Ennen lapset jaettiin 11-vuotiaina vuohiin ja lampaisiin.

 

Kuva Christian Dorn Pixabaystä

Minun elämäni aikana on tapahtunut hyvin merkittävä uudistus, joka paransi huomattavasti tasa-arvoa.

Minun lapsuudessani ei käyty peruskoulua. Silloin mentiin seitsemänvuotiaina kansakouluun. Se koski kaikkia ja oli ilmainen. 

Neljännellä luokalla tuli vastaan tyly jako. Oli mahdollista jatkaa vielä kaksi vuotta kansakoulua ja jatkaa sitten kaksivuotisessa kansalaiskoulussa, joka valmisti ammattikouluun.   Tämä oli ilmainen reitti, mutta tie yliopistoon oli ummessa. 

Neljännellä oli myös mahdollisuus pyrkiä oppikouluun, jossa oli lukukausimaksut ja jossa kirjat ja koulutarvikkeet piti hankkia itse. Maksullisuudesta seurasi, että kaikilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta kustantaa lastaan oppikouluun. 

Oppikouluun piti myös pyrkiä osallistumalla pääsykokeisiin. Nurmijärvellä tulokset ilmestyivät karuun tyyliin paremmuusjärjestyksessä koulun oveen.

Oppikoulun viisi ensimmäistä luokkaa olivat keskikoulu, jonka jälkeen saattoi käydä kolmivuotisen lukion, mutta se oli maksullinen. Päätteeksi suoritettiin ylioppilastutkinto, mikä antoi kelpoisuuden hakea yliopistoon. 

Tämä oli arkea vuonna 1965, jolloin minä olin valintatilanteessa. Olin etuoikeutettu, sillä vanhemmillani oli varaa koulutukseen. Selvisin myös pääsykokeesta. 

Peruskoulu mullisti kaiken. Siihen siirryttiin vuodesta 1972 alkaen. Pohjoisesta aloitettiin. Kotikuntani Nurmijärvi siirtyi vuonna 1976. Tosin yksityiset oppikoulut saattoivat jatkaa niin sanottuna korvaavana kouluna, mikä auttoi tilatarpeeseen.  

Peruskoulu-uudistus oli ehdottomasti tarpeellinen. Minun aikoinani noin puolet ikäluokasta jatkoi kansakoululinjaa. 

Huikea loppuottelu!

 

Kuva Kurious Pixabaystä

Sunnuntainen ottelu oli uskomaton. Peli oli varttunut toiselle puoliajalle, kun Ranska vasta aloitti pelaamisen. Siihen asti Argentiinan komento oli järkkymätön. 

Näytti selvältä, että Argentiina kerää potin. Ranska yllättäen heräsi ja peli oli lopussa tasan. 

Jatkoaika ei riittänyt ja pilkuille mentiin. Parempi voitti. 

Uskomaton spektaakkeli! Aivan kuin sen olisi joku ollut loistavasti käsikirjoittanut. 

Kuva HANSUAN FABREGAS Pixabaystä

Messi on nyt kunnian kukkuloilla. Kun maailmassa on kahdeksan miljardia asukasta, voi yksi saada tuollaiset futisgeenit. On nautinnollista seurata hänen suvereenia pelaamistaan. 

Tällaisen pelin seuraaminen on kohottava kokemus. Se piristää maailman myllerryksen keskellä.

Asialla on toinenkin puoli. Qatarin kisat osoittavat miten epätäydellinen maailma on. Taustalla voitelurahaa, tuhansia kuolleita työläisiä ja mitä kaikkea. 

Maailma on kehittynyt teknisesti ja tieteellisesti valtavasti, mutta eettisesti ei ole vastaavaa edistystä tapahtunut, tosin jotakin sentään. 

Yhä potilas

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Sitkeä on tauti. Jossakin vaiheessa mittasin lämpöä 37,7 astetta. Pahin tuntuu kuitenkin olevan ohi. Yskää on kuitenkin jäljellä. Keuhkoissa tuntuu, mutta lievemmin. Kohta olen viikon verran potenut. 

Saa nähdä, pääsenkö huomenna joulukonserttiin. Näin itsepintaista sairautta ei pidä levittää. Ei tosin konsertissa sovi yskiäkään. 

Ylihuominen uhanalainen on toimittaja Anna-Lena Laurénin luento Ikkunat auki Venäjälle, jonka hän pitää kirjastossa. Hieman erikoinen nimivalinta luennolle, kun ikkunat tuntuvat siihen suuntaan juuri sulkeutuvan. Laurén on varsinainen Venäjän tuntija, joten hän avannee luukkuja meille. 

Röntsytautia

 

Kuva Alexandra_Koch Pixabaystä

Yskä oli ensin lievää eikä tuntunut juuri kuin kurkussa. Sitten se sukelsi putkeen. Tänään se on jo lohkeillut keuhkoissa. 

Tein alkuvaiheessa covid-testin, mutta ei ollut sitä. Kuulin, että se ei välttämättä näy alussa. Tein siis tänään uuden testin. Tässä tulos:

Noin vuosi sitten minulla oli yskä. Silloin se oli covid. Viime kesäni podin sitä uudestaan. 

On pitänyt ottaa leppoisasti. Tyttären perheen rakennustalkoot piti jättää väliin. Samoin tämänpäiväinen kirjapiiriläisten lounas. Kävelylenkeistäkin olen paastonnit. 

Viime maanantaina olimme uimassa Meri-Karinassa. Silloin en huomannut mitään. 

Nyt pitää vain kärsivällisesti potea. 

Kysyin lääkäriltä, paljonko minulla on elämää jäljellä

 

Kuva Maike und Björn Bröskamp Pixabaystä

Olin  tänään hematologian poliklinikalla syöpäkontrollissa. 

Suomalaisten miesten elinajanodote on 79 vuotta. Sen perusteella minulla voisi olla kymmenkunta vuotta jäljellä. Se on lyhyt aika. Olen tullut viime aikoina erityisen tietoiseksi oman elämäni rajallisuudesta. 

Olen selvinnyt ihmeellisesti kahdesta syövästä. Sain kantasolusiirteen runsas kuusi vuotta sitten. Joku tuntematon luovuttaja antoi minulle lisävuosia. Hyvin kävi, vaikka ennuste oli huono. 

Isäni eli 92- ja äitini 88-vuotiaaksi. Olen ajatellut, että syövistäni johtuen tuskin yllän yhtä pitkälle. 

Kontrollikeskustelu meni ihan hyvin. Asiat ovat suunnilleen kunnossa. 

Lopussa tiedustelin, paljonko minulla on vielä elinaikaa. Kysymykseen ei kukaan tietenkään voi antaa tarkkaa vastausta. Hän arveli, että normaalin verran. Kerroin hänelle vanhempieni iät. Kuulin, että taustastani johtuen olen normaalia alttiimpi sairastumaan. 

Olen jo saanut lisäaikaa ja päässyt vaiheeseen, jossa tunnen, että minua riisutaan. Käteni vapisevat, en pysty pitkäaikaiseen ponnisteluun jne. Elämä on silti hyvää. Olen vielä aika toimintakykyinen, joskin ajallisesti se on rajallista. 

Kaikki tiedämme, että vointi yleensä heikkenee eläkeläisvuosien karttuessa. Tosin poikkeuksiakin on. Isäni oli hämmästyttävän toimintakykyinen loppuun saakka. 

Vain Luoja tietää päivieni lukumäärän. On syytä muistaa, että täältä on lähdettävä. Voi olla, että kutsu tulee ensi yönä tai 20 vuoden päästä. 

Toivotan itselleni hyvää loppumatkaa, olkoon pitkä, lyhyt tai siltä väliltä.

Illuusioni tulevasta on romahtanut

 

Kuva Stefan Keller Pixabaystä

Kun synnyin, oli aiemmin samana vuonna sodasta johtuva elintarvikkeiden säännöstely lopetettu. Suomi oli köyhä ja sodan rampauttama maa. 

Tuon jälkeen on maamme kehitys ollut huimaa. Notkahduksia on toki ollut, mutta kokonaisuutena on mennyt hyvin. 

Veljeni kuoli hieman ennen syntymääni leukemiaan eikä kukaan maailmassa olisi kyennyt häntä pelastamaan. Minut on korkeatasoiseksi kohonnut lääketiede pelastanut kahdelta syövältä. Jälkimmäinen niistä oli leukemia. 

Oleellisia palikoita Suomen menestyksessä ovat olleet demokratia ja markkinatalous. Näiden ohjaamana elintason nousun hedelmistä on päässyt nauttimaan koko kansakunta. 

Maailmassa on tapahtunut kaikenlaista kauheaa, mutta kun tällä suunnalla on mennyt hyvin, on intuitiivisesti syntynyt mielikuva siitä, että toimiva järjestelmämme valtaa yhä enemmän jalansijaa. 

Nyt kun sota on tullut lähelle, illuusioni on romahtanut. Venäjän tavat sotia tuovat kaikuja  keskiajalta. Se ja Kiina pitävät kansalaisiaan propagandakuplassa. Rajat eivät aukea vaan pikemmin sulkeutuvat. USA:n seuraava presidentti voi olla entinen sellainen, jonka toiminta vaikuttaa epävakaalta. Ilmastonmuutos huolestuttaa. Sähkön hinta on yhtäkkiä lähtenyt käsistä. Jopa sen jatkuva saatavuus on epävarmaa. Diktatuurissakin voidaan soveltaa markkinataloutta ja ansaita varoja muiden uhkaamiseen. 

On kuin maailma olisi mennyt sekaisin. Mitä vain voi tapahtua. Rukoilemme ettei meneillään oleva sota eskaloidu Venäjän ja Naton väliseksi. Kukaan ei tiedä, mihin se voisi johtaa. 

Historian valossa elämä on ollut kaunista mutta kauheaa. Kaikki esivanhempani aina Aatamista ja Eevasta lähtien ovat kuitenkin selvinneet hengissä sukukypsyyteen asti. Sinänsä heidän kohtalonsa ovat olleet hyvin moninaiset. 

Maailmaa ei johdeta vain järjellä. Meissä on myös pimeä puoli, kuin tehdasasetuksena. 

Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen. Elintason laskustakin selvitään. Valitettavasti riskien toteutuminen myös tappaa. Ukrainalaisia siviilejä surmataan massiivisin pommituksin. Ukrainalaisia ja venäläisiä nuoria miehiä kuolee jatkuvasti etulinjassa ja muuallakin. Ukrainassa varttuneemmatkin kokevat velvollisuudekseen lähteä etulinjaan. 

Tällä hetkellä tuntuu realistiselta ajatella, että myrskyisät ajat jatkuvat. Toivoa ei kannata silti heittää. Ilman sitä elämä latistuu. Hyvinkin voi käydä. Me suomalaisetkin pystyimme päättämään nopeasti liittymisestä Natoon, kun tilanne muuttui kyllin uhkaavaksi. Natokaan ei ole täydellinen turvallisuusratkaisu mutta todennäköisyys painaa eniten. Sen suojissa uskottavammin selviämme hyvin kuin yksin Venäjän armoilla. 

Uskotaan, että aika hoitaa myös Unkarin ja Turkin ratifioinnit kuntoon. Jo nyt olemme paremmassa turvassa kuin ennen. 

Rakennetaan rauhaa, mutta älkäämme olko sinisilmäisiä. 

Kukkahattusetä lankesi jalkapalloon

Kuva Jörg Struwe Pixabaystä

 

En sitten kyennyt syrjimään Qatarin MM-kisoja, vaikka sellaistakin kaavailin viime kuussa (Boikotoidako Qatarin futiskisoja?). 

Matseja on ollut lukuisasti ja niiden kaikkien tai edes tärkeimpien seuraaminen tuntui läkähdyttävältä urakalta. Ottelut ovat pitkiä ja maaleja syntyy vähän. On ollut helppoa antaa olla. Jotakin matsia katsoin sentään. En edes muista, mikä se oli.

Nyt loppua kohden on alkanut into löytyä. Puolivälieristä jäi kokonaan katsomatta vain Kroatia-Brasilia. 

Jäljellä ovat Argentiina, Kroatia, Marokko ja Ranska. 

On uskomatonta kuinka korkealle pelaaja voi hypätä puskeakseen pallon maaliin. Marokon Youssef En-Nesyrin pää nousi korkeuksiin ja ohjasi taidokkaasti pelivälineen maalivahdin selän taakse. Sitten maa onnistui tukkimaan oman puolensa loppuajaksi niin ettei Ronaldokaan saanut veskaa heilumaan. 

Argentiinan Messi osoitti taitonsa viemällä pallon hollantilaisten ruuhkan ohi ja napauttamalla hämmästyttävän syötön takaviistoon (miten hän näki?) Nahui Molinalle, joka jatkoi taidokkaasti maaliin. Peliajalla tilanne oli tasan eikä jatkoaika tuonut ratkaisua. Julma rankkarikisa ratkaisi voiton Argentiinalle. 

Anglogallomatsissa Englannin Harry Kane ampui kaksi rankkaria, mutta vain ensimmäisen sisään, ja Ranska vei pelin 2-1.

Vielä on neljä matsia jäljellä. Täytyyhän ne katsoa, jos vain suinkin pystyn. 

Kuva 3D Animation Production Company Pixabaystä

EU:n piirissä on paljastunut korruptio-operaatio, josta epäillään Qataria. Se, että jalkapallon MM-kisat myönnettiin kyseiselle valtiolle, oli ilmeisesti ainakin osaksi korruption - joskaan ei tämän -seurausta. On vaikea asioida väärin pelaavien valtioiden kanssa. 

Yhteiskunnan olisi kyettävä ehkäisemään lahjomisen vaikutukset suurissa ja tietysti muissakin hankkeissa. Näin eettiset näkökulmat tulisi varmasti paremmin otetuiksi huomioon. 

Suomalaiset saattavat moittia maataan priimusoppilaaksi. Minusta meidän pienenä maana kannattaa ilman muuta edistää sääntöpohjaisuutta ja etiikkaa kaikessa hallinnossa.  

Kukkahattusetä ei pysynyt kokonaan kaidalla tiellä. Siksi setä odottaa valtaa pitävien hoitavan asiat niin kuin ne kuuluu hoitaa. 

Mutta jos en minä, kuinka sitten isot kihot?

Miten sähkön hinta haltuun?

 

Kuva fancycrave1 Pixabaystä

En ole sosialisti, mutta nyt pohdin, olisiko sähköntuotanto ja -jakelu parempi antaa kokonaan yhteiskunnan huomaan. Markkinatalous on on voimakas ajuri ja sopii moneen asiaan, mutta jossakin on kohtuullisuuden raja. 

Muistissamme on taannoiset Caruna-kaupat, jotka aiheuttivat paljon polemiikkia. Luonnollinen monopoli myytiin markkinoiden armoille. 

Suomi ei ole täysin omavarainen sähkön suhteen. Pulatilanteessa joudutaan pyytämään Ruotsilta apua ja markkinat määrittävät hinnan, joka on kilpailutilanteessa luonnollisesti korkea. Kun Olkiluodon kolmonen saadaan vakaaksi, tilanne paranee entisestään. 

Tällä hetkellä sähköyhtiöt tahkoavat hurjaa tulosta ja kuluttajat kärsivät. Hallituksen piirissä on ollut ylisuurien voittojen verottaminen. Minne ne rahat menisivät? Tuskin ainakaan kuluttajille, jotka nyt apua kaipaisivat. Jonkinlaisen takaisinjyvitysjärjestelmän luominen tuskin kannattaa. Aikaa menisi ja varmaan maksaisikin.  

Professori Peter Lund puhuu muuten Ruben Stillerin ohjelmassa viisaita sähköyhtiöiden yhteiskuntavastuusta ja muustakin energiaan liittyvästä. Hän kannattaa kattohinnan määrittämistä. Se kuulostaa hyvältä, koska olisi nopea järjestää ja apu kohdistuisi kuluttajille. Jostakin kuitenkin kuulin, että kuviossa on ongelma. Järjestely voisi johtaa sähköpulaan. Sähköyhtiöt joutuisivat sähkösään ollessa hankala ostamaan markkinoilta kallista täytesähköä, mutta voisivat ottaa kuluttajilta vain kattohinnan. 

Kuva Alexandra_Koch Pixabaystä

Voi olla,  että kokonaisuuden kannalta kattohintaratkaisu voisi silti toimiva, jos täytesähköä tarvitaan vain ajoittain. 

Käsittääkseni ja omaan kokemukseen perustuen Helsingin kaupungin omistama sähköyhtiö Helen Oy on palvellut asiakkaitaan luotettavasti, siedettävin hinnoin ja silti tuottanut voittoa kaupungille. Toki se olisi voinut siirtyä nopeammin vihreisiin energialähteisiin (ml. ydinenergia).

Valtion enemmistöomistama, mutta pörssissä oleva Fortum, on ottanut kovia riskejä Venäjällä ja Saksassa. Pääomistaja haluaa välttää puuttumista yhtiön bisneksiin.  

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on antanut meille kovan opetuksen. Keskinäisriippuvuus ei takaakaan naapurimme kaltaisen kumppanin toimien rehtiyttä ja sujuvaa integroitumista lännen arvoihin. 

Olisiko aika miettiä energiapeli uusiksi? Sähkö on vähän kuin vesi. Nykyinen yhteiskunta tarvitsee sitä jatkuvasti ja luotettavasti. 

Tulee mieleen malli, joka kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta jossa on puolensa. Ehkä Suomenkin kannattaisi pyrkiä täyteen omavaraisuuteen. Sähköyhtiöt voisivat olla valtion ja kuntien omistamia. Sähköllä ei pelattaisi eikä pyrittäisi riskialttiisiin pikavoittoihin. Tietysti toiminnan pitäisi olla kannattavaa, mutta voitot ohjautuisivat yhteiseen hyvään. 

Poliittisia järjestelyjä kuten kaasuputki vältettäisiin. Yhteistyötä voitaisiin tehdä varmasti luotettavien kuten Pohjoismaiden kanssa. 

Tämä ei tietenkään tapahtuisi hetkessä, mutta voisi pitkällä tähtäyksessä johtaa vakaampaan tilanteeseen sähkön suhteen. 

Valon polku Aurajoella 2

 

Osa Valon polun teoksista oli näkyvissä vain muutaman päivän. Tämä Teatterisillan komistus piristää näkymää pidempääkin. 

Kannattaa klikata kuvia niin näkyvän suurempina. 

 

Valon polku Aurajoella 1

 

Punaiset ovat museonostureita. Taustalla siintää Suomen Joutsen. Vaalea valo lähtee Hostelli- ja museolaiva s/S Borelta. 

Klikkaa kuvia niin näet ne suurempina. 

Museolaiva Sigyn

Museolaiva Sigyn

Wäinö Aaltosen museo

Föri

itsenäisyys on suhteellista

 

Kuva Merja Partanen Pixabaystä

Voiko jokin maa olla täysin itsenäinen?

Kyse on itsemääräämisoikeudesta. Suvereeni valtio ei ole muiden hallittavana. 

Voiko itsenäinen valtio tehdä mitä lystää?

Kiina lienee maailman toiseksi mahtavin valtio, mutta se joutuu harkitsemaan kaksi kertaa ennen kuin yrittää ahmaista Taiwanin. Kaikkein mahtavin eli Yhdysvallat todennäköisesti puuttuisi asiaan. Tietysti Taiwan itse valmistautuu panemaan kiivaasti hanttiin. 

Mitä suurempi ja vauraampi maa, sitä helpommin se voi ryövätä maita naapureiltaan. Vai voiko? Riippuu ainakin tilanteesta. Venäjä imaisi elegantilla liikkeellä Krimin itseensä melkein ilmaiseksi, mutta ratifiointijonosta puuttuu monia tärkeitä maita. Isokin valtio voi menettää suhteellisuudentajunsa kuten kävi samalle hyökkääjälle, kun se lähti soitellen valtaamaan koko Ukrainaa. 

Suurellakin on uhkansa. 

Kuva AI Leino Pixabaystä

Pieni Suomi on ollut teoriassa itsenäinen vuodesta 1917 lähtien. Sillä on siitä lähtien ollut oma yhteiskuntajärjestelmä, parlamentti, vapaat vaalit ja riippumaton tuomioistuin, mitkä ovat suvereenin maan tunnusmerkkejä. Suomen todellisen suvereniteetin aste on kuitenkin vaihdellut. 

Jo kansalaissodassa Venäjä toimi punaisten tukena ja Saksa toi jopa sotajoukkonsa Suomeen auttamaan valkoisia. Suomi oli sitten jo valitsemassa saksalaista kuningasta, mikä olisi todennäköisesti tehnyt maastamme Saksan vasallivaltion. Suomi haki turvaa kuten se nyt hakee Natosta ja on lupauksia jo saanutkin ainakin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa romutti kuningashankkeen. 

Talvisodan syttyessä Suomi oli itsenäinen, mutta heikko. Maamme taisteli urhoollisesti ilman merkittävää ulkoista tukea ja selvisi alueluovutuksilla. Itsenäisyys rajoittui suppeammalle maa-alueelle. 

Kuva Tapani Hellman Pixabaystä

Saksa oli jo aikaisemmin napannut osan Puolaa ja talvisodan päätyttyä se valtasi Tanskan ja Norjan. Suomi ja Ruotsi olivat Saksan ja Neuvostoliiton piirittämät. Taas turvauduttiin ulkopuoliseen apuun, joka tosin oli samaa laatua kuin Putinlandia nyt. Revanssihenkeäkin varmaan oli. Kukaan ei voi varmaksi sanoa, mikä olisi ollut toimivin vaihtoehto. Saksa olisi luultavasti tavalla tai toiselle varmistanut Suomen itärajan käyttöönsä Barbarossa-suunnitelmansa toteuttamiseen. 

Jatkosodan jälkeen Suomen itsenäisyys oli hyvin näennäistä. Valvontakomissio pomotti maassa. Neuvostoliiton kanssa liittouduttiin tekemällä YYA-sopimus sen kanssa. Neuvostoliitto sorkki vuosikymmenet Suomen sisäisiä asioita. Se puuttui hallituksen kokoonpanoon, kauppapolitiikkaan ja mihin kaikkeen. Pariisin rauhansopimus rajoitti asehankitojamme. 

50-lopun tilannetta kutsuttiin yöpakkasiksi. Tuolloin Neuvostoliitto painosti Suomen hajottamaan sille epämieluisan hallituksen. 60-luvun alussa Suomi meni sekaisin, kun Neuvostoliitto lähetti Suomelle nootin, kun toisen Tynkä-Saksoista katsottiin uhkaavan sitä. No taustalla oleva Nato toki sai itäisen housunpuntit tutisemaan. Todellinen syy luultavasti oli Suomen edessä olevat presidentinvaalit. Kekkonen haluttiin jatkoon. 

Noina aikoina Kekkonen oli lujilla. Kun oli pakko kumartaa itään, oli vaikea olla pyllistämättä länteen, jossa Kekkoseen ei oikein luotettu. Suu piti olla supussa, kun eri ilmansuuntiin puhuttiin. Britannia ja myöhemmin myös Yhdysvallat käynnisti operaation, jossa Kekkosta ja samalla Suomea haluttiin vetää länteen. Suomelle alettiin toimittaa salaista tiedustelutietoa jne.  Suomen itsenäiseen toimivaltaan pyrittiin siis vaikuttamaan kahdelta suunnalta. 

Kekkonen sai jatkoaikansa ja sitten uudestaan ja ...

Neuvostoliiton painostus näkyi maamme sisäpolitiikassa. Neuvostoliitto-suhdetta käytettiin kaikenlaiseen sisäiseen junailuun. Kokoomus pidettiin pitkään hallituksen ulkopuolella. Kansa ei siis saanut itse vaikuttaa vaalien kautta valtioneuvoston kokoonpanoon. 

Kuva Anastasia Borisova Pixabaystä

Maahan kehittyi merkillinen kulttuuri. Poliittisella usealla eliitin jäsenellä oli kotiryssänsä Neuvostoliiton lähetystössä, johon pidettiin läheisiä suhteita. Jopa Kekkonen asioi vieraan vallan salaisen palvelun edustajien kanssa. Länteenkin tosin pidettiin yhteyksiä, mutta hienovaraisemmin. Itänaapurimme puuttui asiaan, kun se tunnisti maassamme ns. neuvostovastaisuutta. 

Kekkonen osasi kuitenkin pelata Suomelle läntisiä kauppasuhteita. Lupa erilaisiin liittoumiin piti kuitenkin saada idästä. 

Vuonna 1974 piti pidettämän presidentin vaalit. Kekkonen ei halunnut osallistua vaaleihin. Niinpä eduskunta sääti vuonna 1973 hänelle kuuden vuoden jatkoajan. Kansalaisten mielipide ohitettiin. Nyt kauhistelemme, kun Putin saa pitää valtansa ilmeisesti tappiin saakka. Kekkonenkin jatkoi niin kauan, kunnes joutui lopulta sairauslomalle. 

Suomella oli menestystäkin punaisten viivojen asettelussa. Esimerkiksi yhteiset sotaharjoitukset onnistuttiin välttämään. 

Kuva Maria Pixabaystä 

Kylmä sota päättyi aikanaan. Neuvostoliitto romahti. Suomi alkoi lännettyä. 90-luvulla liityimme Euroopan yhteisöön (EU). Minä äänestin puolesta ja painavin syy oli Suomen turvallisuus. 

Suomi on luovuttanut omaa päätäntävaltaansa Euroopan unionille, mutta se on tehnyt sen omasta tahdostaan ja omaa turvallisuutta varmistaakseen. 

Suomi hankki 90-luvulla amerikkalaiset Hornetit. Maamme on myös asteittain hiipinyt niin lähelle Natoa kuin se on ollut mahdollista ilman täysjäsenyyttä. Nyt on jo hakemus sisällä ja vain kaksi ratifiointia enää puuttuu. 

Suomi avaa puolustuksensa entistä kiinteämpään yhteistyöhön enimmäkseen samanhenkisten valtioiden kanssa. Tämän voidaan katsoa rajaavan toimintamahdollisuuksiamme. 

Mielestäni maan, joka on väestöltään suunnilleen Pietarin kokoinen, kannattaa tasapainoilla itsemääräämisoikeuden ja liittoutumisen välimaastossa. Itsenäisyys ja kyky sen ylläpitämiseen on suhteellista. 

Olen sotaorvon ja evakon poika. Kannan heidän kauttaan sodan taakkaa. Ukrainan kohtalo tuo  vanhempieni kokemukset iholleni. Pidän ukrainalaisten auttamista tärkeänä. He taistelevat nyt puolestamme. Ilman heidän kohtaloaan saattaisimme kokea itse samoja kauhuja. 

Jos päättäisimme olla nyt täysin puolueeton maa, kokisin oloni turvattomaksi. Millaista olisi sellaisen maan naapurissa, joka ei pidä sopimuksia, häiriköi eri tavoin muita maita, valehtelee, pyrkii laajentumaan sotimalla, murhaa ihmisiä omassa ja muissa maissa, tappaa ja raiskaa siviilejä, kiduttaa ja manipuloi nettiä. 

Liittoutumattomana Suomi tuskin selviäisi pitkälle. Se joutuisi antautumaan Venäjälle tai ainakin solmimaan jonkinlaisen YYA-sopimuksen sen kanssa. Sitten alkaisi taas kotiryssämeno. En halua noita aikoja takaisin, vaikka olenkin kiitollinen, että käytetyillä konsteilla selvisimme.

Venäjä on nyt polvillaan, mutta se kerätä voimia ja tulla taas. Vaikka armeijamme on suhteellisen vahva, kuinka pitkälle se jaksaa suurvaltaa vastaan.  

Kekkonen, jos kuka, ymmärsi toimintaympäristön merkityksen. Luultavasti nykyisissä  olosuhteissa hän olisi isänmaallisena miehenä viemässä Suomea Natoon. 

Kuva Pasi Mämmelä Pixabaystä

Olen hyvin suomalainen ja isänmaallinen mies. Suometuin aikoinaan kuten oli tapana. Suomettumista voi pitää menestystarinana, koska sotimaan emme joutuneet. Mielestäni on kuitenkin aika voida tarkastella avoimesti niitä haittavaikutuksia, mitä harjoitettuun ulkopolitiikkaan liittyi. Emme luultavasti saa koskaan varmuutta, oliko jotkin ilmiöt todella tarpeellisia, mutta mielestäni itsenäisessä valtiossa on voitava arvioida näitäkin asioita. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kunnia Suomelle

Slava Ukraini

Tekikö Keskusta sankariteon vai petoksen?

 

Kuva Sarah Richter Pixabaystä

Keskusta junaili ympäristövaliokunnassa käsittääkseni hallituksen piirissä sovitun luonnonsuojelulakiehdotuksen opposition tuella osittain uusiksi. 

Minun on vaikea arvioida muutosten tulosta maamme kannalta, mutta paneudun toimintatapaan. 

Onko politiikassa erilainen etiikka kuin muualla yhteiskunnan toiminnassa? Ainakin eduskunnan puheenvuoroista päätellen tuntuisi vähintään älyllisen epärehellisyyden olevan sallittua. 

Vertaukseni varmaan ontuu, mutta tuntuisi tuomittavalta, jos sotatilanteessa oman puolen jokin yksikkö tekisi vihollisen kanssa jonkun sopimuksen, joka poikkeaa omien kokonaisstrategiasta. Jos kaksi yhtiötä tekisi yhteistarjouksen kolmannelle ja toinen sitten sopisi mahdollisen asiakkaan kanssa jotakin, josta ei ole kumppanin kanssa puhuttu, tuntuisi kummalliselta.

Jos lakiehdotuksessa ilmenee valiokuntavaiheessa jokin ilmeinen valuvika, arkijärjen mukaan asia pitäisi käsitellä hallituksen kesken uudestaan. Näin myös, jos vika olisi vaikutuksiltaan suuri. 

Näin ulospäin asia näyttää siltä, että Keskusta käytti vaativaa maailmantilannetta hyväkseen saadakseen etua itselleen. Se ehkä laskelmoi, että vastuulliset hallituskumppanit mukautuvat tapahtuneeseen, koska maa tarvitsee toimintakykyisen hallituksen. Yhteistyössä ollut oppositio saattoi päätellä samoin. 

Jos kuvani tästä manööveristä ei ole oikea, olkaa hyvät ja oikaiskaa. 

Nimi Kakola ei tullut vangeista

 

Kotoamme näkyy paikkaan, jolla on hurja nimi. Kakolanmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Se on tunnettu vankilasta, jossa oli karut oltavat. 

Nimi Kakola ei kuitenkaan tule vangeista vaan ilmeisesti kukkulan lähettyvillä olleesta köyhäintalosta, jossa oli jälkeenjääneitä ja mielisairaita. 

Kakolanmäellä on nykyään asuntoja, hotelli ja kylpylä, joka ei kuulemma ole kylpylä. 

Jos olet joskus lusinut Kakolassa, voit kenties varata yön Hotel Kakolasta omasta sellistäsi. "Vapaudu arjen kahleista", kehotetaan kyseisen majoituslaitoksen sivuilla. 

Kun katsot tarkkaan yllä olevaa kuvaa, huomaat punatiilisen rakennuksen oikeassa päädyssä ristin. 

Jos sinä ja morsiaimesi/sulhasesi olette joskus nauttineet Kakolan vankilan asiakaspalveluista, haluatte kenties vihityttää itsenne paikassa, jolla on teille merkitystä. Kyllä, Kakolassa on kirkko.  Siellä et kenties voi osallistua messuun, mutta kirkollisia toimituksia ja muistotilaisuuksia voidaan järjestää. Käsittääksen Kakolan kirkko on yhä kirkollinen tila. 

Jos pariskunta on "asunut" Kakolassa ja vihitty siellä, sarjaa voisi jatkaa järjestämällä lasten ristiäiset ja säätää oman muistotilaisuudenkin pidettäväksi tutussa paikassa. Perhekunta voi toki olla näiden perhetapahtumien välilläkin Kakolanmaellä. Tästä pääset tutustumaan paikan asuntotarjontaan. Hinnat tosin ovat luultavasti suolaisia. Kanta-asukkaana voi käteväsi vetäytyä keräämään voimia ja muistelemaan selliaikoja Kakola Span tiloihin. "Kakola Spa on ainutlaatuinen kokemus elämästä nautiskelijoille ja omaa aikaa haluaville."

No nyt tiedämme, mistä sitä aikaa saa. 

Jos olet liikkeellä jalan, mutta et viitsi kiivetä Kakolanmäelle, voit säästää jalkojasi turvautumalla Turun kuuluisaan jumikulaariin, jos se sattuu olemaan kunnossa. 

Kakola on tois pual jokke, joten jos satut olemaan täl pual, voit nauttia lossimatkasta yli satavuotiaalla förillä siirtyessäsi funikulaarin tienoille.

Sodan hinta

 

Talvisodan alkamisesta on tänään 83 vuotta.  

Isoisäni sai kutsun ja lähti palvelukseen. Hän puolusti isänmaatamme ensin Pelkosenniemessä ja Sallassa. Sodan loppuvaiheessa Viipurinlahden eteläpuolelta hyökkäävät venäläiset saivat sillanpääaseman Säkkijärven Vilajoelta, josta he olisivat voineet pyrkiä levittäytymään itään ja länteen. 

Ruotsalaiset vapaaehtoiset vapauttivat pohjoisen joukkoja ja isoisäni siirtyi Vilajoelle torjumaan venäläisiä. Isoisäni haavoittui 11.3. eli kaksi päivää ennen sodan päättymistä. Hänen siirrettiin kenttäsairaalaan Haminaan, jossa hän kuoli samana päivänä. 

Sota päättyi ja isää odotettiin kotiin. Viestiyhteydet toimivat kuten tuolloin toimivat. Eräänä päivänä äitini Raili oli asioilla kaupassa ja näki siellä postinjakajan. Äiti tiedusteli, onko heille jotakin. On, mutta tuon itse.

Lopun arvaatkin. Äitini kipaisi kotiin ja oli siellä ennen jakajaa. Kotonakin arvattiin, mitä on tulossa. 

Minä kannan luissani tätä tapahtumaa. Se ilmenee tarpeena puhua äitini ja myös isäni kohtalosta. Isäni oli Kannaksen evakko. Olen myös halunnut selvittää isoisäni sotataivalta eri lähteistä. Kyseessä lienee taakkasiirtymä.

On murheellista, että tämä sama toistuu nyt Ukrainassa. Miksi emme opi näin tärkeää läksyä?

Muistetaan ja autetaan ukrainalaisia. Heillä on nyt talvisota. 

Kuvat teoksesta Matkalla - Porin rauhanyhdistys ry 110 vuotta (2004). 

Onko sinulla samanlainen outo ominaisuus kuin minulla?

 

Kuva Chen Pixabaystä

Kerroin asiasta vaimolleni vasta äskettäin. 

Alitajunnallani on tapana lähettää yllättäen tietoisuuteni jonkin sattumanvaraiselta kuulostavan  sanan, joka ei liity mitenkään tilanteeseen. 

Istuin äskettäin vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä, kun mieleeni juolahti sana vaskooli. Kaukana oltiin Lapin kultamaista enkä tunnistanut mitään virikettä, joka olisi voinut liittyä tuohon rikastumisen toiveeseen liittyvään työvälineeseen. 

Sittemmin olin hääräämässä jotakin tiskialtaan vieressä ja jostakin syvyyksistä pulpahti mieleeni nimi Odovakar. Mikä ihme kaivoi tuossa hetkessä tuon keskiaikaisen germaaniheimopäällikön nimen tietoisuuteeni?

Tuntuu, että tällaiset juolahdukset liittyvät usein johonkin aivan arkiseen toimeen. Ne tuntuvat täysin tarpeettomilta.

Mitä hyötyä tällaisesta piirteestä on voinut olla, jotta se on säilynyt evoluutiossa?

Kuva Oberholster Venita Pixabaystä

Voiko tämä liittyä jotenkin de Bonon lateraaliseen ajatteluun? Tämä tarkoittaa suunnilleen ratkaisun hakemista johonkin ongelmaan boxin ulkopuolelta. 

Tuttavani Tapani Savolainen kehitti aikoinaan luovuusohjelman (Idegen++), jossa määriteltiin jokin vaikka työhön liittyvä ongelma, ja ohjelma antoi jonkin asian (esimerkiksi aurinko) virikkeeksi ideoinnille. Miten ratkaiset tämän ongelman auringon avulla? Mieleen saattaa tulla ennakkoluulottomia ratkaisuja, joista jokin saattaa olla kehityskelpoinen. 

Minulla ei ole päässäni mitään automaattista luovuusohjelmaa, koska mystinen sana ei yleensä ilmaannu, kun pähkäilen jotakin ongelmaa. 

Olen ajatellut, että ehkä aivoissani jokin tapahtuma vain fyysisesti aktivoi jonkin aivan muuhun liittyvän muiston. 

Onko sinulla tällaisia kokemuksia? Tuleeko sinulla mieleen, mihin tällainen ominaisuus voisi liittyä? Kuulisin mielelläni. 

Thrillerin kirjoitusopas

 

Kuva Marla Pixabaystä

Olen kuunnellut tänä syksynä miesten satukirjoja eli thrillereitä, enimmäkseen Ilkka Remestä (oik. Petri Pykälä). Yhä puhutaan kirjoista, vaikka tässä tapauksessa se on ääntä netistä. 

Nyt olen kurkkua myöten täysi. Olen toki viettänyt aikaa muunkinlaisen kirjallisuuden parissa.  Ehkä nekin kuten myös Hesari ja eri medioiden uutissivut netissä ovat osasyyllisiä infoähkyyni. Lisäksi meneillään on kaikkien thrillereiden äiti eli Ukrainan sota.

Kuva Silke Pixabaystä

Thrillereiden konsepti tuntuu sisältävän seuraavanlaisia asioita (ainakin Remeksellä):

• tapahtumat seuraavat toisiaan tiheässä tahdissa
• kudelmassa on rinnakkain monta juonta
• mikään ei suju suunnitellusti, aina tapahtuu jotakin yllättävää
• välillä henkilöitä on niin paljon, ettei lukija tahdo pysyä kelkassa
• tarina päättyy kuin kesken, lukija saa itse kuvitella mitä tapahtuu ratkaisutilanteen jälkeen
• tarina istutetaan todellisen tuntuiseen elämään ja ympäristöön
• tarinassa voi olla mukana oikeitakin ihmisiä, presidentti Niinistö tai jopa Ronald Reagan
• aina välillä joku kuolee vastakkaisissa leireissä
• käytettyjen välineiden ja järjestelmien ominaisuuksia kuvataan uskottavan tuntuisesti (luultavasti useinmiten todenmukaisesti)
• kertomusta  rikastetaan ja istutetaan arkeen kuvaamalla tilanteissa toisarvoisia asioita kuten henkilöiden ulkonäköä, vaatetusta, lintujen ääniä, säätä ja muuta sellaista, näilläkin on lukijalle oma merkityksensä
• juoniin sisällytetään väkivaltaa, mutta sillä mässäilemistä ilmeisesti yritetään välttää
• luvut lopetetaan usein siten, että yllättävä tilanne jää auki.

Voisin kuvitella dekkaristin sommittelevan ensin rinnakkaiset (ja välillä yhtyvät) juonet karkeasti tapahtumanimityksinä (ehkä vuokaavioina), Sen jälkeen voi ruveta rakentamaan tekstiä repliikkeineen näihin alkioihin. 

Remeksellä vauhti on hengästyttävän kovaa. Lukija joutuu jatkuvasti orientoitumaan uudestaan.  

Thrillerit tempaavat mukaansa ja kuuntelemista haluttaa jatkaa. Voi ottaa välillä lomaa muista puuhista. Mahdolliset murheetkin voi siirtää ainakin väliaikaisesti hyllylle.

Olen saanut uuden maalausidean, jota voisin soveltaa useaan työhön. Toivottavasti saan kangetuksi itseäni enemmän niihin puuhiin. 

Tosin luultavasti kuuntelisin samalla kirjoja :) 

Näkymä Ranskasta

 

Olimme eilen kuopuksemme perhettä tapaamassa synttärien merkeissä. "Vauvamme" täytti 38 vuotta.

Istuimme pöydässä. Heillä on esillä maalauksiani. Miniän mieleen juolahti teos, joka löytyi sohvan takaa. Ehkä se pääsee joskus seinälle. 

Teoksesta taitaa puuttua signeeraus ja tekovuosi. Ikää maalauksellani taitaa olla kymmenkunta vuotta.