrän, että kummankin pankin pitää turvata etunsa vaihdon jokaisessa vaiheessa, mutta että se on näin monimutkaista. Minusta olisi syytä laittaa prosessikuvauksia linssin alle. Toivottavasti tämä tapahtumasarja on poikkeuksellinen.

Ei taida onnistua kaupanteko perjantaina. No onhan tässä ollut vappu ja minun olisi pitänyt toimertua aikaisemmin.

Onneksi ostajamme ei ole vielä karannut.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Millainen missio, sellainen asunto

On vaikea valita uutta kotia. Niistä pitäisi valita, mitä on tarjolla. Kaikkea ei voi saada, mutta kompromissin tekeminen on vaikeaa.

Mennäkö vuokralle? Silloin saisimme etsiä rauhassa ja odottaa mahdollisimman mieluisan asunnon löytymistä, Olisi kuitenkin vaivalloista muuttaa lyhyenä aikana kaksi kertaa ja kulujakin tulisi.

Olen arvioinut voimani aivan päin honkalaa. Tämän asuntohässäköinnin ja työn aloittamisen ei pitäisi tapahtua saman aikaisesti. Laivojakin uppoaa.

Olisimme murrosvaiheessa ilman muuttoakin. On hankalaa määrittää ne uuden elämämme perustukset, jotka toimisivat parhaiten kodin etsimisen lähtökohtana.

Ehkä meidän pitäisi analysoida tilannettamme ja tulevaisuuttamme liiketoiminnan käsittein. Millainen on strategiamme, tahtotilamme, missiomme, "liikeideamme" ja niin edelleen? Suunnittelu, toteutus, seuranta, korjaava suunnittelu ...?

Minkälaiseksi haluamme uuden elämämme rakentuvan? Siinäpä kysymys. Miten painottaa unelmia ja realiteetteja? Mitkä asiat ovat tärkeimpiä toimivan parisuhteen kannalta? Tämä saattaa olla avainkysymys. Miten uusi kotimme voi tukea rakkauttamme ja onnellisuuttamme?




maanantai 1. toukokuuta 2017

Mañana, mañana

Minun on vaikea totuttautua ajatukseen elämisestä säästöliekillä. Jos elämä on pelkkää syömistä, liikuntaa ja lepäämistä, tuntuu kuin joutuisin poistoputkeen. Virikealtis mieleni kaipaa jotakin, joka kantaa tulevaisuuteen. En haluaisi viettää hissuttelevaa elämää kuoppaan siirtymistä odotellen.

Tällä hetkellä ei auta muu kuin edetä kieli keskellä suuta. Voisipa sen laittaa vaikka poskeen. Kun fysiikka käskee lepäämään, järki ohjaa tottelemaan.

Tämänhetkinen kuormitus on onneksi tilapäistä. Opettajan ura päättyy. Muutto tulee olemaan töisevä projekti, mutta sekin on joskus ohi.

Olen totuttautunut mañana-elämään. Jaksaakseni siirtelen asioita huomiseksi. 

Tällä viikolla piirustuskurssi pidetään poikkeuksellisesti lauantaina. Minun on harkittava sen jättämistä väliin. Voi olla, että joudun lopettamaan koko kurssin. Kurssi on ollut hyödyllinen. Tunne päässeeni eteenpäin. 

Olen maininnut aiemmin, että minulla on hakuprojekti meneillään. Se hanke edellyttäisi poissaoloa töistä ensi maanantaista keskiviikkoon. Pidän tunnit eri aikaan ja yhdelle tuntiparille olen saanut sijaisen. Ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni tästä suunnitelmasta. 

Pidän sloganinani "Hyvinkin voi käydä" ennallaan. Tämän hetken tunnelmaan sopisi paremmin "Parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan". Vanhassa on kuitenkin enemmän elämää, vaikka siinä ei sanaa mainitakaan.

Jospa minulla on syksyllä vähemmän kuormaa ja enemmän virtaa. 



  

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Faktaa vai fiktiota?

Muistaakseni tunnettu kuvataiteilija Gustave Courbet on sanonut, ettei taiteilijan pidä kuvata muuta kuin omaa aikaansa. Hän edustikin realismia. Minusta tuo näkökulma on hyvä.

Lähes kaikki tunnettuja tapahtumia kuvaavat maalaukset ovat fiktiota. Eräs kuuluisa maalaus esittää kenraali Washingtonia ylittämässä joukkoineen Delawarejokea. Päähenkilö seisoo päättäväisen näköisenä veneessä. Tuskin kukaan väittää teosta totuudenmukaiseksi. Maalauksella on jokin sanoma, jonka tekijä haluaa viestittää.

Mielikuvamme historiallisista tapahtumista perustuu suuressa määrin sepitettyihin maalauksiin. Joitakin taistelumaalauksia on tehty paikan päällä, mutta tunnetuimmat perustuvat luultavasti tekijän mielikuvitukseen.

Romaanit ovat myös mielikuvituksen tuotteita. Tolstoi kirjoitti Sodan ja rauhan yli puolen vuosisadan jälkeen kuvatuista tapahtumista. Romaanissa tosi ja taru sekoittuvat. Taiteilijalla on taiteilijan vapaus. Fiktiolla on sijansa maailmassa.

Olen lukenut Marja-Liisa Vartion romaania Kaikki naiset näkevät unia. Kirja on julkaistu vuonna 1960, jolloin olin kuusivuotias. Vartio on selvästi sijoittanut tapahtumat omaan aikaansa. Romaani kuvaa aikaa, josta minä olen kotoisin. Lukemani nide on peräisin teoksen julkaisuvuodelta. Siinä puhutaan muun muassa plastikkoneesta. Muistan kuinka lapsuudessani muovia kutsuttiin plastiikaksi.

Vaikka teos on fiktiota, se kertoo minulle ajasta, jonka tunnen olleen olemassa. Puhe- ja ajattelutavat kuvastavat aikaansa. On virkistävää kuulla puhetta kaukaa menneestä. Jopa tuon ajan taikauskokin häivähtää tarinassa. Muistan sellaistakin olleen.

Toinen keskeneräinen lukemistoni on Sirpa Kähkösen Tankkien kesä, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1968. Kirjailija on ollut kuvattuna aikana noin nelivuotias. Kähkönen tuntee varmasti tapahtumapaikan, Kuopion, joka on hänen kotikaupunkinsa. Hän on myös varmasti tehnyt perusteellisen tutkimustyön teostansa varten.

Mielestäni Tankkien kesä ei ole yhtä aito tuulahdus kuvaamansa ajan elämästä kuin Kaikki naiset näkevät unia.

Olen lukenut useita Kähkösen sota-aikaan sijoittuvia romaaneja. Ne tuntuvat minusta luontevilta, koska en ole itsekään elänyt kyseistä aikaa. Minua kiehtoo teoksissa esiin tuleva lasten näkökulma sotaan. Asia kiinnostaa minua, koska vanhempani ovat kokeneet sodan lapsina.

Minusta on tärkeää, että fiktiota kirjoittava kirjailija varmistaa kuvatun ajan tärkeimmät faktat. Sitä en voi vaatia, että kirjailija pystyisi asettumaan täsmällisesti ajan henkeen, jos ei ole itse kokenut sitä aikuisena.

Arvostan Courbertin kantaa. Toiset romaanit ovat aidompia kuin toiset.  



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Väsymystä vastaan taisteleminen

Asuntohanke ja työhön palaaminen tuntuvat olevan rankka yhdistelmä leukemiatoipilaalle. Kädetkin tärisevät. Tänään olen toteuttanut tekemisen ja levon vuorottelua. Olen puuhannut jotakin jonkin aikaa ja sitten levännyt. Imuroinninkin hoidin osissa.

Nyt minun pitää allokoida voimavarojani. En haluaisi keskeyttää opetusrupeamaani, johon olen palannut. Voimia pitää siten säästellä töihin. Minun on kuitenkin tiedostettava, että jos työ käy ylivoimaiseksi, on mentävä lääkärin puheille ja suostuttava siihen, mikä katsotaan viisaaksi.

Työn aloittaminen on ollut hyödyllinen kokemus, koska nyt tiedän, mitä jaksan. On syytä olettaa, että voimavarani eivät palaudu kovin nopeasti.

On olemassa väsymystä ja väsymystä. Joskus väsyttää, mutta hommansa saa hoidetuksi, kun vain tekee sen. Tämänhetkistä väsymystäni vastaan taisteleminen tuntuu turhalta.

Syöpäväsymyksen kanssa voi elää vain, jos lepää riittävästi. Näin luulen.

Ihmettelen, miksi elimistö palautuu verisyövästä näin hitaasti. Minullahan on uusi veri. Kudokseni ovat kuitenkin ennallaan. Ehkä niiden ja uuden vereni sovittautuminen toisiinsa vie aikaa. Toisaalta luulisi sellaisen ilmenevän käänteishyljintänä. Sellaisia oireita en juuri tunnista. Voisikohan käänteishyljintä ilmetä väsymyksenä?

Ehkä lepääminenkin on taistelua. Viisautta se ainakin on.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Uusi sightseeing-kohde?

Käytin vaimoani hammaslääkärissä tänään. Odotusaikana kävin ostamassa Temperasta lahjatarpeita eräälle nelivuotiaalle, joka juhlii synttäreitään lauantaina. Oli ehdotettu vesivärejä. Halusin ostaa laadukasta tavaraa, jotta sankari saisi parempia kokemuksia vesiväreistä kuin minä aikoinani koulussa. Ostin pienen van Gogh -setin, isohkon pensselin ja hyvin isoja irtopapereita. Toivottavasti pikkuinen innostuu.

Oli aurinkoinen päivä. Päätimme mennä asiointien jälkeen kävelylle ja päädyimme Kaivopuistoon. Emme kuitenkaan saaneet nauttia auringosta puistokierroksellamme, koska nousi merisumu meidän ja auringon väliin. Myöhemmin oli taas aurinkoista.

Tänä aamuna oli muuten Herttoniemessä niin paksu sumu, että lienenkö ikinä nähnyt. Talo, jossa asuntomme on, oli kuin pilven sisällä.

Kävellessämme puistossa kiinnitin huomioni pieneen metallilaattaan, joka oli kiinnitetty Kaivopuiston kallioseinämään. Pitihän se käydä tutkimassa. Laatan teksti kuuluu näin:

"Tässä lepää Tapio DJ Orkidea Hakasen poikamieskalsarit. 6.3.1977-4.9.2017"

Puisto-osaston työntekijöillä tuntuu olevan huumorintajua, kun eivät ole poistaneet laattaa. Tässä voisi olla kohde erilaiselle sightseeing-kiertueelle. Onkohan tuo jokin polttarijuttu.

Kaivarissa valmistauduttiin vappuun. Bajamajoja pönötti paketoituina parin peräkärryn lavalla odottamassa sijoittamista piknikkarien käyttöön. Alueelle oli tuotu myös isoja siirtoroskiksia ja jättöastioita grillihiilille.

Ajoimme Kruununhakaan syödäksemme lounasta ravintola Pianossa. Väänsin auton parkkiin Pianon oven edessä olevaan vapaaseen väliin. Kävi kuitenkin ilmi, että paikkaan saikin pysäköidä vain luvalla. Ajoimme eteenpäin. Emme keksineet muuta kuin Ympyrätalon Rosson. Söimme siellä ihan kelpo lounaan.

Päivän pieni ilo: Rosson lounaaseen kuuluu jälkiruoaksi kahvi tai tee. Kävin kysymässä, saisiko kahvin kofeiinittomana. Sai vieläpä tehtiin erikseen minua varten. Sitäpaitsi se taisi olla latte.

Kävimme paluumatkalla Alppilan Kengässä. Valitettavasti vaimoni ei löytänyt sopivia jalkineita. Kenkäyrittäjä kertoili avoimesti yrittäjän arjesta. Kuulimme, että Päivän Byrokraatti on kirjoittanut hänen vaikeuksistaan. Löysin myöhemmin jutun netistä. Kauppias kertoi, että kirjoitus oli lisännyt menekkiä hänen kaupassaan. Alppilan Kengässä näytti olevan hyvä valikoima Lloydin kenkiä. Kyseisen valmistajan kengät ovat kalliita, mutta laadukkaita. Suosittelen. Pitää muistaa, että suuntaan Alppilan Kenkään, kun uusien hankinta tulee ajankohtaiseksi,



torstai 27. huhtikuuta 2017

Olen mies menneestä

Tänään on kansallinen veteraanipäivä, jota on vietetty kolmekymmentä vuotta. Näin osan juhlatilaisuudesta. Tilaisuus näytti perinteisen juhlalliselta. Liikutuin, kun veteraanien iltahuutoa laulettiin.

Kerrottiin, että juhlat järjestettiin viimeisen kerran vanhalla konseptilla. 

Minä olen osa Suomen satavuotiasta historiaa. Olen 63-vuotias joulukuun kuudentena, jolloin tasaluku tulee täyteen. Kun synnyin, Suomi oli 36-vuotias.

Olen syntynyt kymmenkunta vuotta sodan päättymisen jälkeen. Kannan nuoren Suomen kokemuksia olemuksessani. Olen sotaorvon ja evakon poika. 

Sisällissota on minulle ollut kaukaisempi asia kuin toinen maailmansota, mutta olen ollut siitäkin tietoinen. 

Ymmärrän, että tämän päivän nuorille Suomen sotakokemukset ovat kaukaisia asioita. Heidän kuuluukin katsoa tulevaisuuteen. 

Koulussani järjestettiin ennen hyvin perinteisiä valmistujaisjuhlia keväisin. Sitten ne päätettiin muuttaa. Viime vuosina ohjelma on rakentunut kevyen musiikin varaan. Nuorille on esitetty sellaista, mitä he kuulevat muulloinkin. 

Entisaikojen juhlaperinne nousi yhteiskunnan vanhoista arvoista. Onko se hyvää kehitystä, että suomalaiset juhlat näyttävät samoilta kuin juhlat muissakin maissa? Toivon, että veteraanipäivän juhlia tullaan muuttamaan pieteetillä. 

  


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

"Niin ei ole, vaikka siltä näyttäisi"

Kävin eilen tukikeskustelussa Meikussa. Minulle selkeni käsitys siitä, että minä en tule pitkään aikaan palautumaan ennalleni. Elimistöni on kokenut niin kovia, että sen on saatava paljon aikaa prosessoida tapahtunutta.

Minun on osattava varata aikaa lepäämiseen. On opittava uusi aktiivisuuden taso, joka on aikaisempaa selvästi alhaisempi.

Ulkoinen olemukseni hämää. Minusta saa sellaisen vaikutelman, että olen täysin parantunut ja palannut entiselleni. Niin ei ole käynyt. Minä jaksan touhuta muutaman tunnin kuten ennen syöpiäni, mutta sitten minun on hidastettava vauhtia.

Minä voin elää pitkäänkin, mutta sen todennäköisyys ei ole palannut ennalleen. Tulen kulkemaan kolmea riskiä kantaen. Nämä ovat sairauden uusiutuminen, tulehdus ja käänteishyljintä. Kaikilla voi olla vakavia seurauksia. Iäkkääksi eläminen on kuitenkin mahdollista.

Elämän palikat on aseteltava oman jaksamisen mukaisesti. Tämä on syytä muistaa myös uuden kodin valinnassa. Muuttohankkeen edistämisessäkin on edettävä voimien mukaan. Asuntovaihtoehtoja tosin  jaksan tutkia pitkäänkin.

Presidentti Kekkonen oli toimen mies. Hän teki jopa hieman kuvataidetta (UKK taiteilijana). Yhden teoksen nimeksi tuli "Niin on, jos siltä näyttää". Tuo ei sovi minun sloganikseni.






tiistai 25. huhtikuuta 2017

Suo siellä, vetelä täällä

Satasen kuukausikululla lyhentää 17.500 euron lainan viidessätoista vuodessa, jos korko on hyvin edullinen.

Jos vaihtoehto A:n hoitovastike on 150 euroa ja B:n 250 euroa kuukaudessa, A vaikuttaa huomattavasti edullisemmalta, mutta asia ei ole näin yksiselitteinen. Pieni hoitovastike voi olla huono merkki. Voi olla, että yhtiö säästää ajattelemattomasti remonttikustannuksissa ja myöhempinä vuosina se voi joutua maksamaan paljon äkillisten haavereiden vuoksi. On siten mahdollista, että A:n ostaja katuu joskus, että tuli painottaneeksi liikaa hoitovastikkeen edullista tasoa.

Vuorikiipeilijät viilaavat grammoja. Tämä tarkoitaa, että kantamusten paino minimoidaan, jotta jaksetaan kiivetä. Asunnon ostajan ei kannata viilata liikaa euroja.

Jos hoitovastike vaikuttaa korkealta, saattaa käydä ilmi, että yhtiö kerää varoja remonttirahastoon, mikä voi olla hyvinkin viisasta. Tässäkin on yksi selvitettävä näkökohta ennen kauppoja.

Nämä aprikoinnit saattavat vaikuttaa saivartelulta, mutta kun eläketuloja kohti mennään, on syytä kiinnittää huomiota jatkuvien menojen tasoon.



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mikä on se jokin?

Miksi jokin asunto, jossa suurin osa asioista on kohdillaaan, ei vain tunnu omalta? Varmaan alitajunta vaikuttaa tai intuitio.

"Tässä se on" -tunne ehkä johtuu siitä, että intuitiivisesti tunnemme, että eri asioista koostuva konstellaatio on tasapainossa.

Onkohan samasta asiasta kysymys, kun jokin abstrakti taideteos miellyttää? Maalauksen pinnassa ei ole kuin väriä. Ei siinä ole mitään maagista tai yliluonnollista. Vai onko sittenkin? Muotojen ja värien sommitelma tuottaa mielihyvää. Jotta elämys olisi kiinnostava, tarvitaan myös jokin pieni ristiriita, joka luo jännitettä.

Minuta tuntuu, että maallistuneessa yhteiskunnassa jotkut saattavat korvata uskonnon taiteella. Silloin saatetaan ajatella, että taiteessa on jotakin selittämätöntä, mikä on jopa tiedettä arvokkaampaa. Taiteilija voivat sanoa tutkivansa sitä tai tätä asiaa teoksissaan. Tällainen tutkimus ei minusta tunnu kovin usein onnistuneelta.  

Onko asunto silloin täydellinen, kun eri tekijät ovat harmoniassa, mutta jokin vika kuitenkin on. Voisiko korkea hoitovastike, yhtiövelka tai lievä melu olla ristiriita olla tällainen?

Onko parempi ostaa kohde, johon liittyy jokin haaste, kuin järjen miltei täydelliseksi luokittelema?

Olen tullut tietoiseksi siitä, että Aurajoen pohjoispuolella Tuomiokirkkosillasta itään on oikein viehättäviä asuinalueita. Sieltä on löytynyt jo yksi hieno kohde, mutta taitaa olla liian kallis. Pitäisikö ottaa haaste?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mitä on viihtyisyys?

On ehdotettu, että luetteloisimme tekijät, jotka ovat meille uudessa kodissa merkityksellisiä. Näille voisi sitten antaa painotuksia. Eri vaihtoehdot saisi asetetetuksi paremmuusjärjestykseen.

Ehkä tuolla konstilla voi jäsentää asioita, mutta en usko sen toimivuuteen. On vaikea asettaa  tunteisiin ja järkeen liittyviä asioita samalle mitta-asteikolle.

Ratkaisua ei pidä perustaa liian painotetustii esimerkiksi neliöhintaan. Netistä löytyy kohteita, joissa hyvinkin tilavan asuntokokonaisuuden lähtöhinta on nolla euroa. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että kohteesta pitää tarjota jotakin. Jonkin ison kiinteistön voisi mahdollisesti ostaa pikkurahalla, kun jollekin julkiselle tai vastaavalle rakennukselle etsitään omistajaa, joka pitäisi kohteen kunnossa ja mahdollisesti toisi vipinää paikkakunnalle. Jokin vanha koulu voisi olla idyllinen koti, mutta mitä tekisimme huikealla neliömäärällä.

Meidän olisi järkevää hankkia jokin kompakti ja hyväkuntoinen asunto kohtuulliseen hintaan läheltä palveluja. Kun tähän liitetään toive siitä, että liikenteen melu ei saisi häiritä ja että kohteen pitäisi olla sisältä ja ulkoa viihtyisä, vaihtoehdot käyvät vähiin.

Jokin asunto saattaa tuntua heti omalta, kun siihen käy tutustumassa. On hyvin vaikea määritellä, mikä tällaisen tunteen synnyttää. Miten tällaista kokemusta voisi pisteyttää?

Kuinka tärkeää on paikassa vallitseva yhteisöllisyys? Miten sellaista voi mitata?

Samassa kaupungissa olevien eri kohteiden neliöhinnat poikkeavat suuresti toisistaan. Vaikka kyse on rahasta, kalliissa asunnoissa täytyy olla jotakin universaalisti kiehtovampaa kuin halvoissa.

On pakko tunnustaa yksi perusasia. Sillä on suuri merkitys, mitä ajattelemme kodin kertovan meistä. Kaikissa autoissa on neljä pyörää ja kääntyvät etupyörät. Kaikilla niillä pääsee kätevästi paikasta toiseen. Miksi joku ostaa auton viidellä tonnilla ja toinen maksaa omastaan viisikymmentä tonnia? Jos asunnon ominaisuuksia pisteyttää, tämäkin pitää leipoa mukaan.

Kaikissa asunnoissa voi peseytyä, laittaa ruokaa ja nukkua lämpimässä. Miksi tämä ei riitä? Kysymys on hyvin syvistä ihmisyyteen liittyvistä seikoista. Eläimet eivät rakenna palatseja.

Mikä merkitys asunnon viihtyvyydessä on sillä, mitä mitä siinä tekee?

Pisteytyksen ajatteleminen tuntuukin auttavan. Pitää vain tunnustaa itselle, mitkä asiat ovat todella merkityksellisiä.


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Seuraava siirto (7)?

Tänään otetaan rennosti. Kahden päivän vauhdikas tournee painaa meidän kummankin hartioilla. Yhden pikkuneidin synttäreillä kuitenkin käymme iltapuolella.

Kävimme katsomassa Jarrumiehenkatu viidessä olevaa tilavaa neliötä, Talo on rakennettu 90-luvulla, joten huolettomia asumisvuosia olisi tässä tarjolla. Pohja on oikein hyvä. Ympäristökin on mainio. Lähettyvillä on enimmäkseen vanhoja puutaloja. Vilkas Ratapihankatu on lähellä, mutta melu ei tuntunut häiritsevältä. Asunto on tyhjä. Asuntoon on joskus tehty outoja värivalintoja. Maalaushommiin pitäisi ryhtyä. Asunnon ongelma on siinä, että olohuoneen ja sen viereisen huoneen ikkunat antavat pohjoiseen. Pimeys voisi alkaa vaivata.

Siirryimme Pohjolan kaupunginosaan tutustumaan Juhannuskatu kuudessa olevaan neliöön. Talo on korkealla kukkulalla, joten näköalat ovat hienot ja valoa riittää. Metelikään ei vaivaa. LVIS-saneeraus on tehty. Pohjola näytti aika mukavalta alueelta. Tämä olisi järkevä valinta. Miten saisi tunteet mukaan?

Kymmenen katsotun vaihtoehdon ykkönen on rivitaloasunto Kaarinassa. Yritämme varmistaa, millaisia suunnitelmia kaupungilla on alueelle. Asunnossa ei ole valokaapeliyhteyttä, mikä on ongelma kahdelle läppäririippuvaiselle.


perjantai 21. huhtikuuta 2017

Seuraava siirto (6)?

Istumme Turun kirjaston uusissa hienoissa tiloissa Linnankadulla. Olemme käyneet kolmessa kohteessa ja odotamme näyttöä, joka on sovittu viideksi.

Kävimme puolilta päivin Eerikinkatu 25:ssä, jossa täysin remontoitu, tyhjä asunto odottaa uusia asukkaita. Perusasiat ovat kunnossa, huonejärjestys hyvä ja paikka keskeinen. Neliöstä on muokattu mainio kolmio. Makuuhuoneet ovat pihan puolella.

Seuraavaksi menimme Puistokatu kolmosessa olevaan neliöön. Asunto on oikein hyvä, mutta pintaremontti tarvitaan.

Kävimme myös Uudenmaankatu 20:ssä. Paikka on upea, vanhan Turun tuntumassa. Ikkunasta näkyy Tuomiokirkon torni. Brinkkalan talon katto näkyy. Jouluaattona saattaisi kuulla julistuksen, kun avaa ikkunan. Pintaremonttia kaipaa.

Kävimme lounaalla Tähti-Baarissa, jonka tunnelma on juuri sellainen, kun nimestä voi päätellä. Kuuluu oikeastaan Turun nähtävyyksiin.

Menemme viideksi Jarrumiehenkadulla. Sovin äsken vielä yhden näytön Juhannuskadulle Pohjolaan.

Vauhtia riittää. Minun pitäisi vielä jaksaa ajaa kotiin.


Seuraava siirto (5)?

Ajoimme aamulla Turkuun. Meille tyypillisesti emme päässeet matkaan niin ajoissa, kuin olimme ajatelleet. Tarkoituksemme oli käydä lounaalla ennen ensimmäistä etappia, mutta aikaa ei jäänyt.

Ensimmäinen näyttö oli sovittu kello yhdeksi kolmioon, joka sijaitsee Yliopistonkadulla numerossa 37. Talo on rakennettu 80-luvulla. Se on ulkoapäin eri näköinen kuin Turun keskustalle tyypilliset rakennukset. Asunto on omaleimainen ja pohja varsin hyvä. Ikkunat voisivat olla isommat. Makuuhuoneet ovat sopivasti sisäpihan puolella. Hieman ihmetytti, miksi huoneet tuntuivat matalilta.

Kävimme pikaisella lounaalla Subwayssa ja suuntasimme Maariankadulla (8) olevaan neliöön. Asunto lienee samassa talossa, jossa asui ystäviä 70-luvulla. Olemme siten käyneet rakennuksessa ennenkin. Pohja on oikein hyvä, mutta makuuhuoneet ovat Maariankadun puolella. Bussit ja muut autot kulkevat liian läheltä nukkumapaikkoja.

Seuraavan kohteen osoite on Yliopistonkatu 2. Paikka on erittäin hyvä, rauhallinen ja samalla toria lähellä, huonejärjestyskin oikein hyvä. Valitettavasti hissille ei kadulta pääse kulkematta portaita. Kun ikä lisääntyy, askel mataloituu. Putkiremontti häämöttää taivaanrannassa. Sain sellaisen vaikutelman, että hinta ei tule laskemaan meille riittävästi, kun otetaan tulevan saneerauksen kustannukset huomioon.

Matkamme jatkui Petreliuksen Tähkäpolku kahdessa olevaan neliöstä tehtyyn kolmioon. Petrelius on lähiö, mutta kohtalaisen lähellä keskustaa. Ulkoiselta olemukseltaan se on turkulaisten lähiöiden parhaasta päästä.

Välittäjä oli myöhässä, koska muuttoauto oli asettunut hänen autonsa tielle. Kävimme odottaessamme ajelulla. Olemme asuneet Ilpoisissa, mutta alueen itäinen, kukkulalla oleva, osa on jäänyt meille vieraaksi. Pyörähdimme toteamassa, että viihtyisältä näyttää. Talot on sijoitettu hyvin metsämaastoon. Ne ovat samannäköisiä kuin Petreliuksessa. Monista alueen asunnoista avautuu varmaan hienot näköalat. Maasto lienee kuitenkin liian mäkistä.

Petreliuksen asunto ei näyttänyt niin luksuskuntoiselta kuin olimme kuvien perusteella ajatelleet. Tilaratkaisu on oikein hyvä, mutta vilkkaasti liikennöity Peltolantie on liian lähellä.

Tähkäpolun vierailun jälkeen suuntasimme hotelliin. Meidän oli kuitenkin lähdettävä pian Kaarinaan, jonka Kyläkeinunkatu yhdeksässä on vapaa rivitalon päätyhuoneisto vapaana. Paikka on mainio. Olohuoneesta ja isoimmasta makuuhuoneesta on näkymä mantereen ja Kuusiston väliselle salmelle. Rannassa on venesatama. Asunnon huonejärjestyskin on hyvä. Yhtiö on rakennettu 80-luvulla. Huoneisto on hyväkuntoinen. Kunpa tietäisimme, minkälaisia remontteja tuon ikäisissä rivitaloissa voi olla edessä. Suunnitelmissa ei ole lähivuosina mitään erityisempää. Jos rauhaa haluamme, täällä sitä olisi tarjolla. Kaarinan keskustan palvelut ovat kilometrin parin päässä.

Mitä haluamme? Mitä tarvitsemme?


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ammatillinen koulutus murroksessa

Ammatillisessa koulutuksessa on meneillään suuri muutos. Hyvä niin. Toivottavasti lopputulos on toimiva.

Oppiminen siirtynee entistä enemmän työpaikoille. Luulen, että se on peruskoulusta tuleville nuorille hyvä ratkaisu. Luokkaympäristössä oppimista on vaikea saada niin toiminnalliseksi, että kaikki jaksaisivat keskittyä.

Minusta yhteiskunnan on syytä mukautua siihen, että nuoret kypsyvät sitä tahtia kuin kypsyvät. Työpaikalla opitaan tekemään työtä. Tarjotut tehtävät voivat olla kovin yksinkertaisia, mutta se saattaa lisätä halua opiskella myöhemmin perusteellisemmin.

Minäkin aikoinani kypsyin myöhään paneutuakseni kunnolla opintoihin. Onneksi ymmärsin tehdä kunnon loppuspurtin.

Monilla, jotka ovat nuorina kompastelleet opintiellä, perinteinenkin koulunkäynti sujuu aikuisena oikein hyvin.

Olisi hyvä, että työhön integroitu oppiminen loisi nuorelle sillan aikuisuuteen. On suuri haaste auttaa opiskelija läpi näiden vuosien siten, että hän saisi jatko-opintokelpoisuuden mahdollisimman monelle alalle. Mielestäni kokonaisuuden kannalta ei ole ongelma, jos nuoren opiskelut venyvät, kunhan ne eivät keskeydy.

Minusta yksi suuri mahdollisuus on opettaa nuoret itsenäisesti hakemaan lisätietoja työhönsä liittyvistä asioista. Näin oppiminen olisi tehokasta, koska uudet asiat liittyisivät jatkuvasti käytännön toimiin. Nykyisin tietoa on hyvin helposti saatavilla netin avulla.

On totta, että esimerkiksi kielten oppimisen järjestäminen on työpaikoilla vaikeaa.

On myös haastavaa saada ohjausresurssit riittämään. Luokkaopetuksessa voidaan toimia yhtä aikaa useiden opiskelijoiden kanssa. Työpaikoilla ohjaamisen on oltava yksilöllistä.

Jää nähtäväksi, voidaanko työmarkkinoilta löytää riittävästi työn ja oppimisen yhdistäviä paikkoja nuorille.

Minä en taida nähdä ainakaan sisältä päin, mihin ammatillinen opetus päätyy.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Seuraava siirto (4)?

Näillä näkymin tutustumme torstaina viiteen ja perjantaina ehkä neljään asuntoon Turussa. Olemme yön hotellissa keskellä kaupunkia. Meillä on näin paikka, johon voimme tarvittaessa ja ehtiessämme vetäytyä lepäämään yksityisnäyttöjen väleissä.

Yhtä lukuunottamatta kaikki kohteet ovat Turun keskustassa. Käymme Kaarinassa katsomassa rivitaloasuntoa, joka on meren tuntumassa.

Netti on todella mainio apuväline uuden kodin etsijöille. On helppo tutustua kohteisiin ja saada niistä tietoja. Asunnoista on useinmiten runsaasti laadukkaita kuvia. Joitakin voi tutkia videonkin välityksellä. Googlen karttapalvelu näyttää kohteen ympäristöineen ylhäältäpäin. Se päästää kiinnostuneen myös pällistelemään paikan katunäkymiä.

Olen pohtinut, kannattaisiko ostaa asunto sellaisesta yhtiöstä, johon on tulossa putkiremontti, mikäli hinta olisi edullinen. Nettiä penkomalla olen saanut selville, että ei kannata. Asunnot kuulemma ostetaan ennen remonttia liian kalliilla ja myydään sen jälkeen liian halvalla. Remonttia edeltävä ostohinta ei yleensä putoa niin alas, että kustannukset saisi näin kompensoiduiksi. Remontin jälkeinen myyntihinta puolestaan ei yllä kattamaan syntyneitä remonttimenoja.

Olen miettinyt, kannattaisiko meidän ostaa neliö, jonka pohja on hyvä ja joka sijaitsee unelmapaikalla Tuomiokirkon tuntumassa joen toisella puolella, kuitenkin sopivasti sivussa pahimmasta liikenteen melusta. Tähänkin kohteeseen on sovittu näyttö. Asunto on ollut pitkään myynnissä. Luultavasti se olisi jo mennyt, jos myyjät olisivat hyväksyneet putkiremonttikustannuksien verran alennetun hinnan. Kohteessa on kuitenkin edullinen hoitovastike.

Jos ihastumme asuntoon ja jos hinta laskee niin paljon, että merkittävä osa putkirahoista tulee kuitatuksi, kohdetta saattaa kannattaa harkita. Ennen ostotarjouksen tekemistä pitää kuitenkin laskea, missä ajassa loput kustannuksista tulisivat maksetuiksi tavallista edullisemmalla hoitovastikkeella.

Olemme paneutuneet tarkoin uuden kodin etsimiseen. Ajatus meille sopivan asunnon ominaisuuksista on selvästi kirkastunut.

Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Persoonallisuusmuutos

Minua ei olisi enää olemassa ilman nykyaikaista lääketiedettä . Olen saanut kaksi kertaa elämäni takaisin, mutta minulla on nyt kahden syövän uusiutumisriski ja muitakin uhkia.

Toisen kierrokselta palattuani en ole kuitenkaan sama mies, ainakaan toistaiseksi. Unohtelen asioita enkä osaa keskittyä. Ei tämä kaikki voi vanhenemisesta johtua.

Ennen olin aivan liian perusteellinen. Nyt en voi. Jaksan keskittyä vain lyhyen ajan yhteen asiaan. En viitsi lukea kirjasta montaa lukua kerrallaan. Tämä läppäröinti sopii minulle hyvin, koska voin hyppiä asiasta toiseen.

Ennen olin perusteellinen ja samalla kärsimätön. Nuo kaksi ominaisuutta ovat ristiriidassa keskenään.  Nyt haluan selvitä asioista nopeasti. Kärsimättömyys on voimistunut, mutta pitkäaikainen paneutuminen on vaikeaa.

Minusta on hauskaa olla nopealiikkeinen. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa. En voi sähköjänistellä jatkuvasti, koska minun pitää levätä riittävästi selvitäkseni tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan.

En ole ennenkään pitänyt lomakkeiden täyttämisestä, mutta nyt kuponkeihin paneutuminen tuntuu ylivoimaiselta. Verkarannan välittäjä on lähettänyt meille esitäytetyn ostotarjouksen, mutta en ole jaksanut paneutua siihen kunnolla. Hyvä näin, koska olemme alkaneet empiä harkitsemamme kohteen ostamista.

Oman asuntomme alustava myynti tapahtui hyppelehtimällä. Laitoin esiin haalimiamme maisemakuvia someen. En kovin paljoa kirjoitellut. Kun saimme tiedusteluja, aloin ehdottaa puhelinkeskusteluja. Sillä tavoin selvisin nopeammin.

Tuntuu elämä sujuvan muuttuneena miehenäkin. Jos elinvuosia karttuu vähempää enemmän, saatan muuttua takaisin. Nyt tuntuu siltä, että haluan vastustaa moista taantumista. Olen saattanut löytää kovan koulun kautta jotakin parempaa.

Saa nähdä, miten uuden kodin hankkiminen sujuu sitten, kun kauppoja aletaan hieroa. Sopisin mieluummin asiat kasvokkain myyjän kanssa. Kun kaupat on neuvoteltu, tehdään paperit ja allekirjoitetaan. Siinä vaiheessa joudun ehkä paneutumaan pykäliin. Paperien teettäminen jollakin asiantuntijalla saattaisi olla hyvä ratkaisu.

Olen muuttunut leijonaksi. Kun tulee nälkä, on lähdettävä saalistamaan. Muulloin loikoillaan.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Trauma

Kävin vuonna 2013 lääkärissä ihmettelemässä väsymystäni. Syytä ei löytynyt. Seuraavan vuoden puolella diagnosoitiin imusolmukesyöpä. Palasin töihin seuraavana syksynä. Vuoden päästä väsytti taas. Mietin silloin, voisiko väsymys johtua menneestä tai kenties tulevasta syövästä. Menin lääkäriin. Tapaaminen johti jatkotutkimuksiin ja löysin itseni Meilahdesta potemasta leukemiaa.

Nyt elän koeponnistusvaihetta. Työ sujuu, mutta olen hirvittävän väsynyt. On tässä toki muutakin vipinää kuin kouluhommat.

Johonkin tutkimukseen osallistuneiden potilaiden enemmistö kärsi pitkään väsymyksestä hoitojen jälkeen. On siis luonnollista, että olen väsynyt, kun olen palannut työelämään.

Olen ehkä traumatisoinut näiden kokemuksieni vuoksi tai lievemmin sanoen ehdollistunut. Viime kuussa otettu luuydinnäytteeni oli puhdas. Leukemia on kuitenkin nopea, kun alkuun pääsee. Vuoden 2015 elokuun lymfoomakontrollissa ei todettu mitään huolestuttavaa. Marraskuussa kävi niin kuin kävi.

Erään potilastoverini jäännöstauti alkoi kasvaa hurjaa vauhtia ja sitä seurasi uudet sytostaattihoidot. Hän on toipunut hyvin.

Olen nyt sisäistänyt, että asuntohankkeessamme on otettava huomioon vaimoni mahdollinen pikainen leskeys. Meidän pitää pohtia, miten hänen olisi hyvä jatkaa siinä tilanteessa.

Istutetaan kuitenkin omenapuita.

Jos tulee kolmas kutsu, lähden taas rintamalle.
 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Seuraava siirto (3)?

Tutkimme vimmatusti Turun ja sen ympäristön asuntotarjontaa.

Reunaehtoja on paljon. Olemmehan varttunut pari. Kaksikerroksinen rivi- tai paritalo ei tule kysymykseen. Julkisen liikenteen yhteyksien pitää olla hyvät. Tärkeimpien palvelujen on syytä olla kohtuullisen lähellä.

Olen etsinyt huvikseni mitä erilaisimpia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Merimaskussa on ihastuttava hirsirakenteinen huvila, joka kävisi pysyväksi asunnoksi. Se on korkealla kalliolla ja näkymät ovat sen mukaiset.  Kohde on arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen. Näyttää kuin siinä olisi torni. Huvila on rakennettu vuonna 2001. Se on hyvin tilava. Mutta ...  rakennus on kaksikerroksinen.

Yksi hauska vaihtoehto olisi ostaa edullinen kesämökki ja sen lisäksi Turusta yksiö tai kaksio.

Turun keskustassa on useita kiinnostavia vaihtoehtoja. Olen laskeskellut, että voisimme hankkia aiemmin harkitsemiamme kalliimmankin vaihtoehdon, jos sen hoitovastike on edullinen. Jos velkaa jäisi, kuukausierän voisi mitoittaa kevyeksi.

Putkiremontti on hurja ja kallis vaihe, jos sellainen tulee eteen. Joissakin mielenkiintoisissa kohteissa sellainen on suunnitteilla tai luultavasti tulossa ajankohtaiseksi lähivuosina. Tällaisissa tapauksissa tilanne vaikuttaa myyntihintaan. Jos toteutuva hinta on riittävän edullinen, kohde voisi tulla kyseeseen. Olemme eläneet yhden putkiremontin. Ei se niin kauheata ole, kun muuttaa evakkoon pahimmaksi ajaksi.

Useisiin Turun vanhoihin taloyhtiöihin liittyy pelottava riski. Kaupungin keskustan pohjaveden pinta on laskenut. Puupaaluilla seisovat talot saattavat vajota. Paalut eivät kestä, kun maa kuivuu. Näin on käynytkin. Paalut voivat olla kalliolla, mutta niiden yläpäät voivat silti pettää. Tällaiset asiat on selvitettävä perinpohjaisesti. Paalutuksia voidaan parantaa, mutta korjaaminen luultavasti maksaa paljon.

Myös mahdollinen julkisivuremontti on otettava huomioon. Sellainenkin voi olla hyvin kallis.

Kun oikein innostumme jostakin kohteesta, on varmaan syytä tutustua myös kyseisen yhtiön taseeseen.

Jotkut kohteet ovat remontoitu siten, että joutuisimme korjaamaan jälkiä. Esimerkiksi Petreliuksen asuntoon on laitettu tapetit, jotka eivät ole meidän makuumme. Yhdessä makuuhuoneen seinä näyttää kuin se olisi verhoiltu tiilillä. Kerros voi olla ohut, mutta se vähentää silti pienen huoneen pinta-alaa.

Tämä on mielenkiintoinen opintomatka.

Menemme ensi viikolla katsomaan useita kohteita. Yksi Yliopistokadun kohde on lähes täydellinen, mutta siihen on luultavasti tulossa putkiremontti.


torstai 13. huhtikuuta 2017

Kerran kuolemme

Olen kai hieman levoton tapaus. Tällainen monen päivän pyhä jakso tuntuu pitkältä, mutta erityisesti minun kuten myös muiden, on syytä muistaa, miksi pääsiäistä vietetään. 

Minä olen päässyt vauhtiin leukemiahoitojen jälkeen ja elämä maistuu minulle. Jos en olisi saanut hoitoja, olisin jo pois täältä, toisessa olevaisuudessa. Akuutti myelooinen leukemia tappaa nopeasti, jos mitään ei tehdä. 

Tapasin tänään hematologin Meilahdessa. Minä olen luultavasti ylioptimistinen paranemiseni suhteen ja hyvä niin. Lääkäri ei maalaillut mitään, mutta minulle on tänään tullut tunne siitä, että tämä ei ole vielä ohi. 

Suuni oli hyvässä kunnossa eikä sammasta tainnut juuri näkyä. Tässä vaiheessa siellä ei liene käänteishyljintää. Testorteronitasoni oli laskenut. Siksi sain uuden Testogel-geelin määräyksen ja olen   jo aloittanut uudestaan sen käytön. Kysymys on luitteni kestämisestä. 

Kolesteronitasoni on noussut kuuteen ja puoleen. Lääkäri sanoi, että asialla on merkitystä syöpähoitojeni kannalta ja niinpä aloitan tänään statiinilääkityksen. 

Tuoreen verikokeeni tulokset olivat kohtuullisen hyvät. Kreatiniiniarvoni oli riittävän alhainen, jotta saatoin saada tänään Zometa-tiputuksen. Tämäkin hoito annettiin luitteni parhaaksi. 

Viimeisimmän minulta otetun luuydinnäytteen mukaan minulla ei ole jäännöstautia. Minua on alkanut kiinnostaa, mikä on tarkka lukemani. Olen lukenut jostakin, että terveelläkin ihmisellä voi olla jokin pieni määrä, mitä se sitten tarkoittaakaan. Hoitaja kaivoi tuloksen tietokoneelta. Se on <0,001 prosenttia. Parempaa lukemaa en varmaan voisi edes saada. 

Päiväsairaalassa viistosti minua vastapäätä nukkui liikkumattomana minulle tuntematon nainen, joka näytti tutulta. Hänkin oli tiputuksessa. Ehkä olen nähnyt häntä sairaalassa. Samoin minäkin olen nukkunut ollessani huonossa kunnossa sairauteni aikana. Olin surumielinen hänen puolestaan, vaikka en tiedä, mitä hänelle kuuluu ja kuka hän on. Toivottavasti asiat ovat hyvin. 

Etsin tänään netistä tietoa jäännöstaudista. Löysin Duodecimin artikkelin (Aikuisten akuuttien leukemioiden nykyhoito), jossa kerrotaan hätkähdyttävä tieto. Kopioin sen tähän:

Iäkkäillä on usein voimakkaan hoidon antamista haittaavia sairauksia ja reftaktorisempi leukemiatyyppi. Remissioluvut vaihtelevat 30 - 70 %:iin. Vuosina 2002 - 2009 HYKS:ssä hoidettiin 63:a yli 65-vuotiasta AML-potilasta remissioon pyrkien. Heistä 65 % saavutti remission, ja neljän vuoden kuluttua 23 % oli elossa. 

En ole aivan niin vanha kuin nuo hoitoja saaneet potilaat, mutta ikäni alkaa samalla numerolla. Neljän vuoden kuluessa kolme neljästä heistä oli poistunut keskuudestamme. 

Olen kiitollinen näistä päivistä ja siitä, että saamme yhdessä vaimoni kanssa suunnitella tulevaisuuttamme. Vain Luoja tietää, millainen siitä tulee. 

Uskominen on vaikea asia järjelleni, mutta haluan uskoa, että minut on lunastettu ja että minulle käy hyvin. 

Kirjoitan taas lauantaina. Hyvää pääsiäistä kaikille! 





keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Huomenna Meilahteen

Nyt väsyttää niin, etten jaksa kirjoittaa. Pikkuisen kuitenkin punnerran.

Menen huomenna Meilahteen kuulemaan, mikä on tämänhetkinen statukseni. Tulee luultavasti rutiininomainen vierailu paitsi, että saan Zometa-tiputuksen, jos arvoni sallivat.

Olen viime aikoina ajatellut, että jos tulee kolmas syöpäkierros, sitten tulee. Ainakin minulla on suurinpiirteinen käsitys siitä, millaista se olisi. Kai näihinkin voi tottua. Jotkut ovat selvinneet kolmestakin syövästä.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Alitajunnan ääni?

Pidin tänään taas tunteja maahanmuuttajille. Tuntuu niin tärkeältä tehdä töitä heidän kanssaan, että taidan syttyä uudestaan näihin opettajan hommiin. Minulle valkeni tänään, kuinka tärkeätä heidän kannaltaan on suomen kielen oppiminen. Kun teoreettisia aiheita käsitellään, ymmärtäminen on erityisen vaikeaa. Tärkeää on jopa keskusteleminen sinänsä, koska siinäkin oppii kieltä.

Minun tarkoitukseni oli luennoida tänään, mutta kun käynnistin sitä ennen kurssitehtävän tekemisen, huomasin, kuinka tärkeää on antaa opiskelijoille aikaa ja auttaa heitä ymmärtämään. Opiskelijoilla oli oppikirjat käytettävissään. Pyysin etteivät he vain kopioisi tekstejä kirjasta. Heidän on hankala kirjoittaa omaa tekstiä, koska virheitä tulee. Mielestäni virheet vain osoittavat, että teksti on omaa.

Kirjoillakin on roolinsa tänä digiloikkien aikana. Tekstejä ei voi kopioida ainakin, jos niitä ei lue kunnolla.

Mieleeni tuli tänään, että voisin jatkaa jossakin Turun suunnan oppilaitoksessa sivutoimisena ja keskittyä aikuisiin maahanmuuttajaryhmiin. Tutkin tänään netistä tilannetta ja totesin, että onhan siellä sopivia oppilaitoksia.

Kun aavistelin viimeisiä leukemiahoitoja edeltäviä oppitunteja pitäessäni, kyseessä saattaisivat olla viimeiset oppituntini. Tuntui kivalta ajatella, että olisin viettänyt ne maahanmuuttajien parissa. Eivät ne olleet, mutta jos lopetan tähän kevääseen, saattavat tämänhetkiselle maahanmuuttajaryhmälle pitämäni tunnit jäädä viimeisiksi. Sama juonne toteutuisi myös siinä tapauksessa, että ideani Turun suunnalla työskentelystä toteutui.

Seuraava siirto (2)?

Nyt on ollut punninnassa kaksi kotivaihtoehtoa. Aivan Turun sydämessä on neliö, melkein nurkan takana Vanhasta Suurtorista, joka on Prinkkalan talon edessä. Prinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joulurauha kerran vuodessa. Vastapäätä Prinkkalaa Vanhaa Suurtoria, Uudenmaankadun ja Brahenpuiston toisella puolella on Turun Tuormiokirkko. Valitettavasti myytävä asunto on kahden kovin liikennöidyn kadun risteyksessä. Koko on kompakti 82 neliötä ja putkiremontti tehty. Hoitovastike on kohtuullinen, alle kolme sataa.

Parin kilometrin päässä Suurtorilta, Petreliuksessa, on tarjolla oikein kompakti alle 90 neliöinen kolmio, jonka pohja olisi meille ihanteellinen. Petrelius on 60- ja 70-luvuilla rakennettu lähiö, joka on varsin viihtyisä ja Fölin bussi kulkee alueelle. Muistamme, kun Petrelius oli rakenteilla. Asuimme vuoden Ilpoisissa, jonne kulkeva bussireitti kulki Petreliuksen alueen vierestä.

Asunto on kuudennessa kerroksessa, joten taivastakin on helppo katsella. Hoitovastike on alle kahden ja puolen sadan. Asunnossa on kivasti yhdistetty olohuone, yksi makuuhuone ja aula. Makuuhuone olisi minulle oivallinen studio. Asunto on huomattavasti edullisempi kuin Tuomiokirkon kulmilla oleva neliö, mutta tässäkin on hankala ominaisuus.

Asunnossa on tehty luksusremontti. Asunto on erittäin hyvässä kunnossa, mutta joutuisimme todennäköisesti maksamaan turhasta. Asunto on tosin huomattavasti edullisempi kuin kirkon kulmilla oleva kolmio, mutta käytännössä joutuisimme maksamaan kylpyhuonessa olevasta spa-altaasta ja niin hienosta suihkukaapista, että uskaltaisikohan siihen mennä. Seinät on tapetoitu sellaisiksi, ettemme jaksaisi niitä katsella. Maalaushommiin joutuisimme. Kävisi juuri niin typerästi kuin asunnon myyntipuuhissa voi käydä. Omistaja tekee pintaremontin siten, että ostaja tekee sen uudestaan. Keittiövarustus olisi mieluinen, parasta mitä osaa toivoa.

Petreliuksen asunnon hinnasta tuskin voi paljoa tinkiä. Hinta on sellainen, ettei sitä kannata Petreliuksen kolmiosta maksaa. Tulisipa Petreliuksesta myyntiin vastaava asunto, jossa remontti olisi tehty vaatimattomammin ja siinäkin putkirodeo olisi ohi.

Lopuksi makaaberia huumoria. Petrelius olisi siksikin hyvä paikka, että Turun hautausmaa on lähellä.






sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Seuraava siirto (1)?

Päättäväinen ostajamme nykäisi meidät seuraavaan vaiheeseen tässä asuntohankkeessamme. Kiitos sinulle Anne, jos satut lukemaan tätä!

Näinkin voi käydä. Tuntuu kuin olisimme vasta alkuun päässeet. Niin siinä todella kävikin.

Tänään olemme vaimoni kanssa kammanneet perusteellisesti Turun ja sen ympäristön asuntotarjontaa, vähän muualtakin. Varmaan on syytä pitää sihti Varsinais-Suomessa, koska TYKS on ainoa paikka, jossa Helsingin lisäksi tehdään kantasolusiirtoja.

Liedon Verkarannassa olevan kohteen korkea hoitovastike on alkanut arveluttaa. Jos haluamme, voimme ottaa kolmisenkymmentätuhatta tasaerälainaa (annuiteetti) ja hoitaa sen pois erotuksella noin viidessätoistavuodessa, jos tämän asunnon hoitovastike on pari sataa halvempi.

Suurin osa tarjolla olevista asunnoista on tavanomaista tavaraa. On paljon oikein kelvollisia vaihtoehtoja. Olemme löytäneet myös muita erikoisuuksia kuin Verkarannan. Turun Varissuolla on peräti 162 neliötä yhdennessätoista kerroksessa ostarin vierellä olevassa tornitalossa. Ostoksille pääsisi vaikka aamutossusillaan. Velaton hinta on kummallisen edullinen, mutta hoitovastike lähentelee 900 euroa. Emme me kaksin noin monilla neliöillä mitään tee. Torniin voisi tosin ottaa alivuokralaisia ja maksaa tuotoilla vastiketta, mutta emme taida ruveta.

Neliöitä on saatavissa halvalla, kalliilla ja siltä väliltä. Meidän on päätettävä, kuinka paljon olemme valmiit maksamaan ympäristön viihtyvyydestä.

Kaunis rivari Kaarinassa hyvien palvelujen lähellä paikalla, josta meren rantaan on vain 150 metriä eikä näköesteitä ole välissa. Hinta on korkea, mutta olisi meille mahdollinen. Jos ostamme muualta saman verran neliöitä, säästämme paljon rahaa.

Lopullinen päätös on syytä tehdä monien asioiden järkevänä kompromissina, mutta pitää asunnon myös viehättää, kun siitä tulee uusi koti. Joudun täsmentämään. Valinta pitää tehdä järjen ja tunteen kompromissina.


Tällä viikolla on taas kontrollin aika. Käyn verikokeessa, tapaan hematologin ja ehkä tiputuksen.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Arpa on heitetty

Meillä on suuri käänne edessä, mutta ensin tuosta lainauksesta. Kerrotaan, että Caesar on sanonut sanat Alea iacta est, kun hän ylitti joukkoineen Rubikon-virran edetäkseen Roomaan ottamaan vallan.  Sanonta on tullut tunnetuksi tuossa latinankielisessä muodossaan, mutta hän on mahdollisesti oikeasti sanonut sen kreikankielellä. Roomalaiset pitivät antiikin Kreikan kulttuuria suuressa arvossa. Ilmeisesti yläluokka puhui kreikkaa kuten Suomessa ennen vanhaan ruotsia.

Tuli pitkähkö aasinsilta asiaan. Olemme tänään hyväksyneet saamamme ostotarjouksen asunnostamme. Kauppakirjat on määrä allekirjoittaa toukokuussa.

Nyt voimme siirtyä yhden askeleen eteenpäin kohta uutta elämää. Kun olemme saaneet rahat yhtiöveloilla vähennetystä hinnasta, meidän on hyvä tehdä seuraava siirto.

Olisi ollut kiinnostavaa paneutua tähän myyntiprosessiin ja katsoa, mikä on Etuoven ja/tai Oikotien voima. Se olisi kuitenkin tiennyt aikamoista kiirettä juuri aloittamani koulutyön oheen. Kaupat tehdään tähän tilanteeseen järkevällä hinnalla, kun muistetaan, että välityspalkkiota ei tarvitse maksaa.

Saimme myös riittävästi aikaa järjestää elämäämme uuteen asentoon.


Meidän piti mennä tänään juhlimaan nuoremman turkulaisen lapsenlapsemme synttäreitä, mutta kävikin ilmi, että päivänsankari on kipeä. Menemme iltavierailulle toiseen jälkipolviperheeseemme Espooseen.


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tärkeitä tietoja

Keskustelin tänään puhelimessa erään ammatti-ihmisen kanssa. Sain häneltä asiantuntevan arvion toipumistilanteestani. Meniköhän termit näin, mutta on olemassa sairastamiskriisi, mutta myös toipumiskriisi. Minä lienen jälkimmäisessä tai toipumassa siitä.

Minulle kerrottiin, että toipumiseen kuuluu sekä muistin heikentymistä että keskittymiskyvyttömyyttä. Minä tunnistan molempia itsessäni. Lohdullista on, että näistä palautuu. Siihen menee kuitenkin aikaa, ja kaikki on yksilöllistä.


Saimme tänään sähköpostitse lyhytaikaisen ostotarjouksen asunnostamme. Se on varteenotettava. Nyt meidän pitää päättää, yritämmekö ratkaista asian nyt vai jatkammeko myymistä. Meille molemmille pitää jäädä hyvä mieli ja toivottavasti tarjoajallekin. Hänellä on rahoitus kunnossa.

Lopullisesti asia ratkeaa vasta, kun kauppakirjat on tehty ja rahat saatu.


torstai 6. huhtikuuta 2017

Sukulointia ja autohommia

Velimieheni saattaa tietää autoista enemmän kuin minä en tiedä. Ajoin tänään Nurmijärvelle ja veljeni teki autollemme laajan huollon remonttihallissaan. Minä istuin enimmäkseen sisällä läppärin ääressä ja seurustelemassa. Juttelin kummipojan kanssa hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja kerroin omista valinnoistani.

Huoltohomma venyi. Talon kuopuksen kaveri oli tulossa tapaamaan häntä. Bussiyhteydet osoittautuivat hankaliksi. Olisi pitänyt tulla ja palata Helsingin kautta. Sain käyttööni yhden talon autoista ja lähdin kuopuksen kanssa hakumatkalle. Tuusulaan mennään Nurmijärveltä Palojoen kautta. Parhaat reitit Perttulasta tuohon Aleksis Kiven kotikylään kulkee kirkonkylän ja Klaukkalan kautta. Valitsimme jälkimmäisen.

Meidän piti kääntyä Klaukkalan jälkeen tielle, jota pääsee Metsäkylän kautta Palojoelle. Innostuimme niin juttelemaan, että ajoimme risteyksen ohi ja päädyimme kolmostielle. Nokka näytti kohti pohjoista. Jouduimme ajamaan moottoritien sekä kirkonkylän ja Siippoon välisen tien risteykseen ja ajaa kiertotietä Palojoelle. Muistelin menneitä. Olen asunut Nurmijävellä kahdeksan vuotiaasta ylioppilasikään saakka. Kerroin kuopukselle muun muassa nuoruuden rakastumisjuttuja.

Tänään en siis ole ollut pappahommissa vaan setäsemmoisissa. Tärkeitä nämäkin.


Tänään tuli taas yhteydenotto asunnostamme. Sovimme yksityisnäytön ensi tiistai-illalle. Soitin tänään taloyhtiömme hallituksen puheenjohtajalle.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kolme huonetta ja keittiö Herttoniemestä 2

Tällaisessa asunnonmyyntitilanteessa syntyy mielenkiintoisia kuvioita. Olin saanut viestin eräältä välittäjältä. En ollut lukenut tekstiä kunnolla. Ajattelin varmaan vastata myöhemmin, kun on välittäjä kyseessä.

Hän onkin etsimässä itselleen isompaa asuntoa. Kävi tänään katsomassa kotiamme. Lupasi palata asiaan.

Tänään kävi myös toinen kiinnostunut, jonka kumppani tosin ei päässyt mukaan.

Nyt kun olen aloittanut työt ja muutakin vipinää meneillään, tunnen olevani elossa. On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä asuntoprojekti johtaa.

Jos tämä ei ratkea tänä keväänä tai alkukesästä, hanke kannattaa ehkä siirtää ensi vuoden kevääseen.

Eilen mainitsin uudesta projektistani, jonka olen aloittanut. Jos se johtaa haluamaani lopputulokseen, minulla olisi yksi hyvä syy pysyä Helsingissä. Jos asuntohanke kuitenkin toteutuu, tähän toiseenkin voi löytyä ratkaisu.

Tänään minulla oli neljä oppituntia. Tämän tohinan jälkeen minua ei huvittanut ruveta kuntoilemaan. Olen ajatellut, että liikkumistahti voisi olla harvempi tämän kevään ja kun koulu loppuu, voisiin taas tiuhentaa tahtia.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Prosessia pukkaa

Pidin tänään neljä oppituntia maahanmuuttajataustaiselle ryhmälle. Aikuisia ihmisiä. Todella mukavaa työskennellä heidän kanssaan.

Kyllä tämä kevään töistä selvitään.

Jos asumme täällä vielä syksystä eteenpäin, voisin hyvin pitää sivutoimisena kursseja aikuisille maahanmuuttajille.

Asuntorintamallakin on ollut säpinää, mutta siitä asiasta myöhemmin.

Meillä on isoja prosesseja menossa. Case leukemia tuntuu nyt olevan hyvällä mallilla. Asuntoprojekti on vauhdissa. Saattaa tulla muutto ja eläkkeelle jääminen.

Mihin koira pääsisi karvoistaan? Olen viritellyt yhtä muutakin projektia. Se saattaa tietää lisää kuvataideopintoja, jos onnistuu. Ei siitä vielä tämän enempää.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kolme huonetta ja keittiö Herttoniemestä 1

Vaihdan välillä otsikkoa. Tänään meillä oli kaksi yksityisnäyttöä. Huomenna käy välitysfirman edustaja kiinnostuneiden kanssa. Toivovat että emme ole paikalla sen aikana. Olikohan silloin illalla toinenkin näyttö? Täytyy olla valmiina.

Torstaille olen sopinut yhden yksityisnäytön.

Olen alkanut tehdä myynti-ilmoitusta Etuoveen. Helppoa tuntuu olevan, kunhan saan asiat kootuksi. Sinne pitäisi päättää myyntihinta asunnolle. Se on vähän hankalaa, kun tuntuu luontevalta antaa markkinoiden määrittää asuntomme arvon. Etuoven kautta saisimme runsaasti näkyvyyttä.

Nyt tuntuu siltä, että voimia voisi allokoida siten, että järjestämme yksityisnäyttöjä ryhmillä ja avoimen näytön vaikkapa viikonloppuna. Avoin voisi olla ensi sunnuntaina, mutta voisi myös olla hyvä valmistautua kunnolla. Sitten tuleekin jo pääsiäinen.

Myydään tätä pitkällä tai lyhyellä kaavalla, oman myynti pitää saada luotettavasti hoidetuksi ennen kuin mihinkään uuteen sitoudutaan.

Ensi lauantaina käymme kuitenkin Turussa, koska siellä pidetään yhden lapsenlapsemme synttärit ja se juhla on ylempänä listalla kuin asuntonäytöt. Samalla reissulla voimme taas silmäillä Turun seudun kohteita, jos jaksamme. Siinä tapauksessa reissumme voisi venyä yön yli.

Kävin tänään Isännöitsijäkonttorista kysymässä pohjapiirustusta. En saanut. Kuulin, että sellaisen voi tilata Arskasta. Sivuilla näkyy suttuisena ilmeisesti alkuperäisiä piirustuksia. Siellä näkyy meidänkin linjamme asunnon pohja. Eipä sitä montaa tarvitakaan. Sillä samalla on voitu tehdä monta kerrosta. En vielä tilannut. Tuosta piirustuksesta pitäisi tehdä yksinkertaisempi versio vaikkapa jollakin Adobe-ohjelmalla. Tilattu piirustus olisi varmaan selvempi, mutta ehkä tuon suttukuvankin pohjalta voisi suuntaa-antavan laatia.

Tänään pidin ensimmäisen oppituntiparin sitten vuoden 2015. Samanlaista kuin ennenkin. Vanha ote näköjään liukuu esiin. Huomenna minulla on kaksi tuntiparia.

Körötellään nyt kaksilla rattailla.




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Jännitysnäytelmä 5

Varmaan tämä otsikko jo kyllästyttää, mutta laitan nyt kuitenkin.

Huomenna pidän ensimmäisen leukemian jälkeisen oppituntiparin kymmenestä eteenpäin. Illalla on sitten piirustustunnit. Tiistaina on lisää oppitunteja.

Nyt pitää ajaa kaksilla rattailla, kun on myös tämä asuntohanke meneillään.

Ei ole järkevää sitoutua uuteen kohteeseen ennen kuin oman asunnon rahakuviot ovat riskittömästi selvät. Paras olisi saada rahat tästä ja sitten valita niistä, mitä silloin on saatavissa. Liedon kohteessa kuuluu olevan yksityisnäyttö tiistaina. Jos se menee silloin, minun mielestäni saa mennä. Jos se on tarjolla, kun tämä asia on selvä, voimme tehdä tarjouksen siitä ellei ole löytynyt kiinnostavampaa.

Keskustelimme vaimoni kanssa Verkarannan olohuoneesta tänään. Minä epäilin ettei siinä ole tilaa juuri muulle, jos minä pidän sitä ateljeenani. Minulla on taipumus levittää roinaa ympärilleni. Vaimollani on jokin idea asiasta. Huomaan, että sama pikku ongelma, joka meillä on täällä, saattaisi toistua. Jos minulla on maalaushommat levällään olohuoneessa, joudumme siivoamaan tavaroita pois, kun vierailutarjoilupaikkaa tarvitaan olohuoneessa. On helpompi jatkaa maalaushommia, kun tavarat pysyvät levällään.

Vanhin poikamme vaimoineen olivat meillä illalla. Lapset olivat mukana. Asunnostamme kiinnostuneet naapurit vierailivat myös.

Neuvottelut naapurien kanssa ovat vielä kesken. Eräs meillä käyneistä välittäjistä on ollut yhteydessä, koska firmaan on tullut ostotoimeksianto kolmiosta Herttoniemestä. Voisihan siitäkin kehittyä jotakin.

Monet teistä olette nähneet paljon kuvia näkymistämme. Laitan tähän kuitenkin lisää niitä, kun maisema ja sijainti ovat varman kiinnostavimpia asioita asunnossamme. Ovat vaimoni ottamia. Jollekin teistä asuntoasia voi olla ajankohtainen. Kodissamme on 77 neliötä. Putkiremontti tässä on tosiaan tehty, mutta ulkosivuremontista kuuluu olevan määrä keskustella piakkoin pidettävässä yhtiökokouksessa.

Toivotaan etten väsähdä työssä, jos tämä asumishanke jatkuu yhtä intensiivisenä.


Lisäys: Niin tosiaan, onhan siellä keittiössä tilaa ruokailuryhmälle. Minusta on kuitenkin kivempi seurustella vieraiden kanssa matalissa nojatuoleissa tai vaikkapa keinutuolissa.














lauantai 1. huhtikuuta 2017

Jännitysnäytelmä 4

Nyt on mietinnän paikka. Asuntomme kiinnostaa naapureitamme. Hyvähenkinen neuvotteluyhteys on syntynyt.

Olen yrittänyt saada tolkkua, miten saisimme Liedon asunnon sidotuksi, jos etenemme näkyvää reittiä. En ole toistaiseksi saanut varmuutta. SKV välittää siellä. Edustaja on lähettänyt meille papereita mukaan lukien ostotarjouslomakkeen sähköisessä muodossa. Vaikuttaa siltä, että tilannetta ei voi jäädyttää luotettavasti siellä päässä. Voin olla väärässä.

En nyt oikein osaa muuta kirjoittaa.