Miellyttävä yllätys

Minulla oli ongelma, jota ei sitten ollutkaan. Minulla on käytössäni HUS:n omistama CPAP-laite todetun uniapneani vuoksi. Tällaisia vaivoja hoidetaan HUS:n iho- ja allergiasairaalan unipoliklinikalla.

Kysyin taannoin puhelimitse, mitä tapahtuu, jos/kun muutamme. Minulle neuvottiin, että voin ottaa laitteen mukaan, mutta minun pitää ilmoittaa uusi osoite.

Olen yrittänyt tehdä työtä käskettyä. Hankaluus on siinä, että asian voi hoitaa puhelimitse vain klo 12.30-13.30 maanantaista perjantaihin. Noin rajattu aika lipsahtaa helposti ohi. Yritin eilen soittaa monta monituista kertaa. Puhelin oli jatkuvasti varattu eikä jonottaa voinut. Puoli kahdelta alkoi pyöriä nauha.

Mietin toki, että osoite on mahdollisesti jo päivittynyt myös unipoliklinikalle, koska hematologian poliklinikalla on mielestäni uudet tiedot.

En löytänyt sähköpostiosoitetta, jolla olisin voinut panna asian päiväjärjestykseen. Jos olisin muistanut jonkun nimen osastolta, olisin toki osannut viestin lähettää. En löytänyt nimiä verkostakaan. Olin jo aikaisemmin tiedustellut sähköpostiosoitetta tähän tarkoitukseen HUS:n vaihteesta, mutta ilman onnea.

Mieleeni tuli, että voisin ilmoittaa nimen palautetoiminnon avulla. Sairaalan sivuilta löytyi siihen mahdollisuus. Annoin uuden osoitteeni, ja pyysin kuittaamaan sähköpostiin, kun osoite on muutettu järjestelmään. Ehdotin samalla, että verkkoon tulisi mahdollisuus hoitaa tällainen.

Yllätyksekseni sain nopeasti samana päivänä ystävällisen ja perusteellisen viestin keuhkosairauksien ylilääkäriltä. Hän kertoi osoitteen jo päivittyneen väestörekisterin kautta, koska olemme tehneet muuttoilmoituksen. Tämä olikin käynyt mielessäni, mutta halusin varmistaa asian. Digiloikalle hymähdellään, ja itsekin siihen syyllistyn, mutta asioissa on puolensa.

Kuulin, että HUS:n tietohallinto ohjeistaa olemaan käyttämättä sähköpostia potilastietojen välittämiseen. Aivan aiheesta, uskon. Tosin unipoliklinikan osastosihteerin yhteystiedot olisivat olleet löydettävissä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa parempaan suuntaan. Virtuaalisairaala/terveyskylä on kehitteillä.

Ylilääkäri kertoi kirjaavansa asian Turkuun keuhkoyksikköön lähteviin potilasteksteihini.

On hienoa, että julkisen sektorin sairaalalla on näin aktiivinen palvelujen laadun toiminnallisen ulottuvuuden kehittämisote. Siitä olen ennestään vakuuttunut, että lääketieteellisesti erikoissairaanhoito on korkeatasoista.

Olen aiemmin huomannut, että Meikun iho- ja allergiasairaalan prosesseja kehitetään ennakkoluulottomasti. Olen saanut joskus kutsuja kyseiseen sairaalaan näyttämään CPAP-laitettani. Puhkukoneen tarkistaminen on organisoitu tapahtumaan sairaalan neuvonnassa. Rutiiniasian hoitamiseen ei minusta tarvitakaan alan koulutusta saaneita toimihenkilöitä. Tämä on varmaan sitä "toisin tekemistä" kustannuksien säästämiseksi.

Erikoissairaaloiden välisessä tietojenvaihdossa lienee vielä kuitenkin kehittämistä. Meilahden hemapoli on kirjannut minulle verikokeen Tykslabiin huomiselle. Soitin siirrehoitajalle ja kysyin, tarvitseeko minun vaivautua, koska minut on kutsuttu lähiaikoina valvontakäynneille Tyksin Kantasairaalaan. Kehotettiin käymään. Kysyin ovatko Meikun hemapolilla saaneet tietoja näistä Turun toimista. Eivät ole.

Erikoissairaanhoito on Suomessa erittäin laadukasta. Kehittämisen täytyy kuitenkin jatkua ja niin näyttää tapahtuvan.

Lisää toivoa leukemiapotilaille

Sain viime vuonna kantasolusiirteen joltakin tuntemattomalta hyväntekijältä. Olen kiitollinen ensinnäkin siitä, että luovuttaja ylipäänsä löytyi. Toinen syy kiittää on se, että saamani kantasolut ovat mitä ilmeisimmin henkilöltä, jonka kudokset ovat hyvin yhteensopivat omieni kanssa. Päättelen tämän siitä, että minulla on toistaiseksi ollut hyvin vähän käänteishyljintäoireita. Jotakin kitkaa kuitenkin lienee  koska immuunijärjestelmäni ilmeisesti käy kierroksilla ja aiheuttaa väsymystä. Väsymys on kuitenkin helppo vaiva verrattuna niihin, mitä voisi olla.

Olen etuoikeutettu myös sen vuoksi, että olin riittävän "nuori" ja hyväkuntoinen, jotta minulle voitiin antaa siirre. Kantasolusiirron sanotaan olevan elinsiirroista vaativin.

Kun luovuttajaa aletaan etsiä, tutkitaan ensin potilaan sisarukset. Ei ole itsestään selvää, että sisaruksista löydetään luovuttaja. Tämä johtuu siitä, että sisarukset ovat perimältään erilaisia seoksia vanhemmistaan. Joku sisaruksista voi kuitenkin olla sopiva. Myös mahdollisen sisarusluovuttajan terveyshistoria voi olla este.

Minun tapauksessani etsintää jatkettiin kantasolurekisteristä.

Ylen artikkeli "Uusi hoitomuoto voi mullistaa leukemiahoidon - kantasolusiirtoihin enemmän mahdollisuuksia"esitelty menetelmä antaa toivoa niille, joille ei löydy luovuttajaa edes rekisteristä.

Uutta menetelmää kutsutaan haploidenttiseksi kantasolusiirroksi. Hoitoprosessissa poistetaan siirteestä haitalliset solut joko ennen siirtoa tai sen jälkeen. Siirteen luovuttaa joko joku sisaruksista tai toinen vanhemmista. Riittää että kudokset vastaavat puoliksi toisiaan. Tällä menetelmällä saadaan paremmat tulokset kuin 9/10-sopivalla rekisterin avulla löydettyä siirrettä käytettäessä. Jos epäsopivia soluja ei poisteta, seurauksena voi olla vaikeita käänteishyljintäoireita.

Haploidenttisiä siirtoja on tehty jo Suomessakin.

Eläkeläisen työrytmi

Yritän opetella vanhuuseläkeläisen elämänhallintaa.

Aion nukkua sen verran kuin tunnen unta tarvitsevani. Otan käyttööni työssäkäyvän viikkorytmin. Hoidan kuntoani työpäivinä eli lepään siitä tehtävästä viikonloppuisin.Voisin kävellä/polkea kuntopyörää ja voimistella vuoropäivinä maanantaista perjantaihin.

Vapautan itseni tämän blogini päivittämisestä lauantaisin ja sunnuntaisin.

Pyrin hoitamaan nämä hommat ja muut asialliset asiat iltapäivisin. Aamupäivän ohjelmani tiedättekin. Iltaisin voisin lukea tai rauhoittua muuten yötä varten.

Näin voin alkaa rytmittää "töitäni" eläkeläisenä.

Maanantaihin!

Yritän ryhdistäytyä

Olen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen. Näin nuoret nukkuvat paljon. Nuorena nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, sanotaan. Kun herään aamupäivällä, saatan tuntea väsymystä. Auttaa, kun nukun lisää.

Mitä muuta voi väsymyksen hyväksi tehdä, kun nukkua ja liikkua? Nämä lienevät ensisijaiset keinot.  Olen oppinut, ettei haittaa vaikka en saisi unta, kun yritän nukkua lisää, koska lepääminenkin tuntuu auttavan. Kun olin lapsi, äitini neuvoi että myös lepääminen on hyvä asia, jos uni ei tule. Muistaakseni en oikein uskonut. Näyttää pätevän tässä elämän vaiheessa.

Olin vielä kevättalvella hyvässä liikkumisen ja voimistelun vauhdissa. Kun sitten väsähdin, kunnosta huolehtiminen on vähentynyt.

On erittäin tärkeää myös etsiä väsymyksen syitä. Ensimmäinen epäilyksen alainen on minun tapauksessani saamani syöpähoito. Väsymys voi olla seurauksena pitkäaikainen. Syyllisiä voi olla muitakin, erityisesti käyttämäni lääkkeet.

Muistan tunteneeni itseni hyvin voimaantuneeksi viime syksynä. Jaksoin vaikka mitä. Sekin oli kantasolusiirron jälkeistä aikaa kuten tämä päivä. Miksei tilanne siis voisi toistua? Taidan ottaa aiheen esiin, kun tapaan hematologin seuraavan kerran. Voisin tutkia sitä ennen kaikkien käyttämieni lääkkeiden tuoteselosteet ja katsoa mitkä kaikki voivat aiheuttaa väsymystä.

Yritän myös elvyttää ruumiinkulttuurin vaalimista. Taidan taas kävellä tänään kirjastoon. Luin Kadotetun puutarhan loppuun, joten voin hakea uutta luettavaa tilalle.

Voisin myös etsiä kuntopyörälle paikan. Sellaista ei ole luontevasti uudessa kodissamme, mutta käyköön tilapäinen.

Joko väsytte tähän väsymyksestä kirjoittamiseen? "Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu."

Omatunto ja suhtautuminen pakolaisiin 3

Parasta olisi, jos maailma olisi sellainen, ettei kenenkään tarvitsisi paeta kotiseudultaan. Sellaisen utopian syntyminen ei ole näköpiirissä. Velvollisuutemme on kuitenkin pyrkiä sitä kohti.

Voimme ajatella, että tässä suhteessa paremman maailman luominen on valtioiden tehtävä. YK tuntuisi sopivalta foorumilta tällaisen asian ajamiseen. Paljon YK on saanutkin aikaan, mutta kovin paljon on myös jäänyt tekemättä. Hädässä olevien ihmisten määrä on valtava.

Voimmeko vain tyytyä toivomaan, että kriisialueille saadaan rauha ja että yhteiskunnat kehittyvät?

Mielestäni tilannetta voidaan verrata palontorjuntaan. On syytä edistää paloturvallisuutta lainsäädännöllä, valistuksella ja ennalta ehkäisevin toimin.

Jos jokin suuri rakennus palaa, emme voi jättää ihmisiä hätään ja tyytyä valittelemaan ennalta ehkäisevien toimien puutteellisuuksia. Pitää auttaa silloin, kun tilanne on päällä. Pelastuslaitokset ovat sitä varten.

Kunnollista koko maailman kattavaa pelastusjärjestelmää ei ole. On toki SPR ja muita järjestöjä. Valtiotkin osallistuvat auttamiseen. Aputoimien määrä on kuitenkin vähäinen verrattuna suunnattomaan tarpeeseen.

Mistä tämä johtuu? Miten voisimme rauhoittaa omaatuntoamme? Yritän käsitellä näitä teemoja myöhemmin.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta

Sain kesällä Meilahden hemapolilla ohjeita muuttomme jälkeisiin kontrollijärjestelyihin. Minua kehotettiin varaamaan Tykslabista aika 20. syyskuuta verikokeen ottamista varten. Tulokset katsottaisiin Meilahdessa. Teen tietysti niin kuin käskettiin.

Minulle kerrottiin, että Tyks tulee ottamaan minuun yhteyttä ja jos niin ei käy viimeistään lokakuussa, minun tulee ilmoittaa Meilahteen. Hemapoli haluaa varmistaa, että valvonnan siirtyminen Turkuun onnistuu hyvin. Potilashistoriani tunnetaan Meilahdessa ja siksi saattokäsi on pitkä.

Kuulin myös, että puolitoistavuotistarkastus tullaan tekemään joulukuussa Meikussa. Sain jo ajankohdatkin tiedokseni. Minulta otettaisiin silloin seuraava luuydinnäyte.

Sain tänään postia Tyksin Kantasairaalasta. Laitoksen nimi kuulosti hyvältä, että oikein oma kantasiirtosairaala. Tarkistin asian verkosta ja jouduin toteamaan, että nimi tarkoittaakin ilmeisesti Tyksin alkuperäisiä osia. Siihen kuuluvat A-, U- ja T-sairaala, mitä nuo kirjaimet sitten tarkoittavatkin.

Minut kutsutaan tämän kuun 29. päiväksi veri- ja luuydinnäytteeseen hematologian laboratorioon T-sairaalaan sekä lokakuun 10. päiväksi käynnille hematologian poliklinikalle A-sairaalaan, mahdollisesti tapaamaan hematologia tai ainakin sairaanhoitajaa.

Tyks ei ole minulle erityisen tuttu laitos, mutta Kantasairaalan paikka on, sillä taannoinen opinahjoni, Turun kauppakorkeakoulu, sijaitsee vastapäätä Hämeenkadun toisella puolella.

Tuntuu hyvältä. Tyks haluaakin ottaa minulta luuydinnäytteen aikaisemmin kuin Hus on suunnitellut. Haluavat ilmeisesti tutustua perusteellisesti tilanteeseeni. Saapa nähdä, siirtyykö puolitoistavuotistarkastuskin tänne. Tuskin sairaalat kuitenkaan minusta riitelemään alkavat.

Yksi Turkuun muuttomme perusteista oli se, että tämä on toinen niistä kahdesta paikasta, joissa Suomessa tehdään kantasolusiirtoja. Vointiani varmaan seurattaisiin asiantuntevasti. Tänään saamani kutsut vahvistavat uskoani siihen, että niin tulee käymään.

Isänmaa pitää yhä pojastaan huolta.

Väsymyksen anatomia

Yritän eritellä oman väsymykseni luonnetta. Koin olevani väsynyt noustuani jalkeille tänään. Päätin olla jäämättä makaamaan tuntemuksiini ja aloin hoitaa askareita. Sain erään keskeneräisen asian hoidetuksi. Kävin kävellen kirjastossa.

Maalauspöytä

Nytkin väsyttää, mutta olen kuitenkin kyennyt olemaan hieman toimelias. En ole varma, että aivan pelkkä lepääminen auttaa.

Koen jaksavani hoitaa arkisia asioita, mutta tunnen, etteivät aivoni jaksa vääntää. Paneutuminen mutkikkaisiin asioihin tuntuu vaikealta. Tänään valmiiksi saamani askare on vienyt valtavasti aikaa asian merkitykseen nähden. Kun aivot eivät jaksa ajatella rennosti, asian hoitaminen menee näpertelyksi. Asia tulee hoidetuksi liian perusteellisesti.

Duodecimin artikkelissa luetellaan monia syitä väsymykseen. Yksi sellainen on syöpä. Tuttu juttu minulle. Kummankin syöpäni toteamista edelsi väsymys. Nyt kyseessä saattaa olla syövän hoidoista johtuva väsymys.

Myös uniapnea, anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta voivat aiheuttaa väsymystä. Uniapnea minulla on. Yritän käyttää CPAP-laitettani säännöllisesti. Nukun yöni norsuna. Välillä kärsäni äänet häiritsevät vaimoani. Laitteen pitäisi vähentää ratkaisevasti väsymystä aiheuttavia hengityskatkoja.

Anemiaa minulla tuskin on, ellei veressäni ole tapahtunut äkillistä muutosta.

Minulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja minulla on jatkuva lääkitys. Asian pitäisi olla kunnossa.

Väsymyksen syynä voi olla myös masennus. Olen ollutkin viime aikoina alakuloinen. Luulen, että syy siihen on se, että olen tullut tietoiseksi voimattomuuteni todennäköisestä pitkäaikaisuudesta. Syöpäväsymys ja alakulo ruokkivat toisiaan.

Alakulo synnyttää haluttomuutta, jonka kokeminen tuntuu sekoittuvan väsymykseen. Kumpi oli ensiksi, muna vai kana? Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin kana.

Ajattelen, että minun on hyvä yrittää olla toimelias jaksamiseni puitteissa. Isoja urakoita minun ei kannata ottaa, mutta kohtuullinen tekeminen varmaan ajan mittaan kohottaa mielialaa.

Tunnistan tylsien asioiden kierteen olemassaolon. Kun jokin rutiiniasian hoitaminen on vaivalloista, sitä ei ole mukava jatkaa. Asia hidastuu entisestään sen vuoksi, että se sujuu hitaasti.

Olisi piristävää siirtyä mukavampiin hommiin. Muutto on aiheutunut asioita, jotka on syytä hoitaa. Nysvääminenkin saattaa masentaa.

Onneksi minulla on nyt uusi maalauspöytä. Voin yrittää virittäytyä tekemään sekä mieluisia että epämieluisia puuhia. Toivottavasti into syttyy.

Hyvinkin voi käydä

Pienestä tulee iso

Näkymä sisäpihaan Kaskentieltä

Olen jumittunut tekemättömyyteen. Saattaa olla eläkeläiselle tyypillistä, että pienet asiat tuntuvat isoilta. To do -listan tekeminen tuntuu kuitenkin stressaavalta ajatukselta. Aika pienikin odottava juttu tuntuu kuormittavan.

Kun saa jonkin pienen mielessä olevan asian hoidetuksi, tuntuu, että onhan tässä jotakin saatu aikaan. Vilkkaissa elämänvaiheissa tällaiset asiat hoidettiin kaiken muun kiireen ohessa. Kun aikaa on, sitä myös menee.

Ehkä minun pitää ajatella, että nukkuminenkin on työtäni tällä hetkellä. No ei nyt sentään. Oikeaa työtä ei enää ole. Kun lepään riittävästi, minusta ehkä tulee puuhakkaampi, ainakin lyhyeksi aikaa. Ei minulta tosin juuri kukaan kovin kummoisia arkitouhuja odotakaan. On kuitenkin mukavaa, että blogitekstejäni odotetaan. Tosin siitäkin syntyy stressiä, mutta en minä tämän kirjoittamista lopettaakaan raski.

Ymmärrän, että minun täytyy antaa aikaa itselleni.

Eilen oli vilkas päivä. Heräsin tänään aika varhain, söin aamiaisen ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli kahdentoista tienoissa. Minun pitää levätä, että jaksan sen minkä jaksan. Jaksan minä jotakin väsyneenäkin, mutta sitten tarvitsen palautumisaikaa.

Yksi mahdollinen aktiivisuuden este poistui tänään. Kävimme ostamassa Raisiosta minulle maalauspöydän. Löysin sen Tori.fi:n kautta. Pöytä on oikein hyväkuntoinen ja sen hinta oli aika muodollinen. Netti mahdollistaa tällaisen joustavan kierrätyksen. Kun palveluja käyttää, elämään tulee lyhyitä kohtaamisia. Tavara ja raha vaihdetaan, eikä juuri puhuta kuin käynnin aiheesta. Nimet ovat tiedossa, mutta tapaamiset jäävät aika anonyymeiksi. Vähän kuin kaupassa kävisi.

Ehkä monet muutkin tuoreet eläkeläiset pohtivat tällaisia.

Päivittäisiä velvollisuuksia nämäkin

Kuka arvaa, mikä tämä Turussa oleva esine on?

Sairaushistoriani antaa oman leimansa päivittäisiin rutiineihini. Kaadan aamiaisen yhteydessä  dosetista kouraani pillereitä ja heitän ne kielelleni nielaistaviksi, imen pullosta pipettiin yhtä liuosta ja ruiskutan sen suuhuni, otan toisesta pullosta toista liuosta mittalusikkaan ja toimitan senkin samaan osoitteeseen. Sivelen voidetta silmieni ympärille. Otan salvaa muutamana päiväna kerrallaan ja pidän taukoa, kun punotus on asettunut. Lopuksi laitan tipat silmiini.

Olen alkanut huolehtia päivittäisen kolmen litran nestekiintiöni täyttymisestä siten, että juon kuusi puolen litran pullollista vettä vuorokaudessa. Aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen yhteydessä kumoan kussakin yhden. Kaksi muuta juon väliaikoina. Asia sujuu parhaiten siten, että istun vartavasten juomaan annokseni. Litkiminen saattaa tosin unohtua toviksi, koska tietysti luen tai käytän läppäriä samalla. 

Vältän runsasta juomista illalla syystä, jonka arvaattekin. 

Päiväannokseeni kuuluu kaksi kalkkitablettia, jotka ovat makeita. Imeskelen ne "kahvileipänä" samalla, kun juon lounaan jälkeisen kupposeni. 

Rasvaamisesta olen jo kirjoittanut. Teen sen milloin sattuu, mutta päivittäin, vaikka välillä tulen ottaneeksi lomaa. 

Iltapalalla otan yhden pillerin puolikkaan sekä samat liuokset ja silmälääkkeet kuin aamullakin.  

Eläkkeellä ollessa aikominen vie oman aikansa. Pienet puuhat tuntuvat isoilta, kun oikeasti isoja on harvakseltaan.



Kirjoitan taas maanantaina.

Samppalinnanvuorella

Kävin keskiviikkona Samppalinnanvuorella. Tässä kuvasatoa kävelyltäni.

Tykki on omistettu Turun seudun tykkimiehille (1939-1944).

Näkymä Teatterisillalle

Luulin, että tämä betoniruukussa oleva puu oli torilla jo ennen äskeisiä surullisia tapahtumia, mutta se tuotiinkin kai siinä vaiheessa, kun kukat ja kynttilät poistettiin. Kuvittelin, etten vain muistanut sitä. Astia on niin torille kuuluvan näköinen.

Juurella oli aluksi useita kynttilöitä. Ilmeisesti siihen ilmestyvät poistetaan.

Mikä puu tämä on?

Klikkaamalla näet kuvat suurempina.

Väsymyksen syövereissä

Vanhuuseläke suuri onni kaltaiselleni väsyneelle ihmiselle. Voin elää säällisesti uutta elämää,joka minulle on annettu.

Tunnen itseni tänään erityisen väsyneeksi. En tiedä, johtuuko se eilisestä kävely- ja valokuvauslenkistäni Samppalinnaan.

Voi olla, että voimaannun vuosien mittaan, mutta se ei kai ole varmaa. Minulle määrättiin  kolesterolilääkitys joskus kevättalvella tai keväällä. Minulla on kai syövästä tai sen hoidoista johtuva kohonnut alttius sydän- ja verisuonitauteihin.

Ihmettelen, voisiko väsymykseni johtua statiinista. Se on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Väsymys kuuluu haittoihin, joita ilmenee "harvemmalla kuin 1 potilaalla sadasta mutta useammalla kuin 1 potilaalla tuhannesta". 

Minulle on syntynyt sellainen käsitys, että vieras veri omissa kudoksissani pitää immuunijärjestelmääni normaalia aktiivisempana ja se vie voimia. Toivottavasti vereni ja elimistöni yhteistyö sujuvoituu. 

Olisi mukava viettää aktiivisempaa elämää, mutta parempi tällainen elämä kuin ei elämää ollenkaan. 

Unentarpeeni on koholla. Tarvitsen kymmenisen tuntia vuorokaudessa. Yritin opettaa itseäni nousemaan varhemmin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Usein kello lähestyy puolta päivää, kun alan olla jotenkin jalkeilla.  

Olisi hyvä, jos olisi jotakin, jonka vuoksi joutuisin lähtemään päivittäin kotoa. Ei ole hyvä jumittua kotiin. On kuitenkin toimittava voimien mukaan. 

Rankka asunnonvaihto- ja muuttovaihe saattavat osaltaan selittää väsymystäni. Yritän levätä ja toivon, että alkaisin piristyä. 

Arvatkaa, missä on entinen Kaarinan kirkko

Kävimme vaimon kanssa viehättävässä paikassa. Menimme tutustumaan Pyhän Katariinan kirkkoon, joka on linnuntietä vain runsaan kilometrin päässä Turun tuomiokirkosta.

Sisään emme päässeet, mutta ympäristössäkin oli katselemista.

Kirkon vieressä olevan hautakappelin on rakennuttanut piispa Jakob Gadolin, joka eli 1719-1802. Hänen maallinen majansa lepää tuossa tiilirakennuksessa, jossa on myös hänen sukulaisiaan ja sukuun tulleita.

Kun tällaisia historiallisia asioita penkoo, saattaa löytää asioita, jotka sivuavat omiakin esivanhempia.  Jakob isä, Jakob myöskin, pakeni isovihaa Ruotsiin kuten moni muukin, joka siihen kykeni. Isä-Jakob toimi palattuaan Merkikarvian kirkkoherrana. Yksi hänen edeltäjistään kyseisessä virassa oli Thomas Kellander, joka on sukututkimusten mukaan yksi esi-isistäni. Myös hän oli Ruotsissa isovihan levottomuuksia paossa.

Jakob Gadolin junior opiskeli ennen telogian ja matematiikan opintojaan Porin triviaalikoulussa. Sattumalta myös Thomas Kellanderin appiukko Jonas Wrigstadius toimi samassa opinahjossa apologistana, mutta hän kuoli jo ennen Gadolin juniorin syntymää, joten eivät ole voineet tavata.

Pyhän Katariinan kirkon lähellä on tunnelmallinen pappila, joka lienee nykyään kirkkoherranvirasto.

Pyhän Katariinan kirkko on hieno historiallinen alue ylioppilaskylän kainalossa. Kannattaa tutustua.

Minulle oli yllätys, että Pyhän Katariinan kirkko on entinen Kaarinan kirkko ja aluekin on tietysti kuulunut Kaarinaan, vaikka on näin lähellä Turun tuomiokirkkoa. Alue liitettiin Turkuun vuonna 1939 ja erottui Kaarinan seurakunnasta Turun Katariinan seurakunnaksi vasta vuonna 1991.

Nykykieltä

Nyt on askelmerkit aseteltu siten, että menemme laatukylki edellä. Meidän on oltava ketteriä ja mannä tarvittaessa mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun toiminta resonoi hyvin, avautuua ikkunoita, jotka pitää käyttää hyväksi. On otettava joka tilaisuudesta koppi ja jatkettava isolla sydämellä.

Isossa kuvassa tilanne näyttää hyvältä. Meillä on kestävä tiekartta. Jos tilanne muuttuu, pitää valita uusi tulokulma. Loppupeleissä kysymys on siitä, että jaamme voimavarat oikein.

Tähän asti tämä on ollut iso harjoitus.

Ruissalon tunnelmia

Kävimme tänään Ruissalon länsipäässä, Saaronniemessä, jossa on uimaranta, leirintäalue ja kahvila. Sää oli aurinkoinen. Leppeä tuuli hiveli kasvoja.

Kahvilan nimi on Villa Saaro. Rakennus on vanha ja hieno. Ikkunaluukut tuovat mieleen ranskalaiset talot.

Kai noin isossa talossa on muutain kuin vain kahvila, joka on suljettu syyskuun alusta lähtien. Eilinen oli poikkeus. Kahvilaan tutustuminen jää ensi kevääseen. Turun kaupunki omistaa.

Pieni parisuhdekitka

Meikku määräsi aikoinaan minut rasvaavaan itseni kauttaaltaan joka päivä, eikä määräystä ole purettu. Aikaisemmin en rasvaillut itseäni juuri koskaan.

Yritän toimittaa voitelun säännöllisesti, mutta joinakin päivinä laiskuus vie voiton. Vaimoni auttaa minua, koska en ole saanut orangin käsiä.

Se miten hoidan asian, kihnuttaa jatkuvasti parisuhdettamme. Vaimoni ei voi käsittää, että levitän voiteen selälläni sängyssä maaten. Allani on yleensä pyyheliina. Spruuttaan ensin mahalleni rasvaa määrän, jonka arvioin sopivaksi. Vasemmassa kädessäni on Hesari tai jokin muu lehti, jota luen samalla, kun sivelen itseäni oikealla kädelläni. Vaihtoehtoisesti saatan katsoa Areenasta jotakin.

Jos olen annostellut voidetta liikaa mahalleni, kaavin ylijäämän kertakäyttömukiin tulevaa käyttöä varten.

Saatan olla jo aloittamassa hommaa, kun huomaan tarvitsevani jotakin. Pitää vielä nousta ja käydä muualla asunnossa. Kun olen muutoin saanut levittelyt tehdyiksi, etsin vaimoni, joka rasvaa selkäni. Se saa varmaan aika hyvän kerroksen, koska minulle saavuttamaton alue on aika pieni, ja vaimoni levittää ainetta laveammin.

Herttonimessä asuimme niin korkealla, että saatoin kulkea kotona siinä asussa, missä huvitti. Uudessa kodissani joudun opettelemaan hienostuneempia tapoja. Miellä on säleverhot, mutta olen hieman laiska niitä säätelemään. Olisi kuitenkin kovin kiusallista, jos joku naapuritaloissa asuva valittaisi taloyhtiölle epäesteettisistä näyistä.

Käytän Lidlin Cien -voidetta, koska se levittyy helposti ja on edullista. Cienin pakkauksessa tosin on eräs vika. En pysty puristamaan sitä tyhjäksi. Muovipurkkiin jäävä aine harmittaisi, joten performanssiini kuuluu ajoittain myös purkin murhaaminen joko leipäveitsellä tai saksilla. Minulla on siten  välillä sängyssä varustuksenani ruokailuveitsi, jolla kaavin purkkia ja jolla siirrän ainetta mahalleni.

Vaimon mielestä, rasvaaminen pitäisi ehdottomasti suorittaa seisten. Rasvaan jalkateränikin, joten minun pitäisi siinä tapauksessa seisoa myös yhdellä jalalla. Rasvaisena horjuminen ei tunnu houkuttelevalta. Tiedä vaikka jäisi tahroja seiniin. Kylpyhuoneessamme on laatoitus, joten siellä tämä ei olisi ongelma, mutta voisin joutua siivoamaan rasvan laatoista. Tätä voisin ehkäistä pitämällä vasemmalla kädelläni jostakin kiinni. Millä minä silloin lehteä pitäisin? Sitäpaitsi joutuisin jatkuvasti laittamaan rasvapurkin lavuaarin reunalle ja ottamaan sen takaisin. Sehän pitkittäisi toimenpidettä.

Vaimoni mielestä rasva pitäisi myös levittää ensin käsiin ja vasta sitten muualle iholle. En käsitä mitä sillä voittaisin. Mieluummin siirtelen voidetta klimppeinä mahaltani ja levitän saman tien suoraan sinne, mihin se  on tarkoitettu.

Pariskuntien pitäisi hioutua toisiinsa. Tässä kohtaa haluan jättää särmän paikalleen.

Olen toistaiseksi onnistunut säilyttämään tyylini.


Kirjoitan taas maanantaina. 

Uusi muistokierros Kauppatorilla?

Pelargonioita mummolan parvekkeella

Ei huvittaisi mennä hammashoitoon paikkaan, jonka nimi on Jyrsintäkeskus.

Sidonnaisasiamiehet, hm.

Tämä on hauska oivallus.

Markkinointia Turun murteella.

 Kauppatorin muistopaikalla näyttää alkaneen uusi kukka- ja kynttiläkierros.