Teksti on julkaistu tässä blogissa 9.5.2014
Rouva pyysi voimatonta siirtämään kuvan sivulta toiselle gradussaan. Sitten meni jokin sivutus pieleen, eikä voimaton jaksanut paneutua asiaan. Rouvan ruuvit kilisivät pitkin lattiian reunoja. Maailma kaatui. Siinä menee hermot voimattomallakin.
Voimaton tekstaamaan vanhalle yhteiselle ystävälle, joka kohta soittaa ja paapoo rouvaa virtuaalisesti Tätä verkoston voimaa.
Ystävä polki vielä metropyöräyhdistelmälle paikan päälle ja - uskokaa tai älkää - toi Kyläsaaren lihaparatiisista hommaamaansa sisäfilettä mukaansa. Enkeli!
Autteli rouvaa eteenpäin gradun parissa ja lähtiessään pastoi sisäfilepihviä. Suolaa ja pippuria mausteeksi. Sateisen päivän juhlahetki.
Nam!
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Se oli jo tosiystävä! �� Kiitos näistä kirjoituksista. Tämäkin hymyilytti, vaikka ruuvien kilistessä siellä tuskin hymyiltiin..
terv. Maissi
Kiitos mukavasta kommentistasi Maissi!
Lähetä kommentti