Parasta olisi, jos maailma olisi sellainen, ettei kenenkään tarvitsisi paeta kotiseudultaan. Sellaisen utopian syntyminen ei ole näköpiirissä. Velvollisuutemme on kuitenkin pyrkiä sitä kohti.
Voimme ajatella, että tässä suhteessa paremman maailman luominen on valtioiden tehtävä. YK tuntuisi sopivalta foorumilta tällaisen asian ajamiseen. Paljon YK on saanutkin aikaan, mutta kovin paljon on myös jäänyt tekemättä. Hädässä olevien ihmisten määrä on valtava.
Voimmeko vain tyytyä toivomaan, että kriisialueille saadaan rauha ja että yhteiskunnat kehittyvät?
Mielestäni tilannetta voidaan verrata palontorjuntaan. On syytä edistää paloturvallisuutta lainsäädännöllä, valistuksella ja ennalta ehkäisevin toimin.
Jos jokin suuri rakennus palaa, emme voi jättää ihmisiä hätään ja tyytyä valittelemaan ennalta ehkäisevien toimien puutteellisuuksia. Pitää auttaa silloin, kun tilanne on päällä. Pelastuslaitokset ovat sitä varten.
Kunnollista koko maailman kattavaa pelastusjärjestelmää ei ole. On toki SPR ja muita järjestöjä. Valtiotkin osallistuvat auttamiseen. Aputoimien määrä on kuitenkin vähäinen verrattuna suunnattomaan tarpeeseen.
Mistä tämä johtuu? Miten voisimme rauhoittaa omaatuntoamme? Yritän käsitellä näitä teemoja myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti