Näyttelyä ripustamassa Nizzan vanhassa kaupungissa

Kaduista tehtiin ennen kapeita. Autolla ei ole asiaa vanhaan kaupunkiin. Niinpä teokset piti kantaa käsissä, mutta onneksi vaimoni osasi pakata ne hyvin kasseihin.

Teoksiani on esillä argentiinalaissuomalaisessa ravintola Mi Casassa.

Loppiaisen jälkeisenä aikana ei ole vilskettä. Omistajapari ehti osallistua operaatioon. Heillä on rutiinia ripustamisessa, kun näytteillä olevat työt vaihtuvat.

Piikkitarinan päätös

Olen puhunut testosteronipiikistä, mutta minulla on toinenkin ongelma. Kävin täydentämässä lääkevarastot matkaa varten ennen kuin lähtöämme. Vaimo oli laittanut minulle listan, jonka annoin farmaseutille apteekissa. Jostakin syystä kävi niin, että minulle koottiin vain ne lääkkeet, joiden resepti oli uusittu joulukuun kontrollikäynnin yhteydessä. Saavuimme Antibesiin ilman yhtä tärkeää lääkettäni. Oireeni johtuvat ilmeisesti sen ja testosteronin puutteesta.

Tulen saamaan toista puuttuvaa lääkettä Suomesta, kun Naantalista tulee yksi kaveripariskuntamme tänne. Siihen asti pitäisi kuitenkin saada täydennystä täältä.

Humaliston Apteekista on saatu selville, että apteekin antamat englanninkieliset paperit eivät ole reseptejä, ne ovat vain tarkastuksia varten. Heillä lukee tolppaan tai seinään liimatulla lapulla hälytys Heikki Honkalan lääkkeistä, jotka tyttäreni on luvannut hakea. Valtakirja ja kuvat kelakortista on toimitettu.

Englanninkielinen resepti ei mielestäni ollut vielä tullut Omakantaan. Soitin hemapolille ja siellä vastasi eilisaamuinen hoitaja, josta olin sittenkin tehnyt valituksen, kun yllytettiin. Viesti oli tullut jo perille ja hän pahoitteli tapahtunutta. Lupasi toisen hoitajan soittavan ja tämä soittikin. En voi käsittää, miksi puhelimessa luki "Raimo", vaikka puhelu tuli hemapolilta, jonka numeroon liittyy kännykässäni liittyy erilainen teksti. Olin kuvitellut, että englantia olisi tullut näkyvämmin, mutta lääkettä koskeviin tietoihin oli lisätty aivan lyhyt kyseisen kielinen maininta. Tämän arveltiin riittävän.

Varauduin lääkäriä varten varmistamalla, että kännykässäni ja läppärissäni on virtaa. Lähdin matkaan varttia vaille kahdeksi. Oven avasi keski-ikäinen mies villapuserossa ja farkuissa. Hän osoittautui lääkäriksi. Hän ohjasi minut vastaanottohuoneeseen.

Seisoimme huoneessa ja katselimme hieman kummissamme toisiamme. Esitin asiani. Hän puhui englantia erinomaisesti. Hän kysyi olinko tullut varatulle ajalle. Myönsin. Jossakin vaiheessa joku toinen asiakas ja lääkärin sihteeri saapuivat. Lääkäri oli ilmeisesti odottanut toisennäköistä potilasta. Hän mainitsi minun tulleen aikaisin ja toisen asiakkaan myöhässä. Hämmennys johtui ilmeisesti siitä. Minä olin tosin ollut - kerrankin - varsin täsmällisesti paikalla.

Mies varmisti, että tarvitsen siis lääkärinmääräyksen pistosta varten. Sanoin tarvitsevani jonkun, joka sen pistää. Hän totesi, että Ranskassa hoitajat pistävät. Lääkäri ei sitä tee.

Miestä ei Omakanta-järjestelmämme kiinnostanut. Hän rupesi hommiin. Hän tulosti reseptin, veti ylimääräisen tekstin yli, huitaisi jotakin nimen tapaista ja iski paperiin leiman. Hän käänsi paperin ja kirjoitti sinne sopivan infirmière liberalen tiedot. Hän kertoi, että hoitaja on yleensä kierroksella ja vain ehkä tunnin päivässä paikalla. Kannattaa soittaa.

Kerroin toisenkin ongelman. Tarvitsisin tiettyä lääkettä, kunnes saan sitä Suomesta lisää. Hän kirjoitti minulle muitta mutkitta reseptin 15 päivälle.

Lysti maksoi 35 euroa. Kortti ei kelvannut. Annoin viisikymppisen ja sain viisitoista takaisin. Mistään kuitin kirjoittamisesta ei ollut minkäänlaisia elkeitä. Sain lomakkeen, jolla voisin hakea rahaa takaisin vakuutusyhtiöltä kotimaassani (en taida jaksaa vaivautua).

Kävin paluumatkalla katsomassa suositellun hoitajan paikan. Löysin kyltin seinästä. Hoitaja luultavasti asuu kyseisessä paikassa.

Tilapäiseen kotiimme palattuani soitin saamaani numeroon. Sain kuunnella Christine 'Corvisionin nauhoitusta.  Jatkoin kierrosta: Victorie Leger, Leslie Portella, Ginet Hervé, Celine Ponzio, Guilet Odile, Lydia Guenin. Jostakin äänitteestä erotin joitakin sanoja. Ajattelin, että äänitteissä ehkä kehotetaan jättämään viesti. Sanelin viestejä, joissa pyysin soittamaan. En tiedä tarttuiko mihinkään mitään. Nyt iltaan mennessä en ole saanut yhtään soittoa.

Mahtavatko hoitajat jättää vastaamatta, kun puhelut tulevat ulkomaisista numeroista? Näin he eivät joudu tankkaamaan englantia tai muitakaan vieraita kieliä. Ehkä he ovat päivät kierroksella ja iltaisin vastaavat omasta maastaan tulleisiin puheluihin.

Victorie Legeriltä minulla on kaksikin käyntikorttia. Huomasin, että kortissa on sähköpostiosoite. Kirjoitin viestin ja hämmästyksekseni sain pian vastausviestin, jossa kysyttiin rokotuspaikkaa. Ilmoitin sen ja sain piakkoin viestin, jossa kysyttiin, sopisiko kollegan tulla viideltä. Sopi hyvin.

Noin viittä vaille viisi alaovelta soitettiin. Tuntui, että ovi ei aukea ja lähdin vastaan. Alhaalla avattuani hissin oven tapasin nuoren viehättävän naisen. Nousimme asuntoomme. Hän oli ystävällinen, mutta aristeli englannin puhumista. Hän ei riisunut takkiaan. Kysyi käsimerkein, käsivarteen vai takapuoleen. Valitsin jälkimmäisen. Homma hoidettiin ja hän sanoi hinnaksi kympin. Hän nappasi setelin ja lähti.

Cap d'Antibesin rosoisen kauniita näkymiä

Annettuani sunnuntaisella lenkilläni periksi hölkkäämisestä saavuin risteykseen, josta pääsi päättyväksi merkitylle tielle. Päätin jatkaa sitä, koska sillä oli päiväkävelijöitä. Jonnekin sieltä pääsisi. Ehkä löytyisi kahvilakin.

Saavuin rautaportille, jonka tankojen välistä aukeni yllä oleva näkymä. Portissa oli oven kokoinen aukko, josta ei päässyt kuvassa näkyvälle tielle, mutta alaspäin johtavalle polulle. Kuljin kivi- ja pensasaidan varjostamaa reittiä eteenpäin ja saavuin viehättävään hevosenkenkäpoukamaan.

Lähdin jatkamaan matkaa poukaman itäreunaa ylöspäin.

Reittini kiersi Villa Eilenrocin ympäri. Nyt huvila-alue oli suljettu. Paikan osti 1800-luvulla varakas hollantilainen Hugh-Hope Loudon, joka antoi huvilalle nimen vaimonsa Cornelien mukaan. Omistus on vaihtunut useita kertoja. Huvilan ympärille on syntynyt aikojen saatossa poikkeuksellinen puutarha runsaine lajikkeineen. Paikka testamentattiin 1980-luvulla Antibes Juan-les-Pinsin kaupungille sillä ehdolla, että se pidetään avoinna yleisölle.

Ällistyin, kun soitin Tyksiin

Soitin tänään Humaliston Apteekkiin. Minulle kerrottiin, että apteekista saatava englanninkielinen seloste on matkaa varten, mutta se ei ole lääkärinmääräys. Ilmeisesti siitä voitaisiin olla kiinnostuneita turvatarkastuksissa tai tulliasemilla.

Soitin taas hemapolille Turkuun ja koin jotakin, mitä en ole ennen kokenut potilasurallani. Puhelimeen vastasi eri siirrehoitaja kuin eilen. Kerroin ongelmani. Hoitaja sanoi, että minun olisi pitänyt selvittää piikityksen hoitaminen ennen matkaani ja ettei hän pysty "näillä resursseilla" auttamaan. Hän lupasi kuitenkin välittää tiedon soitostani eiliselle hoitajalle, joka oli varattuna.

Olin niin pöyristynyt, että päätin tehdä valituksen.

Soitin lääkärille, jota minulle oli suositeltu apteekissa, ja joka on mainittu myös tämän asuntomme tietokansiossa. Kuulin taas vain nauhoituksen, jota en ymmärtänyt.

Löysin Google Mapsin avulla toisen lääkärin ja tämän luvattiin puhuvan englantia. Tähän numeroon myös vastattiin. Hoitaja tai sihteeri ei ensin puhunut englantia, mutta lopuksi puhui ihan hyvin. Sain ajan huomiseksi varttia vaille kahdeksi.

Lähdin lenkille.

Soitin uudestaan hemapolille ja tällä kertaa vastasi sairaanhoitaja Mattinen, jonka kanssa eilen puhuin, ja aurinko alkoi paistaa. Hän kysyi miten minulle oli käynyt ja kertoi, että lääkäri laittaa Omakantaan englanninkielisen tiedon lääkkeestäni virallisessa muodossa. Sovimme, että näytän sen huomenna lääkärille. Jos se ei riitä, saan sen postitse paperilla. Hematologi ei ollut pitänyt oireitani sellaisina, että piikitysväliä tarvitsee nopeuttaa, joten mukanani olevat kolme annosta riittävät tälle matkalle. Jotenkin vaikutti siltä, että aamuinen hoitaja ei olisi kertonut hänelle soitostani.

Nyt olin jo leppynyt. En teekään valitusta. Tämänkertainen hoittaja oli niin lämminsydäminen ja mukava.

Englanninkielistä tietoa ei näy vielä Omakannassa. Soitan huomenna, jos sitä ei ala näkyä ennen lääkäriaikaa.

Piikkiseikkailu jatkuu - miten asiat voivatkin olla näin solmussa?

Meillä oli vieraita eilen. Kuulimme, että erään seudulla pitkään asuneen suomalaisen, jonka vaimoni on tavannutkin, tytär toimii sairaanhoitajana jossakin täällä Ranskan Rivieralla. Hän voisi ehkä antaa minulle piikkini. Vaimoni on yrittänyt ottaa yhteyttä, mutta ei ole toistaiseksi onnistunut. Hän on myös pyytänyt Rivieran suomalaisten FB-ryhmästä apua, mutta ei ole saanut vastausta.

Yritin tänään soittaa moneen infirmière liberaleen (sairaanhoitajapalvelu), mutta sain vain kuunnella nauhatiedotuksia, paitsi yhdellä kertaa, jolloin vastaaja ei ymmärtänyt englantia. Olen soittanut myös usean kerran paikalliseen keskussairaalaan. Käytäntö tuntuu toimivan siten, että kun kysyn, puhutaanko englantia, minut yhdistetään numeroon, johon ei kukaan vastaa. Kerran olen päässyt läpi kuullakseni, että pistosta ei voida antaa ilman lääkärinmääräystä.

Minulla on lääkärinmääräys ja luettelo minulle kirjoitetuista lääkkeistä, mutta ne ovat suomeksi Omakannassa. Ajattelin tänään, että voisin näyttää ne jollekin täkäläiselle hoitajalle ja antaa Googlen kääntää ne ranskaksii. En saanut tilaisuutta.

Vaimoni oli tänään eräästä muusta tarvitsemastani lääkkeestä yhteydessä Naantalin keskustassa olevaan apteekkiin, jotta Naantalissa asuva tyttäremme voisi käydä ostamassa ne ja toimittaa tänne tuonnempana seuraksemme tulevan naantalilaisen kaveripariskuntamme mukaan. Sotu-kortistani voisin lähettää kuvan kummaltakin puolelta. Apteekissa ei suostuttu, koska emme ole erityisemmin asioineet heillä. Kummallista.

Jos löytäisimme täältä jonkun suomea ymmärtävän hoitajan, hänelle voisimme näyttää lääkärinmääräyksen netistä, jos hän hoitaa homman virantoimituksena. Ensi kuukauden pistos hoituu, koska tänne tulevan kaveripariskuntamme rouva on sairaanhoitaja.

Soitin tänään myös Tyksin hematologian poliklinikan siirrehoitajalle. Hän lupasi kertoa tilanteen hematologille. Saan joko määräyksen englanninkielisenä sähköpostiini tai sieltä otetaan minuun yhteyttä.

Tilanne alkoi todella kyllästyttää minua. Päätimme lähteä paikalliseen kaskussairaalaan kokeilemaan onneamme. Otin läppärini mukaan, jotta voisin tarvittaessa näyttää reseptin Omakannasta.

Jätin vaimoni Emergences-sairaalan pihaan ja lähdin etsimään parkkipaikkaa. Pihassa oli vain muutama paikka ja ne olivat varattuja. Palattuani menimme sisään. Paikka näytti oudon nukkavierulta. Olin odottanut näkeväni hienon keskussairaalan. Aulassa istui odottajia. Pääsimme oven kautta  erilliseen tilaan, jossa voin puhua lasin takana olevalle naiselle. Hän pyysi passini nähdäkseen ja antoi minulle lomakkeen täytettäväkseni. Hän pyysi toisen henkilön keskustelemaan kanssani. Tämä osasi auttavasti englantia. Hän sanoi olevansa hoitaja. Hän ei voinut antaa pistosta, koska on töissä emergences-osastolla.

Hoitaja sanoi, että meidän pitäisi mennä toiseen sairaalarakennukseen, tapaamaan yksityislääkäriä tai tulla uudestaan kello kahdeksalta illemmalla, jolloin lääkäri voi antaa minulle pistokseni.

Menimme toiseen sairaalarakennukseen. Sen pihalla oli runsaasti parkkipaikkoja ja osa niistä vapaina. Tämä sairaala näytti sellaiselta kuin olin odottanut.

Kun astuimme sisään, minut määrättiin turvatarkastukseen. Tyhjensin taskuni muoviastiaan, näytin laukkuni sisällön ja kävelin portin läpi. Henkselini hälyttivät, mutta se hyväksyttiin. Jostakin syystä vaimoni eikä perässäni tulleen sedän tarvinnut käydä ahtaasta portista. Tarkastaja sanoi, etten voi saada piikkiä kyseisessä paikassa, mutta yritti puhua puolestani. Lasiruudun takana oleva nainen näytti siltä, että ei halua joutua puheisiin kanssani, kun oli kuullut tarkastajalta asiani. Ei kai osannut englantia. Tarkastaja hommasi puheilleni henkilön, joka sanoi olevansa farmaseutti. Tämä puhui sujuvasti englantia kuten tarkastajakin.

Farmaseutti sanoi, että meidän pitäisi mennä Emergences-rakennukseen. Kerroin, että olimme jo käyneet. Kysyin, ovatko rakennukset samaa sairaalaa ja ovatko julkista palvelua. Näin oli tilanne. Farmaseutti kertoi, että Ranskan järjestämässä pistosta ei voi antaa ilman lääkärinmääräystä. Kerroin, että voisin näyttää suomenkielisen lääkärinmääräyksen läppäristäni. Sehän voitaisiin kääntää Googlen avulla. Ei auttanut. Farmaseutti tuntui epäröivän piikkipakkaustanikin. Sanoin, että teillä varmaan myydään samanlaisia eri brändillä.

Hän suositteli menemään yksityislääkärille. Käynti maksaisi 25 euroa. Minä arvelin, että tämä määräisi minut testosteronitestiin. Sehän on jo tehty. Lääkäri ei myöskään tiedä sairaushistoriastani mitään.

25 euroa kuulostaa kohtuulliselta, mutta mitenkähän kävisi.

Omakannassa olevan 11. joulukuuta otetun mittauksen tulos on minulla 4,8. Viitearvo on 10-38. Tunnustan, että joulukuun pistoksen ottaminen unohtui minulta. Mikähän lienee taso tänään. Kerroin jo, miten hölkkääminen ei sujunut toissapäivänä. Tunnistan olevani ärtyisä. Minulle on ilmaantunut univaikeuksia. Väsyttää. Muisti pätkii entistä enemmän. Liikutun oudosti ilman voimakasta syystä, mikä on minulle epätyypillistä. Tunnen itseni entistä kankeammaksi. Parta toistaiseksi kasvaa.

Tähän ei kuole, ellen töpeksi kohtalokkaasti liikenteessä.

Odotan tietoa hemapolilta. Saatan soittaa Humaliston Apteekkiin ja kysyä, voivatko lähettää tarvittavat reseptit englanninkielisinä minulle sähköpostiin. Vaimoni on itse asiassa saanut ne heiltä, mutta ovat kai jääneet meiltä kotiin.

Jos ei muu auta, on mentävä lääkäriin. Jos asia hoituu siellä tuosta noin vain, kaikki tämä säätäminen ollut turhaa, mutta hyvä niin, jos niin.

Tervetuloa retkelle satumaiseen maastoon Cap d'Antibesin eteläiselle rannalle

Annettuani toissa päivänä periksi hölkkäämisestä saavuin risteykseen, josta pääsi päättyväksi merkitylle tielle. Päätin jatkaa sitä, koska sillä oli päiväkävelijöitä. Jonnekin sieltä pääsisi. Ehkä löytyisi kahvilakin.

Saavuin rautaportille, jonka tankojen välistä aukeni yllä oleva näkymä. Portissa oli oven kokoinen aukko, josta ei päässyt kuvassa näkyvälle tielle, mutta alaspäin johtavalle polulle. Kuljin kivi- ja pensasaidan varjostamaa reittiä eteenpäin ja saavuin viehättävään hevosenkenkäpoukamaan.

Lähdin jatkamaan matkaa poukaman itäreunaa ylöspäin.

Puhti vähenee, kun piikki viivästyy

Lähdin eilen lenkille, jolla ajattelin noudattaa tavanomaista hölkän ja kävelyn vuorottelua. Suuntasin meren rantaan ja lähdin Cap d'Antibesin läntistä reunaa etelään reittiä, jota äskettäin ajoimme vastasuuntaan. 180 askelparia juoksua, 90 paria kävelyä ja niin edelleen. Turussa tapanani on istua puolivälissä puistonpenkillä katselemassa vuosisatoja nähnyttä linnaa. Siinä vaiheessa minulla on yleensä runsas viisitoista juoksurupeamaa takana.

Etelään ajamisen vuoksi liikuntarytmini on ollut hetken harventunut. Kävelyllä olen ollut pariin kertaan. Noin viikossa ei kunto laske vielä mihinkään. Nyt kuitenkin tuntui, että juoksu ei suju. Annoin kahdentoista rypistyksen jälkeen periksi. Syynä täytyy olla alentunut testosteronin taso.

Juoksu-urani näin eläkeläisenä on vielä aika lyhyt. Joskus keväällä taisin aloittaa. Sitä ennen olin tehnyt kävelylenkkejä. Kunto ei nouse kuten nuorena, mutta nousee kuitenkin.

Ei huvittanut runnoa sisulla. Matkalla oli pitkiä, joskin loivia, ylämäkiä. Mietin olisiko pakonomaisesta juoksemisesta tällaisessa tilanteessa edes mitään hyötyä. Voisiko kunto kehittyä varastoon ja purkautua vauhdiksi, kun mieshormoonitaso on taas kunnossa?

Päädyin niemen eteläosaan, jossa on luonnonpuisto. Muilta osin niemi on täynnä kalliita asuntoja. Löysin uskomattomia näkymiä, mutta niistä paremmin myöhemmin.

Yritin tänään selvittää soittamalla eri paikkoihin, miten voisin saada taskussani kulkevan puhtiannoksen sisääni. Täällä Ranskassa on yksityisiä sairaanhoitajayrityksiä. Sain yhteyden sellaiseen, soitin apteekkiin ja keskussairaalaan. Nyt tiedän, että en saa piikilleni pistäjää ilman lääkärinmääräystä. Apteekissa tulostetut englanninkieliset reseptit jäivät valitettavasti Suomeen.

Reseptit ovat omakannassa, mutta suomeksi. Selvitän huomenna, voidaanko ne lähettää englanninkielisinä apteekista tai hematologian poliklinikalta sähköpostiini.

Keho toimii huonosti ilman testosteronia. Kännykkäni mittasi minulle eiliselle päivälle yli 18.000 askelta. Tuntuu, että fysiikkani myös palautuu eilisestä tavanomaista hitaammin.

Kesäinen on Antibesin talvi

Yllä on panoroimalla otettu kuva parvekkeeltamme. Vasemmalla on paikallinen roomalaiskatolinen pyhäkkö l'église du Safré-Coeur d'Antibes. 

Rappuume ei ole kenellä tahansa asiaa.

Lähdimme ajelulle tänään. Ajattelimme kiertää Antibesin niemen myötäpäivään, mutta ajauduimmekin sen läntiseen tyveen. Rannalla oli ihmisiä viettämässä aurinkoista lauantaipäivää. Joku uikin meressä.

Rannalla oli outoja kikkareita. Meille jäi epäselväksi, mitä ne ovat.

Ajoimme sitten vastapäivään niemen ympäri vanhaan kaupunkiin. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan. Videossa näkyy taustalla lumipeitteisiä vuoria.

Kaupungin toreilla on jouluisa meno. Orvokit täällä silti kukkivat.


Tähtään yhä kahteen säännölliseen postaukseen viikossa (ti ja pe).  Luultavasti laitan sattumanvaraisesti juttuja muinakin päivinä. Viime tiistai oli  rankka matkapäivä ja illalla etsimme ruokapaikkaa Grenoblessa - turhaan. Juttu jäi tekemättä.

Kemoaivo etsii piikittäjää Antibesissa

Minulle soitettiin aamulla Tyksin hemapolilta. Luulin kännykän herättelevän minua, mutta kun kuulin hiljaista puhetta, ymmärsin vastata.

Minulle kerrottiin, että testosteronitasoni on alhaalla. Verikoe otettiin 11.12.  ja sen jälkeen olen käynyt hematologin puheilla. Silloin kaikki oli kunnossa, mutta ehkä tulokset eivät olleet tältä osin vielä valmiit. Parempi myöhään ...

Piti selvittää, onko piikitysväli ollut määrättyä yhtä kuukautta pidempi, mikä selittäisi alhaisen tason. Muussa tapauksessa väliä olisi ehkä tihennettävä kolmeen viikkoon. Viimevuotinen almanakkani on Suomessa, joten soitin Keskustan terveysasemalle Turkuun. Linjalla oli jonossa yli 40 henkilöä. Valitsin takaisinsoiton, joka on ennenkin toiminut hyvin.

Selvisi, että olen käynyt piikillä viimeksi 7.11. ja sitä ennen 1.10.2019. Venynyt väli, mutta sitä seuraava vasta onkin, koska joulukuun käynti on unohtunut kokonaan. Hienoa, että pidetään huolta.

Minulle kerrottiin myös päivä, jolta olin siirtänyt piikityksen esteen vuoksi, ja se uusi aika, johon en ollut tullut. Kemoaivo tunnustaa unohduksen.

Testosteronituotannostani tuhottiin puolet, kun ensimmäisen syöpäni kotipesä poistettiin. Täydennystarve todettiin joskus viime kesänä.

Minulla on kolme piikkipakkausta mukanani, mutta ruiskeen antajalla pitää olla sairaanhoitajan koulutus. Saara oli saanut Rivieran suomalaiset -ryhmän kautta suosituksen tiettyyn meitä lähellä Antibesissa olevaan laboratorioon. Sinne menimme.

Bonjour. Excusez-moi, mes je parle lentement. Pouvez-vous me donner une injection? Minulla oli ruiskelaatikko mukana. Tässä paikassa ei alkeellisen ranskan puhuminen herättänyt sympatiaa, mutta sain käyntikortin, jonka osoitteeseen minua kehotettiin menemään. Ymmärsivät kuitenkin.

Toinen asiakas ryhtyi asianajajakseni. Hän vaihdatti kortin toiseen, jonka osoitteen pitäisi olla lähempänä meitä. Hän tarjoutui myös soittamaan ja varmistamaan, että paikka on auki. Myöntymiseni jälkeen hän soitti, mutta asiaan ei saatu varmuutta. Ilmeisesti sieltä vastasi nauha.

Saara meni asioille ja minä lähdin Infirmiere Liberaleen. Liike ei ollut katutasossa, mutta seinässä oli kyltti. En päässyt porttikongin ovesta sisään. Yritin soittaa, mutta en onnistunut.

Etsin kännykkäni karttaohjelmalla lisää laboratorioita. Lähdin Laboratorie Barlaan. Ohjelma kuljetti minua sinne ja tänne. Lopulta se väitti minun olevan perillä, mutta paikalla ei ollut mitään merkkejä laboratoriosta eikä muistakaan liikkeistä.

Menin erääseen apteekkiin kysymään neuvoa. Sain taas käyntikortin Infirmiere Liberaleen. Nyt onnistuin saamaan yhteyden numeroon, mutta siitä vastasi automaatti. Kello lähestyi neljää. Taitaa jäädä piikki saamatta tähän hätään. Maanantai on loppiainen.

Päätin suoda itselleni kofeiinittoman kahvin. Istuin ulkopaikalle erääseen kahvilaan. Seinään oli kirjoitettu liitutaululle yhden, kahden ja kolmen jäätelöpallon hinnat. Yritin tilata tarjoilijapojalta yhtä kahvini seuraksi. Kuulin, ettei niitä ole saatavilla talvella. Paikalliset ilmeisesti arvaavat, ettei kyseiseen liitutauluun pidä uskoa tähän aikaan. Sain kahvin seuraksi kuitenkin tavallista runsaamman annoksen suklaata. Jätin euron verran tippiä.

Olin ajatellut käydä lenkillä tänään, mutta päätin korvata sen vähintään 10.000 askeleen kävelyllä. Kännykkäni mittaa niitä. Osa oli jo koossa. Suuntasin rantaan.

Kaupungilla oli paljon turisteja, keski-ikäisiä pariskuntia toppatakeissaan kuten me. Joillakin oli lapsia mukana.

Saavuin satamaan, jossa oli miljoonaluokan veneitä kylki kyljessä. Ilma tuntui tihkuvan testosteronia. Minulla oli sitä taskussakin, mutta kun pitäisi saada verenkiertoon. Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta kalliiden veneiden nimistä? Yhdessä oli huumoria: Plan B.

Näiden paattien omistajilla ei ole huviveneitä läheisessä muskelivenesatamassa

Jatkoin rantaa kaakkoon ja ennen pitkää tunsin dé-jé vu:ta, joka ei ollut oikeaa, koska olen käynyt paikalla kaksi vuotta sitten. Vierailimme silloin paikallisessa Picasso-museossa.

Oikeanpuoleinen torni kuuluu Picasso-museoon

Palasin asuntoomme. Tein pienen ylimääräisen lenkin, jotta sain askelmat kokoon.

Välähdyksiä matkalta etelään

Pitkä ajomatka on nyt takana. Saavuimme tänään Antibesiin.

Poikkesimme matkallemme jollekin noista Saksan baanoilla ajaville tarkoitetuista keitaista. Tällä oli maksullinen, hyvin hoidettu wc, erillisen brändin alla toimiva ketjubusiness. Suihkunkin olisi voinut ottaa. Maksoin itseni sisään ja etenin määrätietoisesti ensin oikealle ja sitten kääntyen vasemmalle toimittaakseni asiani, kun kuulin takaani: Hallo. Käännyin ja näin kenties 80-, ainakin 75-vuotiaan harmaatukkaisen ja -viiksisen miehen seisovat siistissä uniformussa, katsovan minua merkitsevästi ja kutsuvan minua etusormeaan koukistaen suuntaansa. Hän pelasti minut oikealle osastolle.

Palatessani näin hänen siistivän paikkoja vastakkaisella puolella. Menin hänen luokseen ja ojensin hänelle kaksieurosen. Hänen kasvoilleen levisi lähes autuaallinen hymy tippini vähäisyydestä huolimatta. Ajatelkaa. Hän menee joka päiväksi töihin vessaan. Hän tekee tärkeää työtä palvelemalla meitä muita. Ehkä hänellä on franchising-sopimus kyseiseen kohteeseen.


Liikenne jumitti ja jouduimme lähes pysähtymään. Näimme viereisellä lievästi kohoavalla niittytilkulla naisen juoksemassa terrierin perässä. Hänen selässään oli jokin teksti, mutta siitä ei saanut heti selvää. Polizei, siinä luki. Sitten näimme jonkinlaiseen huomioliiviin sonnustautuneen miehen samalla asialla hihna kädessään. Seuraavan koiran perässä oli samantapaisesti pukeutunut mies, jolla oli hyvin pitkävartinen haavi käsissään. Tien varressa oli poliisiauto vilkut päällä ja pienen matkan päässä siitä rekka.

Minkälainen tarina tästä syntyy mieliinne?

Kuvitelkaa jonkun ajavan kahtasataaviittäkymmentä, mikä on Saksassa mahdollista, ja näkevän terrierin baanalla.


Moottoritien yllä oli kevytliikennesilta, joka piirtyi siluettina aurinkoa vasten. Sen päällä kulki kaksi ehkä toisella kymmenellä tai teini-iässä olevaa poikaa. Osa siluettia hekin. Vasemmanpuoleinen työnsi ostoskärryä ja oikealla oleva kantoi pitkää lautaa.


Erään keitaan pisuaarien yläosassa oli videoruutu. Tällaisellakin hetkellä mieltä voidaan viritellä ostoksiin. Yhdessä osassa pyörivää videota opastettiin parin havainnekuvan avulla kiinnittämään huomio omaan ruutuun sen sijaan, että seuraisi miten toimitus sujuu viereisellä pisuaarilla. Seuraavassa osassa mainostettiin jotakin sisustamiseen liittyvää järjestelmää. Viimeisessä osassa mainostettiin kahvia tai jotakin siihen liittyvää. Kuvitelkaa mielessänne. Cappuccinoa kupissa pinnallaan asiaankuuluva kuvio ja alla alkuperäisessä käytössä oleva pisuaari. Kahvituotteen brändi ei jäänyt mieleeni. Siihen olisi saattanut kiinnittyä mielessäni hieman erikoinen vivahde.

Alles in Ordnung

... kännykkäni suhteen.

Soitin aamulla Dna:n asiakaspalveluun. Langoilla oli leppoisasti jotakin murretta puhuva henkilö, joka kuunteli rauhallisesti. Hänkin totesi, että kännykän asetuksien säätämistä on vaikea auttaa puhelimitse. Hän sanoi menevänsä kysymään asiasta esimieheltään. Palattuaan hän sanoi siirtävänsä puhelun jollekin ongelmanratkaisuosastolle tai muulle sellaiselle. Seuraavalle puhekumppanille oli jo kuvattu tilannetta. Hän kehotti sammuttamaan laitteen ja irroittamaan siitä sim-kortin. Se ei ollut tullut mieleeni minulle eikä kummallekaan edellisistä puhekumppaneista. Minua ohjeistettiin myös kokeilemaan sim-korttini toimivuutta vaimoni iPhonessa.

Sammutin Honorini, poistin siitä sim-kortin ja palautin sen. Käynnistin kännykkäni ja se alkoi heti virota henkiin. Karttasovellukseni ei edelleenkään näyttänyt karttaa, mutta tuntui toimivan muutoin. Matkakumppanimme Milla kehotti minua päivittämään sovelluksen, mikä keino tepsi.

Minun täytyy oikaista eilistä purnausta siten, että Dna:n järjestelmät ovat palvelleet meitä vuosikaudet erittäin hyvin sekä kännyköissä että tietokoneissa.

Eräs ystävämme tarjosi meille päivällisen kotonaan Luxenburgissa ja nyt yövymme samaisen pienen valtion lentokentän lähellä Ibis-hotellissa.

Huomenna aiomme ajaa Grenobleen, johon kumppanimme jää vaihto-opiskelijaksi kevätkaudeksi.

Valitusviesti DNA:lle - miten käy?

Olemme matkalla autolla Antibesiin. Tulimme Gracella Turusta Tukholmaan. Laivamatka meni hyvin paitsi siltä osin, mikä ilmenee alla olevasta valitusviestistäni DNA:lle. Siinä voi olla epätarkkuuksia ja se on kirjoitettu hieman tuohtumuksen vallassa. Asia harmittaa minua. Ruudun yläreunasta sipaisemalla kuulemma pitäisi tulla esiin yhtenä vaihtoehtona GPS, mutta sellaista ei näy. Katsotaan millainen tarina tästä tulee, jos tulee.

Nyt vietämme yön Lyypekissä.


Hei

Olen hyvin tyytymätön. Olen matkalla Ranskaan, jossa aiomme viipyä kolme kuukautta Matkalla Viking Gracella Tukhomaan menetimme vaimoni kanssa syystä tai toisesta kännykkäyhteytemme. Hänellä on iPhone ja minulla Honor 9. Aamulla neuvontaanne. Vaimoni yhteys tuli sivusta kuunnelten kuntoon ja asiakaspalvelijanne halusi kaarreella loppua kohti, kun kuuli, että matkakumppanimme yhteys toimii (hänellä ei ollut ongelmia) ja vaimoni yhteys tuli kuntoon. Vaimollani on myös Dna-yhteys. Olen 65-vuotias ja kahden syövän kokenut eläkeläinen. Aivoni eivät ole sytostaattien jälkeen parhaassa iskussa. Voi olla koettelevaa yrittää keskittyä saurassani ongelmaani. Asetuksia tutkittiin sieltä, täältä ja tuolta, mutta yhteys ei nyt sunnuntai-iltana toimi vieläkään. Toivoisin asiakaspalvelijanne olevan niin perillä Android-maailmasta, että osaa auttaa minua saamaan luurini kuntoon. Minua ei kiinnosta Ruotsissa toimivan kumppaninne mahdolliset ongelmat.

En ymmärrä, miksi luurini karttasovellus osaa antaa ääneen reittiohjeita, mutta ei näytä karttaa. Hätäpuheluita kuulemma voisi soittaa. Jotakin GPS-asetusta piti kuulemma pitää muuttaa, mutta en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt sellaista luuristani. Minun ei mielestäni pitäisi osata sellaista tehdä.

Honor on minulla siksi, että myyjänne tai tuotteitanne kaupannut sai vaimoni ja siinä sivussa minut uskomaan Honorin olevan vaimolleni hyvä ratkaisu. Sen piti toimia Macbookin kanssa ilman ongelmia. Ei pitänyt paikkansa. Vaimoni ei innostunut Honorista ja se päätyi minulle, koska siinä on hyvä kamera. Sain mukana Androidin ja Macbookin yhteensopimattomuusongelmat.

Vastaatte näihin ilmoituksenne mukaan neljän päivän aikana. Aamuisen kokemukseni jälkeen minua ei huvita soittaa uudestaan palveluunne. Jos viitsin, voin ilmoittaa sinne, että lukekaa tämä viestini.

Olen ilmeisesti ilman puhelin yhteyttä vähintään sen ajan ellei joku kilpailijanne osaa auttaa minua tänne matkalle.

Olemme lähettäneet teille pitkän ajan kuluessa säännöllisesti rahaa. Meillä oli verkkoyhteyskin Welhosta lähtien, mutta vuonna 2017 muutimme nykyiseen osoitteeseemme, jossa on edullinen yhteys taloyhtiön kautta kilpailijaltanne.

T. Heikki Honkala

Mitä tarkoittaa ilmastotieteilijöiden konsensus?/Skeptical Science -sivusto

Hesari vastaa tänään lukijoiden lähettämiin ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin.

Yhdessä käsiteltiin ilmastotieteilijöiden konsensusta eli sitä, että heistä 97 prosenttia uskoo ihmisen teoilla olevan vaikutusta ilmastonmuutokseen. Prosentti perustuu John Cookin ja hänen kumppaneiden vuonna 2013 julkaisemaan yhteenvetoon. He tutustuivat 11.904 tutkimuspaperiin, jotka koskivat ilmastonmuutosta. Nämä kaikki olivat vertaisarvioituja. Tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijat ovat arvioineet artikkelit.

Nelisentuhatta eli noin kolmasosa otti kantaa ihmisen vaikutukseen. Näistä 97,1 % piti asiaa todistettuna, 1,9 % oli päinvastaista mieltä ja yksi prosentti ei ollut varma.

Herää kysymys, kuka tämä John Cook on. Hän on australialainen kognitiotieteilijä, joka perusti vuonna 2007 Skeptical Science -nimisen sivuston, jossa analysoidaan enemmistön ilmastonmuutosta koskevan näkemyksen vastustajien argumenttien ansioita. Sivuston ideana on esittää merkittävien hahmojen kriittisiä kommentteja ja kertoa kustakin, mitä tiede siitä sanoo. Cook rahoittaa sivuston ylläpidon omilla ja lukijoilta saaduilla lahjoituksilla.

Skeptical Science -sivustolla on luettelo, jossa vastataan yleisyysjärjestyksessä 197 konsensusta koskevaan kriittiseen väittämään.

Väittämä numero kuusi: "Mallit ovat epäluotettavia." Väite on peräisin tohtori Freeman Dysonin artikkelista.

Lyhyt vastaus kuuluu näin: "Vaikka ilmastomalleissa on epävarmuuksia, ne kuvaavat menneisyyttä onnistuneesti ja ovat tehneet ennustuksia, jotka on jälkeenpäin vahvistettu havainnoin." Tätä seuraa pidempi selostus. Artikkelin voi valita lyhyenä tai keskipitkänä versiona. 

John Cookin sivustolta on helppo etsiä vasta-argumentteja vasta-argumentteihin. Lukijan on tässäkin tapauksessa vaikea suhtautua lähdekriittisesti asiaan, jos ei ole asiantuntija. Ainakin lyhyt vastaus väitteeseen numero kuusi vaikuttaa nasevalta.

Cook on itse saanut koulutuksen aurinkotutkimukseen. On hieman hämmentävää, että hän on kuitenkin kognitiotieteilijä. Tämä saattaa tarkoittaa, että hän tekee poikkitieteellistä tutkimusta.

Riemukasta ja levollista joulua kaikille!

Vietämme joulua Porvoossa läheisien seurassa.

Mahdollisen tulevan pääministerin käsitys ihmisarvosta

Miten ihmisen arvo punnitaan?

Tätä aihetta vältämme. Ei ole tapana verrata yhden ihmisen arvoa toisen ihmisen vastaavaan, eikä kiistää jonkun ihmisarvoa. Mielestäni ihmisarvo on itsestään selvä asia ja inhimillisen elämän lähtökohta.

Jussi Halla-aho on tarttunut toimeen jo vuonna 2005 blogikirjoituksessaan "Ihmisarvosta". Hän kiistää, että ihmisellä olisi sinänsä mitään ihmisarvoa. Hänen ainoa arvonsa on instrumentaalinen. Halla-ahon mukaan "Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä."

Hän asettelee nimeltä mainiten tiettyjä tunnettuja henkilöitä viitteellisesti hierarkiseen järjestykseen heidän hänen arvionsa mukaisen instrumentaalisen arvon mukaan. 

Halla-ahon mukaan ihmisen arvo siten muodostuu hänen merkityksestään yhteisön elinvoimalle.

Hän määrittelee periaatteensa perusteella taiteilijat, papit ja poliitikot pääsääntöisesti turhiksi. Lainaus: "Mutta jos vene alkaa vuotaa, pidän selvänä, että yli laidan on heitettävä ensimmäisenä vähäarvoisin lasti, ts. taiteilijat ja kielentutkijat." Maanviljelijöitä, rakennusinsinöörejä, käsityöläisiä, luonnontieteilijöitä ja lääkäreitä hän pitää tärkeinä. 

Minun instrumentaalinen arvoni olisi ilmeisesti nollan alapuolella, koska olen eläkkeellä. Mikä oli instrumentaalinen arvoni silloin, kun sairastin leukemiaa? Mikä on vammaisena syntyneen lapsen instrumentaalinen arvo. 

Halla-aho pitää ihmisten eriarvoisuutta selviönä "Sen sijaan, toisin kuin egalitaristit kuvittelevat, eriarvoisuudesta ei seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei kaasuttamiselle ole muuta pätevää syytä.", hän toteaa. Miten kukaan voi kirjoittaa tuollaista? Sanojen kaiku on kauhea. 

En tunne sinänsä erityisen ylentäväksi ruotia Jussi Halla-ahon vuosia sitten julkaisemaa kirjoitusta. Koen sen tärkeäksi siksi, että hänestä saattaa tulla pääministeri seuraavien vaalien jälkeen. Tämä on tärkeää myös siksi, että hänen ja hänen johtamansa puolueen suosion nousu vaikuttaa mielestäni pelottavasti muiden poliitikkojen arvopohjaisiin päätöksiin. 

Suomen keskusta on puheenjohtajansa johdolla päätynyt niputtamaan al-Holin suomalaislasten äidit Syyriaan jätettäviksi. Siis ilman yksilöllistä tarkastelua siitä, mikä on kunkin lapsen etu ja mihin äidit ovat syyllistyneet. Kokoomus ja kristilliset säestävät oppositiosta. On selvää, että äiteihin liittyvät turvallisuusriskit on punnittava ja niiden aiheuttamia toimenpiteitä on harkittava, mutta silti. Nippupäätöksellä tuomitaan lapset äidittömiksi tai jäämään keskitysleirin kaltaisiin olosuhteisiin. Ovatko muutkin kuin perussuomalaiset poliitikot huomaamattaan päätyneet punnitsemaan ihmisarvoa instrumentaalisesti?

A-studiossa näytettiin Isis-taistelijoita, joita oli sullottu vankilahuoneisiin kuin karjaa, tai oikeastaan tiheämmin. Ihmettelin, miten ilma riittää noin ahtaissa tiloissa. Yksi vähäpukeinen mies näytti lähes keskitysleirin asukkaalta. Toimittaja kutsui vankeja ihmisraunioiksi. Suuri osa heistä on varmasti vaarallista väkeä ja voi vain arvailla, mihin he ovat syyllistyneet. Kysyn kuitenkin, miten eurooppalaisista arvoista puhuvat ihmiset voivat katsoa tyynesti tällaista. Eikö heillekin kuuluisi oikeudenmukainen, länsimaisiin arvoihin perustuva oikeudenkäynti ja sen mukainen kohtelu? Vai onko heiltä riistetty heidän ihmisarvonsa? En missään tapauksessa puolustele heidän tekojaan, mutta tuottaako kostonhimo mitään hyvää? Länsimaille on instrumentaalisesta näkökulmasta hyödyllistä jättää vangit, heidän vaimonsa ja ilmeisesti osan lapsistakin köyhien kurdien hoteisiin. 

Mikä meitä vaivaa? 


PS: Halla-aho on koulutukseltaa kielitieteilijä ja nykyään hän on poliitikko. 

PPS: Harmillista, että en saa tekstiä korjatuksi samaan fonttiin. Kirjoitusalustalla se on yhtenäinen. Kummallista ettei tätä Bloggerin vikaa korjata. 



  

Jäännöstauti 0

Olin tänään 3,5-vuotiskontrollissa. Kaikki hyvin. Jäännöstautia ei ole. Tämä todettiin verikokeella. Hemoglobiini on 151.

Jäännöstaudin taso on käsittääkseni hyvin tärkeä indikaattori. Sain hyvän lukeman heti siirteen saatuani. Eräs sairaalakaverini sai huonomman eikä hän ole enää keskuudessamme. Tämä on ankara laji.

Olen kiitollinen ja onnellinen. Samalla kysyn, miksi juuri minulle kävi näin hyvin. Vastaus tiedetään vain tuolla ylhäällä.


Päivälleen 80 vuotta sitten isoisäni Yrjö Jylhäsaari sai tulikasteensa Pelkosenniemen taistelussa, joka oli yksi merkitykseltään suurista yhteenotoista talvisodassa. Iltasanomien verkkosivuilla on kattava artikkeli (Talvisodan unohdettu voitto: Katso videolta, miten "resupekkarykmentti" löi puna-armeijan eliittiyksikön Pelkosenniemellä) aiheesta.

Taidenäyttely Nizzassa

Lähdemme ensi viikon lauantaina kohti Ranskaa. Menemme autolla, jonka samalla siirrämme Etelä-Ranskaan, josta Espanjassa asuvista omistajista toinen hakee sen meiltä. Olemme saaneet Facebookin kautta kolmannen hengen mukaamme. Jaan hänen kanssaan ajovuorot. 

Olen lupautunut järjestämään taidenäyttelyn Nizzan vanhassa kaupungissa olevassa ravintola Mi Casassa. Kaikki työt eivät ole vielä valmiita ja öljyväreillä tehtävien pitää ehtiä kuivuakin. Päätimme laitattaa kehykset kahteen tussipiirustukseen ja yhteen tussi/akvarellityöhön. Vasta kolmannella kysytyllä kehystäjällä oli aikaa hoitaa asia ennen kuin lähdemme. 

Työt saavat olla esillä puolitoista kuukautta. 

Minun pitäisi ehtiä vielä ratkaista, miten saan mdf-levylle tekemäni työt seinälle. Yhden kannatinparin ostin jo, mutta minun olisi löydettävä niiden kiinnittämiseen riittävän lyhyet ruuvit. Levyn paksuus on seitsemän millimetriä. Ostopaikassa ei ollut sopivia eikä Motonetistä löytynyt kyllin lyhyitä. Sunnuntaina lähdemme jälkeläisiä tapaamaan. Menemme ensin Loviisaan ja sitten joulua viettämään Porvooseen. 

Itse olen soppani keittänyt.

Al-Holin äidit ja lapset

YK:n ihmisoikeuksien kansainvälisen julistuksen seitsemäs artikla kuuluu seuraavasti:

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

Moni on saattanut huomata, että nuo hienot periaatteet ovat nykyään kuolleita kirjaimia. Keskustelu Suomen velvollisuuksista al-Holissa olevia äitejä ja lapsia kohtaan vahvistaa asiaa. 

Lainsäädäntö on sitä varten, että sen mukaan toimitaan eteen tulevissa tilanteissa. Se tuskin Suomessakaan noudattaa joka kohdassa ihmisoikeuksien julistusta, vaikka mitä ilmeisemmin pitäisi. 

Mainittua tilannetta koskeva lainsäädäntö on kuitenkin julkisuudessa esiintyneen asiantuntijan mukaan olemassa. Nyt asiasta halutaan tehdä poliittinen päätös tarkoitushakuisista syistä. Syinä ovat mitä ilmeisemmin perussuomalaisten kannatuksen nousu ja pelko poliittiseen vastuuseen joutumisesta, jos lain noudattamisesta sattuisi seuraamaan jotakin ikävää. 

Keskusta haluaa ottaa lapset, mutta jättää äidit. On helppo päätellä, että jos näin yritettäisiin toimia, äidit eivät luopuisi lapsistaan. Näin voitaisiin kerätä pisteet lapsimyönteisyydestä ja samalla välttää heidän vastaanottaminen. 

Kulmuni esitteli puolueen kannan ja samalla puhui hyytävästi sopivan lainsäädännön löytämisestä etukäteen halutun tuloksen perusteiksi. 

Kokoomus on jo lähtenyt perussuomalaisten kelkkaan tekemällä heidän kanssaan yhteisen välikysymyksen ulkoministerin asiaan liittyvistä toimista. En osaa ottaa kantaa hänen henkilöstöjohtamistaitoihinsa, mutta näin puusta katsoen vaikuttaa, että hän on laittanut alaisensa selvittämään asiaa, jota heidän kuuluukin selvittää. Olenko väärässä? 

En ole tähän mennessä äänestänyt vasemmistopuolueita, enkä haluaisi vakaumuksellisista syistä vastakaan. Missä ovat vaihtoehtoni?  

Ruotsissa muut puolueet eivät ole lähteneet ruotsidemokraattien kanssa hallitukseen. Kyse lienee  arvojen ristiriidasta. Suomessa todennäköisesti siihen ryhdytään, koska ollaan kovin pragmaattisia. Samalla joudutaan perussuomalaisten vangiksi, koska näiden on saatava oma jälkensä hallitusohjelmaan. 

Juridisesti jokainen on syytön oikeuden edessä, kunnes toisin todistetaan. Nyt al-Holin äidit niputetaan syyllisiksi etukäteen ilman, että heistä tiedetään juuri mitään. Heitä ei haluta edes Suomeen vastaamaan teoistaan, koska on kätevämpää jättää heidät vankeuteen, jossa he jo ovat. Todisteita ehkä saataisiin helpommin Haagin kansainvälisen tuomioistuimen prosessissa, mutta antaako se oikeuden olla yrittämättä tuoda pulassa olevia Suomen kansalaisia kotimaahan? 

Jotkut vetoavat siihen, ettei konsulikyydillä ole tapana tuoda ketään, jos ovat itse toimineen piittaamattomasti. Torstain Hesarissa oli artikkeli konsulitoimen historiasta: Reppanoita, rikollisia ja ruumiita. Sen mukaan näin on kuitenkin ollut tapana toimia. Kuluja on peritty, joskaan se ei aina ole onnistunut. Kai al-Holin suomalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet.

Al-Holin äideillä saattaa olla pöyristyttäviä näkemyksiä. Niin on monella Suomessakin olevalla suomalaisella. Jonkun mielestä minun näkemykseni voivat ovat sellaisia. Meidän on kuitenkin velvollisuus elää sovussa keskenämme. 

Yhteiskunta toimii lakien varassa. Se ei voi panna kansalaisiaan vankilaan varmuuden vuoksi ilman todella hyviä perusteita. Pelkkä epäily ei riitä.

Se ettei jotkut halua edes suomalaisia lapsia tänne, on yksinkertaisesti käsittämättömän sydämetöntä.   

Jos olen väärässä, oikaiskaa. 

Napoleon siellä ja Napoleon täällä ...

"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat." Napoleonista maalattiin klassismin aikaan runsaasti muotokuvia ja hänen taistelujaan kuvattiin valtavissa maalauksissa. Napoleonkulttia!

Ingres 1806

On epäoikeudenmukaista arvostella napoleonmaalareita nykyisestä arvomaailmasta

käsin. Meidän pitäisi pystyä asettumaan tuolloisten tilanteeseen ja arvioida tapahtumia

vain sen perusteella mitä tuolloin oli tiedossa ja mitä tulevaisuudesta uskottiin.  

David 1800

Gérard, Gros ja Ingres olivat kaikki Davidin oppilaita. Kun oppi-isä maalasi 

Napoleonia, miksi eivät myös oppipojat? 

Gros 1796-1797

Näiden maalausten valossa Gros näyttäisi olleen ensimmäisena asialla, mutta lienee näitä muotokuvia muitakin.

Gérard 1805

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin 8. syyskuuta 2010 blogissa Taidehistoriaa ja muutakin havinaa. Artikkelia on hieman editoitu.