Kohtaaminen vuonna 20XX (mininovelli)

 Paikka: Turun tori

Olimme juuri tulossa Turun torille. Näin penkillä istuvan hahmon, jolla oli TPS-pusero päällään. Tulimme kohdalle. 

– Millä mielellä Robo, kysyin. 

– Millä mielellä? Tiedäthän, ettei minuun ole ohjelmoitu mieltä. Mieletön ajatus siis, mutta haluatko luennon mielenterveydenhoidon historiasta? Se on ollut karua Suomessa ...

– Joo, arvaan, mutta ...

– ... Petteri Pietikäinen kirjoittaa aiheesta kirjassaan Kipeät sielut: Hulluuden historia Suomessa. Haluatko kuunnella sen luettuna nyt saman tien? 

– No kiitos, menisi liikaa aikaa. Miten muuten menee?

– Mikäpä tässä. Olin eilen huollossa. Nivelet on öljytty, käyttöjärjestelmä päivitetty. Huumorin simuloimisen pitäisi sujua nyt paremmin. Olen tässä promoamassa Tepsin huomista matsia. Haluatko paikat sinulle ja vaimollesi? Voisin hoitaa asian heti. 

– Kyllä kiitos.

– Asia kunnossa.

– Minua kiinnostaisi, paljonko joukkueessa on eläviä pelaajia ja roboja.

– Meillä on eläviä se minimi eli neljä, kaksi mies- ja kaksi naisoletettua. Loput meitä roboja. Vastapuolella on sama tilanne. 

– Ilmeisesti tulee tasaväkinen ottelu?

– No joo, me robothan emme tee virheitä. On sovittu, että kummankin puolen robojen tasot on säädetty suhteessa eläviin, jotta on tasaista. Roboihin on laitettu kummallakin puolella sama satunnaisvirhetaso, jotta saataisiin kiinnostava matsi. 

– Kauankohan noita eläviä pelaajia pidetään mukana.

– Niinpä. Nämä ovat hyvin valikoituneita eläviä, mutta ovat ne aika kaukana roboista. Ensi vuodeksi suunnitellaan muutamaa vintage-ottelua, joissa kaikki ovat eläviä. Niiden vedonlyönnissä pyörii isommat panokset.

– Robojen ei tarvitse harjoitella, mutta onko teistä mitään hyötyä elävien treeneissä?

– Jos he tilaavat, voimme mennä simuloimaan tilanteita ja sparraamaan heitä harjoitusvastustajina. Meidät voidaan säätää siten, että tasomme on heille juuri sopivan haastava, mutta ei liian vaativa. 

– Onko Leanea yhä haltijasi?

– On. Hänellä on yhä diili Tepsin kanssa. Olen hänen seuranaan ja apunaan, kun minulla ei ole peliä. Me lakeijat jaksamme loputtomiin, kunhan vain saamme virtaa ja huoltoa riittävästi. 

– Ok. Minulla on yksi ongelma. Voisinko saada sinulta ratkaisun?

– Toki. Anna tulla.

– Minkälainen multivakuutus minun kannattaisi ottaa? Vapautan tietokantani sinulle - nyt.

– Vastaus on sirullasi. 

– Kiitos. Jakselehan.

– Toki. Latauslavetillani virtaa riittää. Mutta sinä kuolevainen, pidä huoli itsestäsi, kun sinun tunteesi ovat aitoja.

– Joo, onneksi meillä on sentään jotakin, mitä roboilta puuttuu. 

– Nähdään.

– Niin tehdään. Moi!

Onko tässä totuus median punavihreydestä?

 

Kuva NoName_13 Pixabaystä

Facebookissa ei voi olla törmäämättä väitteisiin, että media on puolueellinen punavihreiden poliitikkojen hyväksi. Usein tikunnokkaan nostetaan Yle ja Helsingin Sanomat. "Etelän metia."

On ymmärrettävää, että tällainen vaikutelma voi syntyä, jos seuraa poliittisia keskusteluja. 

Mutta mutta ... Reuters Instituten 2022 Digital News Reportin mukaan Ylen brädiluotettavuuslukema on 84% ja Hesarin 81%. 

Onko tässä jokin ristiriita? Reuters Institute kuulostaa minusta luotettavalta lähteeltä.

En minä tietenkään ole tutkinut systemaattisesti median puolueellisuusepäilyjä. 

Voisiko ristiriidan vaikutelman syy olla se, että luotettavuutta on kysytty asianomaisten medioiden seuraajilta ja Facebookissa asiaa arvioivat sellaiset, jotka eivät seuraa näitä?

Haastattelijat taitavat kilpailla siitä, kuka panee haastateltavan tiukimpaan piinapenkkiin. Minäkin olen pohtinut, pitääkö selitys Tampereen yliopistossa vinoutuneen koulutuksen saaneista toimittajista paikkansa. 

Voisiko tilanne selittyä vahvistusharhalla, josta Wikipedia toteaa näin: Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. confirmation bias) tarkoittaa taipumusta valikoida ja tulkita uutta tietoa niin, että se tukee henkilön aikaisempia näkemyksiä. Henkilö antaa silloin erityistä painoa sellaisille tiedoille, jotka tukevat hänen aiempia näkemyksiään ja pyrkii sivuuttamaan seikat, jotka puhuvat niitä vastaan.

Jos keksit paremman selityksen, ole kiltti ja laita siitä kommentti. 

Voiko hallitus pysyä pystyssä?

 

Kuva Gerd Altmann Pixabaystä

Hallituksella on pöydällään valtionvelka, huoltosuhdeongelma, Ukraina, Venäjä, ilmastonmuutos, sote ...

Olisi suotavaa, että meillä olisi tällaisina aikoina toimintakykyinen hallitus. 

Nyt rasismikeskustelu jatkuu hallituksen yhdenvertaisuuspaperista huolimatta. Mikä mättää?

Rasismin merkitystä vähätellään, koska me valkonaamat emme kohtaa sitä. Arkkipiispa on todennut, että rasismi on syntiä. Niin minunkin mielestäni. 

Hallituksen ulostulosta huolimatta Jani Mäkelä jaksaa ihmetellä, mitä se rasismi on. Teemu Keskisarja opettaa meitä vuosisatojen takaisista ajoista, jolloin silloiset suomalaiset olivat N-heimoa, mutta jolloin kukaan meistä ei ollut täällä.

Kymmenen pistettä Orpolle. Hän antoi meille määritelmän. ”Jos sydämessään ajattelee, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Jos tästä poikkeaa, se on rasismia.”  

Mitä muuta tarvitaan? Sadan sivun mittainen ohje siitä, mikä on rasismia ja mikä ei?

Kaikki hallituspuolueet joutuvat osallistumaan kompromisseihin. Perussuomalaiset ovat saaneet heille tärkeitä asioita läpi. Miksi he haluavat pidättää itselleen oikeuden työntää kapuloita oman hallituksen rattaisiin?

Media ja oppositio tarttuvat varmasti jokaiseen sammakkoon, joka loikkaa ulos perussuomalaisen suusta. Perussuomalaisten johto ei voi vaatia rivejään suoriksi, koska on riippuvainen äänestäjistään. Kannattajat odottavat puolueen eliitiltä viittauksia siihen, että "vaikka joudumme sanomaan niin tai näin, olkaa huoleti, me kuuntelemme teitä". 

Sama prosessi jatkuu. Ikiliikkuja on keksitty. 

Kuva Michał Pixabaystä

Toisenlainen kiinnittyminen toimisi paremmin, mutta en tiedä onko se mahdollinen. Perussuomalaiset vaativat mediaa ja oppositiota lopettamaan rasismiin puuttuminen, mutta kuka uskoo sen onnistuvan. Ehkä sekin on puhetta kannattajille. 

Eivätkö he voisi käynnistää kannattajiinsa kohdistetun tiedotuskampanjan, jossa viestitettäisiin, että olemme nyt vallan kamareissa ja saaneet ohjelmaan paljon toivomaamme, nyt teidän ja meidän on opittava käyttäytymään ihmisiksi? Ei kannata yrittää opettaa muita sietämään persukieltä, jos haluaa saada sovitun maaliin. Hallituskumppaneilta vaaditaan nyt selkärankaa, etteivät salli persutapojen murtautua uudeksi normaaliksi. On kiusaus taipua, kun on paljon liossa. RKP on ollut jämäkkänä, mutta muut ovat jääneet arvoitukseksi julistuksista huolimatta. Kumppaneiden on syytä myös varautua myös rasismi- ja ilmastotoimien hiljaiseen jarruttamiseen. 

Anteeksipyynnöt toimivat paremmin, jos katuu aidosti ja parantaa tapansa. Nyt olemme kuulleet anteeksipyyntöjä, joita on seurannut kannattajien vuoksi ainakin osittainen takaisinveto. 

Voi olla, että perussuomalaiset uskaltavat pelata kovilla panoksilla, koska hallituksen hajotessa he voivat kasvaa oppositiossa pääministeripuolueeksi. 

Pysyykö hallitus pystyssä? Voiko sisäisesti ristiriitainen joukkue pysyä koossa? 

En tiedä.

Tämä on mielikuvani tilanteesta. Oma spekulointi voi tuottaa virheitä. Olisitko ystävällinen ja osoittaisit, mitkä asiat eivät vastaa totuutta. Rakentava dialogi opettaa. 

Tunnustan, että minun on vaikea sietää perussuomalaisten toimintatapoja. Iso Kirja opettaa, että meidän pitää rakastaa vihollisiamme. Katse siis omaan puseroon. Sitä paitsi Genin mukaan olen Purralle ja Halla-aholle kaukaista sukua. Hekin ovat lähimmäisiäni. 

Voi minua syntistä. 

 

Miten Lenin ja suomettuminen pelastivat tämän vanhan talon

 

Kivenheiton päässä meistä tällä Puutarhakadulla on venäläis-keskieurooppalaista jugendia edustava talo, jonka arkkitehti Stefan Michailov on suunnitellut 1902. 

Rauno Puolimatka halusi rakentaa tähänkin kerrostalon kuten samalla alueella yksikerroksisten puutalojen tilalle (taustalla näkyy tulos). No ei saanut. Syynä ei liene ollut talon ulkonäkö vaan se, että Lenin pistäytyi talossa vuonna 1907, kun matkusti Kuokkalasta Tukholmaan. Tiedättehän, Leninin maaginen käsi pyhitti kaiken, mihin hän koski. Ulkopolitiikka ennen kaikkea. 

Liikuttavaa, että uutta ja vanhaa on tällä tavoin "soinnutettu" toisiinsa. 

Kuokkalassa oli bolševikkien tukikohta, josta he joutuivat lähtemään mainittuna vuonna. Uusi keskus oli päätetty perustaa Pariisiin. 

Lenin jäi Helsingin junasta varmuuden vuoksi pois Littoisissa. Hän saapui sitten ystävänsä kauppias Walter Borgin luo. Tämä asui kuvassa olevassa talossa (ehkä). Lenin joi teetä ja varmaan söi leivän sen kanssa, mutta ei uskaltanut jäädä vaan jatkoi Paraisille Kirjala Norrgårdin taloon, jossa hän lepäsi kolme päivää. Talo kuuluu Paraisten kotiseutumuseon rakennuksiin. Mieleeni tuli, että tunnetun bolševikin vierailu olisi aiheuttanut museon perustamisen juuri tähän. Ehkei sentään vuonna 1928. 

Aiemmin luultiin, että Lenin olisi peräti yöpynyt Turussa ja että kauppias Borg olisi asunut Aurakadulla lähellä taidemuseota. Leningradin kaupunki lahjoitti vuonna 1977 Turun kaupungille pyhimyksensä patsaan. Edellä mainitusta syystä se pystytettiin Aurakadun varteen oletetun Borgin asunnon kohdalle. 

Google Mapsissa pysti on yhä paikallaan

Myöhemmin selvisi, että Borg asuikin Puutarhakatu 12:ssa ja että Vladimir Iljitš vain käväisi paikalla. Sekään ei ole varmaa, että Borgin koti oli juuri tuossa rapatussa talossa eikä jossakin niistä puretuista. Jostakin syystä päädyttiin juuri tuohon ja asia oli järjestyksessä. Niin tai näin, Lenin tuon talon tietämättään pelasti. 

Leninin patsas sai kuitenkin olla paikallaan, kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sitten kaupunginjohtaja Arve päätti patsaan siirtämisestä varastoon. Nyt kun Adolf Ehrnroothin muistomerkki siirretään pois uuden musiikkitalon työmaan tieltä, joku huolestui, että Adolf joutuu Vladimirin seuraan. 

Tämän kuvan olen ottanut patsaan poistamisen jälkeen. Alusta on paikallaan. Tuulet voivat taas kääntyä.

Saapa nähdä jyrääkö Nato-Suomi Lenin-talon nyt, kun poliittiset suhdanteet ovat muuttuneet. 

Kuva Роман Распутин Pixabaystä

Kuten tiedämme Lenin oli hirviö. Saattoi hirtättää kulakkeja vain saadakseen ihmiset pelkäämään. 

Hänen seikkailunsa Paraisilta eteenpäin oli mutkikas. Jos hän olisi tuolloin hukkunut, maailma olisi aivan toisenlainen. 

Emme vain tiedä, minkälainen. 

Nyt sitä saa –vaimoni kirjoittama laulajatar Elli Forssellin elämäkerta tänään kaupoissa – poimintoja kirjasta

... sekä ääni- ja E-kirjana BookBeatissa ja Storytelissä.

"Koulutovereista läheisin oli serkku Maria Winter, jota Elli kutsui Mailaksi. Monet Ellin luokkatovereista olivat suomenmielisten kulttuurikotien ja virkamiesperheitten lapsia. Heihin lukeutuivat yliopiston rehtorin tytär Matilda Rein, Agathon Meurmanin kaksostytöt Helmi ja Ines, Järnefeltin sisaruksista Aina ja myöhemmin myös Helmi Krohn. Lähes kaikkien luokkatoverien kodeissa puhuttiin ajan hengen mukaan suomea. Siitä huolimatta tytöt puhuivat välitunnilla hyvin paljon ruotsia; niin tekivät Elli ja Mailakin, mistä erittäin suomenmielisen kodin kasvatti Helmi Krohn heitä moitti.

"Joulukuussa 1891 olivat Ellin opinnot jo hyvällä alulla. Hän asui kotonaan, auttoi sairastavaa äitiään ja koulua käyviä sisaruksiaan sekä yritti ahkerasti opiskella. Seurustelu Matti Varosen kanssa vei myös osan ajasta, mutta siitä huolimatta he joskus yhdessä kävivät Helmi-ystävän ja Emil Setälän luona."

Hevosraitiovaunu Bulevardilla
Wikimedia Commons

"Iloitkaa ja riemuitkaa te ihmissielut, rakas isä, Lauri, Anna, Liisi, Lalli, Eve ja Mari, kaikki te, jotka minua rakastatte, sillä ensi kerran elämässä olen tuntenut mitä totisen miehen suuri, jalo rakkaus on. – Ensi kertaa rakastan minäkin, kaikki entisyys on ollut luulottelua, hassahtumista tuollaista tavallista. Hänen sieluansa rakastan. Hänen suurta taidettansa. – Minun rakkauteni kautta hän on vielä maailmankuuluksi tuleva! Jumalan kautta, joka minut suomalaisen tytön täksi välikappaleeksi on valinnut."

"Janis oli kirjeessään myös erittäin vihainen suunnitellun konsertin taustajoukoille, jotka käänsivät takkinsa eräälle päätökselle. Elli halusi järjestää konsertin ystävänsä äidin muistolle ja antaa konserttitulot naisen puolisolle, jonka yritys oli joutunut konkurssiin. Tähän eivät taustajoukot suostuneet, koska perhe oli venäläinen. Taustalla vaikutti siis voimakas venäläisviha, mikä sai Janiksen kirjoittamaan: Madon sukuiset ihmiset! Minä syljen vasten eläimellisten ihmisten kasvoja!" 

Alexanderboulevard, Riga

Wikimedia Commons

Kuvitteellisesta päiväkirjasta:

"Mutta se on mustankipeyttä; hän ei kestä sitä, että joku merkitsee minulle paljon. Minun pitäisi olla vain häntä varten, vain häntä varten ja unohtaa jopa lapset, joiden kasvattaminen pitäisi luovuttaa palvelijoille, jotta meille jäisi enemmän aikaa olla vain kaksin. Itsekkyyttä se on mitä suurimmassa määrin."

#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #henkilöhistoria

 

Elämän kummallisia sattumuksia

Punapipoinen nainen kummittelee jatkuvasti

Kuva cjohnyrun Pixabaystä

Kirjoitin viime keskiviikkona (Kohtaaminen ja erikoinen uudelleenkohtaaminen) samana päivänä tapahtuneesta vierailusta Turun tuomiokirkossa, jossa tapahtuneessa esittelyssä oli mukana punapipoinen nainen. Tapasin hänet samana päivänä lenkillä uudelleen aivan toisaalla eli Turun linnan suunnalla. Hän istui kumppanin kanssa. Yrittivät pummata tupakkaa. 

Kävin viikolla taas lenkillä ja tällä kertaa punapipo tuli minua vastaan samalla suunnalla Suomen joutsenen ja Sigynin tienoilla. Hän ei tunnistanut minua, enkä minäkään sanonut mitään. 

Tänään menimme vaimoni kanssa tavanomaiselle maanantaiuinnille aivan toisaalle eli syöpäyhdistyksen Meri-Karinaan Hirvensaloon. 

Kun ajoimme pihaan, vaimoni huomasi punapipon istumassa penkillä toiminakeskuksen kulman luona.  Neljäs kerta kuuden päivän aikana. 

Päätin mennä juttelemaan hänen kanssaan. Hän istui kahden isohkon kassin välissä. Palautin mieleena tapaamisemme kirkossa. Hän osoitti tuntevansa. Hän sanoi juovansa nyt kaljaa ja näytti tölkkiä kädessään. Mielestäni hän ei kuitenkaan ollut humalassa, ainakaan paljon. 

Sanoin, että olen nähnyt hänet kaksi kertaa kirkon esittelyn jälkeen Aurajoen rantamilla. Ja nyt tapasimme taas. Hän tuumasi, että liikumme paljon. 

Juttelimme kirkossa tapahtuneessa. Hän moitti yleisöä, kun se ei ollut esittänyt kysymyksiä. Totesimme, että vain hän ja minä kysyimme. Totesin, että ehkä muut eivät olleet perillä historiassa. 

Hän otti esiin reformaation ja valitteli, että luostarit silloin suljettiin. Niissä olisi voinut saada koulutusta. Minä sanoin, että olisi kurjaa nousta yöllä neljäksi hartauteen. Hän tuumi, että helpommalla pääsisi kuin saadessa useita lapsia. Hän totesi, että Kustaa Vaasa tarvitsi sotilaita. 

Kerroin, että olemme menossa uimaan. Hän luuli, että menisimme rantaan. Ehkä hän ei edes tiennyt, mitä tässä toimintakeskuksessa tapahtuu. 

Hän indikoi penkin raivaamista ja pyysi minua istumaan. Minä olin kuitenkin lähdössä. Hyvästelimme jotenkin. 

Erikoinen tapahtumasarja, mutta sattumaahan tämä on.  

Keskiviikkoiltaisin Barkerin puiston luona pärisee

 Motoristit kokoontuvat Jarno Saarisen katseen alle

Nauti näistä syvänkumeista murinoista!

Eilen kirjoitin tšehovilaisesta tunnelmasta omenapuutarhassa, tänään tulee aivan muuta.

Kävelyreittini varrella saan usein ihailla kalliita prätkiä ja kuunnella niiden syvästi kumisevaa pärinää. Seutukunnan motoristit kokoontuvat hengailemaan ja näyttämään menopelejään toisilleen ja muille. 

Nämä ovat kilttiä väkeä, unelmansa toteuttaneita harmaita panttereita. Piikkipoikia täällä ei näy.

Förin lähellä on ravintolalaiva Esposito, jossa nahkatakkien kelpaa juoda sumppia ja vaihtaa prätkäkokemuksia. On mukava tavata saman lajin harrastajia. 

Kaikkien ajopelien kyljissä ei komeile nimi Harley Davidson. Muillakin merkeillä tohtii liittyä seuraan. Skootteritkin käyvät. Paikalla näkee myös vintage-autoja ja menevän näköisiä kärryjä.

10 s.

Epätieteelliseksi näkemyksekseni on syntytyn vaikutelma, että Harrikka-kuskit parkkeeraavat 

pyöränsä lähimmäksi Espositoa. Muut pysyttelevät kunnioittavasti "kaikkein pyhimmän" ulkopuolella. 

17 s.

Nämä ovat kunnon väkeä. Heidän liiveissään ei ole 1 %:n merkintää kuten presenttijengiläisillä (one percenters). Merkintä perustuu American Motorcycle Associatonin lausumaan, että 99 % moottoripyöräilijöistä ovat lakia kunnioittavaa porukkaa. Rikolliset motoristit keksivät tästä tunnuksen itselleen. Tuskin myöntävät, jos kysyy. 

26 s.

16 s.

Kuuntele tätä ääntä!

Motoristit ovat varmaan tyytyväisiä, kun puiston reunalta heille näyttää voitonmerkkiä itse menestynyt kilpamoottoripyöräilijä, "paroni", Jarno Saarinen, joka kuoli traagisesti Monzan radalla kilpailussa tapahtuneessa onnettomuudessa vuonna 1973. 

Minulla oli taannoin asiaa hautaustoimistoon. Yhteen sisään astuttuani näin edessäni kuvan Jarno Saarisesta. Kun siirsin katsettani näin itse Jarnon varttuneena itsenään. Hän oli Jarnon veli. Suvulla on ollut Turussa hautaustoimisto yli sata vuotta. 

Harley Davidson on varmasti maailman tunnetuin moottoripyörämerkki ja hyvin arvokas brändi. Tietääkseni harrikat eivät ole välttämättä parhaimpia ajokkeja, mutta niiden tyyli, maine ja karisma iskevät suoraan kohderyhmän sieluun. 

Niiden haluttavuus mahdollistaa myös suolaisen hinnan. Unelmointivaiheessa oleva tuleva asiakas voi ostaa itselleen osan harrikan lumoa hankkimalla Harley Davidson -asusteita. 

Jos olet tavis ja hankit harrikan, voit olla varma, että paikalle saapumisesi pyörän selässä hitaasti lipuen on todella statement. Pyörän kumea äänikin hivelee maskuliinisuuden kaihoa.

Minulla ei ole koskaan ollut mopoa eikä moottoripyörää. Sellainen ei sovi humanistin profiiliin. Tosin minunkin puserossani piileskelee varmasti pieni harrikkakuski. 

Harrikan omistajilla on maailmanlaajuinen kerho Harley Owners Group eli H.O.G. Hog merkitsee hauskasti karjua. Ei liene sattuma. 

Turussakin on oma alaosasto H.O.G TurkuChapter. 

Tässä tosiuskoisten "suviseurat", Harley-Davidson 120th Anniversary in Milwaukee: 

5.02

Milwaukeessa on Harley Davidsonin koti. 

Tšehovilainen musiikkituokio omenatarhassa

 Siirryimme teleportista 1800-luvun loppuun Pietarin liepeillä olevaan suureen omenatarhaan. Juuri nyt runsasta hedelmäsatoa kantavia puita kuuluu olevan tuhat. 

Kävelin puutarhaväylää pitkin kohti tapaamispaikkaa. Aloin kuulla kaunista laulua. Näin aukion takana omenapuiden katveessa joukon ihmisiä nauttimassa hetkestä tarhaan kannetuilla istuimilla. Osa oli tuttuja osa ei. 

Jatkoin heidän joukkoonsa. Vasemmalla näin mustan pystypianon ääressä kiharatukkaisen miehen säestävän laulajaa, jonka huomasin olevan hänestä vasempaan. Laulajatar oli kuin hienostunut kartanonrouva, joka tarjosi kesäisen kulttuurihetken naapureilleen. Valkoinen pilleripäähine ja vaalea punertava leninki. Tämä esiintyjä oli kuitenkin ammattimuusikko. 

Yleisön vastareunalla istui Anton Tsehovin henkinen mies, pitkä kihara tukka, parta, tummansininen puku, vieressä vaalea-asuinen daami. 

Pari vaaleavaatteista lasta juoksenteli tantereella. "Kartanonrouvan" veli hiiviskeli puiden lomassa, mutta tuli välillä osallistumaan musisointiin viulua soittamalla. 

Mikä idylli! Oli mukava istua seuraamassa esitettyä musiikkia aivan hiljaa istuvan yleisön joukossa, nauttia tunnelmasta ja tuntea omenien tuoksun ympärillään. 

Händeliä, Schubertia, Merikantoa, Mozartia.

Esiintyjiä oli muitakin. Sinipukuinen sopraano lauloi. Myös Tšehov sai vuoron laulaa jotakin  Erik neljännestätoista kertovaa. Kovaonninen Kustaa Vaasan poika. Tšehov tulkitsi hyvin ilmeikkäästi, ikään kuin olisi kertonut tarinaa. Daami säesti. 

Olen hyvin kiitollinen siitä, että meidät kutsuttiin tälle aikamatkalle. 

Todellisuudessa kyseessä oli "kartanonarouvan" opintosuoritus. Hän on jatkanut musiikin opintojaan. Paikalla oli muitakin musiikki-ihmisiä. Sinimekkoinen kuului olevan hänen ohjaajansa. 

Kohtaaminen ja erikoinen uudelleenkohtaaminen

 

Nuorehko, asiantunteva opas esitteli tänään kansallispyhättöämme. Meitä enemmän tai vähemmän harmaita panttereita oli kohtuullisen kokoinen lauma kuulolla. 

Kuulimme, että "kaikkein pyhimmässä" oleva Ekmanin taulu, jossa Agricola luovuttaa suomentamansa raamatun Kustaa Vaasalle, on mielikuvituksen tuotetta. Tällaista ei ole oikeasti tapahtunut. Toki Suomen uskonpuhdistaja raamatun käänsi kotokielellemme. 

Kirkon reunamilla olevia kappeleita ei enää tarvittu reformaation jälkeen, koska pyhimykset eivät enää merkinneet mitään. Kirkko pystyi hankkimaan varoja myymällä näitä hautakappeleiksi averiäille suvuille. Suurin osa vainajista makaa lattian alla. Kirkossa on ruumiita tai mitä niistä nyt on jäljellä 4.500 kappaletta. 

Minä ja eräs punapipoinen nainen esitti kysymyksiä. Hän tuntui olevan keskivertoa enemmän jyvällä historiasta. Hän oli kasvoistaan erityisen voimakkaasti ruskettunut. 

Saimme kuulla, että Erik XIV ei löytänyt millään aatelista vaimoa itselleen. Kukaan ei suostunut. Voi olla ettei vasta muodostumassa oleva valtio pohjolan perillä ei kiinnostanut ulkomaisia potentiaalisia kuningattaria. Niinpä Erik teki mistresistään Kaarina Maununtyttärestä puolison ja kuningattaren. Täällä tämä nyt lepää. 

Mainitsin oppaalle tolpassa olevasta voitelumerkistä ja kysyin, eikö niitä pitäisi olla enemmän.  Kuulin, että vain kaksi kuudesta on säilynyt. Näistä merkeistä kiinnostuin, kun näin niitä Ranskan vanhoissa kirkoissa. 

Hakkapeliittoja johtanut Torsten Ståhlhandske lepäsi arkussaan omalla paikallaan. 

Kierroksen jälkeen lähdin tutustumaan toisella sivuparvella olevaan museoon. Punapipoinen tuli myös. Juttelimme esillä olevista esineistä. 

Turun palosta selviytynyt Ruuth-suvun hautajaisvaakuna 1500-luvun lopusta. 

Päivittelimme miten vähän tällaisista kierroksista jää mieleen, ehkä 20 prosenttia. Hyvä edes, jos sen verran. 

Vaimo odotti alhaalla. Ajoimme kotiin lepäämään. 

Voimaannuttuani lähdin tavanomaiselle kävelylenkilleni. 

Suomen Joutsenen ja Sigynin välillä on penkkejä. 

Kun lähestyin yhtä niistä, näin sillä istumassa miehen ja naisen. Mies, joka näytti jotenkin suttuiselta Jope Ruonansuolta, nosti kätensä. Pyysivät kahta savuketta. 

Levitin käsiäni ja mutisin, että en polta. 

Mutta mutta ....

... nainen oli sama, jonka kanssa olimme ihmetelleet tuomiokirkon museon tavaroita. 

Minkälaisen tarinan tästä voisi kehittää? Mitä ehdotat?

Ehkä olen erehtynyt. 

.

Vaimostani tuli kirjailija

 

Hän sai eilen ottaa vastaan laatikollisen lämpimäisiä. 

Pitkä urakka on takana. Runotytöstä on tullut elämäkerturi. 

Tapasin kesällä 1974 Tukholmassa tytön, jossa oli jotakin salaperäistä, mutta kerron alempana tarkemmin, millainen hän on. 

On hän ennenkin ollut mukana kirjoittamassa kirjoja, mutta tämä on ensimmäinen kokonaan oma. 

Tässä kuvaus uutukaisesta kustantaja Minervan sivuilta : 

Kiehtova elämäkerta lahjakkaasta suomalaisesta laulajattaresta Elli Forssell-Rozentālesta (1873–1943). Lupaavasti alkanut ura päättyi nopeasti dramaattisen avioliiton myötä. Kirja kuvaa aikakauden taiteilijaelämän koko kirjoa iloineen ja suruineen.

Teos kertoo mukaansa tempaavasti Ellin tiestä Helsingin musiikkiopistosta Italian ja Ranskan musiikkiopintojen kautta konsertoivaksi taiteilijaksi. Baltian konserttikiertueella Elli Forssell valloittaa eloisuudellaan arvostetun latvialaisen taidemaalarin. Ensi kohtaamisella on seurauksensa: Elli päätyy Riikaan Latvian kansallistaiteilijaksi kutsutun Janis Rozentālsin puolisoksi.
Elli Forssell-Rozentāle oli aikansa naistaiteilija, jonka oma ura hiipui kuuluisan miehen taiteen jalkoihin. Laulajattaresta tuli muusa, puoliso ja äiti, mutta myös vahva Suomen ja Latvian kulttuurisuhteiden kehittäjä ja ylläpitäjä. Avioliitossa oli runsaasti dramaattisia käänteitä, muun muassa kolmoisdraama pariskunnan ja Aino Kallaksen välillä.
Ellin kirjeissä 1900-luvun alun kulttuurielämä avautuu ainutlaatuisesti. Sukuun ja ystäväpiiriin kuului suuri määrä aikansa kulttuuripersoonia kuten Ellin serkku Maila Talvio, Helmi Krohn, Erkki Melartin, E. N. Setälä, Emmy ja Aino Achté. Ellin taidesalongissa vierailivat mm. Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Eliel Saarinen ja Emil Wikström.

Teoksessa on ainutlaatuinen ja paljolti aiemmin julkaisematon runsas kuvitus Ellin sukulaisen yksityisarkistosta.

Näin kirjailija esitellään kustantajan sivuilla:

FM Saara Vaherjoki-Honkala (s. 1953) on taide- ja kulttuurihistorioitsija, joka opettaa elämäkertakirjoittajia ja kirjoittaa kulttuurihistoriallisia artikkeleita lehtiin. Kirjailija on erikoistunut Latvian kulttuuriin ja historiaan sekä arkkitehtuuriin ja sen symboliikkaan. Hän harrastaa klassista musiikkia, ja myös kuvataide sekä Ranskan kulttuuri ovat lähellä hänen sydäntään.
Kirjailija asuu Turussa.

 

Me kesätyöläiset kuljimme porukassa. Runotytön kaksi siskoakin olivat Tukholmassa. Asuin serkkuni kanssa samassa majapaikassa. Mainitulla tytöllä oli nimipäivä, ostimme serkkuni kanssa kukkia ja menimme tapaamaan Ungdomshemmetiin sisaruksia ja muita, jotka asuivat samassa kortteerissa. 

Olin ajatellut kukkia lähinnä kohteliaisuutena, mutta ne tuntuivat saavan isomman merkityksen. 

Jotenkin ajauduimme runotytön kanssa keskusteluihin, kun kuljimme porukalla. Kerran meitä oli jäänyt kolmikko serkkuni, minä ja hän kaupungille. Jostakin syystä (😊) serkkuni keksi jonkun syyn poistua paikalta. 

Lähdimme kaksin kävelylle Djurgårdenin rantaan. Siellä otin häntä kädestä kiinni ja niin meistä tuli seurusteleva pari. 

Olimme palaamassa kaksin laivalla Suomeen. Soitin äidille ja kerroin, että olemme tulossa. Ketkä me, kysyi äitini. Mikäpä auttoi kuin kertoa. 

Meidät vihittiin seuraavana keväänä Oulun tuomiokirkossa. 

Vaimoni oli aikoinaan lähettänyt runojaan kustantajalle ja ne olisi ilmeisesti julkaistu, mutta hän hätääntyi ja veti asian takaisin. Hän oli jossakin vaiheessa ollut jopa Pentti Saarikosken opissa jonkin aikaa. 

Pidin omaa äitiäni taiteellisena ja ilmeisesti tällä oli jotakin merkitystä kiintymyksessäni runotyttööni. 

Hän oli itse asiassa sellisti, mutta keskeytti opiskelut lähinnä terveydellisistä syistä. 

Minulle oli arvoitus, mitä hän elämässään aikoi. 

Saimme lapsia ja äitiydestä tuli hänelle ammatti pitkäksi aikaa. 

Olen oppinut, että hän on aistiyliherkkä tai ainakin eritysiherkkä ja sen, mitä tällainen merkitsee. 

Olen ihmetellyt miksi yksi tai toinen kirjoitushanke ei edisty ja huomannut, että asiaan en voi mitenkään vaikuttaa. Hän saattaa lopulta kirjoittaa homman kuin purkautuen. Teksti kypsyy hänen mielessään ja se tulee ulos, kun on sen aika. 

Hän on erityisherkkä, mutta toinenkin ulottuvuus. Hän saattaa saada aivan käsittämättömiä raivareita. En ollut oppinut sellaiseen, mutta elämä on neuvonut, miten niihin pitää suhtautua. Nykyään on aika tyyntä. 

Vaimoni alkoi opiskella taidehistoriaa. 

Olin jossakin vaiheessa parin viikon ajan Latviassa opettajana. Vaimoni tuli käymään luonani. Hän sattui Riiassa paikkaan, jossa hän huomasi olevan Latvian "kansallistaiteilija" Janis Rosenthālsin kotimuseon. Hänelle selvisi, että tämän vaimo oli ollut suomalainen laulajatar. 

Vaimoni innostui, Latvia ja Elli Rosenthāls sulautuivat hänen opintoihinsa. Syntyi yksi gradu Riian jugendista ja toinen Elli Rosenthālista. Kun Jyväskylän yliopisto ei antanut periksi eräässä asiassa, meidän jääräpäämme siirsi opinnot Turun yliopistoon, josta hän sitten valmistui. 

Elli on kellinyt hänen työpöydällään iät ja ajat, mutta nyt on tullut valmista ja uuttakin muhii hänen mielessään. Näenköhän vielä sen päivän, kun seuraava valmistuu.

Saara 💗

 #laulajat #taidemaaalarit #latvia #henkilöhistoria #kulttuurielämä #kulttuurisuhteet #rosentals #elliforssell 

 

#saaravaherjokihonkala #haaveidenhaaksirikko #elliforssell #elliforssellrozentale #mailatalvio #ainokallas #juhajärvelä #tietokirjailija #rozentalsseura #latvia #laulajatar #minerva #wsoy #tietokirja #elämäkerta #kirja #historia #kulttuurihistoria #kirjallisuus #muistelmat #henkilöhistoria 

Suomen kymmenen suosituinta salaliittoteoriaa

 Näihin Suomi uskoo

Apulaisprofessori Johanna Kaakisen (HS 17.3.2022) mukaan ne ovat nämä (omin sanoin):

1. Lee Harvey Oswald ei ollut yksin John F. Kennedyn murhan takana. (38 % uskoo ainakin vähän)
2. Vapaamuurarit toimivat peitetysti bisneksen ja politiikan taustalla. (32 %)
3. It-yritykset julkaisevat tahallaan virheitä sisältäviä ohjelmia, voidakseen myydä päivityksiä. (30 %)
4. Iphonet tallentavat salaa keskusteluja. (29 %)
5. Koronavirus kehitettiin vahingossa (24 %)
6. Tietyt julkkikset ovat lavastaneet loppunsa kadotakseen julkisuudesta. (22 %)
7. Valtiolla on runsaasti salaista tietoa kansalaisista. (21 &)
8. Hallitukset ovat yhteistyössä Facebookin yms. kanssa vakoillakseen käyttäjiä. (20 %)
9. Suomalaisessa mediassa toimiva punavihreä toimittaja blokki syöttää omaa agendaansa ja torppaa muita näkemyksiä. (19)
10. Auto- ja öljyfirmat toimivat yhdessä ympäristöystävällisiä moottoreita kehittävää teollisuutta vastaan. (18 %) 

Mikä on salaliittoteoria

Wikipedia kertoo salaliittoteorioista seuraavaa:

Salaliittoteoriaksi kutsutaan ilman riittäviä perusteita ja todisteita esitettyä käsitystä, jonka mukaan jonkin asian takana on salaliitto. Useimmiten salaliittoteoria poikkeaa yleisesti hyväksytystä, tiedeyhteisössä ja tiedotusvälineissä esitetystä selityksestä asioiden kulusta.

Havaintopsykologi Jukka Häkkisen mukaan salaliittoteoriat koskettavat meitä kaikkia. Sellaisiin uskominen on ollut taipumuksemme jo "aikojen alusta".Me kaipaamme monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia selityksiä. Kun epäilemme jonkin salaliiton olemassaoloa, valikoimme ajatuksiimme sopivia uutisia. Tällainen vahvistusharha lujittaa uskoamme asiaan. 

Pohdintaa

Kennedyn murha on maailmanhistoriallisista tapahtumista ehkä ensimmäinen, jonka muistan. Äidilleni - sotaorvolle - Kennedy oli kai edustanut jonkinlaista toivoa kylmän sodan aikaisessa maailmassa ja muistelen tapahtuneen koskettaneen häntä. Muistaakseni radiossa soitettiin suruun sopivaa musiikkia.  Minä pidän täysin mahdollisena, että Oswaldin mukana murhahankkeessa oli muitakin, kenties jopa jokin vaikutusvaltainen taho. 

Epäilys vapaamuurarien hämäräpuuhista on minulle tuttu. Kun jotakin salataan, epäilys säilyy. En usko kuitenkaan siihen liittyvän paikallisjunailua kummempaa. 

It-yrityksillä lienee kiire saada softansa markkinoille. Kaikkien bugien löytäminen etukäteen luultavasti veisi liikaa aikaa. 

Teknisesti olisi aivan mahdollista, että kännykkä kuuntelisi ja algoritmit ohjaisivat meille tilanteeseen sopivaa tarjontaa. Facebook yrittää jotakin tällaista, mutta tekstien pohjalta. Ei toimi minusta kovin kummoisesti. Tuskinpa kännykkääkään tarvitsee kovin epäillä. 

Suurvallat pystyvät kehittämään tuhoisia viruksia, mutta en usko covidin olleen sellainen. Ai Bill Gates? Heh heh. 

Jotkut ihmiset katoavat iäksi ja tekevät sen mitä ilmeisemmin tarkoituksella. Kun en ole julkkis, on vaikea kuvitella, olisiko tarvetta kätkeytyä medialta. 

En usko, että ainakaan Suomen valtio kerää meistä salassa tietoja. Jossakin vakoiluepäilyssä sellaista voi tilapäisesti tapahtua. 

Suurvallat syyllistyvät härskeihin temppuihin. Facebookin ja kumppanien omistus luultavasti jakautuu eri puolille maailmaa. Mahtaisivatko ryhtyä yhden valtion apuriksi?

Suomalaisilla toimittajilla ei taatusti ole mitään salaista sopimusta poliittisen agendan ajamiseen. Luulen, että he kuitenkin kokevat painetta esiintyä liberaaleina ja varmaan monet ovatkin sellaisia. Tämä saattaa näkyä joissakin ohjelmissa. Kun parikymmentä prosenttia suomalaisista uskoo tällaiseen, ajattelen, että heistä monet ovat luultavasti sitoutuneita johonkin puolueeseen. Jos joku toimittaja kyselee ikäviä oman puolueen kellokkaalta, tuntuu varmaan samalta kuin Tapparan kannattaja kiusaisi intohimoista Ilves-fania. 

Olisi helppoa uskoa, että öljyntuottajamaat ja muut alalla toimivat maksaisivat maltaita päätöksistä, jotka hidastavat sähköautojen lisääntymistä. Tiedä häntä. Ainakin tupakkateollisuus aikoinaan yritti ankarasti tukahduttaa tietoisuutta tupakoinnin terveyshaitoista. 

Entä ilmastodenialismi? On hämmästyttävää, että muutoin fiksut, mutta alaa ymmärtämättömät, kiistävät ponnekkaasti uhan merkityksellisyyden. Mikä taho tätä masinoi? Haluaako Putin kukaties näin hajottaa länttä? Vai onko kyseessä kollektiivinen suuren uhan torjunta?

Johtopäätös

Kyllä. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen järkevänä, huomaan, että minunkin puserossani piileskelee ainakin pieni salaliittoteoreetikko. 

Tosin toisinaan salaliittoja oikeasti onkin. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja kokoomuksen Ilkka Suominen, RKP:n Christoffer Taxell ja keskustan Paavo Väyrynen olivat sopineet, että tietyin edellytyksin mainitut puolueet muodostaisivat Väyrysen johdolla hallituksen. Kun asia selvisi presidentti Koivistolle, hän junaili Esko Rekolan avustuksella sinipunahallituksen ja sen pääministeriksi Harri Holkerin. Keskusta jäi oppositioon. 

  

 

Miten ihmiset voivat liikkua maalauksessa?

 

Albert Edelfelt osaa tällaisen vaikutelman luomisen. Tässä maalauksessa "Pianon ääressä" on vauhtia ja meninkiä. On pianotunti. Nuori nainen soittaa läksyään osaavan ja harjoitelleen näköisenä. Hän on tunnollisen näköinen perhetyttö. 

Näyttää kuin opettaja pimputtaisi keskittyneen ponnekkaasti neidon soiton päälle. Näin se menee! Hänen kädenliikkeensä tuntu on voimakas.

Ei se niin voi olla. Neidon kädet soittavat koskettimilla. Miten siihen sekaan voisi tunkea. Tuskin tässä kolmikätisestä musisoinnista on kyse. Opettaja pitää nuotteja paikallaan ja seuraa keskittyneenä soiton sujumista. 

Tilanteen näkee ja melkein kuulee kuin filmiltä. 

Todella mestarillinen maalaus!

Mutta miksi miehen käsi on naisen olalla?

Ovatko he kenties kihlapari? Naista ei moinen tunnu häiritsevän. Edelfelt tuntuu kertovan, että  neidolla ei ole mitään hätää. Jos tämä olisi kiusaantunut, taiteilija olisi varmasti halunnut kuvata tuota tunnetta teoksessaan. 

Vaimoni tietää kokemuksestaan, että soitonopettaja voi olla kiinnostunut enemmän oppilaastaan kuin työstään. 

Mies näyttää tekevän työtänsä siihen keskittyen. Eikö hän huomaa tunkeilevaa elettään? Onko nainenkin niin soitannon lumoissa ettei huomaa, mitä tapahtuu? 

On vaikea oivaltaa, mitä Edelfelt haluaa tällä sanoa?  Ehkä tuo ele vain kiehtoi häntä. 

Keksitkö jonkin paremman tulkinnan?

Opettajan mallina oli Edelfeltin hyvä ystävä Axel Berndtson, jonka veli Gunnar oli kuvataiteilija. Hyvin täsmällinen kädenjälki oli hänelle ominaista. Hänen tunnetuin teoksensa on "Morsiaimen laulu", johon voit tutustua täällä. 

Oppilaan malli oli Thérese Leainville. Hän oli pariisilainen kellosepän tytär, joka ilmeisesti perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi joutui ryhtymään malliksi. 

Thérese Leinvillen elämä oli hyvin myrskyisä. Hän joutui jopa välillisesti tekemisiin mahdollisen vakoilutapauksen kanssa. Näissä vaiheissa Leinvillen äiti järkyttyi niin, että kuoli saamansa halvauskohtauksen seurauksena. Nimimerkillä Alphonsiva kirjoittava blogisti on paneutunut Leinvillen elämään ja kuvaa sitä postauksessaan "Thérese Leinville". 

Leinville oli mallina myös Edelfeltin teoksessa "Nainen parvekkeella, la parisienne". 

Marie Thérese Clemence Lainville