Ajattelin aamulla, kun olimme päässeet hyvän matkaa kohti etelää, että tänään ei taida tulla kommelluksia kuvattavaksi. Tosin nukutti kovin.
Toisin kävi.
Olimme päässeet Gdeserin satamaan, josta meidän oli määrä matkaa lautalla Rostockiin.
Sataman pömpeleissä oli vuorotellen ihminen tai automaatti päästämässä eteenpäin. En hoksannut tätä ja tulin ajaneeksi automaattijonoon. Olisi kannattanut olla paremmin hereillä.
Matka oli maksettu etukäteen, mutta meillä ei jostakin syystä ollut sopivia dokumentteja.
Näistä ei ollut iloa:
Yritin syöttää noita koodeja. Yritin myös löytää Saaran läppärissä olevasta viestistä jotakin, jolla saisin sesamin aukenemaan.
Autojono perässämme piteni ja kohotti paineitani.
Joku keltapuseroinen kävi tutkimassa tilannetta. Taisi puhua tanskaa ja englantia sekaisin, mutta ymmärsin, että meillä pitäisi olla lippu. Hän luovutti ja hävisi.
Levitin käsiäni merkiksi takanamme odottaville.
Näin toisen virkailijan, joka tuli päästämään meidät portista, kehotti ajamaan toimiston luo ja selvittämään asian.
Ystävällinen tanskalaistäti tutki lippurekisteriä ja sieltä maksettu varauksemme löytyi.
En ymmärrä, mikä oli vialla.
Ajoimme autojonoon ja sitten laivaan.
Laiva oli aivan pullollaan matkustajia. Vapaita istumapaikkoja kahdelle piti etsiä, mutta onnistui.
Söimme lounaaksi sämpylät ja juotavaa. Tehostin ajokuntoani Coca Colalla ja kahvilla.
Nyt menimme riittävän ajoissa autokannelle ja jouduimme odottamaan autossa pääsyä ulos,
Istuessani ratin takana liikuin edestakaisin unen ja valveen välillä, Oli erikoista, että mikrouneni näyttivät minulle jonkinlaisia sovelluksia edessäni olevasta näkymästä kannella eteenpäin. Unikuvat poikkesivat selvästi oikeasta näystä, mutta sama alkujuuri niillä oli. Kun heräsin mikrounesta, yllätyin, kun huomasin, että tällainen se olikin.
Rostockin satama-alue oli valtava. Kun selvisimme sieltä ulos, ohitimme varsinaisen kaupungin suunnatessamme kohti Berliiniä. Matkan maisemat osoittautuivat todella tylsiksi. Sää oli sateinen, mikä sai entisen DDR:n näyttämään entiseltä DDR:ltä. Peltoja, peltoja, metsä, peltoja ... Paikoin näkyi rakennuksia, jotka olivat jääneet rappeutumaan derkkuaikaiseen olotilaansa.
Olemme aikoinaan ajaneet DDR:n läpi. Rostockin ja Berliinin väli näytti nyt, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Saamani kofeiini oli saanut minut piristymään, poikkesimme silti erään huoltoaseman pihaan lepäämään. Otin kunnon unet autossa. Kävimme sitten sisällä kahvilla ja kaakaolla.
Paikka oli selvästi rakennettu muurin murtumisen jälkeen ja kantoihan se Aralin brändiä. Tilan layout oli erikoinen. Asemaa pyöritti kaksi henkilöä.
Oli kummallista, että vaikka laivassa oli ollut paljon väkeä, täällä oli aivan hiljaista. Miten tällainen bisnes voi lyödä leiville?
Kesken ajon tapahtui kummia. Yhtäkkiä kuljettajan puoleinen tuulilasinpyyhkijä kääntyi siten, että sulkaosa jäi vasemman sivupeilin ja auton väliin. Vika vaikutti olevan jossakin pellin alla. Oikean puoleinen toimi yhä. Onneksi sateilu alkoi asettua ja selvisimme eteenpäin.
Poikkesimme yhdellä "huoltoasemalla" toteamassa, ettei sieltä saa apua tällaiseen ongelmaan. Siellä huollettiin vain kuljettajia ja kyytiläisiä.
En tiedä, saako ongelmaan apua näin joulutunnelmissa.
Loppumatkalla peltomaisemat muuttuivat urbaaniksi pääkaupunkialueeksi. Kuukkeli opasti meidät perille. Olisi muuten ollut hankalaa etsiä pimeän aikaan paperikartan avulla reittiä metropolissa .
Kävimme loppumatkalla Aldissa ostamassa ruokaa. Hämmästyimme miten pieni oli ostoskuitin loppusumma.
Berliinissä asuva suomalainen Raila päästi meidät majapaikkaamme ja opasti alkuun.
"Siegessäule (suom. Voitonpylväs) on Saksan yhdistymissotien kunniaksi pystytetty muistomerkki Berliinissä." Wikipedia
#autoilu #matkailu #tanska #lomamatka #auto #volvo #laiva #autolautta #saksa #ddr #berliini #aldi
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
