Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 27. elokuuta 2021

Juhlan kunniaksi rituksimabia, vinkristiiniä, syklofosfamidia, doksorubisiinia ja prednisonia


Julkaistu 5.6.2014


Synnyinkoti
Ensimmäinen on vasta-ainetta ja muut sytostaatteja. Tällaisen tarjoilun sain tänään pitkänä hoitopäivänä Meikussa. Huomenna ja ylihuomenna saan vielä yhtä sytostaattia.

Kanyylisuoni antoi etsiä itseään. Lämpöpusseilla houkuteltiin ja onnistui lopulta. 

Sain yhden annoksen pistoksena selkäytimeen. Viimeinen laatuaan hoito-ohjelmassani. Nyt otettiin varman päälle. Erikoistuvien lääkärien piiriä ei ollut paikalla eikä harjoiteltu. Luotettiin kokeneisiin käsiin eikä aiheetta, sillä toimitus kävi nopeasti ja osaavasti. Mallisuoritus.

Jos joku moittii terveydenhuoltoa psyykkisen hoivan puutteesta, kerron, että tänään minua kosketeltiin lämpimästi muutoinkin kuin kliinisesti ja sain syntymäpäivähalauksen. Vaikuttavat mieleen tehokkaan virkistävästi.



Kuulin olevani jo loppusuoralla. Mainitsin silmieni rähmimisestä.
Johtuu hoidoista. Apteekki pullollaan apukeinoja. Voi jatkua hoitojen jälkeenkin.

Kyselin työhönpaluusta. Kuulemma yksilöllista, paljonko toipumislomaa tarvitaan. Ainakin kuukausi. Viimeistään kolmen kuukauden päästä minun pitäisi olla entiselläni.

Kiitollinen mieli, kun hoito edistyy näin hyvin.




Vaellukseni alkoi tasan kuusikymmentä vuotta sitten Ylitorniolla mökissä, jonka kuva on tällä sivulla. Olen syntynyt Perä-Pohjolassa Lapin porteilla, vaikka geeniperimäni on Satakunnasta ja menetetystä Karjalasta. Syy on luonnollinen ja tavallinen, isän työpaikka. Taustalla kuvassa on Torniojoki ja sen takana Ruotsin Luppiovaara.

Olin viisi ensimmäistä vuotta ylitorniolainen, joten muistan sieltä jotakin. Sitten lähdimme kohti etelää. Asuimme vuoden Limingassa, sitten Haapavedellä ja vuonna 1962 muutimme Nurmijärvelle Uudellemaalle. Aloitin kansakoulun Haapavedellä ja jatkoin sitä Nurmijärvellä, jolla myös pyrin ja pääsin oppikouluun. Peruskoulua en ole käynyt päivääkään. Elettiin karua aikaa, jolloin oppikouluun pyrittiin, jos vanhemmilla oli siihen varaa ja he katsoivat sen käynnin tarpeelliseksi. Vuosikerta jakautui suunnilleen puoliksi erilaisiin elämänuran valintamahdollisuuksiin. Minä kuuluin etuoikeutettuihin. 


Sydämelliset kiitokset teille kaikille postitse, tekstiviestitse ja Facebookin kautta saamistani lämpimistä onnitteluista!




Nurmijärvi 1973
Olen itse huono syntymä- ja nimipäivien muistaja. Olen ehkä pitänyt sitä vähän hössötyksenä. Onneksi minulla on vielä mahdollisuus oppia. Lämmittää todella sydäntä, kun te rakkaat ihmiset muistatte minua kauniilla toivotuksilla ja korteilla. Tunnen, että en taivalla täällä yksin. Voinko edes ymmärtää, miten tärkeä asia tämä on.

Jaksoin mennä aamulla julkisilla Meikkuun. Se oli hyvä testi. Palatessa sain kyydin J-pojalta.


Tänään on lämmin päivä. Juhlimme tänään ulkona pienessä porukassa. Ilma suosii. Jälkipiiriä saapuu ja on saapunut paikalle.

Laajemmin palataan asiaan myöhemmin kesällä, kun palaset loksahtelevat paikalleen. Silloin aiheena on myös vaimon ja tyttären valmistuminen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimät onnittelut! Armorikkaita vuosia!
Katja

Heikki Honkala kirjoitti...

Sydämelliset kiitokset Katja!

Anonyymi kirjoitti...

Moi Hessu, en ole tiennytkään, tai enkö muista että olette asuneet Limingassa ja Haapavedellä???Itse Liminkalaisena heti heräsin, ja Haapavedelle on Oulaisista, jossa asun, 30 km, pääsee Pyhäjoen kahta puolta ajeleen. Myös tuo sun yo-kuva säväytti, samana keväänä on kirjoitettu ja lakkiaispv oli mahottoman lämmin, sen muistan kun isä minua käytti valokuvassa, olinhan vielä 17v tuolloin, niin ruusut aivan lopsahti ja eihän silloin ollut valokuvausliikkeessä ruusuja, voi taivaan vallat, miten nykyisin on kaikkea ja kaikki suunnitellaan....liekö hyväkään...saa sanoa, että voi niitä aikoja, paljon on maailma mennyt eteenpäin, mutta oma viehätyksensä noissa retroajoissakin on, ne on eletty ja niistä hengissä ihmisiksi selvitty!!Tuntuu nykyisin, että kaikki on niin helppoa ja miten me on pärjätty ilman kännykkää ja tietokonetta???Käsin väännettiin kirjeitä, ja minäkin usein postiauton pysäytin ja Lumpperintielle osoitetun kirjeen sinne vein!!O Tempora. o mores, 3v latinaa lukeneena......terkkuja, koeta pitää suu kunnossa ja paranemisia, olet jo sairaudesta voiton puolella, toivomme ja uskomme niin, terv.Kaisu

Heikki Honkala kirjoitti...

Kiitos Kaisu viestistäsi ja toivotuksestasi! Muutimme Ylitorniolta Liminkaan 1959 ja asuimme siellä vuoden. Ensin asuimme kai jossakin entisessä pappilassa, joka oli joen varressa. Sitten muutimme Limingan ensimmäiseen kerrostaloon, joka on koulukeskuksen vieressä. 

Haapavedellä asuimme kaksi vuotta. Ensin asuimme ns. aravatalossa aivan keskustassa. Sieltä muutimme koulun opettajien asuntolaan. Kun aloitin kansakoulun, minun tarvitsi kävellä vain pihan poikki luokkaani. 

Anonyymi kirjoitti...

Taidan tietää sen L:n talon, muistatko asuivatko silloin vielä Juvoset siinä talossa, Olli ja kaksoset Marjatta ja Eila olivat lapset , -samoin minä olen kansakoulu- yhteiskouluaikani asunut opettajan asuntolassa, kansakoulu oli samassa pihassa, matkaa 20-30metriä...ja urheilukenttä kovassa käytössä illat...sieltä se hyvä kunto on peräisin!?terveisiä, t.K.

Heikki Honkala kirjoitti...

Tarkoitatko Limingan kerrostaloa? Siinä on kohdalla muistomerkki jonkin tuhotun kirkon paikalla. En muista Juvosia enkä muidenkaan talossa asuneiden nimiä.

Asuit ilmeisesti Limingassa opettajien asuntolassa, minä Haapavedellä? Aravatalosta muista Kinokset, joiden lasten kanssa leikimme. Koululla seinänaapureinamme olivat Ängeslevät. Ensimmäinen opettajani oli Varila.

Ei kommentteja: