"Connecting doctors and patients"

22.6.2017

22.6.2017

Olen vielä tällä hetkellä työterveyspalvelun piirissä, mutta oikeus lakkaa ensi kuun alusta lähtien, kun jään eläkkeelle. Syöpäkontrollini jatkuvat Turussa. Minulle ei ole vielä ilmoitettu, että minulle saataisiin määrätä lääkkeitä muualla kuin Meilahdesta. Luultavasti tämä järjestely jatkuu Turussa.

Sain eilen aiheen miettiä uusia lääkäripalvelujärjestelyjä. Voi olla, että minun on syytä pidättäytyä julkisissa palveluissa, koska silloin syöpään liittyvien ja muiden vaivojen hoidot voidaan helpommin synkronoida. Jos joudun kolariin, minua tuskin viedään hematologien luokse. Heitä lienee kuitenkin konsultoitava.

Äskettäin tapahtui sellaista, mikä sai minut ajatteleman terveyspalvelujen valinnaisuutta. Eräs henkilö kaatui ja tarvitsi hoitoa. Satuimme olemaan vaimoni kanssa lähettyvillä. Tarjouduin viemään hänet hoitoa saamaan. Hän halusi mennä yksityiselle puolelle. En tilannut ambulanssia.

Soitin Pohjola Sairaalaan ja sain selville, että siellä on päivystys ja ortopedejäkin paikalla (oli alkuilta). Sitten kävikin ilmi, että potilaan tapaturmavakuutus ei olekaan käypää valuuttaa kyseisessä paikassa. Soitin Terveystaloon, kuuntelin alkulitaniat ja aloin jonottaa. Näin seinänaapurimme lähtevän pyörällä liikkeelle ja huikkasin hänet avuksi. Hän lupasi soittaa Mehiläiseen. Hän pääsi minua ennen läpi. Mehiläinen päivysti Töölössä, joten lähdin viemään potilasta sinne. Potilaalla oli kipuja. Juttelin hänelle niitä näitä. Potilas kysyi, voisinko vaihtaa hänen kännykkäänsä SIM-kortin. Kerroin etten ole hyvä sellaisissa asioissa, mutta yritetään järjestää.

Jätin potilaan autoon odottamaan ja menin ilmoittautumaan. Kerroin tilanteen ja kuulin, että vamma pitää hoitaa heti. Ortopedit olivat kuitenkin jo lähteneet siltä päivältä.  Pohdimme asiaa. Töölön tapaturma-asema ja Haartmanin kadun päivystys olivat kivenheiton päässä.

Palasin potilaan luo ja soitin Terveystaloon. Lähdin jonottaessani ajamaan kohti yhtiön Kampin toimipistettä. Lääkäriaika luvattiin vartin päähän. Kerrottiin, että esteetön kulku on Jaakonkadun puolelta. Kun pääsin kyseisen kadun päähän, näin että siitä olikin kulku parkkihalliin ja kummallakin puolella jalkakäytävä. En huomannut parkkihallin oven yllä mitään Terveystaloon viittaavaa. Miten saisin potilaan ovelle, jolle oli vielä matkaa?

Ajoin jalkakäytävää. Vastaantulijat väistivät. Jätin auton ulko-oven eteen ja menin ilmoittautumaan. Äsken luvattua aikaa vartin päähän ei löytynyt. Kysyin, voisiko joku tulla hakemaan potilaan pyörätuolilla tai paareilla. Se ei käynyt, mutta minulle neuvottiin, mistä saan pyörätuolin. Kävi ilmi, että Terveystalossakaan ei ollut ortopedejä paikalla, mutta potilas kuitenkin hoidettaisiin tapaturmaosastolla. Hain potilaan.

Aika saatiin runsaan tunnin päähän. Jäimme odottamaan. Potilas ei ollut voinut olla yhteydessä läheisiinsä, koska SIM-korttia ei ollut vaihdettu. Kysyin muilta odottajilta, voisiko joku auttaa. Yksi punapuseroinen nuori mies lupasi kokeilla. Hän istui viereeni ja ryhtyi toimiin ammattimaisin ottein. Huomasin, että hänen selässään oli teksti: Verkkokauppa.com. Kaveri hoiti homman.

Vaikka lääkäriä piti odottaa, potilasta alettiin jo hoitaa. Yksi sairaanhoitaja kysyi vakuutustilannetta. Potilas varmaan ajatteli, että nuo asiat hoidetaan myöhemmin.

Kännykkä ei löytänyt verkkoa. Punapuseroista ei näkynyt. Näin hänet myöhemmin kassajonossa. Hän tuli ystävällisesti taas auttamaan. Hän tarkisti, että kortti oli oikein, mutta yhteyttä ei syntynyt. Hän totesi, että operaattori on ilmeisesti laittanut sopimuksen alkamaan vasta seuraavana päivänä.

Potilas tutkittiin ja hän sai lähetteen eteenpäin julkiselle puolelle. Ambulanssi veisi. Potilas keskusteli kännykälläni parin sukulaisen kanssa.

Kun saavuin autolle, näin ambulanssin hakevan hakevan sopivaa pysähtymispaikkaa. Kävin sanomassa, että siirrän auton edestä pois. Palasin kotiin.

Muistan kuinka loukkasin nilkkani laskettelureissulla kauan sitten. Päädyin Jorviin hoitoon. Pari nuorta lääkäriä - ehkä kandeja - tutki jalkaani. He pohtivat, pitäisikö leikata vai ei. Aloin huolestua, tulisiko jalkani kuntoon. Sain puhelimitse selvitetyksi, että voisin hoidattaa jalkani yksityisellä puolella vakuutusyhtiön kustannuksella. Jätin Jorvin ja päädyin Mehiläiseen Töölöön, samaan paikkaan kuin potilaani äskettäin. Hyvin kokenut ortopedi laittoi nilkkani kuntoon ja se on toiminut hyvin kaikki nämä vuosikymmenet. Olisi se ehkä Jorvissakin saatu hyvään kuntoon.

Taidan kysyä hematologian poliklinikalta, kannattaisiko minun hankkia hyvä tapaturmavakuutus vai olisiko minun syöpähistoriani vuoksi parasta tukeutua julkisiin palveluihin.

En voi sille mitään, että sisälläni oleva pieni demokraatti hieman kiusaantuu, kun vakuutusta kysytään hoitoon pyrittäessä.

En tiedä hoitoseteleistä juuri mitään. Minua askarruttaa, miten tuleva sote-järjestelmä tulee toimimaan. Onko minun akuutissa tilanteessa selvitettävä, mitä hoito missäkin maksaisi ja kuinka suuren osan mahdollinen palveluseteli kattaisi? Jos olen aikaisemmin valinnut tietyn sote-keskuksen, viedäänkö minut automaattisesti sinne, jos jotakin sattuu? Järjestetäänkö ensiapu riippumattomaksi sote-valinnoista? Näitä varmasti soten suunnittelijat pohtivat.

Toivotaan että sote-uudistus lisää yksityisen ja julkisen puolen koordinaatiota ja integraatiota. Miltä kuulostaisi slogan "Connecting doctors and patients"?

Tässä tuoreessa tapauksessa hoitopaikoista oli suorastaan runsaudenpulaa, koska oltiin Helsingissä. Miten asiat hoituvat ja tulevat hoitumaan maaseudulla?

Kai sote-uudistuksessa voi käydä hyvinkin.