Sain aikoinaan imusolmukesyöpääni niin kovat hoidot, että ne kylvivät myöhemmin puhjenneen leukemian. En ole ainoa tapaus. Lääketiede on kuin kansantalous. Toimenpiteillä on sekä hyviä että huonoja vaikutuksia.
Minut luultavasti vietiin leukemian sytostaattihoidoissa äärirajoille. Selviydyin niistä ja sittemmin saatu kantasolusiirtokin onnistui. En ole palautunut entiselleni, mutta voin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän hyvin.
Lääkärit joutuvat pohtimaan riskejä ja hyötyjä. Potilas tietenkin itse päättää. Minäkin kieltäydyin eräästä hoitoihin liittyvästä toimenpiteestä, mutta kaikki muut olen tainnut ottaa vastaan. Osallistuin myös erääseen tutkimukseen, jossa hoito-ohjelmaa muutettiin hieman. Haluttiin selvittää muutoksen mahdollinen vaikutus. Tutkimukseen pyydettiin tietenkin muitakin vapaaehtoisia.
Pitäisikö hoitaa "lempeämmin", jotta vältyttäisiin epätoivotuilta sivuvaikutuksilta, vai ajaa täysillä siinä toivossa, että on mahdollisuus parempaan lopputulokseen?
Siinäpä kysymys.
1 kommentti:
Lähetä kommentti